2026

549/2026 Lag om ändring av lagen om hållbarhetskriterierna för vissa bränslen

I enlighet med riksdagens beslut

ändras i lagen om hållbarhetskriterierna för vissa bränslen (393/2013) 1 och 2 §, 2 b § 1 mom., 4 § 13, 14 och 16 punkten, den finska språkdräkten i rubriken för 6 b § samt 12 § 2 mom. 1 punkten, 12 § 3 mom., 16 § 1 mom., 22 § 1 mom. 4 punkten, 23 § 1 och 2 mom., det inledande stycket i 24 § samt 25 § 1 mom. 1 punkten, 31 § 1, 2 och 4 mom., 33 § 4 punkten, 34 § 1 och 4 mom., det inledande stycket i 37 a § 1 mom. samt 37 a § 3 mom., sådana de lyder, 1 och 2 §, 2 b § 1 mom., 4 § 13 och 14 punkten, den finska språkdräkten i rubriken för 6 b § samt 12 § 2 mom. 1 punkten, 12 § 3 mom., 16 § 1 mom., 22 § 1 mom. 4 punkten, 23 § 1 och 2 mom., det inledande stycket i 24 § samt 25 § 1 mom. 1 punkten, 31 § 1 och 2 mom., 34 § 1 och 4 mom., det inledande stycket i 37 a § 1 mom. samt 37 a § 3 mom. i lag 500/2025, 4 § 16 punkten i lag 843/2024, 31 § 4 mom. i lag 604/2021 samt 33 § 4 punkten i lag 1271/2023, samt fogas till 2 b §, sådan den lyder i lag 500/2025, nya 3 och 4 mom., till 4 §, sådan den lyder i lagarna 967/2020, 604/2021, 843/2024 och 500/2025, nya 17–19 punkter, till 5 §, sådan den lyder i lagarna 967/2020, 1272/2023 och 500/2025, ett nytt 6 mom. och till 6 §, sådan den lyder i lag 500/2025, ett nytt 6 mom., varvid det nuvarande 6 mom. blir 7 mom., som följer:
1 § Lagens tillämpningsområde

Denna lag innehåller bestämmelser om de krav som ska ställas på förnybara bränslen av icke-biologiskt ursprung, biodrivmedel, flytande biobränslen och biomassabränslen (förnybara bränslen) och på koldioxidsnåla bränslen samt om hur överensstämmelsen med kraven ska visas.

2 § Lagens samband med annan lagstiftning

Denna lag tillämpas på förnybara bränslen i enlighet med följande lagar:

 1) 

lagen om främjande av användningen av förnybara drivmedel för transport (446/2007), nedan lagen om distributionsskyldighet,

2) 

lagen om punktskatt på flytande bränslen (1472/1994),

3) 

lagen om utsläppshandel (1270/2023),

4) 

lagen om främjande av användningen av biobrännolja (418/2019),

5) 

lagen om punktskatt på elström och vissa bränslen (1260/1996).

Denna lag tillämpas på koldioxidsnåla bränslen i enlighet med lagen om utsläppshandel.

Denna lag tillämpas också på sådana förnybara och koldioxidsnåla bränslen vilkas användning eller produktion omfattas av ett investeringsprojekt för vilket statsunderstöd har beviljats enligt statsunderstödslagen (688/2001) eller någon annan lag. I beslutet om statsunderstöd kan det bestämmas närmare om hur 12–25 § i denna lag, som gäller visande av att hållbarhetskriterierna är uppfyllda, ska tillämpas på det investeringsprojekt som understöds och om stödmottagarens skyldighet att rapportera till den som beviljar stödet hur uppfyllandet av hållbarhetskriterierna har visats.

Denna lag tillämpas dock inte på den i 3 mom. avsedda stödmottagaren, om biomassabränslen används,

 1) 

när det gäller fasta biomassabränslen, i en anläggning som producerar el, värme eller kyla med en sammanlagd installerad tillförd effekt på mindre än 7,5 megawatt,

 2) 

när det gäller gasformiga biomassabränslen, i en anläggning som producerar el, värme eller kyla med en sammanlagd installerad tillförd effekt på mindre än 2 megawatt.

Denna lag tillämpas inte heller på den i 3 mom. avsedda stödmottagaren, om biomassabränslen används i en anläggning som producerar gasformiga biomassabränslen och det genomsnittliga flödet av biometan är mindre än 200 kubikmeter metanekvivalenter per timme, mätt vid en temperatur på 0 °C och ett tryck på 1 bar. Om biogasen består av en blandning av metan och annan icke-brännbar gas, är flödet av biometan det tröskelvärde som avses ovan, i proportion till den volymetriska andelen metan i blandningen.
2 b § Rätt att påvisa hållbarhet

Försörjningsberedskapscentralen kan visa att de förnybara och koldioxidsnåla bränslen som den skaffar uppfyller hållbarhetskriterierna enligt denna lag.

En verksamhetsutövare som producerar koldioxidsnåla bränslen och som levererar koldioxidsnåla bränslen för transportändamål eller till gruvindustrin, tillverkningsindustrin, byggande eller informationstjänstnäringsverksamhet kan visa att de koldioxidsnåla bränslen som verksamhetsutövaren producerar uppfyller hållbarhetskriterierna enligt denna lag.

En verksamhetsutövare som producerar förnybara bränslen av icke-biologiskt ursprung och koldioxidsnåla bränslen i samma produktionsanläggning och på vilken denna lag tillämpas med stöd av 2 eller 2 b § kan visa att de förnybara bränslen av icke-biologiskt ursprung eller koldioxidsnåla bränslen som verksamhetsutövaren producerar uppfyller hållbarhetskriterierna enligt denna lag oberoende av till vilken sektor verksamhetsutövaren levererar förnybara bränslen av icke-biologiskt ursprung eller koldioxidsnåla bränslen.
4 § Definitioner

I denna lag avses med

 13) 

verksamhetsutövare en juridisk eller fysisk person som producerar, framställer, förvärvar, importerar, frisläpper för konsumtion eller använder råvaror, förnybara eller koldioxidsnåla bränslen eller bränslen som innehåller sådana, eller en juridisk eller fysisk person som har den faktiska bestämmanderätten över verksamheten i fråga och på vilken lagen tillämpas enligt 2, 2 a eller 2 b §,

14) 

hållbarhetskriterier i 5 a § 2 mom., 6, 6 a, 7–10 och 10 a § föreskrivna krav som ställs på biodrivmedel, flytande biobränslen och biomassabränslen, i 6 och 6 b § föreskrivna krav som ställs på förnybara bränslen av icke-biologiskt ursprung samt det i 6 § föreskrivna krav som ställs på koldioxidsnåla bränslen,

16) 

förnybara bränslen av icke-biologiskt ursprung flytande och gasformiga bränslen vilkas energiinnehåll hämtas från andra förnybara energikällor än biomassa,

17) 

återvunna kolbaserade bränslen flytande och gasformiga bränslen som produceras från flöden av flytande eller fast avfall av icke-förnybart ursprung som inte lämpar sig för materialåtervinning eller från gaser från avfallshantering och avgaser av icke-förnybart ursprung som framställs som en oundviklig och oavsiktlig följd av produktionsprocessen i industrianläggningar,

18) 

koldioxidsnål vätgas vätgas vars energiinnehåll hämtas från icke-förnybara källor och vars växthusgasutsläpp under hela livscykeln är minst 70 procent mindre i förhållande till jämförelsevärdet för de totala utsläppen från den fossila motsvarighet till förnybara bränslen av icke-biologiskt ursprung som fastställs i kommissionens delegerade förordning (EU) 2023/1185 om komplettering av Europaparlamentets och rådets direktiv (EU) 2018/2001 genom fastställande av ett minimitröskelvärde för minskningen av växthusgasutsläpp från återvunna kolbaserade bränslen och genom specificering av en metod för bedömningen av minskningen av växthusgasutsläpp från förnybara flytande och gasformiga drivmedel av icke-biologiskt ursprung och från återvunna kolbaserade bränslen, nedan kommissionens delegerade minimitröskelvärdesförordning,

19) 

koldioxidsnåla bränslen sådana återvunna kolbaserade bränslen, sådan koldioxidsnål vätgas och sådana syntetiska gasformiga och flytande bränslen vars energiinnehåll hämtas från koldioxidsnål vätgas, i fråga om vilka växthusgasutsläppen under hela livscykeln är minst 70 procent mindre i förhållande till jämförelsevärdet för de totala utsläppen från den fossila motsvarighet till förnybara bränslen av icke-biologiskt ursprung som fastställs i kommissionens delegerade minimitröskelvärdesförordning.

5 § Tillämpning av hållbarhetskriterierna

Koldioxidsnåla bränslen ska uppfylla hållbarhetskriterierna enligt 6 § oberoende av om bränslet är producerat inom Europeiska unionen eller utanför den.
6 § Minskning av växthusgasutsläpp

Växthusgasutsläppen under hela livscykeln från koldioxidsnåla bränslen ska vara minst 70 procent mindre i förhållande till växthusgasutsläppen om fossila bränslen i stället hade använts.
12 § Krav som gäller verksamhetsutövares hållbarhetssystem

Utifrån verksamhetsutövares hållbarhetssystem

 1) 

beräknas den minskning av växthusgasutsläpp som användning av partiet med förnybart eller koldioxidsnålt bränsle medför och visas att partiet uppfyller hållbarhetskriteriet i 6 §, eller beräknas växthusgasutsläppen för råvarupartiet,

I verksamhetsutövares hållbarhetssystem ingår en massbalans och i den bokförs alla uppgifter om sådana partier med biodrivmedel, flytande biobränslen, biomassabränslen eller råvaror med avvikande egenskaper som kan påverka tillämpningen av hållbarhetskriterierna (hållbarhetsegenskaper) och som tas från eller tillförs blandningen. Med hjälp av massbalansen övervakas också sådana partier med förnybara bränslen av icke-biologiskt ursprung eller koldioxidsnåla bränslen med avvikande egenskaper som tas från eller tillförs blandningen. Vid anläggningar som använder flytande biobränslen, biomassabränslen, förnybara bränslen av icke-biologiskt ursprung eller koldioxidsnåla bränslen övervakas med hjälp av massbalansen dessutom mängderna el, värme och kyla som producerats från partier med förnybara bränslen av icke-biologiskt ursprung, flytande biobränslen, biomassabränslen och koldioxidsnåla bränslen. I massbalansen ska hållbarhetsegenskaperna hos och mängderna av de partier som tas från eller tillförs blandningen motsvara varandra.

16 § Hur beslut om godkännande upphör att gälla

Energimyndigheten kan besluta att ett godkännande upphör att gälla, om produktionen, framställningen, importen, frisläppandet för konsumtion eller användningen av förnybara eller koldioxidsnåla bränslen eller råvaror, eller av bränslen som innehåller sådana, kontinuerligt har varit avbruten i minst ett år av orsaker som beror på verksamhetsutövaren, om inte verksamhetsutövarens hållbarhetssystem fortfarande behövs med hänsyn till ett sådant beslut om statsunderstöd som avses i 2 § 3 mom.
22 § Verksamhetsutövares anmälningsskyldighet

En verksamhetsutövare ska utan dröjsmål anmäla följande omständigheter till Energimyndigheten:

 4) 

avbrott som pågår längre än ett år i produktionen, framställningen, importen, frisläppandet för konsumtion eller användningen av i verksamhetsutövarens hållbarhetssystem avsedda förnybara eller koldioxidsnåla bränslen eller råvaror, eller av bränslen som innehåller sådana.
23 § Hållbarhetsintyg

En verksamhetsutövare vars hållbarhetssystem är godkänt genom ett lagakraftvunnet beslut på det sätt som anges i detta kapitel och som iakttar kraven i detta kapitel och bestämmelserna i beslutet om godkännande, får utfärda ett hållbarhetsintyg för ett parti med förnybart eller koldioxidsnålt bränsle eller råvara som bevis på att partiet uppfyller hållbarhetskriterierna.

Verksamhetsutövaren får utfärda ett hållbarhetsintyg för ett parti med förnybara och koldioxidsnåla bränslen eller råvaror som den producerat, framställt, förvärvat, importerat, frisläppt för konsumtion eller använt efter inlämnandet av en ansökan enligt 13 § eller en ändringsansökan enligt 17 §, om verksamhetsutövaren kan visa att den har tillämpat lämpliga förfaranden för att säkerställa att hållbarhetskriterierna är uppfyllda och att partiet har redovisats i massbalansen på ett tillförlitligt sätt.
24 § Frivilliga system

En verksamhetsutövare som är certifierad eller godkänd i enlighet med ett frivilligt nationellt eller internationellt system som Europeiska kommissionen har erkänt, får utfärda intyg över eller informera om att partier med förnybara och koldioxidsnåla bränslen eller råvaror uppfyller hållbarhetskriterierna enligt systemet, till den del som kommissionen har ansett att systemet
25 § Bevarande av uppgifter för tillsynen

Ett hållbarhetsintyg godkänns som bevis på att hållbarhetskriterierna är uppfyllda, om verksamhetsutövaren bevarar

 1) 

det material om partier med förnybara och koldioxidsnåla bränslen och råvaror som hänför sig till verksamhetsutövarens hållbarhetssystem samt de uppgifter som gäller utfärdade hållbarhetsintyg till dess att fem år förflutit från det att partiet med förnybart eller koldioxidsnålt bränsle användes eller frisläpptes för konsumtion eller från det att råvarupartiet överläts, samt
31 § Rapport om uppfyllande av hållbarhetskriterierna

Verksamhetsutövaren ska sammanställa en rapport om uppfyllande av hållbarhetskriterierna i fråga om de partier med förnybara och koldioxidsnåla bränslen som verksamhetsutövaren har producerat, framställt, frisläppt för konsumtion eller använt i Finland under ett kalenderår (rapport om uppfyllande av hållbarhetskriterierna) och lämna rapporten till Energimyndigheten före utgången av mars månad året efter det aktuella kalenderåret.

Rapporten om uppfyllande av hållbarhetskriterierna ska innehålla information om råvarorna i de partier med biodrivmedel, flytande biobränslen och biomassabränslen som avses i 1 mom., om mängderna biodrivmedel, flytande biobränslen, biomassabränslen, förnybara bränslen av icke-biologiskt ursprung och koldioxidsnåla bränslen i partierna och om hur det har visats att hållbarhetskriterierna för partierna är uppfyllda. Rapporten om uppfyllande av hållbarhetskriterierna ska dessutom innehålla information om mängderna el, värme och kyla som producerats från flytande biobränslen, biomassabränslen, förnybara bränslen av icke-biologiskt ursprung och koldioxidsnåla bränslen. En kopia av granskningsrapporten eller motsvarande uppgifter om granskningen ska fogas till rapporten om uppfyllande av hållbarhetskriterierna.

Energimyndigheten ska årligen på sin webbplats publicera information om geografiskt ursprung och råvara när det gäller biodrivmedel, flytande biobränslen och biogas för varje distributör som omfattas av lagen om distributionsskyldighet utifrån informationen i rapporterna om uppfyllande av hållbarhetskriterierna. Dessutom ska Energimyndigheten årligen på sin webbplats publicera information om geografiskt ursprung och typ av råvara när det gäller koldioxidsnåla bränslen för varje verksamhetsutövare som levererar koldioxidsnåla bränslen utifrån informationen i rapporterna om uppfyllande av hållbarhetskriterierna.
33 § Utlämnande av sekretessbelagda uppgifter till andra myndigheter

Utöver vad som föreskrivs i lagen om offentlighet i myndigheternas verksamhet får Energimyndigheten trots sekretessbestämmelserna lämna ut uppgifter som myndigheten har fått vid utförande av uppdrag enligt denna lag

 4) 

till statsbidragsmyndigheten för övervakningen av statsunderstöd som avses i 2 § 3 mom.,
34 § Energimyndighetens inspektionsrätt

Energimyndigheten har rätt att få tillträde till lokaler och områden som verksamhetsutövaren besitter eller där förnybara eller koldioxidsnåla bränslen eller råvaror produceras, framställs eller används, om detta behövs för tillsynen enligt denna lag, samt att göra inspektioner där och vidta andra åtgärder som föranleds av tillsynen. Vid inspektionen ska bestämmelserna i 39 § i förvaltningslagen iakttas. Även företrädare för andra myndigheter får vara närvarande vid inspektionen.

Vid en inspektion har Energimyndigheten rätt att omhänderta handlingar som gäller verksamhetsutövarens hållbarhetssystem eller kopior av dem, material som gäller de förnybara och koldioxidsnåla bränslenas och råvarornas uppfyllande av hållbarhetskriterierna eller kopior av materialet samt annat material som ska inspekteras, om det är nödvändigt för att målen för inspektionen ska nås. Materialet ska återlämnas utan dröjsmål så snart det inte längre behövs för inspektionen.

37 a § Införande av uppgifter i databasen

Verksamhetsutövaren ska utan dröjsmål i den databas som inrättats av Europeiska kommissionen för att spåra biodrivmedel, flytande biobränslen, gasformiga biomassabränslen, förnybara bränslen av icke-biologiskt ursprung och koldioxidsnåla bränslen föra in uppgifter om

I syfte att föra in uppgifter i databasen ska det sammanlänkade gassystemet anses utgöra ett enda massbalanssystem. Uppgifter om inmatning och uttag av förnybara och koldioxidsnåla gasformiga bränslen ska tillhandahållas i databasen.

Denna lag träder i kraft den 5 augusti 2026.

RP 62/2026

EkUB 14/2026

RSv 70/2026

Europaparlamentets och rådets direktiv (EU) 2024/1788 (32024L1788), EUT L, 1788, 15.7.2024, s. 1

Helsingfors den 16 juni 2026

Republikens President Alexander Stubb Miljö- och klimatminister Sari Multala

2026

549/2026 Lag om ändring av lagen om hållbarhetskriterierna för vissa bränslen

2026

549/2026 Laki eräiden polttoaineiden kestävyyskriteereistä annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan eräiden polttoaineiden kestävyyskriteereistä annetun lain (393/2013) 1 ja 2 §, 2 b §:n 1 momentti, 4 §:n 13, 14 ja 16 kohta, 6 b §:n otsikon suomenkielinen sanamuoto, 12 §:n 2 momentin 1 kohta ja 3 momentti, 16 §:n 1 momentti, 22 §:n 1 momentin 4 kohta, 23 §:n 1 ja 2 momentti, 24 §:n johdantokappale, 25 §:n 1 momentin 1 kohta, 31 §:n 1, 2 ja 4 momentti, 33 §:n 4 kohta, 34 §:n 1 ja 4 momentti sekä 37 a §:n 1 momentin johdantokappale ja 3 momentti, sellaisina kuin ne ovat, 1 ja 2 §, 2 b §:n 1 momentti, 4 §:n 13 ja 14 kohta, 6 b §:n otsikon suomenkielinen sanamuoto, 12 §:n 2 momentin 1 kohta ja 3 momentti, 16 §:n 1 momentti, 22 §:n 1 momentin 4 kohta, 23 §:n 1 ja 2 momentti, 24 §:n johdantokappale, 25 §:n 1 momentin 1 kohta, 31 §:n 1 ja 2 momentti, 34 §:n 1 ja 4 momentti ja 37 a §:n 1 momentin johdantokappale ja 3 momentti laissa 500/2025, 4 §:n 16 kohta laissa 843/2024, 31 §:n 4 momentti laissa 604/2021 sekä 33 §:n 4 kohta laissa 1271/2023, sekä lisätään 2 b §:ään, sellaisena kuin se on laissa 500/2025, uusi 3 ja 4 momentti, 4 §:ään, sellaisena kuin se on laeissa 967/2020, 604/2021, 843/2024 ja 500/2025, uusi 17–19 kohta, 5 §:ään, sellaisena kuin se on laeissa 967/2020, 1272/2023 ja 500/2025, uusi 6 momentti sekä 6 §:ään, sellaisena kuin se on laissa 500/2025, uusi 6 momentti, jolloin nykyinen 6 momentti siirtyy 7 momentiksi, seuraavasti:
1 § Lain soveltamisala

Tässä laissa säädetään muuta kuin biologista alkuperää oleville uusiutuville polttoaineille, biopolttoaineille, bionesteille ja biomassapolttoaineille (uusiutuvat polttoaineet) sekä vähähiilisille polttoaineille asetettavista vaatimuksista ja vaatimustenmukaisuuden osoittamisesta.

2 § Lain suhde muuhun lainsäädäntöön

Tätä lakia sovelletaan uusiutuviin polttoaineisiin seuraavien lakien mukaisesti:

 1) 

uusiutuvien polttoaineiden käytön edistämisestä liikenteessä annettu laki (446/2007), jäljempänä jakeluvelvoitelaki;

2) 

nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annettu laki (1472/1994);

3) 

päästökauppalaki (1270/2023);

4) 

biopolttoöljyn käytön edistämisestä annettu laki (418/2019);

5) 

sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annettu laki (1260/1996).

Tätä lakia sovelletaan vähähiilisiin polttoaineisiin päästökauppalain mukaisesti.

Tätä lakia sovelletaan myös uusiutuviin ja vähähiilisiin polttoaineisiin, joiden käyttöä tai tuotantoa koskevaan investointihankkeeseen on valtionavustuslain (688/2001) tai muun lain nojalla myönnetty valtionavustusta. Valtionavustuspäätöksessä voidaan tarkemmin määrätä, miten tämän lain kestävyyskriteerien täyttymisen osoittamista koskevaa 12–25 §:ää sovelletaan tuettavaan investointihankkeeseen, ja tuen saajan velvollisuudesta selvittää tuen myöntäjälle, miten kestävyyskriteerien täyttyminen on osoitettu.

Edellä 3 momentissa tarkoitettuun tuen saajaan ei kuitenkaan sovelleta tätä lakia, jos biomassapolttoaineita käytetään:

 1) 

kiinteiden biomassapolttoaineiden tapauksessa sähköä, lämmitystä ja jäähdytystä tuottavassa laitoksessa, jonka kokonaislämpöteho on alle 7,5 megawattia;

 2) 

kaasumaisten biomassapolttoaineiden tapauksessa sähköä, lämmitystä ja jäähdytystä tuottavassa laitoksessa, jonka kokonaislämpöteho on alle 2 megawattia.

Edellä 3 momentissa tarkoitettuun tuen saajaan ei myöskään sovelleta tätä lakia, jos biomassapolttoaineita käytetään kaasumaisia biomassapolttoaineita tuottavassa laitoksessa, jossa keskimääräinen biometaanin virtausnopeus on vähemmän kuin 200 metaaniekvivalenttikuutiometriä tunnissa mitattuna 0 °C:n lämpötilassa ja 1 baarin paineessa. Jos biokaasu koostuu metaanin ja palamattomien muiden kaasujen seoksesta, biometaanin virtausnopeus on edellä tarkoitettu kynnysarvo laskettuna suhteessa seoksen sisältämään metaanin tilavuusosuuteen.
2 b § Oikeus kestävyyden osoittamiseen

Huoltovarmuuskeskus voi osoittaa, että sen hankkimat uusiutuvat ja vähähiiliset polttoaineet täyttävät tässä laissa säädetyt kestävyyskriteerit.

Vähähiilisiä polttoaineita tuottava toiminnanharjoittaja, joka toimittaa vähähiilisiä polttoaineita liikenteeseen, kaivosteollisuuteen, valmistavaan teollisuuteen, rakentamiseen tai tietopalveluliiketoimintaan voi osoittaa, että sen tuottamat vähähiiliset polttoaineet täyttävät tässä laissa säädetyt kestävyyskriteerit.

Muuta kuin biologista alkuperää olevia uusiutuvia polttoaineita ja vähähiilisiä polttoaineita samassa tuotantolaitoksessa tuottava toiminnanharjoittaja, johon tätä lakia sovelletaan 2 tai 2 b §:n nojalla, voi osoittaa, että sen tuottamat muuta kuin biologista alkuperää olevat uusiutuvat polttoaineet tai vähähiiliset polttoaineet täyttävät tässä laissa säädetyt kestävyyskriteerit riippumatta siitä, mille toimialalle toiminnanharjoittaja toimittaa muuta kuin biologista alkuperää olevia uusiutuvia polttoaineita tai vähähiilisiä polttoaineita.

4 § Määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan:

 13) 

toiminnanharjoittajalla oikeushenkilöä tai luonnollista henkilöä, joka tuottaa, valmistaa, hankkii, tuo maahan, luovuttaa kulutukseen tai käyttää raaka-ainetta, uusiutuvaa tai vähähiilistä polttoainetta tai niitä sisältäviä polttoaineita tai joka tosiasiallisesti määrää mainitusta toiminnasta ja johon lakia sovelletaan 2, 2 a tai 2 b §:n nojalla;

14) 

kestävyyskriteereillä 5 a §:n 2 momentissa, 6, 6 a, 7–10 ja 10 a §:ssä säädettyjä biopolttoaineita, bionesteitä ja biomassapolttoaineita koskevia vaatimuksia, 6 ja 6 b §:ssä säädettyjä muuta kuin biologista alkuperää olevia uusiutuvia polttoaineita koskevia vaatimuksia sekä 6 §:ssä säädettyä vähähiilisiä polttoaineita koskevaa vaatimusta;

16) 

muuta kuin biologista alkuperää olevilla uusiutuvilla polttoaineilla nestemäisiä ja kaasumaisia polttoaineita, joiden energiasisältö on peräisin muista uusiutuvista energialähteistä kuin biomassasta;

17)

kierrätetyillä hiilipitoisilla polttoaineilla nestemäisiä ja kaasumaisia polttoaineita, jotka tuotetaan uusiutumatonta alkuperää olevista nestemäisistä tai kiinteistä jätevirroista, jotka eivät sovellu materiaalien hyödyntämiseen, tai uusiutumatonta alkuperää olevista, jätteiden käsittelystä peräisin olevasta kaasusta ja pakokaasusta, joita syntyy teollisuuslaitosten tuotantoprosessin väistämättömänä ja tahattomana seurauksena;

18)

vähähiilisellä vedyllä vetyä, jonka energiasisältö on peräisin uusiutumattomista lähteistä ja jonka elinkaaren aikaiset kasvihuonekaasupäästöt ovat vähintään 70 prosenttia pienemmät kuin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/2001 täydentämisestä vahvistamalla kierrätetyillä hiilipitoisilla polttoaineilla saavutettavia kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä koskeva vähimmäiskynnys ja täsmentämällä menetelmä muuta kuin biologista alkuperää olevilla uusiutuvilla nestemäisillä ja kaasumaisilla liikenteen polttoaineilla ja kierrätetyillä hiilipitoisilla polttoaineilla saavutettavien kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten määrittämiseksi annetussa komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2023/1185, jäljempänä komission delegoitu vähimmäiskynnysasetus, vahvistetun muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden fossiilisen vertailukohdan kokonaispäästöt;

19)

vähähiilisillä polttoaineilla kierrätettyjä hiilipitoisia polttoaineita, vähähiilistä vetyä ja synteettisiä kaasumaisia ja nestemäisiä polttoaineita, joiden energiasisältö on peräisin vähähiilisestä vedystä, joiden elinkaaren aikaiset kasvihuonekaasupäästöt ovat vähintään 70 prosenttia pienemmät kuin komission delegoidussa vähimmäiskynnysasetuksessa vahvistetun muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden fossiilisen vertailukohdan kokonaispäästöt.

5 § Kestävyyskriteerien soveltaminen

Vähähiilisten polttoaineiden on täytettävä 6 §:ssä säädetty kestävyyskriteeri riippumatta siitä, onko polttoaine tuotettu Euroopan unionin alueella vai sen ulkopuolella.
6 § Kasvihuonekaasupäästövähennys

Vähähiilisten polttoaineiden elinkaaren aikaisten kasvihuonekaasupäästöjen on oltava vähintään 70 prosenttia pienemmät kuin korvaavan fossiilisen polttoaineen kasvihuonekaasupäästöt.
6 b § Muuta kuin biologista alkuperää olevia uusiutuvia polttoaineita koskevat muut vaatimukset
12 § Toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmää koskevat vaatimukset

Toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän perusteella:

 1) 

lasketaan uusiutuvan tai vähähiilisen polttoaine-erän kasvihuonekaasupäästövähennys ja selvitetään, että erä täyttää 6 §:ssä säädetyn kestävyyskriteerin, tai lasketaan raaka-aine-erän kasvihuonekaasupäästö;

Toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmään sisältyy ainetase, johon kirjataan seoksesta poistettuja ja siihen lisättyjä kestävyyskriteerien soveltamiseen vaikuttavilta ominaisuuksiltaan (kestävyysominaisuuksiltaan) toisistaan poikkeavia biopolttoaine-, bioneste- tai biomassapolttoaine-eriä taikka raaka-aine-eriä koskevat tiedot. Ainetaseella seurataan myös seoksesta poistettuja ja siihen lisättyjä ominaisuuksiltaan toisistaan poikkeavia muuta kuin biologista alkuperää olevia uusiutuvia tai vähähiilisiä polttoaine-eriä. Bionesteitä, biomassapolttoaineita, muuta kuin biologista alkuperää olevia uusiutuvia polttoaineita tai vähähiilisiä polttoaineita käyttävillä laitoksilla ainetaseella seurataan lisäksi muuta kuin biologista alkuperää olevista uusiutuvista polttoaine-, bioneste- ja biomassapolttoaine-eristä sekä vähähiilisistä polttoaine-eristä tuotetun sähkön, lämmön ja jäähdytyksen määriä. Ainetaseessa seoksesta poistettujen ja siihen lisättyjen erien kestävyysominaisuuksien ja määrien on vastattava toisiaan.

16 § Hyväksymispäätöksen voimassaolon päättyminen

Energiavirasto voi päättää, että hyväksyminen lakkaa olemasta voimassa, jos uusiutuvien tai vähähiilisten polttoaineiden, raaka-aineiden tai niitä sisältävien polttoaineiden tuotanto, valmistus, maahantuonti, kulutukseen luovuttaminen tai käyttäminen on ollut keskeytyneenä toiminnanharjoittajasta riippuvasta syystä yhtäjaksoisesti vähintään vuoden, jollei toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmä ole edelleen tarpeen 2 §:n 3 momentissa tarkoitetun valtionavustuspäätöksen kannalta.
22 § Toiminnanharjoittajan ilmoitusvelvollisuus

Toiminnanharjoittajan on viipymättä ilmoitettava Energiavirastolle:

 4) 

yli vuoden kestävästä katkoksesta toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmässä tarkoitettujen uusiutuvien tai vähähiilisten polttoaineiden, raaka-aineiden tai niitä sisältävien polttoaineiden tuotannossa, valmistuksessa, maahantuonnissa, kulutukseen luovuttamisessa tai käyttämisessä.
23 § Kestävyystodistukset

Toiminnanharjoittaja, jonka kestävyysjärjestelmä on hyväksytty tässä luvussa säädetyllä tavalla lainvoimaisella päätöksellä ja joka noudattaa tässä luvussa säädettyjä vaatimuksia ja hyväksymispäätöksen määräyksiä, saa antaa uusiutuvasta ja vähähiilisestä polttoaine- ja raaka-aine-erästä kestävyystodistuksen osoituksena kestävyyskriteerien täyttymisestä.

Toiminnanharjoittaja saa antaa kestävyystodistuksen 13 §:ssä tarkoitetun hakemuksen tai 17 §:ssä tarkoitetun mukaisen muutoshakemuksen jättämisen jälkeen tuotetusta, valmistetusta, hankitusta, maahan tuodusta, kulutukseen luovutetusta tai käytetystä uusiutuvasta ja vähähiilisestä polttoaine- ja raaka-aine-erästä, jos toiminnanharjoittaja pystyy osoittamaan, että sillä on ollut käytössään asianmukaiset menettelyt kestävyyskriteereiden täyttymisen varmistamiseksi ja erä on luotettavasti kirjattu ainetaseeseen.
24 § Vapaaehtoiset järjestelmät

Toiminnanharjoittaja, joka on sertifioitu tai hyväksytty Euroopan komission hyväksymän vapaaehtoisen kansallisen tai kansainvälisen järjestelmän mukaisesti, voi osoittaa uusiutuvien ja vähähiilisten polttoaine- ja raaka-aine-erien kestävyyskriteerien täyttymisen järjestelmän mukaisesti annetuilla todistuksilla tai tiedoilla siltä osin kuin komissio on katsonut järjestelmän:
25 § Tietojen säilyttäminen valvontaa varten

Kestävyystodistus hyväksytään osoitukseksi kestävyyskriteerien täyttymisestä, jos toiminnanharjoittaja säilyttää:

 1) 

toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmään kuuluvan aineiston uusiutuvista ja vähähiilisistä polttoaine- ja raaka-aine-eristä sekä annettuja kestävyystodistuksia koskevat tiedot, kunnes viisi vuotta on kulunut siitä, kun kyseinen uusiutuva tai vähähiilinen polttoaine-erä on käytetty tai luovutettu kulutukseen tai raaka-aine-erä on luovutettu edelleen; sekä

31 § Kestävyyskriteeriselvitys

Toiminnanharjoittajan tulee laatia selvitys niiden uusiutuvien ja vähähiilisten polttoaine-erien kestävyyskriteerien täyttymiseen liittyvistä seikoista (kestävyyskriteeriselvitys), joita se on kalenterivuoden aikana Suomessa tuottanut, valmistanut, luovuttanut kulutukseen tai käyttänyt, sekä toimittaa selvitys Energiavirastolle kalenterivuotta seuraavan vuoden maaliskuun loppuun mennessä.

Kestävyyskriteeriselvityksessä tulee ilmoittaa 1 momentissa tarkoitettujen biopolttoaine-, bioneste- ja biomassapolttoaine-erien raaka-aineita koskevat tiedot, erien sisältämät biopolttoaine-, bioneste- ja biomassapolttoainemäärät ja muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden ja vähähiilisten polttoaineiden polttoainemäärät sekä kestävyyskriteerien täyttymisen osoittamista koskeva tieto. Lisäksi kestävyyskriteeriselvityksessä tulee ilmoittaa bionesteistä, biomassapolttoaineista, muuta kuin biologista alkuperää olevista uusiutuvista polttoaineista tai vähähiilisistä polttoaineista tuotetun sähkön, lämmön ja jäähdytyksen määrät. Kestävyyskriteeriselvitykseen tulee liittää jäljennös tarkastuskertomuksesta tai vastaavat tarkastusta koskevat tiedot.

Energiaviraston on julkaistava verkkosivuillaan vuosittain tiedot kunkin jakeluvelvoitelain alaisen jakelijan biopolttoaineiden, bionesteiden ja biokaasun maantieteellisestä alkuperästä ja raaka-aineesta kestävyyskriteeriselvityksissä saatuihin tietoihin perustuen. Lisäksi Energiaviraston on julkaistava verkkosivuillaan vuosittain tiedot kunkin vähähiilisiä polttoaineita toimittavan toiminnanharjoittajan vähähiilisten polttoaineiden maantieteellisestä alkuperästä ja raaka-ainetyypistä kestävyyskriteeriselvityksissä saatuihin tietoihin perustuen.
33 § Salassa pidettävien tietojen luovuttaminen toiselle viranomaiselle

Sen lisäksi, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään, Energiavirasto saa laissa säädetyn salassapitovelvollisuuden estämättä luovuttaa tässä laissa tarkoitettuja tehtäviä hoidettaessa saatuja tietoja:

 4) 

valtionapuviranomaiselle 2 §:n 3 momentissa tarkoitetun valtionavustuksen valvontaa varten;
34 § Energiaviraston tarkastusoikeus

Energiavirastolla on oikeus päästä tiloihin ja alueille, joita toiminnanharjoittaja hallitsee taikka joilla uusiutuvia tai vähähiilisiä polttoaineita tai raaka-aineita tuotetaan, valmistetaan tai käytetään, jos se on tässä laissa tarkoitetun valvonnan kannalta tarpeen, sekä tehdä siellä tarkastuksia ja ryhtyä muihin valvonnan edellyttämiin toimenpiteisiin. Tarkastuksessa on noudatettava hallintolain 39 §:ää. Tarkastuksessa voi olla läsnä myös muun viranomaisen edustajia.

Energiavirastolla on tarkastusta suorittaessaan oikeus ottaa toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmää koskevat asiakirjat tai niistä laadittu jäljennös, uusiutuvien ja vähähiilisten polttoaineiden ja raaka-aineiden kestävyyskriteerien täyttymistä koskeva aineisto tai siitä laadittu jäljennös sekä muuta tarkastettavaa aineistoa haltuunsa, jos se on tarkastuksen tavoitteiden toteuttamisen kannalta välttämätöntä. Aineisto tulee viipymättä palauttaa, kun tarkastus ei enää edellytä aineiston hallussapitoa.
37 a § Tietojen kirjaaminen tietokantaan

Toiminnanharjoittajan on viipymättä kirjattava Euroopan komission perustamaan tietokantaan biopolttoaineiden, bionesteiden, kaasumaisten biomassapolttoaineiden, muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien polttoaineiden ja vähähiilisten polttoaineiden jäljittämistä varten tiedot:

Tietojen kirjaamista varten yhteenliitetty kaasujärjestelmä on katsottava yhdeksi ainetasejärjestelmäksi. Tietokannassa on annettava tiedot uusiutuvien ja vähähiilisten kaasumaisten polttoaineiden syötöstä ja otosta.

Tämä laki tulee voimaan 5 päivänä elokuuta 2026.

HE 62/2026

TaVM 14/2026

EV 70/2026

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2024/1788 (32024L1788), EUVL L, 1788, 15.7.2024, s. 1

Helsingissä 16.6.2026

Tasavallan Presidentti Alexander Stubb Ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala