Puolisoiden A:n ja B:n sekä heidän poikansa C:n omistaman T Oy:n virvoitus- ja mallasjuomaedustus oli päämiehen D:n taholta irtisanottu päättymään vuoden 1991 lopussa, jolloin T Oy:n toiminta käytännössä päättyi. A, B ja C myivät 9.12.1991 T Oy:n osakekannan muilla aloilla toimiville ulkopuolisille ostajille. Omistus- ja hallintaoikeus osakkeisiin siirtyi 20.12.1991. Myyjät jatkoivat vielä kaupan jälkeen T Oy:n työntekijöinä hoitaen myös liiketoiminnan lopettamiseen liittyneitä toimia kuten yhtiön liikeomaisuuden myynnin 14.1.1992 D-konserniin kuuluvalle yhtiölle. Osakkeiden hankintahinta oli 77,5 prosenttia yhtiön tilinpäätökseen 30.11.1991 perustuvien varojen ja velkojen erotuksesta. Kauppakirjan ehtojen mukaan kauppahintaa määrättäessä otettiin lisäksi varoina huomioon osakekaupan jälkeen tapahtuneesta yhtiön liikeomaisuuden myynnistä saadut varat, yhtiön 31.12.1991 uusille omistajille jakama 600 000 markan osinko ja vakuutusyhtiön yhtiölle maksama henkivakuutuksen takaisinostoarvo 101.467 markkaa. Osakkeiden kauppahinta oli kummankin puolison osalta 1.317.379 markkaa.

Verotarkastuskertomuksessa katsottiin, että osakkeiden myynti tasekauppana tapahtui veron kiertämisen tarkoituksessa, missä päähyöty tuli myyjille alhaisen myyntivoittoverotuksen muodossa. Osakkeiden kauppahinta oli otettu T Oy:stä. Verotuslain 56 ja 57 §:n säännösten perusteella kauppahinnasta peitellyksi osingonjaoksi tai muutoin veronalaiseksi tuloksi tulisi katsoa muun muassa 31.12.1991 jaettu osinko 600.000 markkaa, mikä oli heti 3.1.1992 suoritettu kauppahintana myyjille, sekä kauppahintaan sisällytetty henkivakuutuksen takaisinmaksu ja vakuutusmaksun palautus 101.467 markkaa.

Verolautakunta päätti olla jälkiverottamatta ehdotettuja määriä. Lääninoikeus katsoi valtion- ja kunnanasiamiehen valituksen muutoin hyläten, että puolisoiden tuloina on verotuslain 56 ja 57 §:n perusteella jälkiverotettava peiteltynä osingonjakona henkivakuutuksen takaisinmaksu sekä 600.000 markan osinko.

Korkein hallinto-oikeus kumosi lääninoikeuden päätöksen ja saattoi voimaan verolautakunnan päätöksen, jolla jälkiverotus oli jätetty toimittamatta. Osingonjako vuodelta 1991, joka oli otettu huomioon osakkeiden kauppahinnassa, oli tapahtunut 31.12.1991, jolloin osakkeiden omistus- ja hallintaoikeus oli jo siirtynyt ostajille. Henkivakuutuksen takaisinostoarvo ja vakuutusmaksun palautus, joka niinikään oli otettu huomioon osakkeiden kauppahinnassa, oli suoritettu yhtiölle 10.1.1992. Näin ollen ja ottaen huomioon, että myyjät olivat kokonaan luopuneet liiketoiminnasta, osakkeiden myyntiin ulkopuolisille ostajille ei ollut sovellettava verotuslain 56 ja 57 §:n säännöksiä. Myöskään sillä seikalla, että ostajayhtiöt olivat nostaneet kauppahinnan suoritukseen tarvittavia varoja myydystä yhtiöstä, ei ollut vaikutusta myyjien verotukseen. Muutakaan perustetta jälkiverottaa puolisoita ei ollut. Verovuosi_1991. perusteluista 4-1.

Äänestys

VerotusL 56 § VerotusL 57 §