Lääninhallitus oli järjestänyt linjaliikenteen hoitamista ostopalveluna koskeneen tarjouskilpailun. Saatuaan kilpailussa tarjouksen, jossa liikenne tarjouduttiin hoitamaan pelkästään asiakastuloin lääninhallitus oli myöntänyt tälle tarjoajalle linjaliikenneluvan tarjouskilpailun kohteena olleille vuoroille.

Tarjouskilpailussa tarjouspyynnön mukaisen linjaliikenteen hoitamista ostopalveluna koskeneen tarjouksen tehnyt liikenteenharjoittaja yhtiö A valitti liikennelupaa koskeneesta päätöksestä katsoen, että tarjouskilpailumenettelystä liikennelupamenettelyyn siirtyminen oli syrjinyt yhtiötä A ja ettei liikenneluvan myöntämisen edellytyksiä ollut selvitetty.

Korkein hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Kysymystä tarjouskilpailusta luopumista koskevan päätöksen lainmukaisuudesta ei ratkaistu liikennelupaa koskevassa valitusasiassa. Korkein hallinto-oikeus oli hylätessään samana päivänä antamallaan päätöksellä yhtiön A valituksen kilpailuneuvoston päätöksestä antanut ratkaisun tuohon kysymykseen. Lääninhallitus oli luovuttuaan tarjouskilpailusta voinut käsitellä asian linjaliikennelupa-asiana. Linjaliikenneluvan myöntämistä koskevat säännökset eivät edellyttäneet kilpailun järjestämistä ennen lupahakemuksen käsittelyä. Säännökset eivät myöskään edellytäneet muiden liikenteenharjoittajien kuulemista hakemuksen johdosta. Kysymys ei myöskään ollut sellaisesta asiasta, josta hallintomenettelylain 13 §:n nojalla tulisi tiedottaa. Tähän ja myös siihen nähden, että yhtiö A oli aikaisemmin harjoittanut liikennettä kysymyksessä olevilla vuoroilla liikenneluvan perusteella ja saanut hakemuksestaan tämän liikenteen lakkautetuksi palveluvelvoiteasetuksen (ETY 1191/69) nojalla, ei liikenneluvan myöntämismenettelyssä ollut syrjitty yhtiötä A.

Siihen nähden, että kysymyksessä olevaa vuoroa aikaisemmin koskenut liikennelupa oli palveluvelvoiteasetuksen nojalla lakkautettu ja korvattu ostopalvelusopimuksella ja kun vuorosta oli vielä järjestetty ostopalvelusopimusta koskeva kilpailu, linjaliikenneluvan myöntämisen edellytyksenä oleva liikenteen tarve oli tullut riittävästi selvitetyksi ennen luvan myöntämistä. Kun lisäksi otettiin huomioon liikenteen taloudellisuus sekä tarkoituksenmukaisuus, lääninhallitus oli luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä annetun lain 9 a §:n 2 momentin huomioon ottaen voinut myöntää kysymyksessä olevan linjaliikenneluvan.