Jos 10 §:ää sovellettaessa yhtä useampi samaan maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävään luottolaitokseen kuuluva maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävä yhteisö on kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö tai kolmannen maan yhteisö, joka olisi kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö, jos se olisi sijoittautunut ETA-alueelle, kriisinratkaisuviranomaisten on laskettava lisävaatimus jokaiselle kriisinratkaisun kohteena olevalle yhteisölle ja kolmannen maan yhteisölle sekä ETA-valtioon sijoittuneelle emoyritykselle.

Jos yhtä useampi samaan maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävään luottolaitokseen kuuluva maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävä yhteisö on kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö tai kolmannen maan yhteisö, joka olisi kriisinratkaisun kohteena oleva yhteisö, jos se olisi sijoittautunut ETA-alueelle, kriisinratkaisuviranomaisten on tarvittaessa tehtävä päätös hyväksyttävien velkojen eristä tehtävistä vähennyksistä EU:n vakavaraisuusasetuksen 72 e artiklan mukaisesti. Kriisinratkaisuviranomaiset voivat samalla päättää toimista, joilla minimoidaan ero jokaiselle kriisinratkaisun kohteena olevalle yhteisölle ja kolmannen maan yhteisölle EU:n vakavaraisuusasetuksen 12 a artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdan perusteella laskettujen vähimmäisvaatimusten ja tämän luvun 7 b §:n 3 momentin perusteella laskettujen lisävaatimusten summan sekä ETA-valtioon sijoittuneelle emoyritykselle kyseisen asetuksen 12 a artiklan ensimmäisen kohdan b alakohdan perusteella lasketun vähimmäisvaatimuksen ja 7 b §:n 3 momentin mukaisen lisävaatimuksen summan välillä. Kriisinratkaisun kohteena olevien yhteisöjen ja kolmannen maan yhteisöjen yhteenlaskettu vaatimus ei kuitenkaan saa olla pienempi kuin ETA-valtioon sijoittuneen emoyrityksen yhteenlaskettu vaatimus. Kriisinratkaisuviranomaiset voivat tehdä päätöksen, jos se on maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän kannalta merkittävän luottolaitoksen kriisinratkaisustrategian mukaista.

Kriisinratkaisuviranomaiset voivat päättää 3 momentissa säädetystä vaatimusten välisen eron vähentämisestä muuttamalla vähimmäisvaatimuksen tasoa tasoittaakseen jäsenvaltioiden tai kolmansien maiden välisiä eroja kokonaisriskien määrissä. Päätöstä ei saa tehdä kriisinratkaisun kohteena olevien konsernien välisistä vastuista johtuvien erojen poistamiseksi.