Lääninhallitus oli taksilupien yhteiskäsittelyssä hakijoiden taksinkuljettajankokemusten pituuden keskinäisen vertailun perusteella hylännyt A:n hakemuksen. A:n kokemusta laskettaessa siihen ei ollut sisällytetty sitä aikaa, jona hän oli ollut lakisääteisellä äitiyslomalla. Lääninoikeus kumosi A:n valituksesta lääninhallituksen päätöksen sekä palautti asian lääninhallitukselle uudelleen käsiteltäväksi. Käsiteltäessä uudelleen A:n hakemusta lääninhallituksen tuli lukea hänen päätoimiseksi taksinkuljettajankokemukseksi hänen 12 kuukauden pituisesta äitiyslomastaan ja hoitovapaastaan 10 kuukauden pituinen lakisääteinen äitiys- ja vanhempainloma. Lääninasiamiehen valitettua korkeimpaan hallinto-oikeuteen, korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen eikä muuttanut lääninoikeuden päätöksen lopputulosta. Kun otettiin huomioon henkilöliikennelain 9 §:n 1-3 momentit sekä 9 b §:n 1 ja 4 momentti, hallitusmuodon 5 §:n 2 momentti sekä tasa-arvolain 7 §:n 2 momentin 2 kohta ja 3 momentti, kuljettajankokemuksen pituutta laskettaessa ei voida vähentää lakisääteistä äitiyslomaa ja vanhempainlomaa koskevaa aikaa, koska A:lla oli taksinkuljettajankokemuksen pituudesta asiakirjoissa saadun selvityksen mukaan ollut laissa tarkoitettu kokemus taksinkuljettajana. Se aika, jona hän oli ollut poissa tosiasiallisista taksinkuljettajan tehtävistä, ei ollut myöskään heikentävästi vaikuttanut hänen ammattitaitoonsa taksinkuljettajana.