Lisäksi tässä asetuksessa säädetään kiellosta rokottaa eläimiä eräitä muiksi torjuttaviksi eläintaudeiksi nimettyjä eläintauteja vastaan.

Tässä asetuksessa käytetään myös eläintautilain 3 §:n ja tarttuvista eläintaudeista sekä tiettyjen eläinterveyttä koskevien säädösten muuttamisesta ja kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 (”eläinterveyssäännöstö”) 4 artiklan määritelmiä.

Eläintautilaissa tarkoitetun eläinterveysviranomaisen on eläintautilain 32 §:n 1 momentissa tarkoitetun tutkimuksen yhteydessä otettava verinäyte eläimestä, jonka epäillään sairastuneen tai kuolleen pernaruttoon, ja toimitettava verinäyte tutkittavaksi Ruokavirastoon. Lisäksi eläinterveysviranomaisen on selvitettävä pitopaikassa olevien nautaeläinten, muiden sorkkaeläinten ja hevoseläinten terveydentila ja huolehdittava niiden eläinten lämmönmittauksesta, joissa epäillään pernaruttoa tai jotka ovat suurimmassa vaarassa sairastua pernaruttoon.

Virallisen eläintautiepäilyn kyseessä ollen sovelletaan, mitä 4 ja 5 §:ssä säädetään.

Poiketen siitä, mitä 1 momentissa säädetään, päätöstä taudin leviämisen estämiseksi ei tarvitse tehdä, jos pitopaikka, jossa pernaruttoa epäillään tai todetaan esiintyvän, on teurastamo tai poroteurastamo.

Eläintautilain 32 §:n 3 momentissa tarkoitettu poikkeuslupa voi koskea mitä tahansa 4 §:n 1–11 kohdassa tarkoitettua kieltoa tai toimenpidettä.

Pernaruton toteamisen jälkeen Ruokaviraston on eläintautilain 33 §:ssä tarkoitettuna toimenpiteenä päätöksellään määrättävä pitopaikassa kuolleiden nautaeläinten, muiden sorkkaeläinten ja hevoseläinten raadot sekä taudin todennäköisesti saastuttamat sukusolut ja alkiot, eläimistä saadut sivutuotteet ja eläinperäiset tuotteet sekä aineet ja jätteet hävitettäviksi tai käsiteltäviksi siten, että niissä mahdollisesti olevat taudinaiheuttajat tuhoutuvat. Raadoista on määrättävä otettaviksi näytteet pernaruton tutkimista varten ennen hävittämistä, ellei näytteitä ole otettu jo aikaisemmin.

Rakennukset, joissa sairaita eläimiä on pidetty, on määrättävä puhdistettaviksi ja desinfioitaviksi.

Maa-alueet, joista tartunta todennäköisesti on saatu, on määrättävä käsiteltäväksi siten, että niissä mahdollisesti olevat taudinaiheuttajat tuhoutuvat. Jos taudinaiheuttajia ei voida hävittää maa-alueilta, on kiellettävä alueiden käyttö sellaiseen tarkoitukseen, josta voi aiheutua pernaruton leviämisen vaaraa.

Päätöstä täytäntöön panevan eläinterveysviranomaisen tulee pitää yksityiskohtaista luetteloa hävitetystä omaisuudesta.

Päätöstä taudin hävittämiseksi ei tarvitse tehdä, jos pitopaikka, jossa pernaruttoa epäillään tai todetaan esiintyvän, on teurastamo tai poroteurastamo.

Eläintautilain 32 §:n 1 momentissa tarkoitettu päätös voidaan kumota, kun virallinen eläintautiepäily on suljettu pois tai 6 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetut toimenpiteet on saatettu loppuun ja tämän jälkeen on kulunut viikko ilman uusia taudinpurkauksia.

Jos hevosen näivetystautia todetaan pitopaikassa, pitopaikan kaikki hevoseläimet sekä kaikki kilometrin säteellä pidetyt hevoseläimet on tutkittava näivetystaudin varalta.

Poiketen siitä, mitä 1 momentissa säädetään, päätöstä taudin leviämisen estämiseksi ei tarvitse tehdä, jos pitopaikka, jossa hevosen näivetystautia epäillään tai todetaan esiintyvän, on teurastamo.

Eläintautilain 32 §:n 3 momentissa tarkoitettu poikkeuslupa voi koskea mitä tahansa 9 §:n 1 momentin 1–4 kohdassa tarkoitettua kieltoa tai toimenpidettä.

Hevosen näivetystaudin toteamisen jälkeen Ruokaviraston on eläintautilain 33 §:ssä tarkoitettuna toimenpiteenä päätöksellään määrättävä hevoseläimet, joissa tauti on todettu, teurastettaviksi tai lopetettaviksi sekä karsinat, joissa eläimiä viimeksi pidettiin, puhdistettaviksi ja desinfioitaviksi.

Eläintautilain 32 §:n 1 momentissa tarkoitettu päätös voidaan kumota, kun virallinen eläintautiepäily on suljettu pois tai 11 §:ssä tarkoitetut toimenpiteet on saatettu loppuun ja tämän jälkeen pitopaikan muut hevoseläimet on tutkittu hevosen näivetystaudin varalta kahdesti vähintään kolmen kuukauden välein ja kaikki tulokset ovat olleet kielteisiä.

Edellä 1 momentin 6 kohdassa säädetty velvoite ei kuitenkaan koske eläintautilaissa säädettyjä toimenpiteitä varten pitopaikkaan tulevia henkilöitä ja ajoneuvoja.

Poiketen siitä, mitä 1 momentissa säädetään, päätöstä taudin leviämisen estämiseksi ei tarvitse tehdä, jos pitopaikka, jossa tautia epäillään tai todetaan esiintyvän, on teurastamo.

Eläintautilain 32 §:n 3 momentissa tarkoitettu poikkeuslupa voi koskea mitä tahansa 13 §:n 1 momentin 1–7 kohdassa tarkoitettua kieltoa tai toimenpidettä.

Edellä 2 momentin 3 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa eläinten määränpäänä olevasta pitopaikasta vastuussa olevalle toimijalle on osoitettava 13 §:ssä tarkoitettu päätös.

TGE- tai PRRS-taudin toteamisen jälkeen Ruokaviraston on eläintautilain 33 §:ssä tarkoitettuna toimenpiteenä päätöksellään määrättävä pitopaikan sikaeläimet teurastettaviksi. Kuljetus ja teurastus on tehtävä tavalla, josta ei aiheudu taudin leviämisen vaaraa. Jos eläimet eivät ole teuraskokoisia tai niitä ei muusta syystä voida teurastaa, eläimet on määrättävä lopetettaviksi ja raadot hävitettäviksi tavalla, josta ei aiheudu taudin leviämisen vaaraa.

Kaikki pitopaikassa olevat, taudin todennäköisesti saastuttamat sukusolut ja alkiot, eläimistä saadut sivutuotteet ja eläinperäiset tuotteet sekä aineet ja jätteet on määrättävä hävitettäviksi tai käsiteltäviksi siten, että niissä mahdollisesti olevat taudinaiheuttajat tuhoutuvat. Rakennukset, joissa sikaeläimiä on pidetty, sikaeläinten tai raatojen kuljetukseen käytetyt ajoneuvot, eläinten hoidossa käytetyt työvälineet ja varusteet sekä muu todennäköisesti saastunut kalusto ja laitteisto on määrättävä puhdistettavaksi ja desinfioitavaksi sen jälkeen, kun 1 momentissa tarkoitetut toimenpiteet on suoritettu taikka toimenpiteiden kohteiksi määrätyt eläimet ja tuotteet on kuljetettu pois. Jos välineitä ja laitteita ei ole mahdollista desinfioida, on ne määrättävä hävitettäviksi. Päätöstä täytäntöön panevan eläinterveysviranomaisen tulee pitää yksityiskohtaista luetteloa hävitetystä omaisuudesta.

Jos pitopaikassa on todettu TGE-tauti, Ruokaviraston päätöksellä on asetettava ehdoksi uusien eläinten ottamiselle pitopaikkaan 1 ja 2 momentissa säädettyjen toimenpiteiden loppuun saattamisen ja eläintautilain 32 §:n 1 momentissa tarkoitetun päätöksen kumoamisen välisenä aikana, että uudet eläimet ovat sentinelliporsaita, jotka sijoitetaan kattavasti pitopaikan eri osiin ja tutkitaan TGE-taudin varalta aikaisintaan 40 vuorokauden kuluttua eläinten saapumisesta.

Jos pitopaikassa ei ole ulkotiloja sikaeläimiä varten, voidaan 3 momentista poiketen ehdoksi asettaa, että pitopaikka täytetään 20 vuorokaudessa ja että uudet sikaeläimet tutkitaan TGE-taudin varalta aikaisintaan 40 vuorokauden kuluttua viimeksi tulleiden eläinten saapumisesta. Lisäksi on edellytettävä, ettei pitopaikkaan tuoda muita uusia sikaeläimiä ennen tutkimustulosten valmistumista.

Päätöstä taudin hävittämiseksi ei tarvitse tehdä, jos pitopaikka, jossa tautia todetaan esiintyvän, on teurastamo.

Jos pitopaikka muodostuu kahdesta tai useammasta tuotantoyksiköstä, Ruokavirasto voi 15 §:ssä säädetystä poiketen päättää, ettei sellaisissa tuotantoyksiköissä olevia sikaeläimiä teurasteta tai lopeteta, joissa tautia ei esiinny. Tällöin tuotantoyksiköiden osalta ei myöskään muutoin sovelleta, mitä 15 §:ssä säädetään.

Eloon jätettävät eläimet on määrättävä tutkittaviksi kyseessä olevan taudin varalta.

Jos hävittämistoimenpiteiden lykkääminen ei oleellisesti lisää vaaraa TGE- tai PRRS-taudin leviämisestä, Ruokavirasto voi 15 §:ssä säädetystä poiketen päättää, että oireettomia sikaeläimiä ei teurasteta tai lopeteta välittömästi, vaan että ne voidaan kasvattaa teuraskokoon ja sen jälkeen teurastaa. Edellä 15 §:n 2 momentissa säädetyt toimenpiteet suoritetaan tällöin vasta, kun kaikki pitopaikassa olevat sikaeläimet on lopetettu tai teurastettu.

Ruokavirasto voi 15 §:ssä säädetystä poiketen päättää, ettei pitopaikan sikaeläimiä tai osaa niistä määrätä teurastettaviksi tai lopetettaviksi, jos eläinten eloon jättäminen ei aiheuta vaaraa TGE- tai PRRS-taudin leviämisestä pitopaikan ulkopuolelle ja jos pitopaikka on eläinterveyssäännöstön 4 artiklan 48 kohdassa määritelty suljettu pitopaikka.

Edellä 1 momentissa mainitussa tilanteessa on kuitenkin soveltuvin osin noudatettava, mitä 15 §:ssä säädetään. Pitopaikan eloon jätetyt sikaeläimet on määrättävä tutkittaviksi ja niitä koskeva kirjanpito tarkastettavaksi, jotta voitaisiin varmistaa, ettei vaaraa tartunnan leviämisestä pitopaikan ulkopuolelle ole.

Jos pitopaikan sikaeläimiä tai osaa niistä ei teurasteta tai lopeteta, pitopaikkaa koskevan eläintautilain 32 §:n 1 momentissa tarkoitetun päätöksen voimassaolon osalta noudatetaan, mitä eläintautilain 34 §:ssä säädetään. Päätöksellä määrättyihin ihmisten ja ajoneuvojen liikkumista koskeviin kieltoihin, rajoituksiin ja toimenpiteisiin voidaan myös tehdä tarvittavia muutoksia ottaen huomioon pitopaikan toiminta sekä taudin leviämisvaara. Ruokaviraston on ilmoitettava 1 momentin soveltamisesta viipymättä maa- ja metsätalousministeriölle.

Eläintautilain 32 §:n 1 momentissa tarkoitettu päätös voidaan kumota osittain, kun taudin hävittämiseksi määrätyt toimenpiteet on saatettu loppuun ja rakennukset, joissa sikaeläimiä on pidetty, ovat olleet tyhjillään eläimistä riittävän pitkän ajan kyseessä olevan taudinaiheuttajan hävittämiseksi. Päätös on jätettävä voimaan siltä osin kuin sillä kielletään sikaeläinten ja niiden sukusolujen ja alkioiden vieminen pois pitopaikasta.

Voimaan jääneestä kiellosta poikkeamiseen sovelletaan, mitä 14 §:ssä säädetään.

Sen lisäksi, mitä 1–3 momentissa säädetään, eläintautilain 32 §:ssä tarkoitettu päätös voidaan kumota, kun virallinen eläintautiepäily on suljettu pois.

Jos pitopaikan sikaeläimessä todetaan Brucella abortus -, B.suis - tai B. melitensis -tartuntaa (bruselloosi), pitopaikan kaikki sorkkaeläinlajit on tutkittava tartunnan varalta ja niiden terveydentilaa on seurattava.

Jos pitopaikan nauta-, lammas- tai vuohieläimessä todetaan bruselloosia, sovelletaan eläinterveyssäännöstön III osan II osastossa ja sen nojalla annetuissa delegoiduissa säädöksissä sekä eläintautilain 25 §:ssä ja b- ja c-luokan eläintautien vastustamisesta annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (327/2021) 6 luvussa annettuja säännöksiä.

Poiketen siitä, mitä 1 momentissa säädetään, päätöstä taudin leviämisen estämiseksi ei tarvitse tehdä, jos pitopaikka, jossa bruselloosia epäillään tai todetaan esiintyvän, on teurastamo.

Eläintautilain 32 §:n 3 momentissa tarkoitettu poikkeuslupa voi koskea mitä tahansa 21 §:n 1 momentin 1–7 kohdassa tarkoitettua kieltoa tai toimenpidettä.

Edellä 2 momentin 3 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa eläinten määränpäänä olevasta pitopaikasta vastuussa olevalle toimijalle on osoitettava 21 §:ssä tarkoitettu päätös, jos siirrettävät eläimet olivat sikaeläimiä, b- ja c-luokan eläintautien vastustamisesta annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 12 §:ssä tarkoitettu päätös, jos siirrettävät eläimet olivat nauta-, lammas- tai vuohieläimiä ja eläintautilain 32 §:n 1 momentissa tarkoitettu päätös, jos siirrettävät eläimet olivat muita sorkkaeläimiä kuin nauta-, lammas-, vuohi- tai sikaeläimiä.

Bruselloosin toteamisen jälkeen Ruokaviraston on eläintautilain 33 §:ssä tarkoitettuna toimenpiteenä päätöksellään määrättävä pitopaikan sikaeläimet teurastettaviksi. Kuljetus ja teurastus on tehtävä tavalla, josta ei aiheudu taudin leviämisen vaaraa. Jos eläimet eivät ole teuraskokoisia tai niitä ei muusta syystä voida teurastaa, eläimet on määrättävä lopetettaviksi ja raadot hävitettäviksi tavalla, josta ei aiheudu taudin leviämisen vaaraa. Kaikki pitopaikassa olevat, taudin todennäköisesti saastuttamat sukusolut ja alkiot, eläimistä saadut sivutuotteet ja eläinperäiset tuotteet sekä aineet ja jätteet on määrättävä hävitettäviksi tai käsiteltäviksi siten, että niissä mahdollisesti olevat taudinaiheuttajat tuhoutuvat. Pitopaikan muut sorkkaeläimet on tutkittava bruselloosin varalta aikaisintaan kolmen kuukauden kuluttua sikaeläinten poistamisen jälkeen.

Rakennukset, joissa sikaeläimiä on pidetty, eläinten tai raatojen kuljetukseen käytetyt ajoneuvot, eläinten hoidossa käytetyt työvälineet ja varusteet sekä muu todennäköisesti saastunut kalusto ja laitteisto on määrättävä puhdistettavaksi ja desinfioitavaksi sen jälkeen, kun 1 momentissa tarkoitetut toimenpiteet on suoritettu taikka toimenpiteiden kohteiksi määrätyt eläimet ja tuotteet on kuljetettu pois. Jos välineitä ja laitteita ei ole mahdollista desinfioida, on ne määrättävä hävitettäviksi. Päätöstä täytäntöön panevan eläinterveysviranomaisen tulee pitää yksityiskohtaista luetteloa hävitetystä omaisuudesta.

Eläintautilain 33 §:ssä tarkoitetulla päätöksellä on asetettava ehdoksi uusien sikaeläinten ottamiselle pitopaikkaan 1 ja 2 momentissa säädettyjen toimenpiteiden loppuun saattamisen ja eläintautilain 32 §:n 1 momentissa tarkoitetun päätöksen kumoamisen välisenä aikana, että uudet eläimet ovat sentinelliporsaita, jotka sijoitetaan kattavasti pitopaikan eri osiin ja tutkitaan bruselloosin varalta aikaisintaan kolmen kuukauden kuluttua eläinten saapumisesta.

Jos pitopaikassa ei ole ulkotiloja sikaeläimiä varten, voidaan 3 momentissa säädetystä poiketen ehdoksi asettaa, että pitopaikka täytetään 20 vuorokaudessa ja että uudet sikaeläimet tutkitaan bruselloosin varalta aikaisintaan kolmen kuukauden kuluttua viimeksi tulleiden eläinten saapumisesta. Lisäksi on edellytettävä, ettei pitopaikkaan tuoda muita uusia sikaeläimiä ennen tutkimustulosten valmistumista.

Päätöstä taudin hävittämiseksi ei tarvitse tehdä, jos pitopaikka, jossa bruselloosia todetaan esiintyvän, on teurastamo.

Jos pitopaikka muodostuu kahdesta tai useammasta tuotantoyksiköstä, Ruokavirasto voi 23 §:ssä säädetystä poiketen päättää, ettei sellaisissa tuotantoyksiköissä olevia sikaeläimiä teurasteta tai lopeteta, joissa tautia ei esiinny. Tällöin tuotantoyksiköiden osalta ei myöskään muutoin sovelleta, mitä 23 §:ssä säädetään.

Jos hävittämistoimenpiteiden lykkääminen ei oleellisesti lisää vaaraa taudin leviämisestä, Ruokavirasto voi 23 §:ssä säädetystä poiketen päättää, että oireettomia sikaeläimiä ei teurasteta tai lopeteta välittömästi, vaan että ne voidaan kasvattaa teuraskokoon ja sen jälkeen teurastaa. Edellä 23 §:n 2 momentissa säädetyt toimenpiteet suoritetaan tällöin vasta, kun kaikki pitopaikassa olevat sikaeläimet on lopetettu tai teurastettu.

Ruokavirasto voi 23 §:ssä säädetystä poiketen päättää, ettei pitopaikan sikaeläimiä tai osaa niistä määrätä teurastettaviksi tai lopetettaviksi, jos eläinten eloon jättäminen ei aiheuta vaaraa bruselloosin leviämisestä pitopaikan ulkopuolelle ja jos pitopaikka on eläinterveyssäännöstön 4 artiklan 48 kohdassa määritelty suljettu pitopaikka.

Edellä 1 momentissa mainitussa tilanteessa on kuitenkin soveltuvin osin noudatettava, mitä 23 §:ssä säädetään. Pitopaikan eloon jätetyt sikaeläimet on määrättävä tutkittaviksi ja niitä koskeva kirjanpito tarkastettavaksi, jotta voitaisiin varmistaa, ettei vaaraa tartunnan leviämisestä pitopaikan ulkopuolelle ole.

Jos pitopaikan sikaeläimiä tai osaa niistä ei teurasteta tai lopeteta, pitopaikkaa koskevan eläintautilain 32 §:n 1 momentissa tarkoitetun päätöksen voimassaolon osalta noudatetaan, mitä eläintautilain 34 §:ssä säädetään. Päätöksellä määrättyihin ihmisten ja ajoneuvojen liikkumista koskeviin kieltoihin, rajoituksiin ja toimenpiteisiin voidaan myös tehdä tarvittavia muutoksia ottaen huomioon pitopaikan toiminta sekä taudin leviämisvaara. Ruokaviraston on ilmoitettava 1 momentin soveltamisesta viipymättä maa- ja metsätalousministeriölle.

Eläintautilain 32 §:n 1 momentissa tarkoitettu päätös voidaan kumota, kun virallinen eläintautiepäily on suljettu pois tai taudin hävittämiseksi tehdyllä päätöksellä määrätyt toimenpiteet on saatettu loppuun sekä päätöksellä määrätyistä tutkimuksista on saatu kielteiset tulokset.

Jos pitopaikan kaikki sikaeläimet on teurastettu tai lopetettu, eläintautilain 32 §:n 1 momentissa tarkoitettu päätös voidaan kumota osittain, kun taudin hävittämiseksi määrätyt, 23 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetut toimenpiteet on saatettu loppuun. Päätös on jätettävä voimaan siltä osin kuin sillä kielletään sorkkaeläinten sekä niiden sukusolujen ja alkioiden vieminen pois pitopaikasta.

Jos pitopaikan muussa sorkkaeläimessä kuin nautaeläimessä todetaan Mycobacterium tuberculosis complex-tartuntaa (MTBC-tartunta), pitopaikan kaikki sorkkaeläinlajit on tutkittava tartunnan varalta ja niiden terveydentilaa on seurattava.

Jos pitopaikan nautaeläimessä todetaan MTBC-tartuntaa, sovelletaan eläinterveyssäännöstön III osan II osastossa ja sen nojalla annetuissa delegoiduissa säädöksissä sekä eläintautilain 25 §:ssä ja b- ja c-luokan eläintautien vastustamisesta annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 6 luvussa annettuja säännöksiä.

Poiketen siitä, mitä 1 momentissa säädetään, päätöstä taudin leviämisen estämiseksi ei tarvitse tehdä, jos pitopaikka, jossa MTBC-tartuntaa epäillään tai todetaan esiintyvän, on teurastamo.

Eläintautilain 32 §:n 3 momentissa tarkoitettu poikkeuslupa voi koskea mitä tahansa 29 §:n 1 momentin 1–9 kohdassa tarkoitettua kieltoa tai toimenpidettä.

Edellä 2 momentin 3 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa eläinten määränpäänä olevasta pitopaikasta vastuussa olevalle toimijalle on osoitettava 29 §:ssä tarkoitettu päätös, jos siirrettävät eläimet ovat muita sorkkaeläimiä kuin nautaeläimiä, ja b- ja c-luokan eläintautien vastustamisesta annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 18 §:ssä tarkoitettu päätös, jos siirrettävät eläimet ovat nautaeläimiä.

MTBC-tartunnan toteamisen jälkeen Ruokaviraston on eläintautilain 33 §:ssä tarkoitettuna toimenpiteenä päätöksellään määrättävä ne sorkkaeläimet, joissa MTBC-tartuntaa epäillään tai on todettu, lopetettaviksi ja raadot hävitettäviksi tavalla, josta ei aiheudu MTBC-tartunnan leviämisen vaaraa. Kaikki pitopaikan sorkkaeläimet on määrättävä lopetettaviksi, jos MTBC-tartunnan esiintymisen laajuuden tai muiden seikkojen perusteella on todennäköistä, että suuri osa niistä on saanut tartunnan. Jos pitopaikan eläinten teurastaminen ei oleellisesti lisää vaaraa taudin leviämisestä eikä aiheuta riskiä ihmisten tervey-delle, oireettomat eläimet voidaan määrätä lopettamisen sijaan teurastettaviksi. Kaikki pitopaikassa olevat, taudin todennäköisesti saastuttamat sukusolut ja alkiot, eläimistä saadut sivutuotteet ja eläinperäiset tuotteet sekä aineet ja jätteet on määrättävä hävitettäviksi tai käsiteltäviksi siten, että niissä mahdollisesti olevat taudinaiheuttajat tuhoutuvat.

Rakennukset, joissa eläimiä on pidetty, eläinten tai raatojen kuljetukseen käytetyt ajoneuvot, eläinten hoidossa käytetyt työvälineet ja varusteet sekä muu todennäköisesti saastunut kalusto ja laitteisto on määrättävä puhdistettavaksi ja desinfioitavaksi sen jälkeen, kun 1 momentissa tarkoitetut toimenpiteet on suoritettu taikka toimenpiteiden kohteiksi määrätyt eläimet ja tuotteet on kuljetettu pois. Jos välineitä ja laitteita ei ole mahdollista desinfioida, on ne määrättävä hävitettäviksi. Päätöstä täytäntöön panevan eläinterveysviranomaisen tulee pitää yksityiskohtaista luetteloa hävitetystä omaisuudesta.

Jos kaikkia sorkkaeläimiä ei määrätä lopetettaviksi tai teurastettaviksi, eloon jätettävät yli kuuden viikon ikäiset eläimet on määrättävä tutkittaviksi MTBC-tartunnan varalta kahdesti. Ensimmäinen tutkimus voidaan suorittaa aikaisintaan kahden kuukauden kuluttua lopetettaviksi tai teurastettaviksi määrättyjen eläinten teurastamisesta, lopettamisesta tai kuljettamisesta pois ja toinen tutkimus aikaisintaan neljän kuukauden kuluttua ensimmäisestä tutkimuksesta.

Jos kaikki pitopaikan sorkkaeläimet määrätään lopetettaviksi tai teurastettaviksi, pitopaikkaan taudin hävittämistoimenpiteiden loppuun saattamisen ja eläintautilain 32 §:n 1 momentissa tarkoitetun päätöksen kumoamisen välisenä aikana tuotavat uudet sorkkaeläimet on määrättävä tutkittaviksi MTBC-tartunnan varalta aikaisintaan neljän kuukauden kuluttua tuonnista.

Päätöstä taudin hävittämiseksi ei tarvitse tehdä, jos pitopaikka, jossa MTBC-tartuntaa todetaan esiintyvän, on teurastamo.

Ruokavirasto voi 31 §:ssä säädetystä poiketen päättää, ettei pitopaikan sorkkaeläimiä tai osaa niistä määrätä lopetettaviksi, jos sorkkaeläinten eloon jättäminen ei aiheuta vaaraa MTBC-tartunnan leviämisestä pitopaikan ulkopuolelle ja jos pitopaikka on eläinterveyssäännöstön 4 artiklan 48 kohdassa määritelty suljettu pitopaikka.

Edellä 1 momentissa mainitussa tilanteessa on kuitenkin soveltuvin osin noudatettava, mitä 31 §:ssä säädetään. Pitopaikan eloon jätetyt eläimet on määrättävä tutkittaviksi ja niitä koskeva kirjanpito tarkastettavaksi, jotta voitaisiin varmistaa, ettei vaaraa tartunnan leviämisestä pitopaikan ulkopuolelle ole.

Jos pitopaikan sorkkaeläimiä tai osaa niistä ei lopeteta, pitopaikkaa koskevan eläintautilain 32 §:n 1 momentissa tarkoitetun päätöksen voimassaolon osalta noudatetaan, mitä eläintautilain 34 §:ssä säädetään. Päätöksellä määrättyihin ihmisten ja ajoneuvojen liikkumista koskeviin kieltoihin, rajoituksiin ja toimenpiteisiin voidaan myös tehdä tarvittavia muutoksia ottaen huomioon pitopaikan toiminta sekä taudin leviämisvaara. Ruokaviraston on ilmoitettava 1 momentin soveltamisesta viipymättä maa- ja metsätalousministeriölle.

Eläintautilain 32 §:n 1 momentissa tarkoitettu päätös voidaan kumota, kun virallinen eläintautiepäily on suljettu pois tai taudin hävittämiseksi tehdyllä päätöksellä määrätyt toimenpiteet on saatettu loppuun sekä päätöksellä määrätyistä tutkimuksista on saatu kielteiset tulokset.

Jos pitopaikan kaikki sorkkaeläimet on lopetettu tai teurastettu, päätös voidaan kumota osittain, kun taudin hävittämiseksi määrätyt toimenpiteet on saatettu loppuun. Päätös on jätettävä voimaan siltä osin kuin sillä kielletään sorkkaeläinten ja niiden sukusolujen ja alkioiden vieminen pois pitopaikasta.

Edellä 1 momentin 1 ja 3 kohdassa tarkoitettuja kieltoja ei kuitenkaan uloteta koskemaan vesiviljelyeläinten taikka aineiden tai välineiden viemistä sellaiselle Suomen alueelle, jolla kyseessä olevaa tautia ei ole nimetty muuksi torjuttavaksi eläintaudiksi.

Eläintautilain 32 §:n 3 momentissa tarkoitettu poikkeuslupa voi koskea mitä tahansa 34 §:n 1 momentin 1–4 kohdassa tarkoitettua kieltoa tai toimenpidettä.

SAV-taudin, SVC-taudin tai KHV-taudin toteamisen jälkeen on eläintautilain 33 §:ssä tarkoitetulla päätöksellä määrättävä pitopaikan taudille alttiit vesiviljelyeläimet lopetettaviksi viipymättä. Myyntikoon saavuttaneet vesiviljelyeläimet, joissa ei ole taudin oireita, voidaan kuitenkin määrätä lopettamisen sijaan teurastettaviksi ja perattaviksi perkaamossa, jos teurastuksesta ja perkaamisesta ei aiheudu taudin leviämisen vaaraa.

Muut kuin taudille alttiit vesiviljelyeläimet on määrättävä lopetettaviksi, jos eläinterveysviranomaisen suorittamien selvitysten tai tutkimusten taikka muiden esille tulleiden seikkojen perusteella on todennäköistä, että ne ovat saaneet tartunnan.

Lopetettujen ja pitopaikassa itsestään kuolleiden vesiviljelyeläinten raadot ja muut sivutuotteet on määrättävä hävitettäviksi tavalla, josta ei aiheudu taudin leviämisen vaaraa. Lopetettaviksi määrätyistä vesiviljelyeläimistä on tarvittaessa määrättävä otettavaksi näytteitä epidemiologisia tutkimuksia varten. Kaikki pitopaikassa olevat, kyseessä olevan taudin todennäköisesti saastuttamat eläimistä saadut sivutuotteet ja eläinperäiset tuotteet, aineet ja jätteet on määrättävä hävitettäviksi tai käsiteltäviksi siten, että niissä mahdollisesti olevat taudinaiheuttajat tuhoutuvat. Altaat, verkkokassit ja muut rakenteet, joissa taudin todennäköisesti saaneita vesiviljelyeläimiä on pidetty, niiden ympäristö, vesiviljelyeläinten tai sivutuotteiden kuljetukseen käytetyt ajoneuvot sekä vesiviljelyeläinten hoidossa käytetyt työvälineet, varusteet ja muu todennäköisesti saastunut kalusto ja laitteisto on määrättävä puhdistettavaksi ja desinfioitavaksi sen jälkeen, kun 1 momentissa tarkoitetut toimenpiteet on suoritettu taikka toimenpiteiden kohteeksi määrätyt eläimet ja tuotteet on kuljetettu pois. Jos välineitä ja laitteita ei ole mahdollista desinfioida, on ne määrättävä hävitettäviksi. Päätöstä täytäntöön panevan eläinterveysviranomaisen tulee pitää yksityiskohtaista luetteloa hävitetystä omaisuudesta.

Jos pitopaikka muodostuu kahdesta tai useammasta tuotantoyksiköstä, Ruokavirasto voi 36 §:ssä säädetystä poiketen päättää, ettei sellaisissa tuotantoyksiköissä olevia vesiviljelyeläimiä teurasteta tai lopeteta, joissa tautia ei esiinny. Tällöin tuotantoyksiköiden osalta ei myöskään muutoin sovelleta, mitä 36 §:ssä säädetään.

Eläintautilain 32 §:n 1 momentissa tarkoitettu päätös voidaan kumota osittain, kun pitopaikka tai ne pitopaikan osat, joissa kyseessä olevaa tautia on todettu tai epäillään esiintyvän, on tyhjennetty kerralla kokonaan vesiviljelyeläimistä, minkä jälkeen pitopaikka tai tyhjennetyt osat on puhdistettu ja desinfioitu ja pidetty tyhjillään vedestä vähintään kuuden viikon ajan tai, jos pitopaikkaa tai sen osia ei voida pitää tyhjillään vedestä, pidetty tyhjillään vesiviljelyeläimistä riittävän kauan tartunnan häviämiseksi.

Voimaan jääneistä kielloista ja velvoitteista poikkeamiseen sovelletaan, mitä 35 §:ssä säädetään.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu päätös voidaan kumota kokonaan sen jälkeen, kun pitopaikkaan tai sen tyhjennettyihin osiin otetut uudet vesiviljelyeläimet on tutkittu tavalla, joka on tauti ja tuotantomuoto huomioon ottaen riittävä tartunnan häviämisen varmistamiseksi, ja tutkimusten tulokset ovat olleet kielteisiä.

Päätös voidaan myös kumota kokonaan sen jälkeen, kun pitopaikan rakenteet ovat olleet tyhjillään taudille alttiista vesiviljelyeläimistä vähintään kahden vuoden ajan.

Sen lisäksi, mitä 1–5 momentissa säädetään, eläintautilain 32 §:n 1 momentissa tarkoitettu päätös voidaan kumota, kun virallinen eläintautiepäily on suljettu pois.

Tämä asetus tulee voimaan 21 päivänä huhtikuuta 2021.