Tässä laissa säädetään kaksikäyttötuotteiden vientiä, välitystä, teknistä apua, kauttakulkua ja siirtoa koskevan unionin valvontajärjestelmän perustamisesta annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2021/821, jäljempänä vientivalvonta-asetus, täydentävistä velvollisuuksista, toimivaltuuksista ja menettelyistä.

Vientivalvonta-asetuksen 2 artiklassa säädettyjä määritelmiä sovelletaan tätä lakia sovellettaessa.

Jos muussa laissa on tästä laista poikkeavia säännöksiä kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta, niitä sovelletaan tämän lain asemasta.

Puolustustarvikkeiden viennin, siirron, välityksen ja kauttakuljetuksen valvonnasta ja valvontamenettelystä säädetään puolustustarvikkeiden viennistä annetussa laissa (282/2012).

Ampuma-aseiden, aseen osien, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten valvonnasta säädetään ampuma-aselaissa (1/1998).

Ydinalan tuotteiden viennin, siirron, välityksen ja kauttakuljetuksen valvonnasta ja valvontamenettelystä säädetään ydinenergialaissa (990/1987).

Ulkoministeriö toimii vientivalvonta-asetuksessa tarkoitettuna ja tämän lain mukaisena toimivaltaisena viranomaisena.

Tulli valvoo kaksikäyttötuotteiden vientiä, kauttakuljetusta ja siirtoa sekä kaksikäyttötuotteisiin liittyvän välityspalvelun ja teknisen avun tarjoamista.

Sen lisäksi, mitä vientivalvonta-asetuksen 4 artiklan 2 kohdassa säädetään, viejän on ilmoitettava ulkoministeriölle, jos sillä on syytä epäillä, että viennin kohteena olevat unionin valvontaluetteloon sisältymättömät kaksikäyttötuotteet on tarkoitettu tai mahdollisesti tarkoitettu kokonaan tai osittain mainitun artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun käyttöön.

Sen lisäksi, mitä vientivalvonta-asetuksen 6 artiklan 2 kohdassa säädetään, välittäjän on ilmoitettava ulkoministeriölle, jos sillä on syytä epäillä, että välityspalvelun kohteena olevat kaksikäyttötuotteet on tarkoitettu tai mahdollisesti tarkoitettu johonkin 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun käyttöön.

Sen lisäksi, mitä vientivalvonta-asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa säädetään, unionin valvontaluetteloon sisältymättömien kaksikäyttötuotteiden välityspalvelujen tarjoamiseen vaaditaan lupa, jos välittäjä on saanut ulkoministeriöltä tiedon, että kyseiset tuotteet on tarkoitettu tai mahdollisesti tarkoitettu kokonaan tai osittain johonkin mainitun asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun käyttöön.

Sen lisäksi, mitä vientivalvonta-asetuksen 7 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään, ulkoministeriö kieltää unionin valvontaluetteloon sisältymättömien kaksikäyttötuotteiden kauttakulun, jos tuotteet sijaitsevat Suomessa ja ne on tarkoitettu tai mahdollisesti tarkoitettu kokonaan tai osittain johonkin mainitun asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun käyttöön. Kauttakulun kieltämiseen ja luvanvaraisuuteen liittyvistä menettelyistä säädetään tämän lain 4 luvussa.

Sen lisäksi, mitä vientivalvonta-asetuksen 11 artiklan 1 kohdassa säädetään, ulkoministeriö asettaa kaksikäyttötuotteen siirron Suomesta toiseen Euroopan unionin jäsenvaltioon luvanvaraiseksi, jos mainitun 11 artiklan 2 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät.

Ulkoministeriö asettaa unionin valvontaluetteloon sisältymättömän kaksikäyttötuotteen viennin luvanvaraiseksi, jos kyseinen tuote on tarkoitettu tai mahdollisesti tarkoitettu kokonaan tai osittain käyttöön, joka merkittävästi vaarantaa yleistä turvallisuutta tai Suomen kansallista turvallisuutta.

Sen lisäksi, mitä vientivalvonta-asetuksen 3 artiklassa säädetään, tämän lain liitteessä tarkoitettujen kaksikäyttötuotteiden vientiin Suomesta Euroopan unionin tullialueen ulkopuolelle vaaditaan vientilupa. Poiketen siitä, mitä vientivalvonta-asetuksen 12 artiklan 2 kohdassa säädetään, lupaviranomainen on ulkoministeriö. Luvan myöntämiseen sovelletaan tätä lakia sekä vientivalvonta-asetusta lukuun ottamatta 12 artiklan 2 kohdan 1 ja 2 alakohtaa, 14 artiklaa ja 21 artiklan 4 kohtaa.

Ulkoministeriö myöntää vientivalvonta-asetuksen 12 artiklassa tarkoitettuja kansallisia yleislupia.

Kansallinen yleislupa annetaan tiedoksi julkisella kuulutuksella. Julkisesta kuulutuksesta säädetään hallintolaissa (434/2003).

Viejän, jolle on myönnetty koontilupa, on raportoitava koontiluvan käytöstä ulkoministeriölle vuosittain.

Ulkoministeriön asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä 1 momentissa tarkoitetun raportin sisällöstä, vientivalvonta-asetuksen 2 artiklan 21 alakohdassa tarkoitetun sisäisen vaatimustenmukaisuusohjelman sisällöstä, 27 artiklassa tarkoitetun rekisterin tai luettelon sisällöstä sekä liitteessä II tarkoitettujen unionin yleislupien käyttöön liittyvien ilmoitusten ja raporttien sisällöstä.

Ulkoministeriö voi myöntäessään lupaa asettaa luvan käyttämiselle ehtoja sen estämiseksi, että luvanvarainen tuote päätyisi muuhun kuin luvassa tarkoitettuun käyttöön.

Ulkoministeriö antaa hakemuksesta toiminnanharjoittajalle päätöksellään ennakkotiedon siitä, täyttääkö vienti, välityspalvelun tarjoaminen, teknisen avun tarjoaminen, kauttakulku tai unionin sisäinen siirto vientivalvonta-asetuksessa ja tässä laissa tarkoitetut luvan myöntämisen edellytykset.

Myönteinen ennakkotieto on ulkoministeriötä sitova ja annetaan enintään vuoden pituiseksi määräajaksi. Myönteinen ennakkotieto ei sido ulkoministeriötä, jos ennakkotiedon antamisen jälkeen olosuhteissa tapahtuu merkittävä muutos, joka vaikuttaa ulko- ja turvallisuuspoliittiseen arvioon tai jos hakija on antanut ulkoministeriölle totuuden vastaisia, olennaisesti puutteellisia tai harhaanjohtavia tietoja.

Ulkoministeriö antaa hakemuksen perusteella toiminnanharjoittajalle päätöksen siitä, onko hakemuksessa yksilöity tuote unionin valvontaluettelon tai kansallisen valvontaluettelon mukainen kaksikäyttötuote.

Verohallinnolla, puolustusministeriöllä, Puolustusvoimilla, Poliisihallituksella, suojelupoliisilla, keskusrikospoliisilla, Maahanmuuttovirastolla, Rajavartiolaitoksella, työ- ja elinkeinoministeriöllä sekä Säteilyturvakeskuksella on oikeus salassapitosäännösten estämättä luovuttaa ulkoministeriölle ja Tullille 1 momentissa tarkoitetut tiedot, jotka ovat välttämättömiä tässä laissa tai vientivalvonta-asetuksessa säädetyn tehtävän hoitamiseksi.

Ulkoministeriöllä ja Tullilla on oikeus salassapitosäännösten estämättä luovuttaa 2 momentissa tarkoitetuille viranomaisille tietoja, joiden luovuttaminen on välttämätöntä kaksikäyttötuotteiden vientivalvontaan liittyvän tehtävän hoitamiseksi.

Sen lisäksi, mitä vientivalvonta-asetuksessa ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) säädetään, ulkoministeriö voi luovuttaa ulkomaan viranomaiselle tai kansainväliselle  toimielimelle salassapitosäännösten  estämättä tämän lain 13 §:n 1 momentin 1–5 kohdassa tarkoitetun muun kuin henkilötiedon, jos se on välttämätöntä kansainvälisen vientivalvontayhteistyön toteuttamiseksi eikä tietojen luovuttaminen ole vastoin kansallista etua.

Ulkoministeriöllä ja Tullilla on oikeus saada tässä laissa tai vientivalvonta-asetuksessa säädetyn tehtävän hoitamiseksi välttämättömät tiedot toiminnanharjoittajalta ja muulta valvonnan kohteena olevaan toimintaan liittyvältä luonnolliselta henkilöltä tai oikeushenkilöltä.

Toiminnanharjoittajalla ja muulla valvonnan kohteena olevaan toimintaan liittyvällä luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä on velvollisuus 1 momentissa tarkoitettujen tietojen antamiseen.

Tullin toimivaltuuksista säädetään tullilaissa (304/2016). Tämän lain 4 §:n 2 momentin mukaisessa valvonnassa tullilaissa tarkoitettuna tavarana pidetään myös vientivalvonta-asetuksen ja tämän lain mukaista kaksikäyttötuotetta.

Tullin on otettava kauttakuljetettava kaksikäyttötuote haltuunsa, jos Tullilla on perusteltua syytä epäillä, että kauttakuljetettavat kaksikäyttötuotteet ovat tai voivat olla joko kokonaan tai osittain tarkoitettu vientivalvonta-asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun käyttöön.

Tullin on ilmoitettava haltuun ottamisesta kauttakuljettajalle ja siirrettävä kauttakulkua koskeva asia ulkoministeriön käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi. Ulkoministeriö päättää, kielletäänkö kauttakulku vientivalvonta-asetuksen 7 artiklan 1 kohdan tai tämän lain 6 §:n 2 momentin nojalla taikka asetetaanko kauttakululle lupavaatimus vientivalvonta-asetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Jos kauttakululle asetetaan lupavaatimus, ulkoministeriön on ilmoitettava lupavaatimuksen asettamisesta kauttakuljettajalle, jolla on 90 päivää aikaa hakea lupaa ulkoministeriöltä.

Jos ulkoministeriö päättää, että lupaa kauttakululle ei myönnetä, kauttakulku katsotaan vientivalvonta-asetuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti kielletyksi.

Jos ulkoministeriö päättää, että kauttakulkua ei kielletä tai myöntää luvan kauttakulkuun, Tullin on palautettava haltuun ottamansa tavara kauttakuljettajalle.

Jos ulkoministeriö kieltää kauttakulun tai päättää, ettei kauttakulkuun myönnetä lupaa, ulkoministeriön on määrättävä tavara palautettavaksi lähtömaahansa. Jos kuitenkin on perusteltua syytä epäillä, että tavaraa käytettäisiin lähtömaassa vientivalvonta-asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun käyttöön, ulkoministeriön on määrättävä tavara Tullin hävitettäväksi.

Kauttakuljettaja vastaa kauttakuljetettavan tavaran säilyttämisestä lupa- ja muutoksenhakumenettelyn aikana syntyneistä kustannuksista sekä tavaran palauttamisesta lähtömaahansa tai hävittämisestä aiheutuneista kustannuksista. Kauttakuljettaja ei kuitenkaan vastaa mainituista hävittämiskustannuksista, jos tavara on hävitetty ennen hävittämispäätöksen lainvoimaisuutta ja tuomioistuin muutoksenhaun johdosta on lainvoimaisesti päättänyt, ettei hävittämiselle ollut edellytyksiä.

Ulkoministeriön yhteydessä toimii valtioneuvoston asettama vientivalvontaneuvottelukunta. Vientivalvontaneuvottelukunnan tehtävänä on edistää vientivalvontaan liittyvää viranomaisyhteistyötä ja yhteyksiä elinkeinoelämän kanssa.

Valtioneuvoston asetuksella annetaan tarkempia säännöksiä vientivalvontaneuvottelukunnan tehtävistä, kokoonpanosta ja asettamisesta.

Ulkoministeriö tai Tulli voi asettaa 15 §:n 2 momentissa tarkoitettua tiedonantovelvollisuutta koskevan määräyksen noudattamisen tehosteeksi uhkasakon.

Ulkoministeriö voi asettaa 9 §:n 1 momentissa tarkoitettua raportointivelvollisuutta koskevan määräyksen noudattamisen tehosteeksi uhkasakon.

Uhkasakon asettamisesta ja sen tuomitsemisesta maksettavaksi säädetään uhkasakkolaissa (1113/1990).

Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019).

Vientivalvonta-asetuksen 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua päätöstä sekä toiminnanharjoittajaa koskevaa mainitun asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa, 5 artiklan 1 kohdassa, 6 artiklan 1 kohdassa, 7 artiklan 1 tai 2 kohdassa, 8 artiklan 1 kohdassa, 10 artiklan 1 kohdassa tai tämän lain 6 §:ssä tarkoitettua päätöstä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, jollei muutoksenhakuviranomainen toisin määrää.

Jos 18 §:n 2 momentissa tarkoitettu kauttakuljetettava tavara on ominaisuuksiltaan vaarallista, ulkoministeriö voi samalla määrätä, että hävittämispäätös on pantava muutoksenhausta huolimatta heti täytäntöön.

Rangaistus säännöstelyrikoksesta säädetään rikoslain (39/1889) 46 luvun 1–3 §:ssä ja kaksikäyttötuotteiden vientivalvontailmoituksen laiminlyönnistä 12 §:ssä.

Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä syyskuuta 2024.

Tällä lailla kumotaan kaksikäyttötuotteiden vientivalvonnasta annettu laki (562/1996).

Muualla laissa olevalla viittauksella kumottuun lakiin tarkoitetaan tämän lain tultua voimaan viittausta tähän lakiin.

Ennen tämän lain voimaantuloa vireille tulleet asiat käsitellään tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisesti. Ennen tämän lain voimaantuloa vireille tulleisiin vientivalvontaneuvottelukuntaa koskeviin asioihin sovelletaan kuitenkin tätä lakia.

Tämän lain voimaan tullessa voimassa olleen lain nojalla annetut luvat jäävät edelleen voimaan ja niihin sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Tämän lain voimaan tullessa toimiva vientivalvontaneuvottelukunta jatkaa toimikautensa loppuun tämän lain mukaisena neuvottelukuntana.