Eläketurvakeskus on työntekijän eläkelain (395/2006) 3 §:n 1 momentissa ja 2 momentin 1 ja 2 kohdassa mainituissa työeläkelaeissa tarkoitetun työeläketurvan toimeenpanon ja kehittämisen yhteiselin.

Eläketurvakeskuksella on oikeus periä tuottamistaan palveluista toimintokohtaisia palvelumaksuja. Työntekijän eläkelain 3 §:n 1 momentissa ja 2 momentin 1 ja 2 kohdassa mainittujen työeläkelakien mukaista eläketurvaa hoitavat eläkelaitokset vastaavat Eläketurvakeskuksen tämän lain mukaisten tehtävien hoitamisesta aiheutuvista kustannuksista siltä osin kuin Eläketurvakeskuksen saamat toimintokohtaiset palvelumaksut ja muut tuotot eivät riitä niitä kattamaan.

Eläkelaitosten katettava osuus Eläketurvakeskuksen kustannuksista jaetaan julkisten ja yksityisten eläkealojen kesken samassa suhteessa kuin Eläketurvakeskuksessa tuotetut palvelut kohdistuvat julkisille ja yksityisille eläkealoille. Julkisten alojen eläkelaitosten vastuulla oleva osuus jaetaan julkisten alojen vakuutettujen työansioiden mukaisessa suhteessa. Kevan osalta kustannukset jaetaan kuitenkin Kevan, valtion, kirkon eläkerahaston, Suomen Pankin ja Kansaneläkelaitoksen kesken työntekijän eläkelain 178 §:n 1 momentin mukaisessa suhteessa. Yksityisten alojen eläkelaitosten vastuulla oleva osuus jaetaan yksityisten alojen vakuutettujen työansioiden mukaisessa suhteessa, kuitenkin ottaen huomioon se, että Merimieseläkekassalle ja Maatalousyrittäjien eläkelaitokselle ei kohdisteta vakuuttamisen valvontaa sekä se, että Eläketurvakeskuksen tämän lain 2 §:n mukaiset muut tehtävät eivät kohdistu samassa määrin Merimieseläkekassalle ja Maatalousyrittäjien eläkelaitokselle kuin muille yksityisten alojen eläkelaitoksille.