Tätä asetusta sovelletaan siipikarjassa ja muissa vankeudessa pidettävissä linnuissa esiintyvän matalapatogeenisen lintuinfluenssan vastustamiseen.

Valvontaviranomaisen on eläintautilain 20 §:ssä tarkoitetun pitopaikkakäynnin yhteydessä kerättävä lintujen päivittäistä kuolleisuutta, rehun- ja vedenkulutusta sekä munantuotantoa koskevat tiedot vähintään seitsemännestä kliinisten oireiden ilmenemistä edeltävästä päivästä lähtien. Tiedot on toimitettava aluehallintovirastolle ja Elintarviketurvallisuusvirastolle. Linnut on tarkastettava ja niistä otettavat näytteet on tutkittava laboratoriokokein lintuinfluenssan varalta.

Eläintautilain 23 §:n 3 momentin nojalla voidaan myöntää lupa poiketa 4 §:n 3–6 ja 8 kohdassa tarkoitetusta kiellosta tai toimenpiteestä.

Kun matalapatogeeninen lintuinfluenssa on todettu, on tehtävä viipymättä eläintautilain 23 §:ssä tarkoitettu päätös toimenpiteistä taudin leviämisen estämiseksi, ellei sitä ole vielä tehty 4 §:n mukaisesti virallisen eläintautiepäilyn perusteella. Päätökseen sisällytetään 4 §:ssä luetellut kiellot, velvoitteet ja rajoitukset.

Jos pitopaikassa pidetään sikoja, siat tulee määrätä tutkittaviksi kliinisesti. Tutkimuksen yhteydessä sikojen tuotanto- ja terveyskirjanpito on tarkastettava. Sioista tulee määrätä otettavaksi näytteitä, jotka on tutkittava laboratoriokokein lintuinfluenssatartunnan varalta.

Myös muita pitopaikan eläimiä voidaan tarvittaessa määrätä tutkittaviksi.

Taudin leviämisen estämiseksi tehtävästä päätöksestä poikkeamiseen sovelletaan, mitä 5 §:ssä säädetään. Lupaa ei taudin toteamisen jälkeen kuitenkaan voida myöntää lintujen, niiden raatojen, siipikarjan lihan, munien, lannan tai käytetyn pehkun viemiseen pois pitopaikasta, ellei lintuja kuljeteta suoraan lopetettaviksi tavalla, josta ei aiheudu matalapatogeenisen lintuinfluenssan leviämisen vaaraa, tai ellei raatoja, lihaa, munia, lantaa tai pehkua kuljeteta suoraan hävitettäväksi tai käsiteltäväksi siten, että niissä olevat matalapatogeeniset lintuinfluenssavirukset tuhoutuvat.

Valvontaviranomaisen on eläintautilain 22 §:ssä tarkoitettujen matalapatogeenisten lintuinfluenssan alkuperää ja levinneisyyttä selvittävien tutkimusten yhteydessä tarkastettava kotieläinten tuotanto- ja terveyskirjanpito sekä kerättävä niiden päivittäistä kuolleisuutta, rehun- ja vedenkulutusta sekä lintujen munantuotantoa koskevat tiedot. Tartunnan pitopaikkaan tulo tai leviämispäivä pitopaikasta on arvioitava ja tiedot on kerättävä vähintään seitsemännestä tartunnan siirtymistä edeltävästä päivästä lähtien. Tiedot on toimitettava aluehallintovirastolle ja Elintarviketurvallisuusvirastolle.

Mikäli selvityksessä tulleet seikat ovat riittäviä perustamaan virallisen eläintautiepäilyn sellaisessa jäljitetyssä pitopaikassa, josta tauti on voinut tarttua tai johon se on voinut levitä, sovelletaan sitä, mitä 4 ja 5 §:ssä säädetään. Jos tauti todetaan teurastamossa, on sitä syytä epäillä ainakin siinä pitopaikassa, josta tartunnan saanut eläin on tullut.

Matalapatogeenisen lintuinfluenssan toteamisen jälkeen on eläintautilain 26 §:n nojalla määrättävä kaikki pitopaikan siipikarja sekä sellaiset muut vankeudessa pidetyt linnut, joissa matalapatogeeninen lintuinfluenssa on todettu, lopetettaviksi viipymättä. Päätös voidaan tehdä jo ennen kuin diagnoosi on laboratoriotutkimuksin vahvistettu, jos eläintautilain 26 §:n 2 momentissa säädetyt edellytykset täyttyvät.

Poiketen siitä, mitä 1 momentissa säädetään, siipikarja voidaan lopettamisen sijasta määrätä teurastettavaksi nimetyssä teurastamossa, jos teurastukseen liittyvän taudin leviämisriskin on todettu olevan linnuille suoritettujen tautitutkimusten perusteella häviävän pieni ottaen huomioon etenkin lintujen laboratoriokokeet ja lintuinfluenssadirektiivin liitteessä V mainitut perusteet. Päätöksessä on asetettava teurastukselle lintuinfluenssadirektiivin 39 artiklan 4 kohdassa säädetyt ehdot.

Jos sioissa 6 §:ssä tarkoitettujen tutkimusten perusteella vahvistetaan vakavan terveysuhan vaara, on siat määrättävä lopetettaviksi viipymättä.

Myös muita eläimiä kuin lintuja ja sikoja voidaan määrätä lopetettaviksi, jos Elintarviketurvallisuusvirasto arvioi niistä aiheutuvan vakavan terveysuhan vaaraa.

Lopetettaviksi määrätyistä eläimistä on otettava tarvittaessa näytteitä epidemiologisia tutkimuksia varten.

Lopetettujen ja pitopaikassa itsestään kuolleiden eläinten raadot on eläintautilain 26 §:n nojalla määrättävä hävitettäviksi välittömästi eläinten kuoleman jälkeen tavalla, josta ei aiheudu matalapatogeenisen lintuinfluenssan leviämisen vaaraa. Kaikki pitopaikassa olevat, lintuinfluenssaviruksen todennäköisesti saastuttamat tuotteet, sivutuotteet, aineet ja jätteet, kuten rehut, lanta ja käytetty pehku, on hävitettävä tai käsiteltävä siten, että niissä olevat lintuinfluenssavirukset tuhoutuvat.

Munien käsittely on määrättävä toteutettavaksi 5 §:n 2 momentin 2 kohdan vaatimuksia vastaavasti. Päätöksessä voidaan kuitenkin sallia, että ennen hävittämistoimenpiteiden toteuttamista tuotetut munat toimitetaan nimettyyn pakkaamoon sillä ehdolla, että munat pakataan kertakäyttöisiin pakkauksiin. Päätöksessä on tällöin asetettava myös muut tarvittavat ehdot munien siirrosta aiheutuvan taudin leviämisvaaran estämiseksi.

Rakennukset, joissa eläimiä on pidetty, niiden ympäristö, raatojen kuljettamiseen käytetyt ajoneuvot, eläinten hoidossa käytetyt työvälineet ja kaikki muu todennäköisesti saastunut kalusto ja laitteisto on määrättävä puhdistettavaksi ja desinfioitavaksi sen jälkeen, kun kaikki lopetettaviksi määrätyt pitopaikan eläimet on lopetettu ja raadot hävitetty tai kuljetettu pois. Jos välineitä ja laitteita ei ole mahdollista desinfioida, ne on määrättävä hävitettäviksi. Myös muut rakennukset sekä laitumet ja ulkotarhat on tarvittaessa määrättävä puhdistettaviksi ja desinfioitaviksi, jos on arvioitavissa, että myös ne ovat lintuinfluenssaviruksen saastuttamia.

Päätöstä täytäntöön panevan valvontaviranomaisen tulee pitää yksityiskohtaista luetteloa hävitetystä omaisuudesta.

Siitosmunat, jotka on kerätty pitopaikasta matalapatogeenisen lintuinfluenssan todennäköisen tartunta-ajankohdan ja tässä asetuksessa säädettyihin toimenpiteisiin ryhtymisen välisenä aikana sekä niistä kyseisenä aikavälinä jo kuoriutunut siipikarja on pyrittävä jäljittämään. Mikäli jäljitettyihin siitosmuniin ja niistä kuoriutuneeseen siipikarjaan kohdistuu virallinen eläintautiepäily, tulee ryhtyä eläintautilain 23 §:n mukaisiin toimiin tartunnan leviämisen estämiseksi.

Eläintautilain 26 §:n nojalla on määrättävä, että siipikarjan pitopaikkaan saa tuoda uusia lintuja aikaisintaan 21 vuorokauden kuluttua 8 ja 9 §:ssä säädettyjen taudin hävittämistoimenpiteiden loppuun saattamisesta. Pitopaikkaan tuodut linnut on määrättävä tarkastettaviksi ja tutkittavaksi laboratoriokokein matalapatogeenisen lintuinfluenssan varalta tuontia seuraavien 21 vuorokauden aikana ainakin kerran siten, että viimeinen tarkastus tehdään mahdollisuuksien mukaan juuri ennen mainitun määräajan päättymistä. Tämän lisäksi pitopaikassa mainittuna määräaikana itsestään kuolleet linnut on määrättävä tutkittaviksi matalapatogeenisen lintuinfluenssan varalta.

Edellä 1 momentissa säädetyt rajoitukset ja toimenpiteet voidaan kuitenkin jättää määräämättä silloin, kun pitopaikassa ei harjoiteta kaupallista siipikarjanpitoa.

Eläintautilain 23 §:ssä tarkoitettu päätös voidaan kumota kokonaan tai osittain, kun 21 vuorokautta on kulunut eläinten ja niistä saatavien tuotteiden ja muiden tavaroiden hävittämistoimenpiteiden sekä tähän liittyvien puhdistus- ja desinfektiotoimenpiteiden loppuun saattamisesta.

Osittain voimaan jätetty päätös voidaan kumota kokonaan sen jälkeen, kun 11 §:ssä tarkoitetut tutkimukset on tehty ja niiden tulokset ovat olleet kielteiset eikä ole muuta perusteltua syytä epäillä matalapatogeenista lintuinfluenssaa esiintyvän pitopaikassa, tai kun pitopaikassa ei ole pidetty lintuja kuuteen kuukauteen.

Eläintautilain 23 §:n 3 momentin nojalla voidaan myöntää lupa poiketa 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta kiellosta.

Sen lisäksi 1–4 momentissa säädetään, eläintautilain 23 §:ssä tarkoitettu päätös voidaan kumota, kun virallinen eläintautiepäily on suljettu pois.

Jos pitopaikka muodostuu kahdesta tai useammasta tuotantoyksiköstä, Elintarviketurvallisuusvirasto voi 8 §:ssä säädetystä poiketen päättää, että lintuja, jotka ovat sellaisissa tuotantoyksiköissä, joissa ei esiinny matalapatogeenista lintuinfluenssaa, ei määrätä lopetettaviksi tai teurastettaviksi. Tällöin tuotantoyksiköiden osalta ei myöskään muutoin sovelleta, mitä 8–11 §:ssä säädetään.

Kun sovelletaan 1 momenttia, on kuitenkin soveltuvin osin noudatettava, mitä 8–11 §:ssä säädetään. Eläintautilain 26 §:n nojalla pitopaikan eloon jätetyt linnut ja niitä koskeva kirjanpito on määrättävä tarkastettaviksi ja linnut on tutkittava laboratoriokokein sen varmistamiseksi, että linnuissa ei enää esiinny matalapatogeenista lintuinfluenssaa. Pitopaikan ja luonnonvaraisten lintujen kontaktit on estettävä kohtuullisin toimin taudin leviämisen estämiseksi

Poiketen siitä, mitä 6 §:n 3 momentissa säädetään, eläintautilain 23 §:n 3 momentin nojalla on mahdollista sallia lintujen vieminen pitopaikasta teurastettavaksi. Lisäksi on mahdollista sallia lintujen vieminen toiseen pitopaikkaan Suomen alueella, kun 1 momentissa tarkoitetut tarkastukset ja tutkimukset pitopaikassa on tehty ja ne osoittavat, ettei pitopaikkaan enää liity merkittävää tartunnan leviämisen riskiä. Lupa lintujen toimittamiseen toiseen Euroopan unionin jäsenvaltioon voidaan myöntää vain, jos on varmistettu, että kyseinen valtio suostuu vastaanottamaan linnut.

Eläintautilain 23 §:ssä tarkoitettu pitopaikkaa koskeva päätös voidaan eläintautilain 24 §:n mukaisesti kumota, kun pitopaikassa ei laboratoriotutkimusten perusteella enää esiinny matalapatogeenista lintuinfluenssaa.

Elintarviketurvallisuusviraston on ilmoitettava 1 momentin soveltamisesta viipymättä maa- ja metsätalousministeriölle.

Jos matalapatogeenista lintuinfluenssaa epäillään tai se todetaan hautomossa, voidaan riskinarvioinnin perusteella poiketa kaikista tai joistakin 4–12 §:ssä säädetyistä toimista taudin leviämisen estämiseksi ja hävittämiseksi.

Jos teurastamossa tai rajatarkastusasemalla epäillään tai todetaan esiintyvän matalapatogeenista lintuinfluenssaa, on tehtävä eläintautilain 23 §:ssä tarkoitettu päätös taudin leviämisen estämiseksi. Päätöksessä ei 4 ja 6 §:ssä säädetystä poiketen velvoiteta sellaisten tuotteiden ja sivutuotteiden luettelointiin eikä kielletä sellaisen lihan ja sellaisten munien viemistä pois rajatarkastusasemalta tai teurastamosta, joiden ei epäillä olevan lintuinfluenssaviruksen saastuttamia. Aluehallintoviraston on lisäksi viipymättä aloitettava eläintautilain 22 § mukainen selvitys eläintaudin alkuperästä ja levinneisyydestä.

Mikäli tauti todetaan rajatarkastusasemalla, on eläintautilain 26 §:ssä tarkoitetulla päätöksellä määrättävä kaikki rajatarkastusasemalla oleva siipikarja ja muut vankeudessa pidettävät linnut joko lopetettaviksi, teurastettaviksi ihmisravinnoksi tai eristettäväksi erityisistä syistä sellaiseen pitopaikkaan, jossa ei pidetä muuta siipikarjaa tai muita vankeudessa pidettäviä lintuja siihen asti kunnes linnuissa ei laboratoriotutkimusten perusteella katsota enää esiintyvän matalapatogeenista lintuinfluenssaa. Määräyksen ulkopuolelle voidaan kuitenkin jättää sellaiset muut vankeudessa pidettävät linnut, jotka eivät Elintarviketurvallisuusviraston arvion perusteella ole voineet saada tartuntaa.

Jos matalapatogeenisen lintuinfluenssan todetaan esiintyvän teurastamossa, on eläintautilain 26 §:ssä tarkoitetulla päätöksellä määrättävä kaikki teurastamossa oleva siipikarja joko lopetettavaksi tai teurastettavaksi ihmisravinnoksi samassa teurastamossa.

Teurastamossa tai rajatarkastusasemalla lopetettujen lintujen ruhot ja teurastetuista linnuista saadut sivutuotteet on hävitettävä. Ruhojen, sivutuotteiden ja jätteiden hävittämisestä sekä teurastamon, rajatarkastusaseman, kuljetusajoneuvojen ja kuljetusvälineiden puhdistamisesta ja desinfioinnista määrätään eläintautilain 26 §:n nojalla annettavassa päätöksessä.

Teurastamoa ja rajatarkastusasemaa koskeva eläintautilain 23 §:ssä tarkoitettu päätös voidaan 12 §:ssä säädetystä poiketen kumota, kun taudin hävittämistoimenpiteet ja tähän liittyvät puhdistus- ja desinfektiotoimet on saatettu loppuun.

Kun matalapatogeeninen lintuinfluenssa on todettu pitopaikassa, taudin esiintymispaikan ympärille perustetaan eläintautilain 33 §:n nojalla rajoitusvyöhyke, jonka rajan tulee sijaita vähintään yhden kilometrin etäisyydellä taudin esiintymispaikasta. Rajoitusvyöhykkeen rajoja määritettäessä otetaan huomioon eläintautilain 33 §:n 2 momentissa tarkoitetut seikat.

Rajoitusvyöhykettä ei kuitenkaan tarvitse perustaa, jos matalapatogeenista lintuinfluenssaa on todettu esiintyvän teurastamossa, rajatarkastusasemalla tai hautomossa taikka 14 §:n mukaisessa erityisessä pitopaikassa, eikä Elintarviketurvallisuusviraston arvion perusteella luopuminen vyöhykkeiden perustamisesta vaaranna taudin torjuntaa.

Aluehallintoviraston on tehtävä luettelo kaikista rajoitusvyöhykkeellä olevista lintujen pitopaikoista. Luettelo on pidettävä ajan tasalla.

Eläintautilain 34 §:ssä tarkoitetulla päätöksellä kunnaneläinlääkäri on määrättävä käymään vyöhykkeen perustamisen jälkeen kaikissa niissä pitopaikoissa, joissa pidetään siipikarjaa. Käynnin yhteydessä on tarkastettava linnut ja niitä koskeva kirjanpito sekä otettava tarvittaessa näytteitä matalapatogeenisen lintuinfluenssan varalta.

Tarkastusten yhteydessä on varmistettava, että kaikkien lintujen pitopaikkojen osalta on noudatettu, mitä eläintunnistusjärjestelmästä annetussa laissa (238/2010) ja tunnistusasetuksessa säädetään lintujen pitopaikkojen tunnistamisesta ja ilmoittamisesta viranomaiselle.

Kunnaneläinlääkärin on pidettävä luetteloa tekemistään tarkastuskäynneistä ja niiden tuloksista.

Eläintautilain 38 §:n nojalla voidaan myöntää lupa poiketa 21 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta kiellosta lintujen ja munien kuljettamiseksi rajoitusvyöhykkeelle tai rajoitusvyöhykkeen sisällä.

Luvassa on asetettava 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun siirron ehdoksi, ettei siipikarjaa siirretä rajoitusvyöhykkeen ulkopuolella sijaitsevasta määränpääpitopaikasta ennen kuin 21 vuorokautta on kulunut sen saapumisesta.

Poiketen siitä, mitä 23 §:ssä säädetään, eläintautilain 38 §:n nojalla voidaan myöntää lupa poiketa 21 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta kiellosta untuvikkojen kuljettamiseksi rajoitusvyöhykkeen ulkopuolella sijaitsevaan pitopaikkaan edellyttäen, että untuvikot ovat kuoriutuneet sellaisista siitosmunista, jotka on tuotu hautomoon rajoitusvyöhykkeen ulkopuolella sijaitsevasta pitopaikasta, ja siitosmunia sekä untuvikkoja on hautomossa pidetty koko ajan riittävällä ja luotettavalla tavalla erillään vyöhykkeeltä peräisin olevista siitosmunista ja untuvikoista.

Lupa voidaan myöntää myös rajoitusvyöhykkeellä sijaitsevasta pitopaikasta saaduista siitosmunista kuoriutuneiden untuvikkojen kuljettamiseksi toiseen Suomessa sijaitsevaan pitopaikkaan. Luvan ehdoksi on asetettava, että kuljetuksen aikana sekä määränpäänä olevassa pitopaikassa toteutetaan riittäviä ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä matalapatogeeniselta lintuinfluenssalta suojautumiseksi ja ettei untuvikkoja ja muuta siipikarjaa siirretä vyöhykkeen ulkopuolella sijaitsevasta määränpääpitopaikasta ennen kuin 21 vuorokautta on kulunut untuvikkojen saapumisesta.

Luvassa on edellytettävä, että munapakkaamoon kuljetettavat munat pakataan kertakäyttöisiin pakkauksiin ja kuljetuksessa toteutetaan riittäviä ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä matalapatogeenisen lintuinfluenssaviruksen aiheuttamalta tartunnalta suojautumiseksi.

Eläintautilain 38 §:n nojalla voidaan myöntää lupa poiketa 21 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetusta kiellosta nisäkkäiden tuomiseksi rajoitusvyöhykkeellä sijaitsevaan lintujen pitopaikkaan ja viemiseksi sieltä pois.

Eläintautilain 38 §:n nojalla voidaan myöntää lupa poiketa 21 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetusta lannan ja pehkun siirtämistä koskevasta kiellosta.

Eläintautilain 34 §:ssä tarkoitetulla päätöksellä on määrättävä, että kuljetusvälineet, joita on käytetty tämän luvun mukaisesti tai poikkeusluvalla sallittuihin siipikarjan, muiden vankeudessa pidettävien lintujen, niiden munien ja raatojen, siipikarjanrehun, lannan ja käytetyn pehkun kuljetuksiin rajoitusvyöhykkeellä ja jotka voivat olla lintuinfluenssaviruksen saastuttamia, on ennen uutta kuljetusta ja mahdollisimman pian lastin purkamisen jälkeen pestävä ja desinfioitava.

Matalapatogeenisen lintuinfluenssan varalta laadittava kansallinen valmiussuunnitelma tulee laatia lintuinfluenssadirektiivin 62 artiklan ja liitteen X mukaisesti.

Alueellisella valmiussuunnitelmalla varataan käyttöön tilat, henkilökunta ja kaikki ne välineet ja tarvikkeet, joita tarvitaan taudin hävittämiseksi nopeasti ja tehokkaasti.

Valvontaviranomaisen on suorittaessaan tässä asetuksessa säädettyjä tutkimuksia ja tarkastuksia noudatettava, mitä neuvoston direktiivissä 2005/94/EY säädetyn lintuinfluenssaa koskevan taudinmäärityskäsikirjan hyväksymisestä annetussa komission päätöksessä 2006/437/EY säädetään diagnostisista menettelyistä ja näytteenottomenetelmistä.

Tämä asetus tulee voimaan 29 päivänä tammikuuta 2018.