3 § Euroopan unionin valtiontukilainsäädännön soveltaminen

Tarkempia säännöksiä avustuksen, korvauksen tai sääksen pesintään perustuvan tuen myöntämisestä, myöntämisen edellytyksistä, maksamisesta, käytöstä ja elinvoimakeskuksen sekä avustuksen saajan velvollisuuksista voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella noudattaen, mitä 2 momentissa mainituissa suuntaviivoissa määrätään ja mainitussa momentissa mainitussa asetuksessa säädetään.

6 § Elinvoimakeskuksen tehtävät

Elinvoimakeskuksen tehtävänä on:

rauhoitettujen eläinten aiheuttamien vahinkojen ennaltaehkäisyn edistäminen;

vahinkoilmoitusten, korvaus-, tuki- ja avustushakemusten sekä niitä koskevien oikaisuvaatimusten käsitteleminen ja ratkaiseminen;

avustuksen, korvauksen ja tuen toimeenpanotehtävät ja niihin liittyvä neuvonta, ohjaus, tiedotus ja valvonta.

Toimivaltainen valtion viranomainen on se elinvoimakeskus, jonka toimialueella vahinko tapahtuu. Lapin elinvoimakeskus käsittelee ja ratkaisee kuitenkin hakemukset maakotkan pesintään perustuvasta tuesta ja Keski-Suomen elinvoimakeskus hakemukset sääksen pesintään perustuvasta tuesta.

7 § Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen tehtävät

Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus hoitaa avustusten maksamista ja takaisinperintää koskevat valtionavustuslain (688/2001) 12, 19, 21 ja 22 §:n mukaiset tehtävät. Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskus hoitaa toimivaltaisen elinvoimakeskuksen ohella myös mainitun lain 15 §:n mukaisia valvontatehtäviä.

10 § Avustuksen tarkoitus

Elinvoimakeskus voi myöntää avustusta 15, 21 ja 26 §:ssä tarkoitettujen vahinkojen sekä rakennuksille aiheutuvien vahinkojen ennaltaehkäisemiseen valtion talousarviossa osoitettujen määrärahojen rajoissa. Avustusta voidaan myöntää tavaroiden ja palveluiden hankintaan sekä tutkimukseen ja kehitystyöhön.

19 § Viljelys- ja eläinvahingosta ilmoittaminen

Vahingonkärsijän on tehtävä vahingon havaittuaan viipymättä vahinkoilmoitus elinvoimakeskukselle. Ilmoitus katsotaan toimitetuksi, kun se on saapunut viranomaiselle. Ilmoituksen tulee sisältää vahingonkärsijän yhteystiedot sekä tiedot vahingon sijainnista, vahingon aiheuttajasta ja ajankohdasta sekä vahingon kohteesta ja laajuudesta.

20 § Viljelys- ja eläinvahingon toteaminen ja arviointi

Viljelysvahingon toteaa ja arvioi vahingonkärsijän pyynnöstä toimivaltainen kunnan viranomainen. Eläinvahingon toteaa ja arvioi elinvoimakeskuksen hyväksymä riippumaton asiantuntija. Arviointi on tehtävä viipymättä sen jälkeen, kun elinvoimakeskus on vastaanottanut vahinkoilmoituksen ja arvioinnin suorittava taho on saanut tiedon vahingosta.

Elinvoimakeskus voi siirtää eläinvahingon arviointia koskevan tehtävän sellaisen tahon hoidettavaksi, jolla on tarvittava pätevyys ja parhaimmat edellytykset eläinvahingon arvioimiseksi. Ulkopuoliseen arvioijaan sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä hänen suorittaessaan tässä laissa tarkoitettua tehtävää. Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa (412/1974).

28 § Avustuksen hakeminen

Avustusta haetaan toimivaltaiselta elinvoimakeskukselta ennen avustettavan hankkeen tai toimenpiteen aloittamista. Avustuksen hakemisesta säädetään lisäksi valtionavustuslain 9 §:ssä.

Elinvoimakeskus voi asettaa avustuksen hakemiselle hakuajan.

30 § Korvauksen ja tuen hakeminen

Korvausta ja tukea haetaan toimivaltaiselta elinvoimakeskukselta. Korvausta haetaan ilman aiheetonta viivytystä vahingon toteamisen jälkeen. Edellä 5 luvussa tarkoitettua tukea haetaan vuosittain viimeistään 31 päivänä lokakuuta.

31 § Korvaushakemus

Jos vahingon määrä voidaan todeta vasta seuraavalla kasvukaudella, hakemusta on tältä osin täydennettävä vahingon määrän todentavalla lisäselvityksellä. Lisäselvitys on toimitettava elinvoimakeskukselle vahinkoa seuraavan vuoden toukokuun loppuun mennessä.

Hakijan tulee korvaushakemuksen käsittelyn yhteydessä pyynnöstä antaa tiedot muistakin seikoista, joita toimivaltainen elinvoimakeskus tarvitsee hakemuksen ratkaisemiseksi.

36 § Avustuksen, korvauksen ja tuen palauttaminen

Korvauksen ja tuen saajan tulee viipymättä palauttaa elinvoimakeskukselle virheellisesti, liikaa tai ilmeisen perusteettomasti saamansa korvaus tai tuki.

37 § Avustuksen, korvauksen ja tuen maksamisen keskeyttäminen ja takaisinperintä

Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen on päätöksellään määrättävä korvauksen ja tuen maksaminen lopetettavaksi sekä jo maksettu korvaus ja tuki takaisin perittäväksi, jos:

saaja on jättänyt ilmoittamatta seikasta, joka on ollut omiaan olennaisesti vaikuttamaan korvauksen tai tuen saantiin tai määrään taikka antanut siitä väärän tai harhaanjohtavan tiedon;

saaja on jättänyt palauttamatta korvauksen tai tuen, joka on 36 §:n mukaan palautettava;

korvaus tai tuki on muusta kuin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetusta syystä myönnetty tai maksettu perusteettomasti;

Euroopan unionin lainsäädännössä sitä edellytetään.

38 § Muutoksenhaku

Tämän lain mukaiseen elinvoimakeskuksen sekä Työllisyys-, kehittämis- ja hallintokeskuksen päätökseen saa vaatia oikaisua. Oikaisuvaatimuksesta säädetään hallintolaissa (434/2003).