Tässä laissa säädetään tuesta, joka korvaa päästökaupasta aiheutuvia välillisiä kustannuksia lain soveltamisalaan kuuluville toiminnanharjoittajille, jotka ovat alttiita merkittävälle hiilivuodon riskille. Lain tavoite on ohjata toiminnanharjoittajia kehittämään teollista tuotantoaan hiilineutraalimmaksi.

Tätä lakia sovelletaan liitteessä 1 mainittuihin toimialoihin.

Tämän lain nojalla maksettavaa tukea ei pidetä valtionavustuslaissa (688/2001) tarkoitettuna valtionavustuksena.

Muun kuin energiatehokkuuslain 3 §:n 6 kohdassa tarkoitetun suuren yrityksen tulee täyttää tämän pykälän 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu velvoite viimeistään tuen myöntämistä seuraavana vuonna tukea ensimmäisen kerran haettaessa.

Tukea ei myönnetä vaikeuksissa olevalle yritykselle, sellaisena kuin se määritellään valtiontuesta rahoitusalan ulkopuolisten vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen annettujen komission suuntaviivojen (2014/C 249/01) 20 kohdassa.

Energiavirasto valvoo tämän lain noudattamista ja vastaa tässä laissa säädetyistä viranomaistehtävistä.

Tukea myönnetään toiminnanharjoittajalle tarkasteluvuosien 2021–2025 tietojen perusteella.

Vuosittain haetun tuen kokonaismäärän ollessa 150 miljoonaa euroa tai sen alle tuen osuus tukikelpoisista kustannuksista (tuki-intensiteetti) on 25 prosenttia.

Jos vuosittain haetun tuen kokonaismäärä, kun tuki-intensiteetti on 25 prosenttia, ylittää 150 miljoonaa euroa, määrittää Energiavirasto sovellettavan tuki-intensiteetin siten, että myönnettävän tuen kokonaismäärä ei kyseisenä vuonna ylitä 150 miljoonaa euroa.

Energiavirasto määrittelee vuosittain tuen määrän laskennassa käytettävän Euroopan unionin päästöoikeuksien termiinihinnan, jolla tarkoitetaan Euroopan unionin päästöoikeuden joulukuussa erääntyvän yhden vuoden johdannaissopimuksen päivittäisten päätöshintojen keskiarvoa euroina kaupankäyntivolyymiltaan merkittävässä Euroopan talousalueella toimivassa päästökauppapörssissä tarkasteluvuotta edeltävänä kalenterivuonna.

Sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvolla tarkoitetaan tuotekohtaista sähkönkulutusta megawattitunteina tuotostonnia kohti liitteen 2 mukaisesti. Sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvot laskevat vuosittain tarkasteluvuodesta 2022 alkaen liitteessä 2 ilmoitetusti.

Kun laitoksessa valmistettaville tuotteille on päästöoikeuksien yhdenmukaistettua maksutta tapahtuvaa jakoa koskevien unionin laajuisten siirtymäsäännösten määrittämisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan mukaisesti annetussa komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2019/331 (jäljempänä komission ilmaisjakoasetus) vahvistettu sähkön ja polttoaineen vaihdettavuus, sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvo määritetään liitteen 3 mukaisesti. Määritetyt sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvot laskevat vuosittain tarkasteluvuodesta 2022 alkaen 1,09 prosenttia.

Energiavirasto vastaa tuen määrän laskennasta.

Tarkempia säännöksiä tuen määrän laskemisesta annetaan valtioneuvoston asetuksella.

Toissijaisella sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvolla tarkoitetaan prosenttiosuutta toteutuneesta sähkönkulutuksesta. Prosenttiosuus on 80 ja se laskee vuosittain 1,09 prosentilla tarkasteluvuodesta 2022 alkaen.

Energiavirasto vastaa tuen määrän laskennasta.

Tarkempia säännöksiä tuen määrän laskemisesta annetaan valtioneuvoston asetuksella.

Tukea haetaan toimittamalla hakemus Energiavirastolle. Hakemusten toimittamista varten Energiavirasto ylläpitää sähköistä asiointijärjestelmää.

Tarkempia säännöksiä tukihakemuksen toimittamisen tavasta, määräajasta ja sisällöstä annetaan valtioneuvoston asetuksella.

Energiaviraston tulee ennen tuen myöntämistä tarkastaa toiminnanharjoittajan 11 §:n mukaisessa hakemuksessa ilmoittamien tietojen kattavuus, luotettavuus, uskottavuus ja tarkkuus.

Energiavirasto myöntää tuen, jos hakemuksessa on osoitettu, että tässä laissa säädetyt edellytykset täyttyvät ja hyväksymiselle ei ole tässä laissa säädettyä estettä.

Tarkempia säännöksiä tuen myöntämistä koskevasta päätöksestä annetaan valtioneuvoston asetuksella.

Energiavirasto maksaa tuen 12 §:n päätöksen mukaisesti viimeistään sen kalenterivuoden loppuun mennessä, jona tukea on haettu.

Tukea ei makseta, jos Euroopan unionin komissio on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/1589 mukaisesti keskeyttänyt tukea hakeneen toiminnanharjoittajan osalta tuen maksamisen.

Toiminnanharjoittajan tulee käyttää 12 §:n mukaisesti myönnetystä tuesta vähintään 50 prosenttia yhteen tai useampaan kehittämistoimeen, jolla edistetään 1 §:n mukaisten tavoitteiden toteutumista Suomessa. Tuki tulee käyttää viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2028.

Tuen käytön tulee kohdistua toiminnanharjoittajan kehittämistoimista syntyviin kustannuksiin, joihin ei kohdistu valtiontuiksi katsottavia tukia.

Toiminnanharjoittajan tulee toimittaa Energiavirastolle hyväksyttäväksi suunnitelma myönnetyn tuen käytöstä.

Toiminnanharjoittajan tulee tukikauden päätyttyä toimittaa Energiavirastolle tiedot tuen käytöstä.

Tarkempia säännöksiä kehittämistoimista, niiden edellytyksistä ja hyväksyttävistä kustannuksista sekä kehittämistoimia ja niiden kustannuksia koskevien tietojen toimittamisesta ja käsittelystä annetaan valtioneuvoston asetuksella.

Energiavirastolla on oikeus saada salassapitosäännösten estämättä tämän lain säännösten noudattamisen valvontaa varten välttämättömät tiedot toiminnanharjoittajalta, sähkön tuottajalta, joka toimittaa sähköä toiminnanharjoittajalle, sekä verkonhaltijalta.

Energiavirastolla on, milloin se on välttämätöntä, salassapitosäännösten estämättä oikeus luovuttaa tässä laissa tarkoitettuja tehtäviä hoitaessaan saamiaan tietoja työ- ja elinkeinoministeriölle sekä toimivaltaiselle Euroopan unionin toimielimelle tai unionin muulle elimelle, jos Euroopan unionin lainsäädännössä tai muussa Suomen jäsenyyteen Euroopan unionissa liittyvässä velvoitteessa sitä edellytetään.

Energiavirastolla on oikeus päästä toiminnanharjoittajan hallinnassa oleviin laitoksiin, tiloihin ja alueille, jos se on tässä laissa tarkoitetun valvonnan kannalta välttämätöntä, sekä tehdä siellä tarkastuksia ja ryhtyä muihin valvonnan edellyttämiin toimenpiteisiin. Pysyväisluonteiseen asumiseen tarkoitettuihin tiloihin valvontatoimenpiteet voidaan kuitenkin ulottaa vain, jos on syytä epäillä, että on tehty rikoslain (39/1889) 16 luvun 8 §:ssä taikka 29 luvun 5 tai 6 §:ssä tarkoitettu rikos, ja tarkastus on välttämätön tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi.

Energiavirastolla on tarkastusta suorittaessaan oikeus ottaa toiminnanharjoittajan, sähkön tuottajan ja verkonhaltijan asiakirjat ja muuta aineistoa haltuunsa, jos se on tarkastuksen tavoitteiden toteuttamisen kannalta välttämätöntä. Aineisto tulee palauttaa viipymättä, kun tarkastuksen suorittaminen ei enää edellytä aineiston hallussapitoa.

Energiavirasto voi määrätä sen, joka rikkoo tätä lakia, täyttämään velvollisuutensa.

Energiavirasto voi tehostaa tämän lain nojalla antamaansa kieltoa tai määräystä uhkasakolla taikka teettämis- tai keskeyttämisuhalla.

Poliisin velvollisuudesta antaa virka-apua säädetään poliisilain (872/2011) 9 luvun 1 §:ssä. Tulliviranomaiset ovat toimialallaan tarvittaessa velvollisia antamaan virka-apua tämän lain sekä valtiontukisääntöjen noudattamisen valvomiseksi.

Rangaistus väärän todistuksen antamisesta viranomaiselle säädetään rikoslain 16 luvun 8 §:ssä ja rangaistus avustuspetoksesta rikoslain 29 luvun 5 ja 6 §:ssä.

Toiminnanharjoittajan tulee viipymättä palauttaa virheellisesti, liikaa tai ilmeisen perusteettomasti saamansa tässä laissa tarkoitettu tuki tai sen osa. Jos palautettava määrä on enintään 100 euroa, se saadaan jättää palauttamatta.

Energiaviraston on päätöksellään määrättävä jo maksettu tässä laissa tarkoitettu tuki tai sen osa perittäväksi takaisin, jos toiminnanharjoittaja on jättänyt palauttamatta sellaisen tässä laissa tarkoitetun tuen tai sen osan, joka 21 §:n mukaan on palautettava.

Energiavirasto voi määrätä maksetun tuen osan perittäväksi takaisin, jos toiminnanharjoittaja on menetellyt 14 §:n vastaisesti.

Takaisinperintään sovelletaan lisäksi, mitä valtionavustuslain 21 §:n 3 kohdassa säädetään valtionavustuksen perimisestä takaisin.

Palautettavalle ja takaisinperittävälle määrälle maksettavaan korkoon ja viivästyskorkoon sovelletaan, mitä valtionavustuslain 24 §:ssä säädetään palautettavalle ja takaisin perittävälle valtionavustuksen määrälle maksettavasta korosta ja 25 §:ssä viivästyskorosta.

Energiaviraston on tehtävä tuen takaisinperintää koskeva päätös viipymättä sen jälkeen, kun Energiaviraston tietoon on tullut 22 §:ssä tarkoitettu seikka.

Tuen taikka sille maksettavan koron tai viivästyskoron takaisinperintään ei saa enää ryhtyä, kun kymmenen vuotta on kulunut kyseisen tuen myöntämisestä. Vastaavasti velvollisuus tuen palauttamiseen 21 §:n nojalla raukeaa, kun kymmenen vuotta on kulunut kyseisen tuen myöntämisestä.

Energiavirasto voi päättää, että 21 §:n mukaisesti palautettava tai 22 §:n mukaisesti takaisin perittävä määrä kuitataan Energiaviraston myöntämästä tuesta. Toiminnanharjoittajaa kuullaan hallintolain (434/2003) 34 §:n mukaisesti ennen päätöksen tekemistä.

Palautettavan tai takaisin perittävän määrän kuittauspäivä on päivä, jona päätös on tehty. Palautuskorko sekä viivästysseuraamukset lasketaan kuittauspäivään.

Muilta osin menettelyssä noudatetaan hallintolakia.

Edellä 12 §:ssä, 14 §:ssä, 22 §:ssä ja 25 §:ssä tarkoitettuun päätökseen saa vaatia oikaisua. Oikaisuvaatimuksesta säädetään hallintolaissa.

Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019).

Edellä 12 §:ssä, 14 §:ssä ja 25 §:ssä tarkoitettu päätös voidaan panna täytäntöön muutoksenhausta huolimatta, jollei muutoksenhakutuomioistuin toisin määrää.

Edellä 18 §:n 1 momentissa ja 22 §:ssä tarkoitettua päätöstä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, jollei muutoksenhakutuomioistuin toisin määrää.

Tämän lain mukaisten Energiaviraston suoritteiden maksullisuuden ja suoritteista perittävien maksujen suuruuden yleisistä perusteista sekä maksujen muista perusteista säädetään valtion maksuperustelaissa (150/1992).

Tämän lain mukaiset maksut ja kustannukset saadaan periä ilman tuomiota tai päätöstä noudattaen verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annettua lakia (706/2007).

Toiminnanharjoittaja on velvollinen säilyttämään tukeen liittyvän aineiston kymmenen vuotta tuen myöntämisajankohdasta.

Energiavirasto on velvollinen pitämään tuen myöntämisen kaikista toimenpiteistä yksityiskohtaista kirjanpitoa. Kirjanpidon on sisällettävä kaikki tarvittavat tiedot sen osoittamiseksi, että tukikelpoisia kustannuksia ja tuen sallittua enimmäisintensiteettiä koskevia ehtoja on noudatettu. Tiedot on säilytettävä kymmenen vuoden ajan tuen myöntämisajankohdasta ja ne on toimitettava Euroopan komissiolle pyynnöstä.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2022.

Tätä lakia sovelletaan kehittämistoimiin, joista aiheutuu toiminnanharjoittajalle kustannuksia lain voimaantulon jälkeen. Myönnetty tuki tulee 14 §:n mukaisesti kohdistaa kustannuksiin, jotka ovat muodostuneet lain voimaantulon jälkeen.

Tällä lailla kumotaan päästökaupasta johtuvien epäsuorien kustannusten kompensoimisesta annettu laki (138/2017).