Tämän lain tarkoituksena on ylläpitää ja edistää korkealaatuista kasvintuotantoa turvaamalla hyvälaatuisten ja Suomen kasvuolosuhteisiin sopivien siementen tuotantoa ja käyttöä sekä tarvittavien tietojen antamista siemenistä.

Tätä lakia sovelletaan maatalous- ja puutarhakasvilajien lisäysaineistona käytettäviin siemeniin ja niiden tuotantoon, markkinoille saattamiseen, maahantuontiin ja maastavientiin. Tätä lakia ei kuitenkaan sovelleta vähäisten siemenmäärien markkinoille saattamiseen loppukäyttäjille, vähäisten siemenmäärien tuontiin henkilökohtaiseen käyttöön eikä vilja-, öljy- ja kuitukasvien siementen käyttöön koristetarkoitukseen.

Toimenpiteistä hyvän kasvinterveyden tilan säilyttämiseksi sekä kasvintuhoojien torjumisesta ja leviämisen estämisestä säädetään kasvinterveyden suojelemisesta annetussa laissa (702/2003). Luonnonmukaisesti tuotettuja siemeniä koskevista vaatimuksista säädetään myös luonnonmukaisen tuotannon valvonnasta annetussa laissa (294/2015).

Markkinoille saa saattaa vain 8 §:ssä tarkoitetussa kasvilajikeluettelossa tai Euroopan unionin viljelykasvilajien yleisessä lajikeluettelossa olevien lajikkeiden siemeniä.

Lisäysaineistona käytettäväksi saa markkinoille saattaa vain sertifioituja siemeniä, jotka täyttävät lajikeaitoudelle, puhtaudelle, terveydelle ja itävyydelle sekä siementen tuottamiselle, käsittelylle ja varastoinnille asetetut kansalliset ja Euroopan unionin lainsäädännön vaatimukset.

Lisäksi markkinoille saadaan saattaa standardisiemeniä, jotka ovat riittävän tunnistettavia ja lajikeaitoja sekä täyttävät puhtaudelle, terveydelle ja itävyydelle asetetut Euroopan unionin lainsäädännön vaatimukset.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkemmat säännökset 2 ja 3 momentissa säädetyistä siementen vaatimuksista.

Ruokavirasto vastaa 8 §:ssä tarkoitetusta lajikeluetteloon hyväksymisen edellytyksenä olevasta lajikkeen erottuvuuden, pysyvyyden ja yhtenäisyyden testaamisesta. Luonnonvarakeskus vastaa viljelyarvokokeista, joissa selvitetään lajikkeen soveltuvuus Suomen viljelyoloihin. Viljelyarvokokeet tulee järjestää kattavasti eri osissa maata huomioiden eri lajien viljelyalueet.

Toimijan tulee hakea lajiketta lajiketestauksiin ja viljelyarvokokeisiin hakemuksella. Hakija vastaa lajikkeen testaamisen ja viljelyarvokokeiden kustannuksista.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkemmat säännökset lajikkeiden erottuvuuden, pysyvyyden ja yhtenäisyyden testaamisesta sekä viljelyarvokokeiden tekemisestä.

Maa- ja metsätalousministeriö asettaa kolmeksi vuodeksi kerrallaan kasvilajikelautakunnan, joka päättää lajikkeen hyväksymisestä 8 §:ssä tarkoitettuun kasvilajikeluetteloon ja lajikkeen hyväksymisen peruuttamisesta. Lautakunnan kokoonpanossa on otettava huomioon kasvilajikkeiden hyväksymisen kannalta riittävä asiantuntemus.

Kasvilajikeluetteloon merkitään kasvilajikelautakunnan hyväksymät kasvilajikkeet. Kasvilajikeluetteloon voidaan hyväksyä hakemuksesta lajike, joka täyttää viljelykasvilajien yleisestä lajikeluettelosta annetun neuvoston direktiivin 2002/53/EY vaatimukset erottuvuuden, pysyvyyden ja yhtenäisyyden osalta ja jolla on mainitussa direktiivissä edellytetty viljelyarvo.

Lajikkeen hyväksyminen kasvilajikeluetteloon on voimassa hyväksymisvuotta seuraavan kymmenennen kalenterivuoden loppuun. Hyväksyminen voidaan uudistaa, jos se on perusteltua lajikkeen viljelyn merkittävyyden vuoksi ja lajike täyttää edelleen erottuvuutta, pysyvyyttä ja yhtenäisyyttä koskevat edellytykset. Uudistamista koskeva hakemus on tehtävä viimeistään kaksi vuotta ennen lajikkeen hyväksymisen voimassaoloajan päättymistä. Hyväksymisen voimassaoloaikaa on jatkettava toistaiseksi siihen asti, kunnes uudistamisesta päätetään.

Ruokavirasto julkaisee kasvilajikeluettelon vähintään vuosittain.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkemmat säännökset kasvilajikeluetteloon hyväksymisen edellytyksistä, lajikkeen ylläpidosta, lajiketta luetteloon hyväksyttäessä noudatettavasta menettelystä sekä kasvilajikeluettelon julkaisemisesta ja ylläpidosta.

Muuntogeeninen lajike voidaan hyväksyä hakemuksesta lajikeluetteloon 8 §:n mukaisesti. Sen lisäksi, mitä 5 §:ssä säädetään, muuntogeenisen lajikkeen siemeniä saa tuottaa ja saattaa markkinoille vain, jos tarpeelliset toimenpiteet ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvien haitallisten vaikutusten toteamiseksi ja estämiseksi on tehty ja muuntogeeninen siemen on hyväksytty Euroopan unionissa viljelykäyttöön muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1829/2003 tai geenitekniikkalain (377/1995) mukaisesti.

Markkinoille saatettavat siemenet on suljettava pakkauksiin. Sertifioitujen siementen pakkaukset on suljettava Ruokaviraston valvonnassa tai sen hyväksymällä tavalla. Ruokavirasto voi yksittäistapauksissa sallia siementen toimittamisen pakkaamattomina lopulliselle käyttäjälle ottaen huomioon, mitä siementen tuottamista ja markkinointia koskevissa Euroopan unionin säännöksissä säädetään.

Siementen ostajalle on pakkauksessa tai siementavaraa seuraavassa vakuustodistuksessa taikka kasvipassissa, johon on yhdistetty vakuustodistus, annettava tarpeelliset tiedot siemenistä. Osa tiedoista voidaan antaa ennakkotietoina, joiden lopullinen sisältö on jälkeenpäin ilmoitettava ostajalle.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkemmat säännökset siementen pakkaamisesta ja kauppaerän koosta, pakkausten ja siemenerien merkitsemisestä, ostajalle annettavista tiedoista ja niiden julkaisemisesta, ennakkotietojen käyttöehdoista sekä pakkaamattomien siementen ja niitä koskevien tietojen toimittamisesta lopulliselle käyttäjälle.

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, saadaan sertifioimattomina käsitellä ja toimittaa sopimusviljelijälle tärkkelysperunan, sokerijuurikkaan ja kuminan siemeniä, jos siemenet ovat sopimustuotannossa eivätkä poistu tuotantoketjusta markkinoille.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkemmat säännökset 1 momentissa tarkoitetusta sertifioimattomien siementen markkinoille saattamisesta, lajikeaitoudesta, puhtaudesta, itävyydestä, terveydestä, käsittelyn ja varastoinnin edellytyksistä sekä 2 momentissa tarkoitetusta siementen käsittelemisestä ja toimittamisesta sopimustuotannossa.

Siementen pakkaamotoimintaa saa harjoittaa vain Ruokaviraston tarkastamissa ja hyväksymissä pakkaamoissa. Pakkaamon hyväksymisen edellytyksenä on, että sillä on ammattitaitoinen henkilökunta ja pakkaamotoiminnassa tarvittavat asianmukaiset tilat ja laitteet. Ruokavirasto voi asettaa pakkaamon toiminnalle ehtoja.

Pakkaamo voidaan hyväksyä enintään kymmeneksi vuodeksi kerrallaan Ruokaviraston arvioiman riskin mukaan. Pakkaamon hyväksymisen voimassaoloa voidaan hakemuksesta jatkaa, jos hyväksymisen edellytysten todetaan täyttyvän.

Pakkaamon on ilmoitettava toiminnassaan tapahtuneista olennaisista muutoksista Ruokavirastolle.

Ruokavirasto tarkastaa pakkaamoja arvioimansa riskin perusteella. Kaikissa pakkaamoissa on tehtävä vähintään yksi tarkastus pakkaamon hyväksynnän voimassaoloaikana.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkemmat säännökset pakkaamon hyväksymisen hakemisesta, hyväksymisestä ja hyväksynnän jatkamisesta.

Siementen markkinoille saattajan, maahantuojan ja maastaviejän on tehtävä Ruokavirastolle kirjallinen ilmoitus toimintansa aloittamisesta, lopettamisesta ja toiminnassaan tapahtuvista olennaisista muutoksista.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkemmat säännökset ilmoituksen sisällöstä ja ilmoitusmenettelystä.

Edellä 13 ja 14 §:ssä tarkoitetun toimijan on pidettävä toiminnastaan kauppaeräkohtaista tiedostoa, josta tarvittaessa voidaan vaikeuksitta selvittää valvontaa varten tarpeelliset tiedot. Tiedot tulee säilyttää kuuden vuoden ajan niiden tallentamisesta.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkemmat säännökset tiedoston pitämisestä, sisällöstä ja järjestämisestä.

Siementen kunnostajan ja pakkaajan sekä sen, joka on tuonut siemenet Suomeen, on korvattava vahinko, joka ammattikäytössä aiheutuu käyttäjälle siitä, että siemenet eivät täytä Euroopan unionin siemeniä koskevassa lainsäädännössä, tässä laissa tai tämän lain nojalla säädettyjä vaatimuksia. Korvaus on suoritettava, vaikka vahinkoa ei ole aiheutettu tahallisesti tai huolimattomuudesta.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua korvausvelvollisuutta ei kuitenkaan ole, jos se, jolta vaaditaan korvausta, saattaa todennäköiseksi, ettei siemenissä ollut vahingon aiheuttanutta virhettä silloin, kun ne toimitettiin markkinoille. Siementen kunnostajan ja pakkaajan sekä sen, joka on tuonut ne Suomeen, velvollisuudesta korvata niistä henkilölle taikka yksityiseen käyttöön tai kulutukseen tarkoitetulle ja vahinkoa kärsineen pääasiassa sellaiseen tarkoitukseen käyttämälle omaisuudelle aiheutunut vahinko säädetään tuotevastuulaissa (694/1990).

Edellä 1 momentissa tarkoitetusta vahingonkorvausvelvollisuudesta käyttäjän vahingoksi poikkeava ehto on tehoton.

Kansallisesti tärkeiden peltokasvilajien siemenhuollon turvaamiseksi voidaan kasvinjalostusyritykselle maksaa huoltovarmuusrahaston varoista korvausta lajikkeiden jalostustyöstä, joka tapahtuu Suomessa, ja kantasiementuotannosta.

Valtioneuvoston asetuksella annetaan säännökset korvaukseen oikeuttavista kasvilajeista ja -lajikkeista sekä muista korvausperusteista.

Tässä laissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä edellytetyt näytteiden käsittelytehtävät ja tutkimukset tekee Ruokavirasto tai sen hyväksymä yksityinen laboratorio tai Euroopan unionin jäsenvaltion hyväksymä laboratorio.

Ruokavirasto voi hakemuksesta hyväksyä yksityisen laboratorion siemennäytteiden tutkimuksia tekeväksi laboratorioksi. Laboratorio voi olla riippumaton laboratorio tai siemenliikkeen laboratorio. Hyväksymisen edellytyksenä on, että laboratoriolla on erikseen nimetty tutkimuksista vastaava henkilö sekä käytössään riittävästi ammattitaitoista henkilöstöä sekä toiminnan edellyttämät tekniset valmiudet.

Yksityisen laboratorion on tarkastettava näytteet kansainvälisten menetelmien mukaan tai niiden puuttuessa Ruokaviraston hyväksymien kansallisten menetelmien mukaan. Laboratorion on pidettävä tiedostoa vastaanottamistaan näytteistä.

Ruokavirasto valvoo, että 19 §:n mukaisesti hyväksytty yksityinen laboratorio noudattaa tätä lakia ja sen nojalla annettuja säännöksiä tämän lain mukaista tehtävää suorittaessaan. Ruokavirastolla on oikeus saada salassapitosäännösten estämättä valvonnan suorittamiseksi välttämättömät tiedot laboratoriolta. Ruokaviraston on tarkastettava laboratorion toiminta arvioimansa riskin perusteella. Laboratorion on tehtävä Ruokavirastolle ilmoitus toiminnassaan tapahtuneista olennaisista muutoksista.

Ruokaviraston tulee tutkia uudelleen vähintään viisi prosenttia yksityisen laboratorion sertifiointia varten tutkimista näytteistä.

Tämän lain täytäntöönpanon yleinen ohjaus ja suunnittelu kuuluvat maa- ja metsätalousministeriölle.

Tämän lain täytäntöönpanosta sekä tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvonnasta ja valvonnan järjestämisestä vastaa Ruokavirasto. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus valvoo siementen markkinointia toimialueellaan. Siementen maahantuontia valvoo Ruokaviraston ohella Tulli.

Siementen sertifiointiviranomainen on Ruokavirasto.

Ruokavirasto voi käyttää tarkastus- ja valvontatehtävissä apunaan tehtävään kirjallisesti valtuuttamiaan tarkastajia ja näytteenottajia. Tarkastajat ja näytteenottajat toimivat viraston valvonnassa. Tarkastajalla tulee olla tehtävänsä hoitamiseksi riittävä siemeniä koskeva tai muu lain noudattamisen valvonnan kannalta tarvittava osoitettu ammattitaito ja näytteenottajalla riittävä asiantuntemus näytteiden ottamiseen ja käsittelyyn.

Ruokavirasto voi peruuttaa myöntämänsä valtuuden, jos valtuutettu tarkastaja tai näytteenottaja laiminlyö viraston määräämien ehtojen noudattamisen tai muutoin olennaisella tavalla rikkoo tehtäviin liittyviä velvoitteitaan vielä senkin jälkeen, kun häntä on ensin huomautettu puutteista.

Valtuutetun tarkastajan tai näytteenottajan tulee vaadittaessa esittää kirjallinen selvitys valtuutuksestaan toimijalle.

Valtuutettuun tarkastajaan ja näytteenottajaan sovelletaan heidän hoitaessaan tässä laissa tarkoitettuja tehtäviä rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä. Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa (412/1974).

Ruokaviraston on laadittava suunnitelma valvonnan järjestämisestä ja valvontakertomus suoritetuista valvonnoista. Ruokavirasto julkaisee valvontakertomuksen osana laatimaansa raporttia Suomen elintarvikeketjun monivuotisen kansallisen valvontasuunnitelman toteutumisesta.

Valvontaviranomaisilla sekä valtuutetuilla tarkastajilla ja näytteenottajilla on oikeus tämän lain mukaista sertifiointia, tarkastusta ja valvontaa varten tarkastaa siemenviljelyksiä sekä niiden läheisyydessä sijaitsevia viljelyksiä ja alueita, siemeniä, siementen tuotanto- ja pakkaustiloja, varastointi- ja myyntipaikkoja sekä kuljetusvälineitä, toimijan kirjanpitoa ja 15 §:ssä tarkoitettua tiedostoa sekä ottaa maksutta siemenistä näytteitä tutkimuksia varten.

Pysyväisluonteiseen asumiseen käytetyissä tiloissa tarkastuksen ja näytteenoton saa tehdä vain viranomainen. Tarkastus ja näytteenotto saadaan toimittaa vain, jos tarkastuksen toimittaminen on välttämätöntä tarkastuksen kohteena olevien seikkojen selvittämiseksi ja on perusteltua syytä epäillä jonkun syyllistyneen tässä laissa rangaistavaksi säädettyyn menettelyyn ja tarkastus on välttämätön rikoksen selvittämiseksi. Muilta osin tarkastuksessa on noudatettava mitä hallintolain (434/2003) 39 §:ssä säädetään.

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella voidaan antaa tarkemmat säännökset tarkastusten suorittamisesta, näytteiden ottamisesta ja tutkimisesta, suoritettujen tarkastusten hyväksymisestä sekä muusta tarkastus- ja valvontamenettelystä.

Valvontaviranomaisella on oikeus saada salassapitosäännösten estämättä valvonnan suorittamiseksi välttämättömät tiedot valtion ja kunnan viranomaisilta, julkista tehtävää hoitavalta sekä tämän lain mukaisilta toimijoilta ja muilta, joita tämän lain velvoitteet koskevat. Myös valtuutetuilla tarkastajilla on oikeus saada salassapitosäännösten estämättä valvonnan suorittamiseksi välttämättömät tiedot tämän lain mukaisilta toimijoilta ja muilta, joita tämän lain velvoitteet koskevat.

Mitä 26 ja 27 §:ssä säädetään Suomen viranomaisten tarkastus- ja tiedonsaantioikeudesta, koskee myös Euroopan unionin lainsäädännössä tai Suomea sitovassa kansainvälisessä sopimuksessa tarkoitettuja ulkomaisia tarkastajia, silloin kun kyseinen Suomea sitova kansainvälinen velvoite tätä edellyttää.

Valvontaviranomainen voi tunnistautumatta tilata toimijoilta etäviestintävälineiden välityksellä näytteitä myytäviksi tarjottavista siemenistä. Näytteitä saadaan käyttää virallisessa valvonnassa. Saatuaan näytteen valvontaviranomaisen on ilmoitettava toimijalle, että näyte on tilattu virallista valvontaa varten.

Tämän lain noudattamisen valvonnassa saadaan käyttää apuna miehittämättömiä ilma-aluksia ennalta tehdyn kuvaussuunnitelman ja paikkatiedon perusteella.

Ilma-aluksen käyttöoikeus valvonnassa on virkavastuulla toimivalla viranomaisella. Ilma-aluksen käytöstä valvonnassa on ilmoitettava toimijalle valvonnasta ilmoittamisen yhteydessä tai viimeistään valvontatilanteessa.

Ruokavirasto voi siirtää 30 §:ssä tarkoitetun miehittämättömällä ilma-aluksella suoritettavan avustavan valvontatehtävän palveluntarjoajalle. Ruokaviraston on mainitun pykälän 2 momentin mukaisesti ilmoitettava ilma-aluksen käytöstä valvonnassa. Palveluntarjoajan on toimitettava valvonnan tulokset Ruokavirastolle.

Palveluntarjoajalla on oltava valvonnan hoitamisen edellyttämät tekniset, ammatilliset ja toiminnalliset valmiudet ja henkilöstö.

Ruokavirasto voi peruttaa palveluntarjoajalle siirretyn miehittämättömällä ilma-aluksella suoritettavan valvontatehtävän, jos palvelutarjoaja ei noudata 1 tai 2 momentissa säädettyjä vaatimuksia tai edellytyksiä tai muulla tavalla olennaisesti rikkoo tähän tehtävään liittyviä velvoitteita.

Ruokavirasto pitää valvontaa varten rekisteriä 13 §:ssä tarkoitetuista pakkaamohyväksynnän saaneista toimijoista, 14 §:ssä tarkoitetuista ilmoitusvelvollisista toimijoista ja 19 §:ssä tarkoitetuista hyväksytyistä yksityisistä laboratorioista.

Tiedot poistetaan rekistereistä kolmen vuoden kuluessa siitä, kun toimija tai yksityinen laboratorio on ilmoittanut Ruokavirastolle toimintansa lopettamisesta tai toimijan toiminta on loppunut.

Tässä laissa säädetyt rekisterit ovat osa maaseutuelinkeinohallinnon tietojärjestelmästä annetussa laissa (284/2008), jäljempänä tietojärjestelmälaki, tarkoitettua maaseutuelinkeinohallinnon tietojärjestelmää. Tässä luvussa säädettyihin rekistereihin ja asiakirjoihin sovelletaan mainittua lakia, ellei tässä luvussa toisin säädetä.

Henkilötietojen keräämiseen ja tallettamiseen 1 momentissa tarkoitettuihin rekistereihin sekä rekistereihin talletettujen tietojen käyttämisestä ja luovuttamisesta säädetään luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/679, tietosuojalaissa (1050/2018) ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999). Henkilötietojen käsittelyyn ei kuitenkaan sovelleta, mitä mainitun asetuksen 18 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa säädetään.

Sen lisäksi, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään, Ruokavirastolla on oikeus luovuttaa tässä laissa tarkoitettua tehtävää suoritettaessa saatuja tietoja yksityisen tai yhteisön asemasta tai liikesalaisuudesta syyttäjä- ja poliisiviranomaiselle pakkokeinolain (806/2011) 8 luvun 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun rikoksen selvittämiseksi ja tämän lain 23 §:ssä mainituille viranomaisille tämän lain mukaisten tehtävien suorittamista varten sekä Verohallinnolle sille laissa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi.

Tämän lain mukaisista suoritteista valtiolle perittävistä maksuista säädetään valtion maksuperustelaissa (150/1992).

Seuraamusmaksu määrätään maksettavaksi valtiolle. Maksun suuruutta arvioitaessa on otettava huomioon menettelyn laatu, vahingollisuus ja toistuvuus. Maksu voidaan jättää määräämättä tai määrätä maksettavaksi vähimmäismäärää pienempänä, jos tekoa voidaan pitää vähäisenä ja maksun määräämättä jättäminen tai määrääminen vähimmäismäärää pienempänä on kohtuullista laiminlyönnin laatu, toistuvuus, suunnitelmallisuus ja muut olosuhteet huomioon ottaen.

Seuraamusmaksua ei saa määrätä luonnolliselle henkilölle, jota epäillään samasta teosta esitutkinnassa, syyteharkinnassa tai tuomioistuimessa vireillä olevassa rikosasiassa tai jolle on samasta teosta annettu lainvoimainen tuomio. Jos seuraamusmaksu on määrätty luonnolliselle henkilölle, samasta teosta ei saa tuomita tuomioistuimessa rangaistusta.

Seuraamusmaksua ei saa määrätä, jos teosta on kulunut yli kuusi kuukautta. Seuraamusmaksun täytäntöönpanosta säädetään sakon täytäntöönpanosta annetussa laissa (672/2002). Seuraamusmaksu vanhenee viiden vuoden kuluttua seuraamusmaksun määräämispäivästä.

Ellei muualla laissa toisin säädetä, Ruokavirasto voi kieltää siemenerän markkinoille saattamisen taikka kieltää pakkaamoa tai siementen markkinoille saattamista, maahantuontia tai maastavientiä harjoittavaa toimijaa markkinoimasta siemenerää, jos siemenerä, sen pakkaaminen tai sitä koskevat merkinnät eivät täytä tässä laissa tai sen nojalla säädettyjä tai määrättyjä vaatimuksia. Kielto voidaan määrätä myös vaatimusten täyttämistä koskevien tarpeellisten tutkimusten suorittamisen ajaksi, jos on perusteltua syytä epäillä, että siemenet, niiden pakkaaminen tai niitä koskevat merkinnät eivät täytä niitä koskevia vaatimuksia. Ruokavirasto voi markkinoille saattamisen estämiseksi merkitä siemenet sopivalla tavalla.

Kielto on annettava määräaikaisena, jos sen perusteena oleva puutteellisuus on mahdollista poistaa. Kielto on viipymättä peruutettava, jos puutteellisuus on poistettu tai puutteellisuudella ei enää kiellon määräämisen kannalta ole merkitystä.

Jos asia ei siedä viivytystä, Ruokaviraston lisäksi myös muu 23 §:ssä mainittu valvontaviranomainen voi kieltää siemenerän markkinoille saattamisen väliaikaisesti. Muun valvontaviranomaisen antama väliaikainen kielto on saatettava viivytyksettä Ruokaviraston ratkaistavaksi. Kielto raukeaa, jos Ruokavirasto ei ole tehnyt 1 momentissa tarkoitettua siemenerää tai siementen markkinointia koskevaa päätöstä viikon kuluessa kiellon antamisesta.

Maa- ja metsätalousministeriö voi kieltää maatalous- tai puutarhatuotantoon tarkoitetun kasvilajikkeen siementen markkinoille saattamisen koko maassa tai määrätyllä alueella, jos lajikkeen viljelystä saattaisi aiheutua vahinkoa ihmisille, eläimille tai ympäristölle taikka kasvien terveyden kannalta vahinkoa muiden lajien tai lajikkeiden viljelylle, ellei muussa laissa toisin säädetä.

Jos siementen markkinoille saattaminen on 36 tai 37 §:n nojalla kielletty, Ruokavirasto voi sallia niiden käytön muuhun tarkoitukseen kuin siemeniksi taikka määrätä ne vietäviksi maasta tai hävitettäviksi, ellei muussa laissa toisin säädetä. Päätökseen voidaan liittää ehtoja sen täytäntöönpanossa noudatettavasta menettelystä.

Ruokavirasto voi määrätä toimijan hallinnoiman tai käyttämän internetsivuston suljettavaksi, jos sen välityksellä markkinoille saatettavat siemenet eivät täytä tässä laissa säädettyjä vaatimuksia tai siemenistä sivustolla annetut tiedot ovat sellaiset, että ne johdattavat lopullisen käyttäjän harhaan. Määräys internetsivuston sulkemisesta voidaan antaa väliaikaisena asian selvittämisen tai epäkohdan korjaamisen ajaksi.

Jos 1 momentin mukaisesti markkinoille saatettavaksi tarkoitetut siemenet eivät täytä tässä laissa säädettyjä vaatimuksia tai siemenistä annetut tiedot ovat totuuden vastaisia taikka oleellisesti harhaanjohtavia, Ruokavirasto voi internetsivuston sulkemisen lisäksi ryhtyä 36 §:ssä säädettyihin toimenpiteisiin.

Ruokavirasto voi tehostaa 36 §:ssä tarkoitettua siementen markkinoille saattamista koskevaa kieltoa tai 38 §:ssä tarkoitettua siementen hävittämistä tai maastavientiä koskevaa määräystä taikka 39 §:ssä tarkoitettua internetsivuston sulkemista koskevaa määräystä uhkasakolla tai uhalla, että tekemättä jätetty toimenpide teetetään laiminlyöjän kustannuksella.

Uhkasakosta, teettämisuhkasta ja teettämisestä säädetään uhkasakkolaissa (1113/1990).

Ruokavirasto voi peruuttaa yksityisen laboratorion hyväksymisen, jos laboratorio tai siellä harjoitettava toiminta olennaisesti rikkoo tässä laissa tai sen nojalla säädettyjä vaatimuksia eikä laboratorio Ruokaviraston määräyksestä huolimatta korjaa puutteita kohtuullisessa määräajassa.

Jos Ruokavirasto katsoo, että puute laboratorion toiminnassa on sellainen, että se voi vaarantaa tutkimustulosten luotettavuuden, Ruokavirasto voi määrätä hyväksymisen peruutetuksi myös 1 momentissa tarkoitetun puutteen korjaamiseksi tarvittavaksi kohtuulliseksi määräajaksi.

Ruokaviraston on peruutettava yksityisen laboratorion hyväksyntä, jos laboratorio sitä pyytää tai jos laboratorio on lopettanut toiminnan, jonka perusteella se on hyväksytty.

Ruokavirasto voi peruuttaa pakkaamon hyväksymisen, jos pakkaamo tai siellä harjoitettava toiminta olennaisesti rikkoo tässä laissa tai sen nojalla säädettyjä vaatimuksia eikä pakkaamo Ruokaviraston määräyksestä huolimatta korjaa puutteita kohtuullisessa määräajassa.

Ruokaviraston on peruutettava pakkaamon hyväksyminen, jos pakkaamo sitä pyytää tai jos pakkaamo on lopettanut pakkaamotoiminnan, jonka perusteella se on hyväksytty.

Automaattisen tietojenkäsittelyn avulla tehty tämän lain mukainen päätös sekä asiaan liittyvät asiakirjat voidaan allekirjoittaa koneellisesti.

Ruokaviraston päätökseen sekä päätökseen, jonka kasvilajikelautakunta on antanut lajikkeen hyväksymistä koskevaan hakemukseen, saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Toimivaltainen hallinto-oikeus on se, jonka tuomiopiiriin päätös olennaisimmin liittyy joko alueen sijainnin tai elinkeinonharjoittajan kotipaikan perusteella.

Hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan.

Edellä 36 §:n 3 momentissa tarkoitettua väliaikaista markkinointikieltoa koskevaan päätökseen ei saa erikseen hakea muutosta valittamalla.

Tämän lain nojalla tehtävässä muussa kuin hallinnollista seuraamusmaksua koskevassa päätöksessä voidaan määrätä, että päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei muutoksenhakuviranomainen toisin määrää.

Ruokavirasto tekee 5 luvussa tarkoitettujen viranomaisten puolesta ilmoituksen 1 momentissa tarkoitetun rikkomuksen saattamiseksi syyteharkintaan. Ilmoitus voidaan jättää tekemättä rikkomuksesta, jota on kokonaisuutena pidettävä ilmeisen vähäisenä.

Poliisin velvollisuudesta antaa virka-apua säädetään poliisilain (872/2011) 9 luvun 1 §:ssä.

Ennen tämän lain voimaantuloa siemenkauppalain 11 §:n nojalla saatu pakkauslupa on ilman eri hyväksyntää voimassa pakkausluvan voimassaolon ajan. Lisäksi ennen tämän lain voimaantuloa mainitun lain 12 §:n nojalla ilmoituksen tehnyt kylvösiemenen markkinointia, maahantuontia ja maastavientiä harjoittava elinkeinonharjoittaja saa jatkaa toimintaansa tekemättä tämän lain 14 §:ssä tarkoitettua ilmoitusta toiminnan aloittamisesta.

Ruokaviraston ennen tämän lain voimaantuloa siementen tuotannon ja käytön valvontaan valtuuttamat tarkastajat tai näytteenottajat saavat toimia 24 §:ssä tarkoitettuina valtuutettuina tarkastajina tai näytteenottajina ilman eri valtuutusta.