Lääninoikeus oli ympäristölupa-asiassa antamassaan, lainvoiman saaneessa päätöksessä katsonut, että jos haetulle kivenlouhimis- ja murskaustoiminnalle asetetaan asianmukaiset rajoitukset, hakemuksen mukaisessa paikassa voidaan toimintaa harjoittaa niin, ettei siitä aiheudu ympäristölle terveydellistä haittaa. Muun ohella tällä perusteella lääninoikeus oli kumonnut ympäristölautakunnan päätöksen, jolla yhtiön ympäristölupahakemus oli hylätty, ja ottamatta välittömästi ratkaistavakseen, voitiinko toiminnalle muutoin myöntää ympäristölupa, palauttanut asian lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Ympäristölautakunta on asian uudelleen käsittelyssä antamallaan päätöksellä uudelleen hylännyt kysymyksessä olevan lupahakemuksen. Lääninoikeus on hakijan valituksen johdosta antamassaan päätöksessä todennut, että päätökseen ei ollut haettu muutosta eivätkä olosuhteet olleet alueella olennaisesti muuttuneet. Lääninoikeus on katsonut, että lautakunta ei siten ollut voinut hylätä hakemusta sillä perusteella, ettei toimintaa voida alueella harjoittaa aiheuttamatta terveyshaittaa. Lääninoikeus on edelleen katsonut, että toimintaa voitiin harjoittaa aiheuttamatta eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua pysyvää kohtuutonta rasitusta ympäröivälle asutukselle ja että lautakunnan olisi tullut lääninoikeuden palautuspäätöksen jälkeen asiaa uudelleen käsitellessään tutkia, mitä ympäristölupamenettelylain 2 §:ssä tarkoitettuja ratkaisuja lupaan oli sisällytettävä ja voitiinko lupa myöntää hakemuksen ja siihen tehtyjen muutosten mukaisena, vai oliko lupaan lisäksi liitettävä ehtoja ympäristön asukkaille aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi. Lääninoikeus on kyseessä olevalla päätöksellään kumonnut lautakunnan päätöksen ja palauttanut asian lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. KHO katsoi, että ympäristölupa-asia oli terveydenhoitolain 26 §:n 2 momentissa tarkoitetun sijoituspaikan hyväksymistä koskevan ratkaisun ja eräistä naapuruussuhteista annetun lain 18 §:ssä tarkoitetun sijoitusratkaisun osalta ratkaistava yhtenä kokonaisuutena sekä luvan edellytykset että mahdolliset lupamääräykset huomioon ottaen. Kysymys paikan soveltuvuudesta sinänsä kysymyksessä olevaan toimintaan ei ollut sellainen itsenäinen osakysymys, joka voitiin ratkaista sitovasti erikseen. Asiassa voitiin lääninoikeuden aikaisemman palautuspäätöksen estämättä tutkia, voitiinko suunniteltua louhinta- ja murskaustoimintaa harjoittaa kysymyksessä olevassa paikassa terveydellistä haittaa aiheuttamatta. Lääninoikeuden päätös kumottiin ja lautakunnan päätöksen lopputulos, jolla hakemus oli hylätty, saatettiin voimaan.

TerveydenhoitoL 26 § 2 mom (469/1965) TerveydenhoitoA 17 § 41 kohta (55/1955)(248/1972) TerveydenhoitoA 18 § 1 mom NaapuruussuhdeL 17 § NaapuruussuhdeL 18 § YmpäristölupamenettelyL 2 §