2025

1382/2025 Laki energiatehokkuuslain muuttamisesta

2025

1382/2025 Laki energiatehokkuuslain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan energiatehokkuuslain (1429/2014) 29 h §, sellaisena kuin se on laissa 846/2024, muutetaan 1–4 ja 6–8 §, 12 §, 5 luvun otsikko, 27–29 §, 5 a luvun otsikko, 29 a–29 d §, 29 e §, joka samalla siirretään 5 b lukuun, sekä 29 g ja 30–32 §, sellaisina kuin niistä ovat 2 § osaksi laeissa 1338/2016 ja 846/2024, 3 § laeissa 787/2020 ja 846/2024, 7 ja 12 § osaksi laissa 1338/2016, 5 a luvun otsikko ja 29 a–29 c sekä 29 e § laissa 1338/2016, 29 d § laissa 795/2023, 29 g § laissa 846/2024 sekä 32 § laissa 787/2020, ja lisätään lakiin uusi 1 a–1 c ja 3 a luku sekä 27 a, 27 b, 30 a–30 c, 31 a ja 32 a § seuraavasti:
1 § Lain tarkoitus

Tässä laissa säädetään energiatehokkuuden edistämisestä, energiatehokkuuden parantamiseksi tehtävistä energiakatselmuksista ja sertifioitujen energianhallintajärjestelmien käyttöönotosta, sähkön ja lämmön tehokkaan yhteistuotannon ja ylijäämälämmön hyödyntämisen edistämiseksi tehtävistä kustannus-hyötyanalyyseistä, energiamarkkinoilla toimivien yritysten velvollisuudesta pyrkiä edistämään energian tehokasta ja säästäväistä käyttöä asiakkaittensa toiminnassa, sekä energiatehokkaista julkisista hankinnoista. Tässä laissa säädetään myös energian vähittäismyyjän loppuasiakkaan oikeuksista.

Tällä lailla pannaan täytäntöön energiatehokkuudesta ja asetuksen (EU) 2023/955 muuttamisesta annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2023/1791, jäljempänä energiatehokkuusdirektiivi.

2 § Soveltamisala

Tätä lakia sovelletaan:

 1) 

yrityksiin, jotka myyvät tai jakelevat sähköä, lämpöä, jäähdytystä tai polttoainetta;

 2) 

yrityksiin, jotka ottavat käyttöön sertifioidun energianhallintajärjestelmän tai tekevät yrityksen energiakatselmuksen sekä yrityksen energiakatselmuksen vastuuhenkilöihin;

 3) 

kaukolämpö- ja kaukojäähdytysverkkoihin, sähkön lauhdetuotantolaitoksiin ja sellaisiin teollisuuslaitoksiin, joissa voi syntyä käyttökelpoista ylijäämälämpöä;

 4) 

lämmön ja jäähdytyksen vähittäismyyntiin ja siitä tehtäviin sopimuksiin;

 5) 

lämmön ja jäähdytyksen loppuasiakkaisiin ja loppukäyttäjiin;

 6) 

hankintayksiköihin;

 7) 

datakeskuksiin;

 8) 

julkisiin elimiin.
3 § Määritelmät

Tässä laissa tarkoitetaan:

 1) 

energialla polttoaineita, lämpöä, uusiutuvaa energiaa, sähköä ja muuta energian muotoa;

2) 

energiatehokkuudella suoritteen, palvelun, tavaran tai energian tuotoksen ja energiapanoksen välistä suhdetta;

3) 

energiansäästöllä säästetyn energian määrää, joka määritetään joko mittaamalla tai arvioimalla kulutus ennen energiatehokkuutta parantavan toimenpiteen toteuttamista ja sen jälkeen siten, että energiankulutukseen vaikuttavat ulkoiset olosuhteet vakioidaan;

4) 

energiatehokkuuden parantamisella teknisistä, ihmisten käyttäytymiseen liittyvistä tai taloudellisista muutoksista johtuvaa energiatehokkuuden lisääntymistä;

5) 

eurooppalaisella standardilla Euroopan standardointikomitean, Euroopan sähkötekniikan standardointikomitean tai Euroopan telealan standardointilaitoksen hyväksymää, julkisesti käyttöön saatettua standardia;

6) 

kansainvälisellä standardilla kansainvälisen standardisoimisjärjestön hyväksymää, julkisesti käyttöön saatettua standardia;

7) 

energian vähittäismyyjällä luonnollista henkilöä ja oikeushenkilöä, joka myy ammattimaisesti energiaa loppuasiakkaille;

8) 

loppuasiakkaalla luonnollista henkilöä ja oikeushenkilöä, joka ostaa energiaa omaa loppukäyttöään varten;

9) 

loppukäyttäjällä luonnollista henkilöä ja oikeushenkilöä, joka käyttää energiaa tai lämmintä käyttövettä riippumatta siitä, onko tällä sopimussuhdetta kyseisen energian vähittäismyyjän kanssa;

10) 

polttoaineella verkkomaakaasua ja liikennepolttoaineena käytettävää maakaasua, nestekaasua, kivi- ja ruskohiiltä, raskasta ja kevyttä polttoöljyä, turvetta, biopolttoainetta sekä muuta liikennepolttoainetta kuin ilmailussa ja meriliikenteessä käytettävää polttoainetta;

11) 

verkkomaakaasulla maakaasuputkistoa pitkin loppukulutuspaikkaan toimitettavaa maakaasua;

12) 

energiapalvelulla energian ja energiatehokkaan teknologian tai toiminnan yhdistelmästä muodostuvaa fysikaalista etua, hyötyä ja hyödykettä, johon voi kuulua palvelun toimittamisen edellyttämiä käyttö-, huolto- ja valvontatoimia, joka toimitetaan sopimuksen perusteella ja josta tavanomaisissa olosuhteissa on todettu seuraavan todennettavissa ja mitattavissa tai arvioitavissa oleva energiatehokkuuden parantuminen tai primäärienergian säästö;

13) 

energiapalvelujen tarjoajalla luonnollista henkilöä ja oikeushenkilöä, joka toimittaa energiapalveluja tai suorittaa muita energiatehokkuutta parantavia toimenpiteitä loppukäyttäjän laitoksessa tai tiloissa;

14) 

yhteistuotantoyksiköllä yksikköä, joka voi yhteistuotannolla tuottaa sähköä ja lämpöä;

15) 

yhteistuotannolla lämpöenergian ja sähkö- tai mekaanisen energian samanaikaista tuottamista samassa prosessissa;

16)

merkittävällä uudistamisella uudistustöitä, joiden kustannukset ylittävät 50 prosenttia uuden vastaavan yksikön investointikustannuksista;

17) 

julkisella elimellä kansallisia, alueellisia ja paikallisia viranomaisia ja niiden suoraan rahoittamia ja hallinnoimia yksiköitä, jotka eivät kuitenkaan ole luonteeltaan teollisia tai kaupallisia;

18) 

etäluettavuudella mittarin toiminnallisuutta, jossa mittarin rekisteröimä tieto luetaan viestintäverkon kautta rakennuksen ulkopuolelta;

19) 

kaukolämmityksellä termisen energian jakelua höyryn tai kuuman veden muodossa keskitetyistä tai hajautetuista tuotantolähteistä verkoston välityksellä useisiin rakennuksiin tai kohteisiin käytettäväksi lämmitykseen sisätiloissa tai prosesseissa;

20) 

kaukojäähdytyksellä termisen energian jakelua höyryn tai jäähdytetyn nesteen muodossa keskitetyistä tai hajautetuista tuotantolähteistä verkoston välityksellä useisiin rakennuksiin tai kohteisiin käytettäväksi jäähdytykseen sisätiloissa tai prosesseissa;

21) 

kaukolämmitys- ja jäähdytysjärjestelmällä järjestelmää, joka tuottaa energiapalveluja loppukäyttöalojen energian kysynnän tyydyttämiseksi lämmön tai jäähdytyksen muodossa ja joka on fyysisesti toisiinsa yhdistettyjen verkkojen toiminnallinen kokonaisuus;

22)

toiminnanharjoittajalla luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolla on tosiasiallinen määräysvalta kaukolämmitys- ja jäähdytysjärjestelmän toiminnasta tai joka vastaa sellaisesta investoinnista tai hankkeesta, jolla on vaikutusta energiankulutukseen ja energiatehokkuuteen;

23) 

uusiutuvista lähteistä peräisin olevalla energialla tai uusiutuvalla energialla uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/2001, jäljempänä uusiutuvan energian direktiivi, 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energia tai uusiutuvaa energiaa;

24) 

uusiutuvilla polttoaineilla uusiutuvan energian direktiivin 2 artiklan 22a kohdassa tarkoitettuja uusiutuvia polttoaineita;

25) 

hukkalämmöllä uusiutuvan energian direktiivin 2 artiklan 9 kohdassa tarkoitettua hukkalämpöä;

26) 

energiatehokkuus ensin -periaatteella energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 663/2009 ja (EY) N:o 715/2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 94/22/EY, 98/70/EY, 2009/31/EY, 2009/73/EY, 2010/31/EU, 2012/27/EU ja 2013/30/EU, neuvoston direktiivien 2009/119/EY ja (EU) 2015/652 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1999, jäljempänä hallintomalliasetus, 2 artiklan 18 kohdassa tarkoitettua energiatehokkuus etusijalle -periaatetta;

27) 

energian loppukulutuksella kaikkea teollisuudelle, liikenteelle, kotitalouksille, julkisiin ja yksityisiin palveluihin, maataloudelle, metsätaloudelle, kalataloudelle ja muille loppukäyttäjäsektoreille toimitettua energiaa, lukuun ottamatta kansainvälisen meriliikenteen polttoaineita, ympäristön energiaa ja toimituksia muuntosektorille ja energiasektorille, sekä siirto- ja jakeluhäviötä, kuten tarkoitetaan energiatilastoista annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1099/2008 liitteessä A.

28) 

ympäristön energialla uusiutuvan energian direktiivin 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua ympäristön energiaa;

29) 

energianhallintajärjestelmällä sellaisen strategian, jossa asetetaan energiatehokkuustavoite ja suunnitelma kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi, toisiinsa liittyviä tai keskenään vuorovaikutussuhteessa olevia osatekijöitä mukaan lukien todellisen energiankulutuksen seuranta, energiatehokkuuden parantamiseksi toteutetut toimet ja edistymisen mittaaminen;

30) 

yrityksen energiakatselmuksella järjestelmällistä menettelyä, jonka tarkoituksena on saada riittävästi tietoa rakennuksen tai rakennusryhmän, teollisen tai kaupallisen toiminnan tai laitoksen tai yksityisen tai julkisen palvelun energiankulutusprofiilista ja jonka avulla voidaan tunnistaa mahdollisuudet kustannustehokkaaseen energiansäästöön, määrittää säästön suuruus ja tunnistaa mahdollisuudet uusiutuvan energian kustannustehokkaaseen käyttöön tai tuotantoon ja jolla raportoidaan katselmuksen tuloksista;

31) 

energiapalvelusopimuksella edunsaajan ja energiatehokkuutta parantavan toimenpiteen tarjoajan välistä sopimusjärjestelyä, joka todennetaan ja jota seurataan sopimuksen koko keston ajan, ja jossa kyseiseen toimenpiteeseen tehdyt työt, toimitetut tavarat tai tarjotut palvelut korvataan suhteessa sopimuksessa sovittuun energiatehokkuuden parantumistasoon tai muuhun sovittuun energiatehokkuuskriteeriin, kuten rahalliseen säästöön;

32) 

tehokkaalla yhteistuotannolla energiatehokkuusdirektiivin liitteessä III säädetyt perusteet täyttävää yhteistuotantoa;

33) 

taloudellisesti perusteltavissa olevalla tarpeella tarvetta, joka ei ylitä lämmitys- tai jäähdytystarvetta ja joka muutoin tyydytettäisiin markkinaehtoisesti muilla energiantuotantotavoilla kuin yhteistuotannolla;

34) 

hyötylämmöllä lämpöä, joka on tuotettu yhteistuotantoprosessissa taloudellisesti perusteltavissa olevan lämmitys- ja jäähdytystarpeen täyttämistä varten;

35) 

yhteistuotannosta saatavalla sähköllä hyötylämmön tuotantoon liittyvässä prosessissa tuotettua ja energiatehokkuusdirektiivin liitteessä II vahvistettujen yleisten periaatteiden mukaisesti laskettua sähköä;

36) 

datakeskuksella energiatilastoista annetun tilastoasetuksen liitteen A kohdassa 2.6.3.1.16 tarkoitettua datakeskusta;

37) 

yrityksellä taloudellista toimintaa harjoittavaa luonnollista henkilöä ja oikeushenkilöä;

38) 

lämpösopimuksella loppuasiakkaan ja energian vähittäismyyjän välistä sopimusta lämmön toimittamisesta loppuasiakkaan käyttöön;

39) 

jäähdytyssopimuksella loppuasiakkaan ja energian vähittäismyyjän välistä sopimusta jäähdytyksen toimittamisesta loppuasiakkaan käyttöön;

40) 

nettoalalla alueidenkäyttölain (132/1999) nojalla annetuissa rakennuksen energiatehokkuutta koskevissa säännöksissä tarkoitettua lämmitettyä nettoalaa;

41) 

kuluttajalla kuluttajansuojalain (38/1978) 1 luvun 4 §:ssä tarkoitettua kuluttajaa;

42) 

fossiilisilla polttoaineilla hallintomalliasetuksen 2 artiklan 62 kohdassa tarkoitettuja fossiilisia polttoaineita.

1 a luku Energiatehokkuus ensin -periaate
3 a § Energiatehokkuus ensin -periaatteen soveltaminen

Viranomaisten on otettava energiatehokkuus ensin -periaate huomioon sellaisissa suunnittelu- ja politiikkatoimissa, joilla on merkittävää vaikutusta energiankulutukseen ja energiatehokkuuteen.

Jos investoinnin arvo on yli 100 000 000 euroa tai kyseessä on liikenneinfrastruktuurihanke, jonka arvo on yli 175 000 000 euroa, ja investoinnilla tai hankkeella on vaikutusta energiankulutukseen ja energiatehokkuuteen, tulee investointia tai hanketta suunnittelevan toiminnanharjoittajan ennen investointipäätöksen tekemistä tehdä selvitys vaihtoehtoisista kustannustehokkaista energiatehokkuusratkaisuista energiatehokkuus ensin -periaatteen mukaisesti. Vaihtoehtoisia energiatehokkuusratkaisuja ei kuitenkaan tarvitse selvittää, jos investointipäätöksen tavoitteita ei ole mahdollista saavuttaa muulla tavalla tai vaihtoehtoiset tavat eivät johda merkittävästi energiatehokkaampaan lopputulokseen.
3 b § Ilmoitus energiatehokkuus ensin -periaatteen soveltamisesta

Edellä 3 a §:n 2 momentissa tarkoitettua investointia tai hanketta suunnittelevan toiminnanharjoittajan on toimitettava Energiavirastolle ilmoitus energiatehokkuus ensin -periaatteen soveltamisesta. Ilmoitukseen on liitettävä riittävät tiedot selvityksen sisällöstä tai tieto energiatehokkaampien vaihtoehtojen puuttumisesta.

Ilmoitus on toimitettava Energiavirastolle ennen rakennus- tai uudistustöihin ryhtymistä.

1 b luku Julkista sektoria koskevat velvoitteet
3 c § Julkisten elinten energian loppukulutuksen raportointivelvoite

Julkisen elimen on seurattava energian loppukulutustaan. Julkisen elimen on toimitettava tiedot energian loppukulutuksestaan vuosittain Energiavirastolle.

Julkisen elimen on toimitettava 1 momentissa tarkoitetut tiedot vuosittain viimeistään 30 päivänä huhtikuuta sitä edeltäneen kalenterivuoden osalta.

Julkinen elin voi täyttää 1 momentissa tarkoitetun velvoitteensa vapaaehtoisen energiatehokkuussopimusjärjestelmän kautta.
3 d § Energiatehokkuuden huomioon ottaminen alue- ja paikallisviranomaisten pitkän aikavälin suunnittelussa 

Kuntien, maakuntien liittojen ja hyvinvointialueiden (alue- ja paikallisviranomaiset) on otettava energiatehokkuus huomioon pitkän aikavälin suunnittelussa, jos suunnittelu liittyy olennaisesti energiantuotantoon tai -kulutukseen tai sillä on olennaista vaikutusta kyseisen viranomaisen ilmastotoimiin.

Valmistellessaan energiatehokkuuden huomioon ottamista pitkän aikavälin suunnittelussa alue- tai paikallisviranomaisen on otettava huomioon, mitä alueiden asukkaiden, kuntalaisten, palvelujen käyttäjien ja sidosryhmien osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksista säädetään.

Alue- ja paikallisviranomaiset voivat täyttää 1 momentissa säädetyn velvollisuutensa laatimalla vapaaehtoiseen energiatehokkuussopimusjärjestelmään kuuluvan suunnitelman.
3 e § Lämmitys- ja jäähdytyssuunnitelmat

Asukasluvultaan yli 45 000 asukkaan kuntien on laadittava suunnitelma mahdollisuuksista parantaa lämmityksen energiatehokkuutta hukkalämmön hyödyntämisen ja uusiutuvan energian käytön lisäämisen avulla. Suunnitelman laatimisesta on lähetettävä Energiavirastolle ilmoitus. Tiedot suunnitelman sisällöstä on liitettävä ilmoitukseen.
3 f § Energiatehokkaiden rakennusten ostaminen ja vuokraaminen

Julkinen elin saa ostaa vain sellaisia olemassa olevia rakennuksia ja tehdä uusia vuokrasopimuksia vain sellaisista olemassa olevista rakennuksista, jotka täyttävät rakentamislain (751/2023) 11 §:ssä tarkoitetun lähes nollaenergiarakennuksen vaatimukset ja 37 §:n 2 momentissa säädetyt energiatehokkuutta koskevat vaatimukset ja joille on laadittu rakennuksen energiatodistuksista annetun lain (50/2013) mukainen voimassa oleva energiatodistus, jollei hankinnan tarkoituksena ole:

 1) 

perusparannus tai purkaminen;

 2) 

myydä rakennus eteenpäin käyttämättä sitä julkisen elimen omiin tarkoituksiin; tai

 3) 

säilyttää rakennus virallisesti suojeltuna osana tiettyä ympäristöä tai sen erityisen arkkitehtonisen tai historiallisen arvon vuoksi.

Edellä 1 momentissa säädettyä on kuitenkin noudatettava vain, jos se on mahdollista kustannustehokkuuden, taloudellisen toteutettavuuden, laajemman kestävyyden, teknisen soveltuvuuden sekä riittävän kilpailun kannalta. Energiatehokkuusvaatimuksista voi poiketa myös maanpuolustus- ja turvallisuusperusteella.

1 c luku Energianhallintajärjestelmät
3 g § Pakollinen energianhallintajärjestelmä

Jos yrityksen keskimääräinen vuotuinen energian loppukulutus on yli 23 600 megawattituntia kolmen edeltäneen kalenterivuoden aikana, sen on otettava käyttöön akkreditoidun elimen eurooppalaisten tai kansainvälisten standardien mukaisesti sertifioima energianhallintajärjestelmä.

Yrityksen tulee tehdä ilmoitus Energiavirastolle, jos sen energian loppukulutus kalenterivuoden aikana ylittää 23 600 megawattituntia.
3 h § Pakollisesta energianhallintajärjestelmästä vapautuminen

Jos yrityksessä on käytössä akkreditoidun elimen eurooppalaisten tai kansainvälisten standardien mukaisesti sertifioima ympäristönhallintajärjestelmä ja yritys on tehnyt 4 §:n mukaisen yrityksen energiakatselmuksen tässä laissa ja sen nojalla säädettyjen vähimmäisvaatimusten mukaisesti, yrityksen katsotaan täyttävän 3 g §:ssä säädetyn vaatimuksen energianhallintajärjestelmän käyttöönotosta.

Jos yrityksessä on käytössä akkreditoidun elimen eurooppalaisten tai kansainvälisten standardien mukaisesti sertifioima ympäristönhallintajärjestelmä ja yritys osallistuu valtion viranomaisen kanssa allekirjoitettuun vapaaehtoiseen energiatehokkuussopimukseen ja edellä tarkoitettuun vapaaehtoiseen energiatehokkuussopimusjärjestelmään sisältyy tässä laissa ja sen nojalla säädettyjen vähimmäisvaatimusten mukaisesti tehty energiakatselmus, yrityksen katsotaan täyttävän 3 g §:ssä säädetyn vaatimuksen energianhallintajärjestelmän käyttöönotosta.

Jos yrityksessä on käytössä energiapalvelusopimus, joka sisältää energianhallintajärjestelmän osatekijät, yrityksen katsotaan täyttävän 3 g §:n 1 momentissa säädetyn vaatimuksen energianhallintajärjestelmän käyttöönotosta siltä osin, kuin sen energian loppukulutus on energiapalvelusopimuksen piirissä. Energiapalvelusopimuksen tulee sisältää seuraavat energianhallintajärjestelmän osatekijät:

 1) 

todellisen energiankulutuksen seuranta;

 2) 

energiatehokkuuden parantamiseksi toteutetut toimet;

 3) 

energiatehokkuuden paranemisen mittaaminen; ja

4) 

energiatehokkuusdirektiivin liitteessä XV vahvistettujen vaatimusten mukaisuus.

4 § Yrityksen energiakatselmus

Yrityksen energiakatselmuksessa on otettava huomioon kaikki yrityksen energiankäyttökohteet. Yrityksen energiakatselmukseen on sisällytettävä erillisiä kohdekohtaisia katselmuksia riittävästä määrästä yrityksen toimintoja, jotta voidaan muodostaa luotettava kuva yrityksen kokonaisenergiatehokkuudesta ja todeta luotettavalla tavalla sen merkittävimmät parantamismahdollisuudet.
6 § Pakollinen yrityksen energiakatselmus

Jos yrityksen keskimääräinen vuotuinen energian loppukulutus on yli 2 700 megawattituntia kolmen edellisen kalenterivuoden aikana, eikä yrityksellä ole käytössä 3 g §:n mukaista energianhallintajärjestelmää, sen on tehtävä yrityksen energiakatselmus.

Pakollinen yrityksen energiakatselmus on tehtävä vähintään neljän vuoden välein. Pakolliseen yrityksen energiakatselmukseen sisällytettävä kohdekatselmus ei saa olla neljää vuotta vanhempi.

Yrityksen tulee tehdä ilmoitus Energiavirastolle, jos sen energian loppukulutus kalenterivuoden aikana ylittää 2 700 megawattituntia.
7 § Pakollisesta energiakatselmuksesta vapautuminen

Jos yrityksessä on käytössä akkreditoidun elimen eurooppalaisten tai kansainvälisten standardien mukaisesti sertifioima ympäristönhallintajärjestelmä, johon sisältyy tässä laissa ja sen nojalla säädettyjen vähimmäisvaatimusten mukaisesti tehty energiakatselmus, yrityksen katsotaan täyttävän 6 §:ssa säädetyn vaatimuksen pakollisesta yrityksen energiakatselmuksesta.

Jos yritys osallistuu sellaiseen valtion viranomaisen kanssa allekirjoitettuun vapaaehtoiseen energiatehokkuussopimukseen, johon sisältyy tässä laissa ja sen nojalla säädettyjen vähimmäisvaatimusten mukaisesti tehty energiakatselmus, yrityksen katsotaan täyttävän 6 §:ssä säädetyn vaatimuksen pakollisesta yrityksen energiakatselmuksesta.

Jos yrityksessä on käytössä energiapalvelusopimus, joka sisältää energianhallintajärjestelmän osatekijät, yrityksen katsotaan täyttävän 6 §:n 1 momentissa säädetyn vaatimuksen yrityksen energiakatselmuksen tekemisestä siltä osin, kuin sen energian loppukulutus on energiapalvelusopimuksen piirissä. Energiapalvelusopimuksen tulee sisältää seuraavat energianhallintajärjestelmän osatekijät:

1) 

todellisen energiankulutuksen seuranta;

 2) 

energiatehokkuuden parantamiseksi toteutetut toimet;

 3) 

edistymisen mittaaminen; ja

4) 

energiatehokkuusdirektiivin liitteessä XV vahvistettujen vaatimusten mukaisuus.

8 § Yrityksen energiakatselmuksen vähimmäisvaatimukset

Yrityksen energiakatselmus on tehtävä koko konsernille tai yritykselle, ja siihen tulee sisältyä katsaus yrityksen kaikista toiminnoista.

Yrityksen energiakatselmukseen on sisällytettävä sellainen otos kohdekatselmuksia, että voidaan muodostaa luotettava kokonaiskuva yrityksen kokonaisenergiatehokkuudesta ja todeta luotettavalla tavalla merkittävimmät energiatehokkuuden parantamismahdollisuudet, energiankulutuksen vähentämismahdollisuudet sekä uusiutuvan energian käytön tai tuotannon potentiaali. Yrityksen energiakatselmukseen on aina sisällytettävä vähintään yksi kohdekatselmus, paitsi jos yrityksellä ei ole yhtään energiankäyttökohdetta, jossa kohdekatselmuksen tekeminen on tarkoituksenmukaista ja taloudellisesti perusteltua.

Yrityksen energiakatselmuksessa tulee esittää keskeiset kohdekatselmusten tulokset ja merkittävät yrityksen energiatehokkuutta parantavat toimet. Siihen on mahdollisuuksien mukaan sisällytettävä suunnitelma seuraavaan yrityksen energiakatselmukseen sisällytettävistä kohdekatselmuksista ja niiden ajankohdista.

Yrityksen energiakatselmuksessa on käytettävä luotettavia, ajan tasalla olevia ja, jos mahdollista, mitattuja ja jäljitettävissä olevia operatiivisia tietoja energiankulutuksesta ja kuormitusjakaumista. Tiedot on tallennettava historiallista analyysiä ja tuloksellisuuden seurantaa varten.

Yrityksen energiakatselmukseen ei saa sisältyä lausekkeita, jotka estävät yritystä siirtämästä katselmuksen tuloksia kolmannelle osapuolelle.

Tarkempia säännöksiä yrityksen energiakatselmuksen vähimmäisvaatimuksista ja kohdekatselmusten määrästä voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.
12 § Yrityksen energiakatselmukseen liittyvä toimintasuunnitelma

Yrityksen on laadittava toimintasuunnitelma yrityksen energiakatselmuksen suositusten pohjalta. Toimintasuunnitelma on laadittava yrityksen energiakatselmuksen yhteydessä vähintään neljän vuoden välein. Toimintasuunnitelmassa on yksilöitävä toimenpiteet, joilla kukin suositus pannaan täytäntöön, paitsi jos täytäntöönpano ei ole teknisesti tai taloudellisesti toteutettavissa. Yrityksen on sisällytettävä toimintasuunnitelma ja tieto energiakatselmuksen suositusten toteuttamisasteesta kirjanpitolaissa (1336/1997) tarkoitettuun toimintakertomukseen. Jos yritys ei ole velvollinen liittämään tilinpäätökseensä toimintakertomusta, toimintasuunnitelma ja tieto energiakatselmuksen suositusten toteuttamisasteesta on sisällytettävä tilinpäätöksen liitetietoihin. Yrityksen on asetettava maksutta julkisesti saataville toimintasuunnitelma ja tieto energiakatselmuksen suositusten toteuttamisasteesta.

Jos yritys on velvollinen laatimaan kestävyysraportin, siihen voidaan sisällyttää toimintasuunnitelma ja tieto energiakatselmuksen suositusten toteuttamisasteesta. Edellä tässä pykälässä säädetty ei koske liikesalaisuuslain (595/2018) 2 §:n 1 kohdassa tarkoitettuja tietoja.
3 a luku Lämmityksen ja jäähdytyksen vähittäismyyntiä koskevat sopimukset
18 a § Pakottavuus

Tämän luvun säännöksistä ei saa sopimuksin poiketa loppuasiakkaan vahingoksi.
18 b § Lämpö- tai jäähdytyssopimuksen tiedot

Sen lisäksi, mitä muualla laissa säädetään ennen sopimuksen tekemistä annettavista tiedoista, lämpö- tai jäähdytyssopimuksen vähittäismyyjän on annettava loppuasiakkaalle ennen sopimuksen tekemistä tiedot:

1) 

nimestään ja yhteystiedoistaan;

 2) 

toimitettavista suorituksista tai palveluista ja niiden laadusta;

3) 

siitä, mistä ja miten loppuasiakkaan on mahdollista saada tietoja sovellettavista hinnoista, huolto- ja ylläpitomaksuista, liitännäistuotteiden hinnoista sekä muista mahdollisista kustannuksista;

4) 

sopimuksen voimassaoloajasta sekä sopimuksen jatkamiseen ja sen päättämiseen sovellettavista ehdoista;

5) 

loppuasiakkaan oikeudesta vahingonkorvaukseen ja muuhun hyvitykseen, sekä niihin liittyvistä menettelyistä, jos suorituksen tai palvelun laatu ei vastaa sovittua;

 6) 

käytettävissä olevista valitus- ja riidanratkaisumenettelyistä sekä niiden vireillepanosta; ja

 7) 

siitä, mistä loppuasiakkaat voivat saada tietoja heille kuuluvista oikeuksista.

Edellä tässä pykälässä tarkoitetut tiedot on kirjattava sovitussa muodossaan sopimukseen tai siitä lähetettävään vahvistusilmoitukseen. Loppuasiakkaan sopimukseen tai vahvistusilmoitukseen on lisäksi sisällytettävä yhteenveto keskeisistä sopimusehdoista näkyvästi ja ytimekkäällä ja yksinkertaisella kielellä. Yhteenvetoon on sisällytettävä tiedot vähittäismyyjän soveltamista hinnoista. Vähittäismyyjän on lisäksi annettava loppuasiakkaalle oma kappale sopimuksesta tai tiedot tehdystä sopimuksesta sekä siihen sovellettavista hinnoista ja muista ehdoista sekä asetettava verkkosivuillaan julkisesti saataville käyttämänsä yleiset hinnastot, palvelumaksut sekä yleiset sopimusehdot.

Vähittäismyyjän on huolehdittava, että loppuasiakkailla on mahdollisuus saada tiedot tekemistään sopimuksista saavutettavassa muodossa.

Energian vähittäismyyjän on toiminnassaan noudatettava riittävää huolellisuutta ja toimittava kaikissa tilanteissa ilman aiheettomia viivästyksiä.
18 c § Loppuasiakkaan velvollisuudet

Energian vähittäismyyjän loppuasiakkaan on annettava loppukäyttäjälle tämän pyynnöstä yhteenveto keskeisistä lämpö- tai jäähdytyssopimuksen ehdoista sekä lämmön tai jäähdytyksen hankintaa koskevan sopimuksen keskeisistä tiedoista, mukaan lukien 18 b §:n 1 momentissa tarkoitetut tiedot.

Loppuasiakkaan on viipymättä ilmoitettava loppukäyttäjälle energian vähittäismyyjän sopimusehtoihin tekemistä loppukäyttäjään vaikuttavista muutoksista.
18 d § Maksutavat

Energian vähittäismyyjän on tarjottava loppuasiakkaille erilaisia maksutapoja sekä joustavia järjestelyjä laskujen maksua varten. Tarjotuissa vaihtoehdoissa ei saa olla perusteettomia eikä eri asiakasryhmiä syrjiviä ehtoja. Maksutapojen ehdoissa voidaan ottaa huomioon eri maksutapojen tarjoamisesta vähittäismyyjälle aiheutuvien kustannusten kohtuulliset erot.
18 e § Sopimusehtojen muuttaminen

Lämmityksen ja jäähdytyksen vähittäismyyjä saa muuttaa lämpö- tai jäähdytyssopimuksen mukaisia hintoja ja muita sopimusehtoja vain:

 1)

sopimuksessa yksilöidyllä perusteella edellyttäen, ettei sopimuksen sisältö olennaisesti muutu;

2) 

jos muutos perustuu lainsäädännön muutokseen tai viranomaisen päätökseen, jota vähittäismyyjä ei ole voinut ottaa huomioon sopimusta tehtäessä; tai

 3) 

jos muutokseen on erityistä syytä olosuhteiden olennaisen muuttumisen, vanhentuneiden sopimus- tai hinnoittelujärjestelyjen uudistamisen tai energian säästämiseksi tarpeellisten toimenpiteiden toteuttamisen johdosta;

Määräaikaisen sopimuksen ehtoja ei kuitenkaan saa muuttaa 1 momentin 1 ja 3 kohdassa tarkoitetun perusteella.

Vähittäismyyjällä on lisäksi oikeus tehdä sopimusehtoihin vähäisiä muutoksia, joilla ei ole vaikutusta sopimuksen keskeiseen sisältöön.

Vähittäismyyjän on lähetettävä loppuasiakkaalle ilmoitus siitä, miten ja mistä ajankohdasta hinnat tai muut sopimusehdot muuttuvat ja mikä on muutoksen peruste. Jos perusteena on muu syy kuin lainsäädännön muutos tai viranomaisen päätös, sopimusehtojen muutos saa tulla voimaan aikaisintaan kuukauden kuluttua ilmoituksen lähettämisestä.
18 f § Lämmityksen tai jäähdytyksen toimituksen keskeyttäminen loppuasiakkaasta johtuvasta syystä

Lämmityksen tai jäähdytyksen toimitus voidaan keskeyttää, jos loppuasiakas on olennaisesti laiminlyönyt vähittäismyyjälle tulevien maksujen suorittamisen tai on muutoin olennaisesti rikkonut sopimukseen perustuvia velvoitteitaan. Ennen toimituksen keskeyttämistä loppuasiakkaalle on lähetettävä kirjallinen huomautus maksun laiminlyönnistä tai muusta sopimusrikkomuksesta sekä aikaisintaan kahden viikon kuluttua huomautuksen lähettämisestä erillinen katkaisuvaroitus. Kuluttajalle lähetettävässä katkaisuvaroituksessa on mainittava, miten hänen on meneteltävä, jotta hän voi vedota tässä pykälässä tarkoitettuihin oikeuksiin sekä ohjattava häntä asian selvittämisessä ja maksuvaihtoehtojen löytämisessä.

Toimituksen saa katkaista loppuasiakkaan maksulaiminlyönnin vuoksi aikaisintaan viiden viikon kuluttua siitä, kun maksu on erääntynyt. Muun sopimusrikkomuksen kuin maksulaiminlyönnin vuoksi toimituksen saa katkaista aikaisintaan viiden viikon kuluttua siitä, kun sopimusrikkomuksesta on ensimmäisen kerran ilmoitettu loppuasiakkaalle eikä sopimusrikkomusta ole oikaistu ajoissa ennen varoitettua katkaisuajankohtaa.

Jos maksun laiminlyönti on johtunut loppuasiakkaan maksuvaikeuksista, joihin hän on joutunut vakavan sairauden, työttömyyden tai muun erityisen seikan vuoksi pääasiassa ilman omaa syytään, toimituksen saa keskeyttää aikaisintaan kolmen kuukauden kuluttua maksun eräpäivästä.

Toimitus voidaan erittäin painavista syistä keskeyttää myös aiemmin kuin viiden viikon kuluttua sopimusrikkomuksesta tehdystä ilmoituksesta.

Lämmityksen toimitusta ei saa maksujen laiminlyönnin vuoksi keskeyttää loppuasiakkaan tai loppukäyttäjän vakituisena asuntona käytettävästä rakennuksesta tai sen osasta lokakuun alun ja huhtikuun lopun välisenä aikana ennen kuin on kulunut neljä kuukautta laiminlyödyn maksun eräpäivästä.

5 luku Lämmityksen ja jäähdytyksen energiatehokkuus
27 § Tehokas kaukolämmitys- ja kaukojäähdytysjärjestelmä

Toiminnanharjoittajan on suunnitellessaan uutta tehokasta kaukolämmitys- ja kaukojäähdytysjärjestelmää varmistettava, että järjestelmä täyttää tehokkaan kaukolämmitys- ja jäähdytysjärjestelmän kriteerit silloin, kun järjestelmä käynnistyy. Uuden tehokkaan kaukolämmitys- ja kaukojäähdytysjärjestelmän lämmön- tai jäähdytyksentuotannossa ei saa käyttää fossiilisia polttoaineita. Fossiilisia polttoaineita saa käyttää käynnistys- ja varapolttoaineena.

Toiminnanharjoittajan on suunnitellessaan olemassa olevaan kaukolämmitys- ja kaukojäähdytysjärjestelmään uusia lämmön tai jäähdytyksen tuotantoyksiköitä tai olemassa olevien tuotantoyksiköiden merkittävää uudistamista varmistettava, ettei fossiilisten polttoaineiden, pois lukien maakaasu, käyttö järjestelmässä lisäänny verrattuna kolmen edeltävän täyden toiminnan kalenterivuoden keskimääräiseen vuotuiseen kulutukseen ennen uudistamista. Toiminnanharjoittajan on varmistettava, ettei uudessa tai merkittävästi uudistetussa lämmön tai jäähdytyksen tuotantoyksikössä käytetä fossiilisia polttoaineita. Fossiilisia polttoaineita saa käyttää käynnistys- ja varapolttoaineena.

Kaukolämmitys- ja kaukojäähdytysjärjestelmä on tehokas:

 1) 

vuoden 2027 loppuun saakka, jos se käyttää vähintään 50-prosenttisesti uusiutuvaa energiaa, 50-prosenttisesti hukkalämpöä, 75-prosenttisesti yhteistuotannosta saatavaa lämpöä tai 50-prosenttisesti tällaisen energian ja lämmön yhdistelmää;

 2) 

vuosina 2028–2034, jos se käyttää vähintään 50-prosenttisesti uusiutuvaa energiaa, 50-prosenttisesti hukkalämpöä, 50-prosenttisesti uusiutuvaa energiaa ja hukkalämpöä, 80-prosenttisesti tehokkaasta yhteistuotannosta saatavaa lämpöä tai vähintään sellaista verkkoon menevän lämpöenergian yhdistelmää, jossa uusiutuvan energian osuus on vähintään 5 prosenttia ja uusiutuvan energian, hukkalämmön tai tehokkaan yhteistuotannon kokonaisosuus on vähintään 50 prosenttia;

 3) 

vuosina 2035–2039, jos se käyttää vähintään 50-prosenttisesti uusiutuvaa energiaa, 50-prosenttisesti hukkalämpöä tai 50-prosenttisesti uusiutuvaa energiaa ja hukkalämpöä, tai järjestelmää, jossa uusiutuvan energian, hukkalämmön tai tehokkaasta yhteistuotannosta saatavan lämmön kokonaisosuus on vähintään 80 prosenttia ja lisäksi uusiutuvan energian tai hukkalämmön kokonaisuusosuus on vähintään 35 prosenttia;

 4) 

vuosina 2040–2044, jos se käyttää vähintään 75-prosenttisesti uusiutuvaa energiaa, 75-prosenttisesti hukkalämpöä tai 75-prosenttisesti uusiutuvaa energiaa ja hukkalämpöä, tai järjestelmää, jossa käytetään uusiutuvaa energiaa, hukkalämpöä ja tehokkaasta yhteistuotannosta saatavaa lämpöä vähintään 95-prosenttisesti, ja jossa lisäksi uusiutuvan energian tai hukkalämmön kokonaisosuus on vähintään 35 prosenttia;

 5) 

vuosina 2045–2049, jos se käyttää vähintään 75-prosenttisesti uusiutuvaa energiaa, 75-prosenttisesti hukkalämpöä tai 75-prosenttisesti uusiutuvaa energiaa ja hukkalämpöä;

 6) 

1.1.2050 lähtien, kun se käyttää ainoastaan uusiutuvaa energiaa, ainoastaan hukkalämpöä tai ainoastaan uusiutuvan energian ja hukkalämmön yhdistelmää.

Järjestelmä on tehokas myös, jos se tuottaa kasvihuonekaasupäästöjä asiakkaille toimitettua lämmitys- tai jäähdytysyksikköä kohden enintään:

 1) 

vuoden 2025 loppuun asti: 200 grammaa/kilowattitunnilta;

 2) 

vuosina 2026–2034: 150 grammaa/kilowattitunnilta;

 3) 

vuosina 2035–2044: 100 grammaa/kilowattitunnilta;

 4) 

vuosina 2045–2049: 50 grammaa/kilowattitunnilta;

 5) 

vuoden 2050 alusta lähtien: 0 grammaa/kilowattitunnilta.
27 a § Suunnitelma tehokkaan kaukolämmitys- ja kaukojäähdytysjärjestelmän kriteerien täyttämiseksi

Niiden olemassa olevien kokonaistuotoltaan yli viiden megawatin kaukolämmitys- ja kaukojäähdytysjärjestelmien, jotka eivät vuoden 2026 tietojen perusteella täytä tehokkaan kaukolämmitys- ja kaukojäähdytysjärjestelmän kriteereitä, toiminnanharjoittajien on laadittava suunnitelma tehokkaan kaukolämmitys- ja jäähdytysjärjestelmän kriteerien täyttämiseksi. Toiminnanharjoittajan on tehtävä ilmoitus suunnitelmasta Energiavirastolle viiden vuoden välein. Suunnitelma on liitettävä ilmoitukseen.
27 b § Kustannus-hyötyanalyysi

Suunniteltaessa uutta tai uudistettaessa merkittävästi sähkön lauhdetuotantolaitosta, jonka polttoaineteho on yli kymmenen megawattia, toiminnanharjoittajan on tehtävä kustannus-hyötyanalyysi kustannusten ja hyötyjen arvioimiseksi laitoksen toteuttamisesta tehokkaana yhteistuotantolaitoksena.

Suunniteltaessa uutta tai uudistettaessa merkittävästi teollisuuslaitosta, jonka kokonaislämpöteho on yli 8 megawattia, toiminnanharjoittajan on tehtävä kustannus-hyötyanalyysi hukkalämmön käytön arvioimiseksi laitosalueella tai sen ulkopuolella.

Suunniteltaessa uutta tai uudistettaessa merkittävästi erityislaitosta kuten jätevedenkäsittelylaitos ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitos, jonka käyttämä kokonaisteho on yli seitsemän megawattia, toiminnanharjoittajan on tehtävä kustannus-hyötyanalyysi hukkalämmön käytön arvioimiseksi laitosalueella tai sen ulkopuolella.

Suunniteltaessa uutta tai uudistettaessa merkittävästi datakeskusta, jonka nimellinen kokonaisenergiapanos on yli megawatti, toiminnanharjoittajan on tehtävä kustannus-hyötyanalyysi hukkalämmön käytön arvioimiseksi laitosalueella tai sen ulkopuolella.

Sellaisten laitteiden asentamista, joilla otetaan talteen polttolaitoksen tuottamaa hiilidioksidia sen varastoimiseksi hiilidioksidin talteenottamisesta ja varastoinnista annetun lain (416/2012) mukaisesti, ei pidetä uudistamisena.

Kustannus-hyötyanalyysin sisällöstä voidaan antaa tarkempia säännöksiä työ- ja elinkeinoministeriön asetuksella.
28 § Kustannus-hyötyanalyysista vapauttaminen

Sen estämättä, mitä 27 b §:ssä säädetään, kustannus-hyötyanalyysia ei tarvitse tehdä silloin, kun kyseessä on:

1) 

huippukuormitusaikoina käytettävä tai varavoimaa tuottava laitos, jonka toiminta-ajaksi on suunniteltu alle 1 500 käyttötuntia vuodessa;

2) 

laitos, joka on sijoitettava lähelle hiilidioksidin talteenottamisesta ja varastoinnista annetun lain mukaisesti hyväksyttyä geologista varastointipaikkaa;

3) 

olemassa olevassa kaukolämpöverkossa oleva uusi energiantuotantolaitos, jonka teho on vähäinen, eikä kaukolämpöverkon läheisyydessä ole tarjolla käyttökelpoista teollisuuden ylijäämälämpöä;

4) 

uusi tai uudistettava teollisuuslaitos, jonka käyttökelpoisen ylijäämälämmön määrä on vähäinen, eikä laitoksen läheisyydessä ole kaukolämpöverkkoa;

5) 

datakeskus, jonka hukkalämpöä käytetään tai tullaan käyttämään kaukolämpöverkossa tai suoraan sisätilojen lämmitykseen, lämpimän käyttöveden valmistukseen tai muuhun käyttöön rakennuksessa, rakennusryhmässä tai tiloissa, joissa se sijaitsee; tai

6) 

laitos, joka sijaitsee alueella, jolla on vähäinen kaukolämmön kysyntä.

Edellä 1 momentin 3–6 kohdassa tarkoitetuista vapautusperusteista voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.
29 § Ilmoitus kustannus-hyötyanalyysin tekemisestä

Hankkeesta vastaavan toiminnanharjoittajan on toimitettava ilmoitus kustannus-hyötyanalyysin tekemisestä Energiavirastolle. Ilmoituksesta tulee käydä ilmi kustannus-hyötyanalyysin tulos ja se, aikooko toiminnanharjoittaja toteuttaa 27 b §:n 1 momentissa tarkoitetun sähköntuotantolaitoksen yhteistuotantolaitoksena tai hyödyntää ylijäämälämpöä 27 b §:n 2, 3 tai 4 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa. Ilmoitus on toimitettava Energiavirastolle ennen rakennus- tai uudistustöihin ryhtymistä.

Energiavirasto voi pyytää kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta lisäselvitystä, jos toimitettu ilmoitus ei ole riittävä tai toiminnanharjoittaja ilmoittaa, ettei toteuta yhteistuotantolaitosta taikka hyödynnä ylijäämälämpöä, vaikka kustannus-hyötyanalyysi osoittaa toteuttamisen tai hyödyntämisen kannattavaksi. Lisäselvitys on toimitettava Energiavirastolle kuukauden kuluessa Energiaviraston pyynnöstä. Rakennus- tai uudistustöitä ei saa jatkaa ennen lisäselvityksen toimittamista.

Kustannus-hyötyanalyysistä tehtävästä ilmoituksesta ja ilmoituksen sisällöstä voidaan antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella.
5 a luku Julkiset hankinnat
29 a § Julkisten hankintojen energiatehokkuus

Julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (1397/2016), jäljempänä hankintalaki, sekä vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (1398/2016) mukaisten hankintayksiköiden on noudatettava jäljempänä tässä luvussa säädettyjä velvoitteita tehdessään mainittujen lakien soveltamisalaan kuuluvia hankintoja tai käyttöoikeussopimuksia, joiden arvo on yhtä suuri tai suurempi kuin näissä laeissa säädetyt EU-kynnysarvot.

Hankintayksikön ei tarvitse noudattaa tässä luvussa säädettyjä hankinta- tai käyttöoikeussopimuksen tekemistä koskevia velvoitteita, jos se ei ole teknisesti toteutettavissa.

Suunnitellessaan 1 momentissa tarkoitetun hankinnan tai käyttöoikeussopimuksen tekemistä hankintayksikön on sovellettava energiatehokkuus ensin -periaatetta arvioimalla vaihtoehtoisia kustannustehokkaita energiatehokkuusratkaisuja.

Suunniteltaessa julkisen elimen rakennusurakan, julkisen elimen omistamaan rakennukseen liittyvän palveluhankinnan tai muun palveluhankinnan toteuttamista hankintayksikön on arvioitava mahdollisuus hyödyntää energiapalvelusopimuksia.
29 b § Tuotteiden hankinta

Jos hankinnan kohteena on tuote, joka kuuluu tuotteiden ekologiselle suunnittelulle ja energiamerkinnälle asetettavista vaatimuksista annetun lain (1005/2008) soveltamisalaan ja tuotteeseen on liitetty energiamerkintää koskevien puitteiden vahvistamisesta ja direktiivin 2010/30/EU kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1369 mukaisesti energiamerkintä, hankintayksikkö saa hankkia ainoastaan tuotteita, jotka kuuluvat kahteen parhaaseen niistä energiatehokkuusluokista, joissa on merkittävästi tuotteita.

Jos hankittavassa tuotteessa ei ole energiamerkintää, mutta tuotteelle on annettu energiatehokkuusvaatimuksia energiaan liittyvien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/125/EY tai kestävien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista, direktiivin (EU) 2020/1828 ja asetuksen (EU) 2023/1542 muuttamisesta sekä direktiivin 2009/125/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2024/1781 nojalla annetussa Euroopan komission asetuksessa, hankintayksikkö saa hankkia vain kyseisessä komission asetuksessa säädettyjen energiatehokkuuden viitearvojen mukaisia tuotteita.

Jos hankinnan kohteena on tuotteiden kokonaisuus, jonka sisältämät tuotteet erikseen ja lisäksi myös koko tuotepaketti yhdessä kuuluvat 1 momentissa tarkoitetun täytäntöönpanosäädöksen soveltamisalaan, hankintayksikkö saa asettaa tuotepaketin kokonaisenergiatehokkuuden etusijalle yksittäisten tuotteiden energiatehokkuuteen nähden.

Jos hankinnan kohteena ovat auton renkaat, jotka kuuluvat renkaiden merkitsemisestä polttoainetaloudellisuuden ja muiden keskeisten ominaisuuksien osalta, asetuksen (EU) 2017/1369 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1222/2009 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/740 soveltamisalaan, hankintayksikkö saa hankkia vain korkeimpaan polttoainetaloudellisuusluokkaan kuuluvia renkaita. Mainitun asetuksen soveltamisalaan kuuluvia renkaita, jotka eivät kuulu korkeimpaan polttoainetaloudellisuusluokkaan, saa kuitenkin hankkia, jos se on perusteltua turvallisuuteen tai kansanterveyteen liittyvistä syistä.
29 c § Palvelujen hankinta

Jos hankinnan kohteena on palvelu, hankintayksikön on tarjouspyynnössään edellytettävä, että siltä osin, kuin tarjoukseen sisällytetään palvelun tuottamista varten hankittavia uusia tuotteita, ne täyttävät 29 b §:ssä säädetyt vaatimukset.
29 d § Poikkeussäännökset

Edellä 29 a §:ssä säädettyä sovelletaan julkisista puolustus- ja turvallisuushankinnoista annetun lain (1531/2011) mukaisiin hankintasopimuksiin vain siltä osin kuin se ei aiheuta ristiriitaa puolustushallinnon tai Rajavartiolaitoksen toimien luonteen ja ensisijaisen tavoitteen kanssa.

Edellä 29 a §:ssä säädettyä ei myöskään sovelleta, jos soveltaminen vaarantaisi yleisen turvallisuuden tai estäisi reagoimisen kansanterveyttä koskeviin hätätiloihin.
5 b luku Datakeskukset
29 e § Datakeskuksen hukkalämmön hyödyntäminen

Datakeskuksen, jonka kokonaisteho ylittää megawatin, hukkalämpöä on hyödynnettävä. Jos olemassa olevan datakeskuksen hukkalämpöä ei miltään osin hyödynnetä, datakeskuksen ylläpitäjän on osoitettava, ettei se ole teknisesti tai taloudellisesti toteutettavissa tekemällä kustannus-hyötyanalyysi.

Datakeskuksen on toimitettava Energiavirastolle ilmoitus kustannus-hyötyanalyysin tekemisestä ja tieto siitä, ettei hukkalämmön hyödyntäminen ole teknisesti tai taloudellisesti toteutettavissa.

Ilmoituksen sisällöstä ja toimittamisesta voidaan säätää tarkemmin työ- ja elinkeinoministeriön asetuksella.
29 g § Toimivaltainen viranomainen

Energiavirasto on toimivaltainen kansallinen viranomainen datakeskuksia koskevan unionin yhteisen luokitusjärjestelmän perustamisen ensimmäisestä vaiheesta annetun komission delegoidun asetuksen (EU) 2024/1364 täytäntöönpanon edellyttämissä toimissa.
30 § Viranomaiset ja niiden tehtävät

Työ- ja elinkeinoministeriön tehtävänä on tämän lain täytäntöönpanon yleinen ohjaus ja seuranta.

Energiaviraston tehtävänä on valvoa tämän lain sekä sen nojalla annettujen säännösten ja viranomaisten määräysten noudattamista.

Tämän lain 3 a luvussa tarkoitettujen sopimusten ehtojen sekä energian vähittäismyyjän markkinoinnissa ja asiakassuhteessa noudattamien menettelyjen lainmukaisuutta valvoo kuluttaja-asiamies. Valvonnasta säädetään kuluttajansuojalaissa.

30 a § Sertifioitujen energianhallintajärjestelmien ja energiakatselmusten valvonta

Energiavirasto valvoo, että yritykset ottavat käyttöön sertifioituja energianhallintajärjestelmiä ja tekevät pakolliset yrityksen energiakatselmukset tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten mukaisesti. Kunakin vuonna laadituista yrityksen energiakatselmuksista tarkastetaan määräosa. Työ- ja elinkeinoministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä tarkastettavien yrityksen energiakatselmusten määrästä sekä tarkastamisen suorittamistavasta.

Energiavirastolla on oikeus saada pakollisen yrityksen energiakatselmuksen sekä siihen sisällytetyn kohdekatselmuksen raportit ja muut valvonnassa tarvittavat tiedot tarkastettavikseen. Energiakatselmusraportti, siihen sisällytetty kohdekatselmusraportti sekä muut viranomaisen valvonnassaan tarvitsemat tiedot tulee toimittaa Energiavirastolle kuukauden kuluessa Energiaviraston pyynnöstä. Energiakatselmusta ja kohdekatselmusta koskevat raportit eivät saa olla neljää vuotta vanhempia.

Patentti- ja rekisterihallituksen on toimitettava Energiavirastolle tämän pyynnöstä kaupparekisterin yritystietoja valvonnan järjestämiseksi. Tiedot on toimitettava viipymättä ja maksutta.
30 b § Viranomaisen tiedonsaantioikeudet

Energiavirastolla on oikeus saada salassapitosäännösten estämättä tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten noudattamisen valvontaa varten välttämättömät tiedot yritykseltä, toiminnanharjoittajalta sekä muulta taholta, jota koskee tässä laissa tai sen nojalla säädetty velvollisuus.
30 c § Viranomaisen tarkastusoikeus

Energiavirastolla on oikeus päästä valvonnan kohteena olevan toimijan tiloihin ja alueille, jos se on tässä laissa tarkoitetun valvonnan kannalta välttämätöntä, sekä tehdä siellä tarkastuksia ja ryhtyä muihin valvonnan edellyttämiin toimenpiteisiin. Pysyväisluonteiseen asumiseen tarkoitettuihin tiloihin valvontatoimenpiteet voidaan kuitenkin ulottaa vain, jos on syytä epäillä, että on tehty rikoslain (39/1889) 16 luvun 8 §:ssä tarkoitettu rikos, ja tarkastus on välttämätön tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi.

Energiavirastolla on tarkastusta suorittaessaan oikeus ottaa valvonnan kohteena olevan toimijan asiakirjat ja muuta aineistoa haltuunsa, jos se on tarkastuksen tavoitteiden toteuttamisen kannalta välttämätöntä. Aineisto tulee palauttaa viipymättä, kun tarkastuksen suorittaminen ei enää edellytä aineiston hallussapitoa.

Tarkastukseen sovelletaan, mitä hallintolain (434/2003) 39 §:ssä säädetään.
31 § Rikkomuksen tai laiminlyönnin oikaiseminen

Energiavirasto voi määrätä sen, joka rikkoo tai laiminlyö tätä lakia tai sen nojalla annettua säännöstä, täyttämään velvollisuutensa. Päätöksessä voidaan määrätä, millä tavoin rikkomus tai laiminlyönti tulee korjata. Päätöksessä voidaan myös määrätä palauttamaan asiakkaalle virheellisesti peritty maksu.

Energiavirasto voi tehostaa tämän lain nojalla antamaansa kieltoa tai määräystä uhkasakolla taikka teettämis- tai keskeyttämisuhalla. Uhkasakon asettamisesta ja sen tuomitsemisesta maksettavaksi sekä teettämis- tai keskeyttämisuhan määräämisestä täytäntöön pantavaksi säädetään uhkasakkolaissa (1113/1990).
31 a § Viranomaisten maksulliset suoritteet

Energiavirastolla on oikeus periä tämän lain mukaisen ilmoituksen ja muun asian käsittelystä maksu.

Energiaviraston suoritteiden maksullisuuden ja suoritteista perittävien maksujen suuruuden yleisistä perusteista sekä maksujen muista perusteista säädetään valtion maksuperustelaissa (150/1992).
32 § Muutoksenhaku

Muutoksenhakuun Energiaviraston päätökseen sovelletaan oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettua lakia (808/2019).

Energiaviraston päätökseen toimittaa tarkastus ei kuitenkaan saa erikseen hakea muutosta valittamalla.

Muutoksenhakuun 5 a luvussa tarkoitettuihin julkisia hankintoja koskeviin päätöksiin sovelletaan hankintalain 16 luvun säännöksiä.
32 a § Energiaviraston päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus

Energiaviraston tämän lain nojalla antamaa päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei Energiavirasto tai hallintotuomioistuin toisin määrää. Päätöstä, joka koskee virheellisesti perityn maksun palauttamista yksittäiselle asiakkaalle, tai päätöstä, joka koskee uhkasakon maksettavaksi tuomitsemista, ei kuitenkaan saa panna täytäntöön ennen kuin se on lainvoimainen.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2026.

Tämän lain 3 c §:ssä säädetty velvoite koskee voimaantulopäivästä lähtien yli 50 000 asukkaan kuntia, ensimmäisestä päivästä tammikuuta 2027 lähtien yli 5 000 asukkaan kuntia ja ensimmäisestä päivästä tammikuuta 2030 lähtien kaikkia kuntia.

Kuntien, joiden asukasluku on tämän lain voimaan tullessa yli 50 000, on toimitettava ensimmäisen kerran 3 c §:n 1 momentissa tarkoitetut tiedot viimeistään 30 päivänä huhtikuuta 2026. Kuntien, joiden asukasluku on 31 päivänä joulukuuta 2026 yli 5 000, on toimitettava ensimmäisen kerran 3 c §:n 1 momentissa tarkoitetut tiedot viimeistään 30 huhtikuuta 2028. Kuntien, joiden asukasluku on 31 päivänä joulukuuta 2029 alle 5 000, on toimitettava ensimmäisen kerran 3 c §:n 1 momentissa tarkoitetut tiedot viimeistään 30 päivänä huhtikuuta 2031. Kaikkien julkisten elinten on toimitettava 3 c §:n 1 momentissa tarkoitetut tiedot vuoden 2021 osalta viimeistään 31 päivänä lokakuuta 2026.

Tämän lain 3 g §:n mukainen energianhallintajärjestelmä on otettava käyttöön viimeistään 11 päivänä lokakuuta 2027.

Tämän lain 6 §:n mukainen yrityksen energiakatselmus on tehtävä viimeistään 11 päivänä lokakuuta 2026, jos yritys kuuluu ensimmäistä kertaa velvoitteen piiriin.

Tämän lain 27 §:n 1 momentissa tarkoitetun tehokkaan kaukolämmitys- ja kaukojäähdytysjärjestelmän lämmön- tai jäähdytyksentuotannossa maakaasua saa kuitenkin käyttää 31 päivään joulukuuta 2030 saakka.

Tämän lain 27 §:n 2 momentissa tarkoitetussa uudessa tai merkittävästi uudistetussa lämmön tai jäähdytyksen tuotantoyksikössä maakaasua saa kuitenkin käyttää 31 päivään joulukuuta 2030 saakka.

Toiminnanharjoittajan on toimitettava tämän lain 27 a §:n mukainen ilmoitus suunnitelmasta Energiavirastolle ensimmäisen kerran viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2027. Jos järjestelmä ei täytä 27 §:ssä tarkoitettuja kriteerejä vuoden 2030 tietojen perusteella, on ilmoitus toimitettava viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2031.

Tämän lain 29 e §:n mukainen ilmoitus datakeskuksen kustannus-hyötyanalyysista on ensimmäisen kerran toimitettava Energiavirastolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2027.

HE 85/2025

TaVM 21/2025

EV 153/2025

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2023/1791, EUVL L, 20.9.2023

Helsingissä 22.12.2025

Tasavallan Presidentti Alexander Stubb Ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multala

2025

1382/2025 Lag om ändring av energieffektivitetslagen

I enlighet med riksdagens beslut

upphävs i energieffektivitetslagen (1429/2014) 29 h §, sådan den lyder i lag 846/2024, ändras 1–4 och 6–8 §, 12 §, rubriken för 5 kap., 27–29 §, rubriken för 5 a kap., 29 a–29 d §, 29 e §, som samtidigt flyttas till 5 b kap., 29 g § och 30–32 §, av dem 2 § sådan den lyder delvis ändrad i lagarna 1338/2016 och 846/2024, 3 § sådan den lyder i lagarna 787/2020 och 846/2024, 7 och 12 § sådana de lyder delvis ändrade i lag 1338/2016, rubriken för 5 a kap. och 29 a–29 c § och 29 e § sådana de lyder i lag 1338/2016, 29 d § sådan den lyder i lag 795/2023, 29 g § sådan den lyder i lag 846/2024 och 32 § sådan den lyder i lag 787/2020, och fogas till lagen nya 1 a–1 c kap. och ett nytt 3 a kap. samt nya 27 a, 27 b, 30 a–30 c, 31 a och 32 a § som följer:
1 § Lagens syfte

Denna lag innehåller bestämmelser om främjande av energieffektiviteten, om energibesiktningar som genomförs i syfte att främja energieffektiviteten, om införande av certifierade energiledningssystem, om kostnadsnyttoanalyser som görs för att främja högeffektiv kraftvärme och utnyttjandet av överskottsvärme, om energimarknadsföretagens skyldighet att verka för en effektiv och sparsam användning av energi i kundernas verksamhet och om energieffektivitet vid offentlig upphandling. Denna lag innehåller även bestämmelser om rättigheterna för energidetaljisters slutkunder.

Genom denna lag genomförs Europaparlamentets och rådets direktiv (EU) 2023/1791 om energieffektivitet och om ändring av förordning (EU) 2023/955, nedan energieffektivitetsdirektivet.

2 § Tillämpningsområde

Denna lag tillämpas på

 1) 

företag som säljer eller distribuerar el, värme, kyla eller bränsle,

 2) 

företag som inför ett certifierat energiledningssystem eller genomför en energibesiktning i företaget samt företagens ansvariga för energibesiktningar,

 3) 

nät för fjärrvärme och fjärrkyla, termiska elproduktionsanläggningar och sådana industrianläggningar som kan tillföra användbar överskottsvärme,

 4) 

detaljförsäljning av värme och kyla och avtal om detaljförsäljning av värme och kyla,

 5) 

slutkunder och slutförbrukare av värme och kyla,

 6) 

upphandlande enheter,

 7) 

datacentraler,

 8) 

offentliga organ.
3 § Definitioner

I denna lag avses med

 1) 

energi brännbara bränslen, värme, förnybar energi, el och andra former av energi,

2) 

energieffektivitet förhållandet mellan produktionen av prestanda, tjänster, varor eller energi och insatsen av energi,

3) 

energibesparing en mängd sparad energi som fastställs genom mätning eller uppskattning av förbrukningen före och efter genomförandet av en åtgärd för att förbättra energieffektiviteten, med normalisering för yttre förhållanden som påverkar energiförbrukningen,

4) 

förbättrad energieffektivitet ökning av energieffektiviteten som ett resultat av tekniska, beteendemässiga eller ekonomiska förändringar,

5) 

europeisk standard en standard som antagits av Europeiska standardiseringskommittén, Europeiska kommittén för elektroteknisk standardisering eller Europeiska institutet för telekommunikationsstandarder och som gjorts offentligt tillgänglig,

6) 

internationell standard en standard som antagits av en internationell standardiseringsorganisation och som gjorts offentligt tillgänglig,

7) 

energidetaljist en fysisk eller juridisk person som yrkesmässigt säljer energi till slutkunder,

8) 

slutkund en fysisk eller juridisk person som köper energi för egen slutförbrukning,

9) 

slutförbrukare en fysisk eller juridisk person som använder energi eller varmvatten för hushållsbruk oberoende av om personen har ett avtalsförhållande med energidetaljisten i fråga,

10) 

bränsle ledningsgas samt naturgas som används som transportbränsle, flytgas, kol och brunkol, lätt och tung brännolja, torv, biobränsle samt transportbränsle med undantag för bunkerbränsle som används för flygtrafik och sjöfart,

11) 

ledningsgas naturgas som levereras till slutförbrukningsstället via ett rörsystem för naturgas,

12 energitjänst den fysiska vinst, nytta och fördel som erhålls genom en kombination av energi med energieffektiv teknik eller med åtgärder, som kan inbegripa den drift, det underhåll och den kontroll som krävs för tillhandahållande av tjänsten, som tillhandahålls på grundval av ett avtal och som under normala förhållanden påvisats leda till kontrollerbar och mätbar eller uppskattningsbar förbättring av energieffektivitet eller primärenergibesparingar,

13) 

leverantörav energitjänster en fysisk eller juridisk person som levererar energitjänster eller utför andra åtgärder för att förbättra energieffektiviteten i en slutförbrukares anläggning eller lokaler,

14) 

kraftvärmepanna panna som kan användas vid kraftvärmedrift för el- och värmeproduktion,

15) 

kraftvärme samtidig framställning i en och samma process av värmeenergi och elenergi eller mekanisk energi,

16) 

omfattande uppgradering renoveringsarbeten vars kostnad överskrider 50 procent av investeringskostnaderna för en ny jämförbar enhet,

17) 

offentligt organ en nationell, regional eller lokal myndighet eller en enhet som direkt finansieras och administreras av en sådan myndighet men som inte har industriell eller kommersiell karaktär,

18) 

fjärravläsbarhet en mätares egenskap som gör det möjligt att utanför en byggnad via ett kommunikationsnät avläsa de uppgifter som registrerats i mätaren,

19) 

fjärrvärme distribution av värmeenergi i form av ånga eller hetvatten från centrala eller decentraliserade produktionskällor, via ett nät, till flera byggnader eller anläggningar i syfte att värma utrymmen eller processer,

20) 

fjärrkyla distribution av värmeenergi i form av ånga eller kylda vätskor från centrala eller decentraliserade produktionskällor, via ett nät, till flera byggnader eller anläggningar i syfte att kyla utrymmen eller processer,

21) 

system för fjärrvärme och fjärrkyla ett system som tillhandahåller energitjänster för att tillgodose slutförbrukarsektorers efterfrågan på energi i form av värme eller kyla och som utgör en operativ helhet av fysiskt sammankopplade nät,

22) 

verksamhetsutövare en fysisk eller juridisk person som utövar ett faktiskt bestämmande inflytande över driften av ett system för fjärrvärme och fjärrkyla eller som ansvarar för en investering eller ett projekt som har en inverkan på energiförbrukningen och energieffektiviteten,

23) 

energi från förnybara energikällor eller förnybar energi sådan energi från förnybara energikällor eller förnybar energi som avses i artikel 2.1 i Europaparlamentets och rådets direktiv (EU) 2018/2001 om främjande av användningen av energi från förnybara energikällor, nedan direktivet om förnybar energi,

24) 

förnybara bränslen sådana förnybara bränslen som avses i artikel 2.22a i direktivet om förnybar energi,

25) 

spillvärme sådan spillvärme som avses i artikel 2.9 i direktivet om förnybar energi,

26) 

principen om energieffektivitet först den princip som avses i artikel 2.18 i Europaparlamentets och rådets förordning (EU) 2018/1999 om styrningen av energiunionen och av klimatåtgärder samt om ändring av Europaparlamentets och rådets förordningar (EG) nr 663/2009 och (EG) nr 715/2009, Europaparlamentets och rådets direktiv 94/22/EG, 98/70/EG, 2009/31/EG, 2009/73/EG, 2010/31/EU, 2012/27/EU och 2013/30/EU samt rådets direktiv 2009/119/EG och (EU) 2015/652 och om upphävande av Europaparlamentets och rådets förordning (EU) nr 525/2013, nedan förordningen om styrningen av energiunionen,

27) 

slutlig energiförbrukning all energi som levereras till industrin, transporter, hushåll, offentliga och privata tjänster, jordbruk, skogsbruk och fiskeri samt andra slutförbrukarsektorer, undantaget energiförbrukning inom internationell sjöbunkring, omgivningsenergi, leveranser till omvandlingssektorn och energisektorn och överförings- och distributionsförluster enligt vad som avses i bilaga A till Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 1099/2008 om energistatistik,

28) 

omgivningsenergi sådan omgivningsenergi som avses i artikel 2.2 i direktivet om förnybar energi,

29) 

energiledningssystem en uppsättning sammanhängande eller interagerande beståndsdelar i en strategi som anger energieffektivitetsmål och en plan för att nå det målet, inklusive övervakning av den faktiska energiförbrukningen, åtgärder för att öka energieffektiviteten och mätning av framstegen,

30) 

energibesiktningi ett företag ett systematiskt förfarande i syfte att få adekvat kunskap om energiförbrukningsprofilen för en byggnad eller en grupp av byggnader, en industriprocess, kommersiell verksamhet, industrianläggning eller kommersiell anläggning eller privata eller offentliga tjänster, och genom vilket det är möjligt att identifiera möjligheterna för kostnadseffektiva energibesparingar, fastställa besparingens storlek och kartlägga potentialen för kostnadseffektiv förbrukning eller produktion av förnybar energi samt rapportera om resultaten,

31) 

energitjänsteavtal ett avtalsarrangemang mellan mottagaren och leverantören av en åtgärd för att förbättra energieffektiviteten som verifieras och övervakas under hela avtalsperioden, där utförda arbeten, levererade varor eller tillhandahållna tjänster i åtgärden betalas i förhållande till en avtalad nivå av förbättrad energieffektivitet eller ett annat avtalat energiprestandakriterium, till exempel finansiella besparingar,

32) 

högeffektiv kraftvärme kraftvärme som uppfyller de kriterier som anges i bilaga III till energieffektivitetsdirektivet,

33) 

ekonomiskt motiverad efterfrågan efterfrågan som inte överstiger behovet av värme eller kyla och som annars skulle tillgodoses på marknadsvillkor genom andra energiframställningsprocesser än kraftvärme,

34) 

nyttiggjord värme värme som producerats genom en kraftvärmeprocess för att tillgodose en ekonomiskt motiverad efterfrågan på värme eller kyla,

35) 

kraftvärmeproducerad el el som framställts i en process i samband med produktionen av nyttiggjord värme och som beräknats i enlighet med de allmänna principer som fastställs i bilaga II till energieffektivitetsdirektivet,

36) 

datacentral en sådan datacentral som avses i punkt 2.6.3.1.16 i bilaga A till Europaparlamentets och rådets förordning (EG) nr 1099/2008 om energistatistik.

37) 

företag en fysisk eller juridisk person som bedriver ekonomisk verksamhet,

38) 

avtal om värme ett avtal mellan slutkund och energidetaljist om leverans av värme till slutkunden,

39) 

avtal om kyla ett avtal mellan slutkund och energidetaljist om leverans av kyla till slutkunden,

40) 

nettoarea uppvärmd nettoarea som avses i bestämmelserna om byggnaders energiprestanda utfärdade med stöd av lagen om områdesanvändning (132/1999),

41) 

konsument en konsument som avses i 1 kap. 4 § i konsumentskyddslagen (38/1978),

42) 

fossila bränslen sådana fossila bränslen som avses i artikel 2.62 i förordningen om styrningen av energiunionen.

1 a kap. Principen om energieffektivitet först
3 a § Tillämpning av principen om energieffektivitet först

I planerings- och policyåtgärder som har en betydande inverkan på energiförbrukningen och energieffektiviteten ska myndigheterna beakta principen om energieffektivitet först.

Om värdet av en investering överstiger 100 000 000 euro eller om det är fråga om ett transportinfrastrukturprojekt vars värde överstiger 175 000 000 euro och investeringen eller projektet har en inverkan på energiförbrukningen och energieffektiviteten, ska den verksamhetsutövare som planerar investeringen eller projektet före investeringsbeslutet fattas utreda alternativa kostnadseffektiva energieffektivitetslösningar i enlighet med principen om energieffektivitet först. Alternativa energieffektivitetslösningar behöver dock inte utredas om syftet med investeringsbeslutet inte kan uppnås på något annat sätt eller om de alternativa sätten inte leder till ett betydligt mer energieffektivt slutresultat.
3 b § Anmälan om tillämpning av principen om energieffektivitet först

En verksamhetsutövare som planerar en sådan investering eller ett sådant projekt som avses i 3 a § 2 mom. ska lämna en anmälan till Energimyndigheten om tillämpning av principen om energieffektivitet först. Anmälan ska åtföljas av en tillräcklig redogörelse över utredningens innehåll eller uppgift om att energieffektivare alternativ saknas.

Anmälan ska lämnas till Energimyndigheten innan byggnads- eller uppgraderingsarbetet inleds.

1 b kap. Skyldigheter som gäller offentliga sektorn
3 c § Skyldighet för offentliga organ att redovisa deras slutliga energiförbrukning

Ett offentligt organ ska övervaka sin slutliga energiförbrukning. Ett offentligt organ ska årligen redovisa sin slutliga energiförbrukning till Energimyndigheten.

Ett offentligt organ ska lämna de uppgifter som avses i 1 mom. senast den 30 april för varje föregående kalenderår.

Ett offentligt organ kan fullgöra sin i 1 mom. avsedda skyldighet via systemet med frivilliga energieffektivitetsavtal.
3 d § Beaktande av energieffektivitet i regionala och lokala myndigheters långsiktiga planering

Kommuner, landskapsförbund och välfärdsområden (regionala och lokala myndigheter) ska i deras långsiktiga planering beakta energieffektivitet, om planeringen har ett väsentligt samband med energiproduktion eller energiförbrukning eller har en väsentlig inverkan på myndighetens klimatåtgärder.

Vid beredning som gäller beaktandet av energieffektivitet i den långsiktiga planeringen ska den regionala eller lokala myndigheten beakta bestämmelserna om möjligheterna för regioninvånare, kommuninvånare, serviceanvändare och intressentgrupper att delta och påverka.

Regionala och lokala myndigheter kan fullgöra deras i 1 mom. föreskrivna skyldighet genom att utarbeta en plan inom ramen för systemet med frivilliga energieffektivitetsavtal.
3 e § Värme- och kylplaner

Kommuner med fler än 45 000 invånare ska utarbeta en plan över möjligheterna att göra uppvärmningen mer energieffektiv genom utnyttjande av spillvärme och ökad användning av förnybar energi. En anmälan om att planen utarbetats ska lämnas till Energimyndigheten. Anmälan ska åtföljas av en redogörelse över planens innehåll.
3 f § Köp och hyra av byggnader med hög energiprestanda

Offentliga organ får köpa och ingå nya hyresavtal om endast sådana befintliga byggnader som uppfyller de i 11 § i bygglagen (751/2023) avsedda kriterierna för nära-nollenergibyggnad och de i 37 § 2 mom. i bygglagen föreskrivna kraven avseende energiprestanda och som har ett gällande energicertifikat i enlighet med lagen om energicertifikat för byggnader (50/2013), om inte syftet med upphandlingen är

 1) 

genomgripande renovering eller rivning av byggnaden,

 2) 

att sälja byggnaden vidare utan att använda den för det offentliga organets eget syfte, eller

 3) 

att bevara byggnaden som en byggnad med officiellt skydd som del av en viss miljö, eller på grund av dess särskilda arkitektoniska eller historiska värde.

Det som föreskrivs i 1 mom. ska dock iakttas endast om det är möjligt med avseende på kostnadseffektivitet, ekonomisk genomförbarhet, hållbarhet i vidare bemärkelse, teknisk lämplighet samt tillräcklig konkurrens. Avvikelse från kraven på energieffektivitet kan också göras på försvars- och säkerhetsgrunder.
1 c kap. Energiledningssystem
3 g § Obligatoriskt energiledningssystem

Om ett företag har en genomsnittlig slutlig energiförbrukning per år som överstiger 23 600 megawattimmar under de föregående tre kalenderåren ska företaget införa ett energiledningssystem som certifierats av ett ackrediterat organ i enlighet med europeiska eller internationella standarder.

Företaget ska lämna en anmälan till Energimyndigheten, om dess slutliga energiförbrukning under ett kalenderår överstiger 23 600 megawattimmar.
3 h § Befrielse från kravet på ett obligatoriskt energiledningssystem

Om ett företag tillämpar ett miljöledningssystem som certifierats av ett ackrediterat organ i enlighet med europeiska eller internationella standarder och företaget har genomfört en i 4 § avsedd energibesiktning enligt de minimikrav som föreskrivs i denna lag och med stöd av den, anses företaget uppfylla kravet i 3 g § på införande av ett energiledningssystem.

Om ett företag tillämpar ett miljöledningssystem som certifierats av ett ackrediterat organ i enlighet med europeiska eller internationella standarder och företaget deltar i ett frivilligt energieffektivitetsavtal som undertecknats med en statlig myndighet och som inbegriper en energibesiktning som genomförts enligt de minimikrav som föreskrivs i denna lag och med stöd av den, anses företaget uppfylla kravet i 3 g § på införande av ett energiledningssystem.

Om ett företag tillämpar ett energitjänsteavtal som innehåller beståndsdelarna av ett energiledningssystem, anses företaget uppfylla kravet på införande av ett energiledningssystem i 3 g § 1 mom. till den del företagets slutliga energiförbrukning omfattas av energitjänsteavtalet. Energitjänsteavtalet ska innehålla följande beståndsdelar av ett energiledningssystem:

1) 

övervakning av den faktiska energiförbrukningen,

 2) 

åtgärder som genomförts för att öka energieffektiviteten,

 3) 

mätning av ökningen av energieffektiviteten, och

4) 

överensstämmelse med kraven i bilaga XV till energieffektivitetsdirektivet.

4 § Energibesiktning i ett företag

Vid energibesiktning i ett företag ska företagets samtliga energiförbrukningsobjekt beaktas. Energibesiktningen i ett företag ska omfatta separata objektsspecifika besiktningar av ett så stort antal verksamheter inom företaget att en tillförlitlig bild av företagets totala energieffektivitet kan bildas och de viktigaste möjligheterna att höja den på ett tillförlitligt sätt kan konstateras.
6 § Obligatorisk energibesiktning i ett företag

Om ett företag har en genomsnittlig slutlig energiförbrukning per år som överstiger 2 700 megawattimmar under de föregående tre kalenderåren och företaget inte har infört något i 3 g § avsett energiledningssystem, ska det göra en energibesiktning i företaget.

En obligatorisk energibesiktning i ett företag ska genomföras med minst fyra års mellanrum. De objektsbesiktningar som ska ingå i den obligatoriska energibesiktningen i ett företag får inte ha genomförts tidigare än fyra år före den obligatoriska energibesiktningen.

Företaget ska lämna en anmälan till Energimyndigheten, om dess slutliga energiförbrukning under ett kalenderår överstiger 2 700 megawattimmar.
7 § Befrielse från obligatorisk energibesiktning

Om ett företag tillämpar ett miljöförvaltningssystem som certifierats av ett ackrediterat organ i enlighet med europeiska eller internationella standarder och som inbegriper en energibesiktning som genomförts enligt de minimikrav som föreskrivs i denna lag och med stöd av den, anses företaget uppfylla kravet på obligatorisk energibesiktning i 6 §.

Om ett företag deltar i ett frivilligt energieffektivitetsavtal som undertecknats med en statlig myndighet och som inbegriper en energibesiktning som genomförts enligt de minimikrav som föreskrivs i denna lag och med stöd av den, anses företaget uppfylla kravet på obligatorisk energibesiktning i 6 §.

Om ett företag tillämpar ett energitjänsteavtal som innehåller beståndsdelarna av ett energiledningssystem, anses företaget uppfylla kravet på energibesiktning i 6 § 1 mom. till den del företagets slutliga energiförbrukning omfattas av energitjänsteavtalet. Energitjänsteavtalet ska innehålla följande beståndsdelar av ett energiledningssystem:

1) 

övervakning av den faktiska energiförbrukningen,

 2) 

åtgärder som genomförts för att öka energieffektiviteten,

 3) 

mätning av framstegen, och

4) 

överensstämmelse med kraven i bilaga XV till energieffektivitetsdirektivet.

8 § Minimikrav på energibesiktning

Energibesiktningen i ett företag ska göras för hela koncernen eller företaget och den ska innehålla en översikt över företagets alla verksamheter.

Energibesiktningen i ett företag ska innefatta ett sådant urval av individuella objektsbesiktningar att det ger en tillförlitlig bild av företagets totala energieffektivitet och gör det möjligt att på ett tillförlitligt sätt identifiera de viktigaste möjligheterna att förbättra energieffektiviteten och minska energiförbrukningen samt potentialen för förbrukning eller produktion av förnybar energi. I energibesiktningen i ett företag ska alltid inkluderas minst en objektsbesiktning, utom om företaget inte har ett enda energiförbrukningsobjekt där det är ändamålsenligt och ekonomiskt motiverat att göra en energibesiktning.

Vid energibesiktningen i ett företag ska viktiga resultat av objektsbesiktningar och åtgärder för förbättring av energieffektiviteten vid företaget presenteras. Energibesiktningen ska om möjligt innefatta en plan för de objektsbesiktningar som inkluderas i den följande energibesiktningen i företaget och tidpunkterna för dessa.

Vid energibesiktningen i ett företag ska tillförlitliga, aktuella och, om möjligt, uppmätta och spårbara operativa uppgifter om energiförbrukning och förbrukningsprofiler användas. Uppgifterna ska lagras med tanke på en historisk analys och uppföljningen av resultat.

Energibesiktningen i ett företag får inte innehålla klausuler som förhindrar att besiktningsresultat lämnas ut till en tredje part.

Närmare bestämmelser om minimikraven på energibesiktningar i företag och antalet objektsbesiktningar får utfärdas genom förordning av statsrådet.
12 § Handlingsplan efter energibesiktning i ett företag

Ett företag ska utarbeta en handlingsplan på grundval av rekommendationerna från energibesiktningen i företaget. Handlingsplanen ska utarbetas med minst fyra års mellanrum i anslutning till energibesiktningen i företaget. I handlingsplanen ska åtgärder fastställas för att genomföra varje rekommendation, med undantag för rekommendationer som inte är tekniskt eller ekonomiskt genomförbara. I den verksamhetsberättelse som avses i bokföringslagen (1336/1997) ska företaget ta in handlingsplanen och uppgift om rekommendationernas genomförandegrad. Om företaget inte är skyldigt att foga en verksamhetsberättelse till sitt bokslut, ska handlingsplanen och uppgift om rekommendationernas genomförandegrad tas in i noterna till bokslutet. Företaget ska offentliggöra handlingsplanen och uppgift om rekommendationernas genomförandegrad avgiftsfritt.

Om företaget är skyldigt att upprätta en hållbarhetsrapport, kan företaget i den rapporten ta in handlingsplanen och uppgift om rekommendationernas genomförandegrad. Bestämmelserna i denna paragraf gäller inte sådan information som avses i 2 § 1 punkten i lagen om företagshemligheter (595/2018).
3 a kap. Avtal om detaljförsäljning av värme och kyla
18 a § Bestämmelsernas tvingande natur

Avvikelse från bestämmelserna i detta kapitel får inte genom avtal göras till nackdel för slutkunden.
18 b § Upplysningar i avtal om värme eller kyla

Utöver vad som annanstans i lag föreskrivs om upplysningar som ska lämnas innan avtal ingås, ska en energidetaljist innan ett avtal om värme eller kyla ingås upplysa slutkunden om

1) 

sitt namn och sina kontaktuppgifter,

 2) 

de prestationer eller tjänster som tillhandahålls och kvaliteten på dem,

3) 

var och hur slutkunden kan få information om gällande priser, underhålls- och driftsavgifter, priser på tillbehör och andra eventuella kostnader,

4) 

avtalets giltighetstid samt villkoren för förlängning och uppsägning av avtalet,

5) 

slutkundens rätt till skadestånd och annan gottgörelse samt vilka förfaranden som gäller i fråga om dem, om prestationens eller tjänstens kvalitet inte motsvarar det som avtalats,

 6) 

det förfarande för klagomål och det förfarande för tvistlösning som står till förfogande och hur de inleds, och

 7) 

var slutkunden kan få information om sina rättigheter.

Den information som avses ovan i denna paragraf ska i överenskommen form skrivas in i avtalet eller i det bekräftelsemeddelande som sänds om avtalet. Avtalet med slutförbrukaren eller bekräftelsen ska dessutom synligt innehålla ett kortfattat och enkelt formulerat sammandrag av de viktigaste avtalsvillkoren. Sammandraget ska innehålla uppgift om de priser som energidetaljisten tillämpar. Energidetaljisten ska förse slutkunden med ett eget exemplar av avtalet eller information om det avtal som ingåtts och de priser och andra villkor som tillämpas på avtalet. Energidetaljisten ska dessutom offentliggöra sina allmänna prislistor, serviceavgifter och allmänna avtalsvillkor på sin webbplats.

Energidetaljisten ska se till att slutkunderna har tillgång till upplysningar i tillgänglig form om de avtal som de har ingått.

Energidetaljisten ska i sin verksamhet iaktta tillbörlig aktsamhet och i alla situationer handla utan obefogat dröjsmål.
18 c § Slutkundens skyldigheter

Slutkunden till en energidetaljist ska på begäran av en slutförbrukare förse slutförbrukaren med ett sammandrag av de centrala villkoren i avtalet om värme eller kyla och av de centrala uppgifterna i det avtal som gäller inköp av värme eller kyla, inbegripet de upplysningar som avses i 18 b § 1 mom.

Slutkunden ska utan dröjsmål underrätta slutförbrukaren om sådana ändringar som energidetaljisten gjort i avtalsvillkoren och som påverkar slutförbrukaren.
18 d § Betalningssätt

En energidetaljist ska erbjuda slutkunderna olika betalningssätt samt flexibla arrangemang för betalning av fakturorna. De alternativ som erbjuds får inte vara förenade med ogrundade villkor eller villkor som diskriminerar någon kundgrupp. I villkoren för betalningssätten får hänsyn tas till skäliga skillnader i de kostnader som energidetaljisten orsakas av att erbjuda olika betalningssätt.
18 e § Ändring av avtalsvillkoren

En energidetaljist som är part i ett avtal om försäljning av värme eller kyla får ändra de priser och övriga avtalsvillkor som anges i avtalet om värme eller kyla endast

1) 

på en grund som har specificerats i avtalet, förutsatt att innehållet i avtalet inte ändras i väsentlig mån,

2) 

om ändringen baserar sig på en ändring av lagstiftningen eller på ett myndighetsbeslut som energidetaljisten inte har kunnat beakta då avtalet ingicks, eller

 3) 

om det finns särskilda skäl till ändringen till följd av en väsentlig förändring i förhållandena, översyn av föråldrade avtals- eller prissättningsarrangemang eller genomförande av åtgärder som behövs för energisparandet.

Villkoren i ett tidsbegränsat avtal får emellertid inte ändras på de grunder som avses i 1 mom. 1 och 3 punkten.

Energidetaljisten har dessutom rätt att göra sådana små ändringar i avtalsvillkoren som inte påverkar det centrala innehållet i avtalet.

Energidetaljisten ska sända slutkunden ett meddelande om hur och från vilken tidpunkt priserna eller andra avtalsvillkor ändras och vad som ligger till grund för ändringen. Om grunden är något annat än en ändring av lagstiftningen eller ett myndighetsbeslut, får ändringen av avtalsvillkoren träda i kraft för en konsument tidigast två månader och för andra slutkunder tidigast en månad efter att meddelandet sänts.
18 f § Avbrott i leverans av värme eller kyla av orsaker som beror på slutkunden

Leveransen av värme eller kyla får avbrytas, om slutkunden i väsentlig grad har försummat att betala avgifterna till energidetaljisten eller annars väsentligt har brutit mot sina förpliktelser enligt avtalet. Innan leveransen avbryts ska en skriftlig anmärkning om betalningsförsummelsen eller något annat avtalsbrott sändas till slutkunden och därefter tidigast två veckor efter att anmärkningen har sänts en separat varning om att leveransen kommer att avbrytas. I en varning som sänds till en konsument ska det nämnas hur konsumenten ska gå till väga för att kunna åberopa de rättigheter som avses i denna paragraf och också ges anvisningar om hur konsumenten kan reda ut ärendet och finna alternativa betalningssätt.

Om orsaken till avbrottet är slutkundens betalningsförsummelse får leveransen avbrytas tidigast fem veckor efter det att avgiften har förfallit till betalning. Om orsaken är något annat avtalsbrott får leveransen avbrytas tidigast fem veckor efter det att slutkunden första gången fick en anmärkning om avtalsbrottet och avtalsbrottet inte har avhjälpts i tid före den tidpunkt då leveransen enligt varningen kommer att avbrytas.

Om försummelsen av betalningen har berott på slutkundens betalningssvårigheter som slutkunden råkat i på grund av allvarlig sjukdom, arbetslöshet eller någon annan särskild omständighet, huvudsakligen utan att själv vara orsak till den, får leveransen avbrytas tidigast tre månader efter förfallodagen för betalningen.

Leverans av värme eller kyla får av synnerligen vägande skäl avbrytas också tidigare än fem veckor efter meddelande om avtalsbrott.

Leveransen till en byggnad avsedd som stadigvarande bostad för slutkunden eller slutförbrukaren eller till en del av en sådan får trots obetalda avgifter inte avbrytas under tiden från ingången av oktober till utgången av april innan fyra månader har förflutit från förfallodagen för den obetalda avgiften.

5 kap. Energieffektiv värme och kyla
27 § Effektiva system för fjärrvärme och fjärrkyla

En verksamhetsutövare som planerar ett nytt effektivt system för fjärrvärme och fjärrkyla ska säkerställa att systemet uppfyller kriterierna för effektiva system för fjärrvärme och fjärrkyla när det tas i drift. Fossila bränslen får inte användas för produktion av värme eller kyla i nya effektiva system för fjärrvärme och fjärrkyla. Fossila bränslen får användas som start- och reservbränsle.

En verksamhetsutövare som planerar nya produktionsenheter för värme eller kyla i ett befintligt system för fjärrvärme och fjärrkyla eller en omfattande uppgradering av befintliga produktionsenheter ska säkerställa att användningen av fossila bränslen i systemet, med undantag för naturgas, inte ökar jämfört med ett genomsnitt av årsförbrukningen under de föregående tre kalenderåren med full drift före uppgraderingen. Verksamhetsutövaren ska säkerställa att fossila bränslen inte används vid produktionsenheter för värme eller kyla som är nya eller har genomgått omfattande uppgradering. Fossila bränslen får användas som start- och reservbränsle.

Ett system för fjärrvärme och fjärrkyla betraktas som effektivt

 1) 

till utgången av 2027 förutsatt att det använder minst 50 procent förnybar energi, 50 procent spillvärme, 75 procent kraftvärmeproducerad värme eller 50 procent av en kombination av sådan energi och värme,

 2) 

åren 2028–2034 förutsatt att det använder minst 50 procent förnybar energi, 50 procent spillvärme, 50 procent förnybar energi och spillvärme, 80 procent högeffektiv kraftvärmeproducerad värme eller åtminstone en kombination av sådan värmeenergi som går in i nätet där andelen förnybar energi är minst 5 procent och den totala andelen förnybar energi, spillvärme och högeffektiv kraftvärmeproducerad värme är minst 50 procent,

 3) 

åren 2035–2039 förutsatt att det använder minst 50 procent förnybar energi, 50 procent spillvärme, eller 50 procent förnybar energi och spillvärme, eller ett system där den totala andelen förnybar energi, spillvärme eller högeffektiv kraftvärmeproducerad värme är minst 80 procent och där den totala andelen förnybar energi eller spillvärme dessutom är minst 35 procent,

 4) 

åren 2040–2044 förutsatt att det använder minst 75 procent förnybar energi, 75 procent spillvärme eller 75 procent förnybar energi och spillvärme, eller ett system som använder minst 95 procent förnybar energi, spillvärme och högeffektiv kraftvärmeproducerad värme och där den totala andelen förnybar energi eller spillvärme dessutom är minst 35 procent,

 5) 

åren 2045–2049 förutsatt att det använder minst 75 procent förnybar energi, 75 procent spillvärme eller 75 procent förnybar energi och spillvärme,

 6) 

från och med den 1 januari 2050 förutsatt att det använder enbart förnybar energi, enbart spillvärme eller enbart en kombination av förnybar energi och spillvärme.

Ett system för fjärrvärme och fjärrkyla betraktas också som effektivt, om det har följande maximala mängder växthusgasutsläpp per enhet värme eller kyla som levereras till kunderna:

 1) 

200 gram per kilowattimme till utgången av 2025,

 2) 

150 gram per kilowattimme åren 2026–2034,

 3) 

100 gram per kilowattimme åren 2035–2044,

 4) 

50 gram per kilowattimme åren 2045–2049,

 5) 

0 gram per kilowattimme från ingången av 2050.
27 a § Plan för uppfyllande av kriterierna för effektiva system för fjärrvärme och fjärrkyla

Verksamhetsutövare som driver befintliga system för fjärrvärme och fjärrkyla där den totala utgående värmen och kylan överstiger 5 megawatt och vilka enligt uppgifterna för 2026 inte uppfyller kriterierna för effektiva system för fjärrvärme och fjärrkyla ska utarbeta en plan för hur kriterierna ska uppfyllas. Verksamhetsutövaren ska lämna en anmälan om planen till Energimyndigheten vart femte år. Planen ska bifogas anmälan.
27 b § Kostnadsnyttoanalys

När en termisk elproduktionsanläggning med en bränsleeffekt på mer än 10 megawatt planeras eller genomgår en omfattande uppgradering, ska verksamhetsutövaren göra en kostnadsnyttoanalys för att utvärdera kostnaderna för och fördelarna med att driva den som ett högeffektivt kraftvärmeverk.

När en industrianläggning med en total tillförd värmeeffekt på mer än 8 megawatt planeras eller genomgår en omfattande uppgradering, ska verksamhetsutövaren göra en kostnadsnyttoanalys för att utvärdera utnyttjandet av spillvärme i anläggningen eller utanför anläggningen.

När en specialiserad anläggning med en total tillförd effekt på mer än 7 megawatt, såsom anläggningar för rening av avloppsvatten och LNG-anläggningar, planeras eller genomgår en omfattande uppgradering, ska verksamhetsutövaren göra en kostnadsnyttoanalys för att utvärdera utnyttjandet av spillvärme i anläggningen eller utanför anläggningen.

När en datacentral med en total energitillförselnivå på över 1 megawatt planeras eller genomgår en omfattande uppgradering, ska verksamhetsutövaren göra en kostnadsnyttoanalys för att utvärdera utnyttjandet av spillvärme i anläggningen eller utanför anläggningen.

Installation av utrustning avsedd för avskiljning av koldioxid som produceras av en förbränningsanläggning för att lagras i enlighet med lagen om avskiljning och lagring av koldioxid (416/2012) betraktas inte som uppgradering.

Närmare bestämmelser om innehållet i kostnadsnyttoanalysen får utfärdas genom förordning av arbets- och näringsministeriet.
28 § Befrielse från skyldigheten att göra kostnadsnyttoanalys

Trots det som föreskrivs i 27 b § behöver en kostnadsnyttoanalys inte göras när det är fråga om

1) 

en anläggning som används vid toppbelastning eller för reservkraft och som planeras vara i drift mindre än 1 500 driftstimmar per år,

2) 

en anläggning som behöver vara placerad nära en geologisk lagringsplats som godkänts i enlighet med lagen om avskiljning och lagring av koldioxid,

3) 

en ny energiproduktionsanläggning med en liten effekt som ingår i ett befintligt fjärrvärmenät och det inte finns tillgång till användbar överskottsvärme från industrin i närheten av fjärrvärmenätet,

4) 

en ny industrianläggning eller en industrianläggning som genomgår en uppgradering, om anläggningen genererar användbar överskottsvärme i liten utsträckning och inget fjärrvärmenät finns i närheten av den,

5) 

en datacentral vars spillvärme används eller kommer att användas i ett fjärrvärmenät eller direkt för uppvärmning av utrymmen inomhus, varmvatten för hushållsbruk eller annan användning i den byggnad eller grupp av byggnader eller de lokaler där den är belägen, eller

6) 

en anläggning som är belägen inom ett område med en liten efterfrågan på fjärrvärme.

Närmare bestämmelser om befrielsegrunder som avses i 1 mom. 3–6 punkten får utfärdas genom förordning av statsrådet.
29 § Anmälan om kostnadsnyttoanalys

Den verksamhetsutövare som är ansvarig för ett projekt ska lämna en anmälan till Energimyndigheten om att en kostnadsnyttoanalys har gjorts. Anmälan ska innehålla uppgift om resultatet av kostnadsnyttoanalysen och om huruvida verksamhetsutövaren ämnar driva den i 27 § 1 mom. avsedda elproduktionsanläggningen som kraftvärmeverk eller utnyttja överskottsvärme i de situationer som avses i 27 § 2, 3 eller 4 mom. Anmälan ska lämnas till Energimyndigheten innan byggnads- eller uppgraderingsarbetet inleds.

Energimyndigheten kan inom en månad från mottagandet av anmälan begära ytterligare utredning, om den anmälan som inlämnats inte är tillräcklig eller om verksamhetsutövaren meddelar att denne inte driver anläggningen som kraftvärmeverk eller utnyttjar överskottsvärme trots att kostnadsnyttoanalysen visar att sådan drift eller sådant utnyttjande av överskottsvärme är lönsamt. Ytterligare utredning ska lämnas till Energimyndigheten inom en månad efter myndighetens begäran. Byggnads- eller uppgraderingsarbetena får inte fortsätta innan ytterligare utredning har lämnats.

Närmare bestämmelser om anmälan om kostnadsnyttoanalys och om vad den ska innehålla får utfärdas genom förordning av statsrådet.
5 a kap. Offentlig upphandling
29 a § Krav på energieffektivitet vid offentlig upphandling

Upphandlande enheter enligt lagen om offentlig upphandling och koncession (1397/2016), nedan upphandlingslagen, och lagen om upphandling och koncession inom sektorerna vatten, energi, transporter och posttjänster (1398/2016) ska iaktta de skyldigheter som föreskrivs i detta kapitel när de ingår ett upphandlingskontrakt eller koncessionskontrakt som omfattas av de lagarna och som till sitt värde är minst lika stort som de EU-tröskelvärden som anges i de lagarna.

Om det inte är tekniskt genomförbart att iaktta de skyldigheter i detta kapitel som gäller tilldelning av upphandlingskontrakt eller koncessioner, behöver den upphandlande enheten inte göra det.

En upphandlande enhet som planerar en i 1 mom. avsedd upphandling eller koncession ska tillämpa principen om energieffektivitet först genom att bedöma alternativa kostnadseffektiva energieffektivitetslösningar.

En upphandlande enhet som för ett offentligt organs räkning planerar att genomföra en byggentreprenad, en tjänsteupphandling som gäller en byggnad som det offentliga organet äger eller någon annan tjänsteupphandling ska bedöma möjligheten att använda energitjänsteavtal.
29 b § Upphandling av produkter

Om föremålet för upphandlingen är en produkt som omfattas av tillämpningsområdet för lagen om krav på ekodesign för och energimärkning av produkter (1005/2008) och produkten är försedd med energimärkning i enlighet med Europaparlamentets och rådets förordning (EU) 2017/1369 om fastställande av en ram för energimärkning och om upphävande av direktiv 2010/30/EU, får den upphandlande enheten upphandla endast produkter som hör till de två högsta i betydande grad utnyttjade energieffektivitetsklasserna.

Om produkten inte har någon energimärkning men omfattas av krav på energieffektivitet i en förordning utfärdad av Europeiska kommissionen med stöd av Europaparlamentets och rådets direktiv 2009/125/EG om upprättande av en ram för att fastställa krav på ekodesign för energirelaterade produkter eller Europaparlamentets och rådets förordning (EU) 2024/1781 om upprättande av en ram för att fastställa ekodesignkrav för hållbara produkter, om ändring av direktiv (EU) 2020/1828 och förordning (EU) 2023/1542 och om upphävande av direktiv 2009/125/EG, får den upphandlande enheten upphandla endast produkter som motsvarar de referensvärden för energieffektivitet som anges i den av kommissionen utfärdade förordningen.

Om föremålet för upphandlingen är en uppsättning produkter som både separat och alla tillsammans som produktpaket omfattas av tillämpningsområdet för en i 1 mom. avsedd genomförandeakt, får den upphandlande enheten ge den samlade energieffektiviteten för produktpaketet företräde framför enskilda produkters energieffektivitet.

Om föremålet för upphandlingen är däck som omfattas av Europaparlamentets och rådets förordning (EU) 2020/740 om märkning av däck med avseende på drivmedelseffektivitet och andra parametrar, om ändring av förordning (EU) 2017/1369 samt om upphävande av förordning (EG) nr 1222/2009, får den upphandlande enheten upphandla endast däck som hör till den högsta klassen för drivmedelseffektivitet. Däck som omfattas av den förordningen och som inte hör till den högsta klassen för drivmedelseffektivitet får dock upphandlas, om det är motiverat av säkerhetsskäl eller folkhälsoskäl.
29 c § Upphandling av tjänster

Om föremålet för upphandlingen är en tjänst och anbudsförfrågan omfattar nya produkter som köps in i syfte att tillhandahålla tjänsten, ska den upphandlande enheten i anbudsförfrågan förutsätta att produkterna uppfyller de krav som föreskrivs i 29 b §.
29 d § Undantagsbestämmelser

Bestämmelserna i 29 a § tillämpas på upphandlingskontrakt enligt lagen om offentlig försvars- och säkerhetsupphandling (1531/2011) endast till den del paragrafen inte står i konflikt med karaktären hos och det huvudsakliga syftet för försvarsförvaltningens och gränsbevakningsväsendets verksamhet.

Bestämmelserna i 29 a § tillämpas inte heller om tillämpning av dem skulle äventyra allmän säkerhet eller förhindra insatser mot nödsituationer som gäller folkhälsan.
5 b kap. Datacentraler
29 e § Tillvaratagande av spillvärme från datacentraler

Spillvärme från en datacentral vars totala effekt överstiger 1 megawatt ska tas till vara. Om spillvärme från en befintlig datacentral inte till någon del tas till vara, ska operatören av datacentralen genom att göra en kostnadsnyttoanalys påvisa att tillvaratagande inte är tekniskt eller ekonomiskt genomförbart.

Datacentralen ska lämna en anmälan till Energimyndigheten om att en kostnadsnyttoanalys har gjorts och upplysa myndigheten om att det inte är tekniskt eller ekonomiskt genomförbart att ta till vara spillvärme.

Närmare bestämmelser om vad anmälan ska innehålla och hur den ska lämnas in får utfärdas genom förordning av arbets- och näringsministeriet.
29 g § Behörig myndighet

Energimyndigheten är behörig nationell myndighet i fråga om de åtgärder som krävs för att genomföra kommissionens delegerade förordning (EU) 2024/1364 om den första delen av inrättandet av ett gemensamt unionssystem för bedömning av datacentraler.
30 § Myndigheter och deras uppgifter

Arbets- och näringsministeriet ska sköta den allmänna styrningen och övervakningen av verkställigheten av denna lag.

Energimyndigheten ska sköta tillsynen över efterlevnaden av denna lag och av de bestämmelser och myndighetsföreskrifter som har utfärdats med stöd av den.

Konsumentombudsmannen har tillsyn över att villkoren i de avtal som avses i 3 a kap. samt energidetaljisters förfarande vid marknadsföring och i kundrelationer enligt det kapitlet är lagenliga med hänsyn till konsumentskyddet. Bestämmelser om tillsynen finns i konsumentskyddslagen.

30 a § Tillsyn över certifierade energiledningssystem och energibesiktningar

Energimyndigheten utövar tillsyn över att företag inför certifierade energiledningssystem och att de genomför obligatoriska energibesiktningar i företaget i enlighet med denna lag och de bestämmelser som utfärdats med stöd av den. En viss andel av de energibesiktningar i företag som genomförs varje år ska granskas. Närmare bestämmelser om antalet energibesiktningar som ska granskas årligen samt om sättet att genomföra granskningarna får utfärdas genom förordning av arbets- och näringsministeriet.

Energimyndigheten har rätt att i granskningssyfte få ta del av rapporterna om en obligatorisk energibesiktning i ett företag och om den objektsbesiktning som ingår i energibesiktningen samt övrig information som behövs för tillsynen. Energibesiktningsrapporten, den däri ingående objektsbesiktningsrapporten samt övrig information som myndigheten behöver för tillsynen ska lämnas till Energimyndigheten inom en månad efter begäran från Energimyndigheten. Rapporterna om energibesiktningen och objektsbesiktningen får inte vara mer än fyra år gamla.

På begäran av Energimyndigheten ska Patent- och registerstyrelsen för ordnandet av tillsynen lämna Energimyndigheten uppgifter om företag i handelsregistret. Uppgifterna ska lämnas utan dröjsmål och avgiftsfritt.
30 b § Myndighetens rätt till information

Trots sekretessbestämmelserna har Energimyndigheten rätt att av företag, verksamhetsutövare och övriga aktörer som omfattas av skyldigheter enligt denna lag eller enligt bestämmelser utfärdade med stöd av den få sådana upplysningar som är nödvändiga för tillsynen över efterlevnaden av denna lag och de bestämmelser som utfärdats med stöd av den.
30 c § Myndighetens inspektionsrätt

Energimyndigheten har rätt att få tillträde till de lokaler, utrymmen och områden som den som är föremål för tillsynen besitter, om detta är nödvändigt för tillsynen enligt denna lag, och att utföra inspektioner där och vidta andra åtgärder som tillsynen förutsätter. Tillsynsåtgärderna får dock utsträckas till sådana utrymmen som är avsedda för boende av permanent natur endast om det finns anledning att misstänka att ett brott enligt 16 kap. 8 § i strafflagen (39/1889) har begåtts och inspektionen är nödvändig för att utreda de omständigheter som är föremål för inspektionen.

När Energimyndigheten utför en inspektion har myndigheten rätt att omhänderta de handlingar och övriga material som den som är föremål för tillsynen innehar, om det är nödvändigt för att syftet med inspektionen ska uppnås. Materialet ska återlämnas så snart det inte längre behövs för inspektionen.

På inspektionen tillämpas 39 § i förvaltningslagen (434/2003).
31 § Åtgärder vid överträdelse eller försummelse

Energimyndigheten får förelägga den som försummar att iaktta eller bryter mot denna lag eller bestämmelser som utfärdats med stöd av den att fullgöra sin skyldighet. I sitt beslut får myndigheten bestämma hur överträdelsen eller försummelsen ska åtgärdas. I beslutet får myndigheten också bestämma att en avgift som tagits ut felaktigt ska betalas tillbaka till kunden.

Energimyndigheten får förena ett förbud eller föreläggande som den meddelat med stöd av denna lag med vite eller med hot om tvångsutförande eller hot om avbrytande. Bestämmelser om föreläggande och utdömande av vite samt om beslut om verkställighet av tvångsutförande och avbrytande finns i viteslagen (1113/1990).
31 a § Avgiftsbelagda myndighetsprestationer

Energimyndigheten har rätt att ta ut avgift för behandling av anmälningar och andra ärenden som omfattas av denna lag.

Bestämmelser om de allmänna grunderna för när Energimyndighetens prestationer ska vara avgiftsbelagda och för storleken av de avgifter som uppbärs för prestationerna och om övriga grunder för avgifterna finns i lagen om grunderna för avgifter till staten (150/1992).
32 § Ändringssökande

På sökande av ändring i Energimyndighetens beslut tillämpas lagen om rättegång i förvaltningsärenden (808/2019).

Beslut av Energimyndigheten om att utföra inspektion får emellertid inte överklagas genom separata besvär.

På sökande av ändring i sådana beslut om offentlig upphandling som avses i 5 a kap. tillämpas 16 kap. i upphandlingslagen.
32 a § Verkställbarhet av Energimyndighetens beslut

Ett beslut som Energimyndigheten har meddelat med stöd av denna lag ska iakttas även om det överklagats, om inte Energimyndigheten eller förvaltningsdomstolen bestämmer något annat. Ett beslut som gäller återbetalning till en enskild kund av avgifter som tagits ut på felaktiga grunder eller ett beslut som gäller utdömande av vite får dock inte verkställas innan det har vunnit laga kraft.

Denna lag träder i kraft den 1 januari 2026.

Skyldigheten enligt 3 c § gäller från och med ikraftträdandedagen kommuner med fler än 50 000 invånare, från och med den 1 januari 2027 kommuner med fler än 5 000 invånare och från och med den 1 januari 2030 alla kommuner.

Kommuner vars invånarantal vid ikraftträdandet av denna lag överstiger 50 000 ska första gången lämna de uppgifter som avses i 3 c § 1 mom. senast den 30 april 2026. Kommuner vars invånarantal den 31 december 2026 överstiger 5 000 ska första gången lämna de uppgifter som avses i 3 c § 1 mom. senast den 30 april 2028. Kommuner vars invånarantal den 31 december 2029 understiger 5 000 ska första gången lämna de uppgifter som avses i 3 c § 1 mom. senast den 30 april 2031. Alla offentliga organ ska lämna de uppgifter som avses i 3 c § 1 mom. för året 2021 senast den 31 oktober 2026.

Energiledningssystem enligt 3 g § ska införas senast den 11 oktober 2027.

Företag ska göra en energibesiktning enligt 6 § senast den 11 oktober 2026, om företaget för första gången omfattas av skyldigheten.

Naturgas får användas för produktion av värme eller kyla i ett i 27 § 1 mom. avsett effektivt system för fjärrvärme och fjärrkyla fram till den 31 december 2030.

Naturgas får användas i en i 27 § 2 mom. avsedd produktionsenhet för värme eller kyla som är ny eller genomgått omfattande uppgradering fram till den 31 december 2030.

Verksamhetsutövare ska första gången lämna in en anmälan om en plan enligt 27 a § till Energimyndigheten senast den 30 september 2027. Om systemet på basis av uppgifter för 2030 inte uppfyller kriterierna enligt 27 §, ska anmälan lämnas in senast den 30 september 2031.

En anmälan om kostnadsnyttoanalys för en datacentral enligt 29 e § ska första gången lämnas till Energimyndigheten senast den 31 december 2027.

RP 85/2025

EkUB 21/2025

RSv 153/2025

Europaparlamentets och rådets direktiv (EU) 2023/1791, EUT L, 20.9.2023

Helsingfors den 22 december 2025

Republikens President Alexander Stubb Miljö- och klimatminister Sari Multala