A myi 15.2.1991 kokonaan omistamansa vaatteiden maahantuontia ja arvopaperikauppaa harjoittaneen X Oy:n osakekannan siten, että ostajana oli B Oy asiakkaidensa lukuun. Samana päivänä X Oy:n nimi muutettiin ja sen toimialaksi määriteltiin arvopaperi- ja kiinteistökauppa. Tämän jälkeen edelleen 15.2.1991 entinen X Oy myi liikeomaisuutensa A:n omistamalle arvopaperikauppaa harjoittavalle uudelle yhtiölle, joka puolestaan omisti vaatealan tukkumyyntiä jatkaneen toisen yhtiön koko osakekannan. Osakekannan kauppakirjan mukainen kauppahinta tarkistettiin 30.3.1991 lopullisen tilinpäätöksen valmistuttua 2.732.000 markaksi. Kauppakirjan ehdon mukaan kauppahinta oli maksettava 31.3.1991 mennessä ja omistusoikeus siirtyi ostajalle vasta kun kauppahinta oli maksettu.

Entisen X Oy:n osakekannan kauppahinnan maksujärjestelyt tapahtuivat siten, että B Oy otti 15.2.1991 ostettavasta yhtiöstä lainaa yhteensä 3.289.000 markkaa ja lopulliset ostajayhtiöt jakoivat 30.3.1991 osinkoa 1.910.358 markkaa, joka oli kirjattu lainan lyhennykseksi. Lainajärjestelyt ja lainojen lyhennykset tapahtuivat ostajayhtiöiden B Oy:ssä olevien rahatilien kautta. A esitti järjestelyiden syiksi sen, että arvopaperikaupan ja vaatetukkukaupan erottaminen toisistaan oli välttämätöntä hänen edustamansa vaatealan tuotemerkin päämiehen vaatimuksesta ja hän tarvitsi varoja konsernin tarkoituksenmukaista järjestämistä varten. Hän oli toiminut vilpittömässä mielessä luottaen ostajatahoon.

Katsottiin selvitetyksi, että mainittuihin järjestelyihin, kun niitä tarkasteltiin kokonaisuutena, oli ryhdytty veron kiertämiseksi ja että A oli taseyhtiön osakkeiden myyjänä myötävaikuttanut järjestelyihin. Tämän vuoksi ja kun lisäksi otettiin huomioon toimenpiteistä kaupan osapuolina oleville yhtiöille ja niiden osakkaille koitunut verotuksellinen hyöty, toimenpiteiden ei voitu katsoa vastaavan asian varsinaista luonnetta ja tarkoitusta. Näissä oloissa A:n oli osakkeiden kauppahinnan muodossa katsottava saaneen sellaista peiteltyä osinkoa, joka kohtuullisen määräisenä oli otettava verotuksessa huomioon. Kun A oli toimenpiteillään osittain tähdännyt ja aikaansaanutkin useita yhtiöitä käsittävän konsernin tarkoituksenmukaista järjestelyä, asiassa ilmenneisiin olosuhteisiin nähden korkein hallintooikeus alensi verotuslain 57 §:n nojalla tuloon lisättävää määrää noin 20 prosentilla kauppahinnan mukaan lasketusta määrästä. Verovuosi_1991.

Äänestys 6-1-1.

VerotusL 56 § VerotusL 57 §