Metsästyslain (615/1993) 41 §:ssä tarkoitettua poikkeuslupaa koskevassa hakemuksessa on mainittava poikkeusluvan kohteena oleva eläinlaji sekä eläinlajin pyydystettävien yksilöiden määrä, jos kyseessä on tietyn yksilön tai tiettyjen yksilöiden pyydystäminen tai tappaminen.

Jos hakemus koskee poikkeuslupaa kiellettyjen pyyntivälineiden tai pyyntimenetelmien käyttöön, hakijan on esitettävä hakemuksessaan syy, jonka vuoksi pyynnissä tarvitaan kiellettyä pyyntivälinettä tai pyyntimenetelmää. Hakemus kielletyn pyyntivälineen tai pyyntimenetelmän käyttämiseen voidaan käsitellä yhdessä eläimen pyydystämistä tai tappamista koskevan poikkeusluvan tai ilmoitusmenettelyn kanssa.

Suomen riistakeskus voi vaatia, että hakijan on liitettävä riistaeläimiä koskevaan poikkeuslupahakemukseensa selvitys metsästysoikeudesta alueella, johon poikkeuslupaa haetaan.

Metsästyslain 41 a §:n 1 momentin nojalla myönnetty ahman, ilveksen, karhun, saukon tai suden tappamista koskeva poikkeuslupa on voimassa enintään 21 vuorokautta.

Metsästyslain 41 b §:n 3 momentissa tarkoitetun ilmoitusmenettelyn yhteydessä myönnetty poikkeuslupa kielletyn pyyntivälineen tai pyyntimenetelmän käyttämiseen on voimassa toistaiseksi tai määräajan, jonka on vastattava poikkeusluvan tarkoitusta.

Poikkeusluvan saajan on ilmoitettava Suomen riistakeskukselle, jos vuotta pidemmäksi ajaksi myönnetyn poikkeusluvan myöntämisedellytys ei ole enää voimassa. Ilmoituksen seurauksena poikkeusluvan voimassaolo lakkaa. Ilmoitukseen on liitettävä 7 §:ssä tarkoitettu saalisilmoitus vielä ilmoittamatta olevalta kalenterivuodelta.