Kunnan velvollisuudeksi säädettyä sairaankuljetusta koskeneessa tarjouskilpailussa sosiaali- ja terveyslautakunta oli päättänyt antaa sairaankuljetuksen järjestämisen halvimman tarjouksen tehneen kunnan oman palo- ja pelastustoimen järjestettäväksi. Kunnanhallitus, joka oli ottanut asian käsiteltäväkseen, pysytti voimassa lautakunnan päätöksen. Kunnanhallitus hylkäsi päätöksestään tehdyt oikaisuvaatimukset.

Tarjouskilpailuun osallistuneiden valituksesta lääninoikeus kumosi kunnanhallituksen päätöksen. Perustelut: Kunnan velvollisuutena on huolehtia sairaankuljetuksen järjestämisestä. Kun kunta päättää järjestää sairaankuljetuksen tarjouskilpailun perusteella, kysymyksessä on sellainen hankinta, johon on sovellettava julkisista hankinnoista annettua lakia. Mainitun lain 7 §:n mukaan hankinta on tehtävä mahdollisimman edullisesti. Tarjouksista tulee hyväksyä se, joka on hinnaltaan halvin tai kokonaistaloudellisesti edullisin. Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan kunnan palo- ja pelastustoimen tekemä tarjous on tullut hyväksytyksi hinnaltaan halvimpana. Kun kuitenkin otetaan huomioon tarjouksen hinnan alhaisuus seuraavaksi halvimpaan ja muihin tarjouksiin verrattuna ja kun tarjouksen sisältöön nähden ei voida katsoa olleen riittävää selvitystä tarjouksen vertailukelpoisuudesta, olisi asiaa valmisteltaessa tullut tarjousten asianmukaista vertailemista varten varata palo- ja pelastustoimelle tilaisuus esittää selvitys siitä, mitkä ja miten kysymyksessä olevan tehtävän hoitamiseen kohdistuvat erilaiset kustannustekijät on otettu tarjouksessa huomioon. Kun asiassa ei ole näin menetelty, päätös on virheelliseksi katsottavan valmistelun johdosta syntynyt virheellisessä järjestyksessä.

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi kunnan jäsenen tekemän valituksen lääninoikeuden päätöksestä. Perustelut: Asiakirjoista käy ilmi, että hinnaltaan alhaisimman tarjouksen tehnyt kunnan ympäristöpalvelut/palo- ja pelastustoimi huolehtii sairaankuljetuksesta käyttäen kunnan palveluksessa olevaa henkilökuntaa ja kunnan tarkoitukseen hankkimaa kalustoa sekä tukeutuen muutoinkin kunnan kustantamiin voimavaroihin. Asiassa olevista selvityksistä ei kuitenkaan ilmene, kuinka suuret kulut kunnalle tällä tavoin aiheutuu eikä niin ollen myöskään sitä, onko ympäristöpalvelut/paloja pelastustoimen tarjoushinta sanotun tarjoajan toteuttamasta sairaankuljetuksesta kunnalle muodostuvien todellisten kulujen suuruinen. Sosiaali- ja terveyslautakunnalla ei siten ole ollut asianmukaisia ja riittäviä perusteita päätyä katsomaan, että ympäristöpalvelut/palo- ja pelastustoimen tarjous on ollut kunnalle julkisista hankinnoista annetun lain 7 §:n 1 momentissa edellytetyllä tavalla tosiasiallisesti halvin tai kokonaistaloudellisesti edullisin. Koska sosiaali- ja terveyslautakunnan päätös on edellä todetun mukaisesti perustunut puutteelliseen selvitykseen, eikä asiassa näin ollen ole myöskään riittävää selvitystä siitä, että lautakunta on käyttänyt harkintavaltaansa lainmukaisissa rajoissa ja että hankintapäätös on tehty julkisista hankinnoista annetussa laissa edellytetyllä tasapuolisen ja syrjimättömän kohtelun turvaavalla tavalla, korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei lääninoikeuden päätöksen lopputulosta ole syytä muuttaa.

L julkisista hankinnoista 7 § KuntaL 90 §