Kunnanvaltuusto oli hyväksynyt rakennuskaavan, jonka liikeja toimistorakennusten 3,240 hehtaarin suuruiselle korttelialueelle (KLT3) oli osoitettu rakennusoikeutta yhteensä 12 000 kerrosalaneliömetriä. Rakennuskaavan selostuksen liitteen mukaan korttelialueelle suunnitellun liikekeskusrakennuksen päivittäistavaran myyntitila olisi noin 2.300 kerrosalaneliömetriä. Ympäristökeskus oli hylännyt kunnanvaltuuston päätöksestä tehdyt valitukset.

Vahvistetussa seutukaavassa kaava-alue oli osoitettu taajamatoimintojen alueeksi (A), jonka tarkempi suunnittelu oli jätetty yleiskaavoituksella tehtäväksi. Taajamatoimintojen alueella oli seutukaavamääräys, jonka mukaan alueelle ei tullut rakentaa liikerakennuksia, joissa saman liikeyksikön päivittäiseen elintarvikkeiden vähittäiskauppaan käytettävä kerrosala oli yli 1 000 neliömetriä. KHO katsoi päätöksessään, että kun otettiin huomioon rakennuslain 2 §:n 1 momentista ja 18 §:n 1 momentista ilmenevä seutukaavan luonne yleispiirteisenä maankäytön suunnitelmana, seutukaavaan ei voitu sisällyttää rakennuslain 18 §:n 2 momentissa tarkoitettuna kaavamääräyksenä liiketarkoituksiin tarkoitetun alueen myyntituotteen lajin määräystä. Vähittäiskaupan enimmäiskerrosalaa koskevan seutukaavamääräyksen ei voitu katsoa olevan esteenä rakennuskaavan vahvistamiselle.

Alueen kehitystä ja liikennettä koskevat seikat huomioon ottaen liike- ja toimistorakennuksen korttelialueen rakentaminen ei hajaannuttanut yhdyskuntarakennetta. Kaava-alue sijaitsi liikenneväyliin nähden siten, ettei rakennuskaava sen salliman maankäytön aiheuttaman liikenteen lisäyksen vuoksi ollut rakennuslaissa asetettujen kestävää kehitystä koskevien vaatimusten vastainen. Rakennuskaavalle asetettaviin vaatimuksiin ei ollut rakennuslaissa asetettu vaatimusta palvelujen saatavuuden turvaamisesta muilla saman kunnan tai naapurikunnan alueilla. Rakennuskaavan mahdolliset vaikutukset muiden aluekeskusten yksityisten palvelujen saatavuuteen sekä vähittäiskaupan rakenteeseen ja työllisyyteen eivät olleet sellaisia seikkoja, jotka olisivat voineet olla perusteena kunnanvaltuuston päätöksen toteamiselle lainvastaiseksi. Rakennuskaavaa ei voitu pitää rakennuslain 95 §:n vastaisena myöskään sillä perusteella, ettei kaava täyttänyt alueiden tarkoituksenmukaisen käytön vaatimuksia. KHO hylkäsi ympäristökeskuksen päätöksestä tehdyt valitukset. Myös D:800/1/97

Vrt. D:928/1/97 ja D:973/1/97

RakennusL 1 § RakennusL 18 § RakennusL 95 §