Ulkomaalainen A oli saapunut Suomeen kiintiöpakolaisena joulukuussa 1988. Hänen maassaoleskelunsa oli pysyväisluonteista. A:lle myönnettiin määräaikaiset oleskeluluvat ajoiksi 22.3.1990-23.3.1995, 22.3.1995-22.3.1997 ja 22.3.1997-22.3.1999. Ulkomaalaislain 16 §:n 5 momentissa tarkoitettu, pysyvän oleskeluluvan myöntämisen edellytykseksi säädetty kahden vuoden määräaika oli hänen osaltaan täyttynyt joulukuussa 1990. A oli 14. ja 16.10.1994 syyllistynyt liikennerikkomuksiin. Rikkomuksena oli kummassakin tapauksessa suurimman sallitun ajonopeuden ylittäminen. A oli 14.10.1994 ylittänyt nopeusrajoituksen 80 kilometriä tunnissa ajamalla 106 kilometrin tuntinopeudella. Hän oli 16.10.1994 ylittänyt saman nopeusrajoituksen ajamalla 105 kilometrin tuntinopeudella. Rikkomukset eivät johtaneet henkilö- tai muuhun vahinkoon. Kun otettiin huomioon rikkomusten laatu, rikkomusten tekohetkestä ulkomaalaisviraston päätöksen antamiseen kulunut aika ja se seikka, että A oli jo ennen liikennerikkomuksiin syyllistymistään oleskellut maassa pakolaisena ulkomaalaislain 16 §:n 5 momentissa säädetyn kahden vuoden määräajan, A:n syyllistymistä kysymyksessä oleviin rikkomuksiin ei voitu pitää sellaisena pysyvän oleskeluluvan myöntämistä vastaan olevana erityisenä syynä, jota sanotussa lainkohdassa tarkoitetaan.

Koska ulkomaalaisvirastolla oli ollut mainitusta asian ratkaisuun vaikuttavasta seikasta toinen käsitys, ulkomaalaisviraston päätös kumottiin ja asia palautettiin ulkomaalaisvirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

UlkomaalaisL 16 § 5 mom