2018

1314/2018 Laki työttömyysturvalain 4 luvun muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan työttömyysturvalain ( 1290/2002 ) 4 luvun 1 §, 2 §:n 1 momentti ja 3 §:n 1 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 4 luvun 1 § ja 3 §:n 1 momentti laissa 1439/2011, sekä lisätään 4 luvun 2 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi laissa 1439/2011, uusi 5 ja 6 momentti sekä 3 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi laeissa 1354/2007 ja 1439/2011, uusi 4 momentti seuraavasti: 4 luku Soviteltu ja vähennetty työttömyysetuus
1 § Oikeus soviteltuun työttömyysetuuteen

Soviteltuun työttömyysetuuteen on oikeus tämän lain 1–3 luvussa säädetyin edellytyksin työnhakijalla:

 1) 

joka saa tuloa osa-aikaisesta työstä, ei kuitenkaan, jos osa-aikaisuus perustuu työntekijän aloitteesta tapahtuneeseen työajan lyhentämiseen;

 2) 

jonka päivittäistä työaikaa on lyhennetty lomautuksen tai lomautukseen rinnastettavan syyn johdosta tai jonka työnteko on estynyt sellaisen työtaistelutoimenpiteen takia, jolla ei ole riippuvuussuhdetta hänen työehtoihinsa tai työoloihinsa;

 3) 

joka saa tuloa enintään kaksi viikkoa kestävästä kokoaikatyöstä; tai

 4) 

jolla on tuloa 1 luvun 6 §:n mukaisesta yritystoiminnasta tai omasta työstä.
2 § Sovittelujakso

Soviteltu työttömyysetuus määräytyy sovittelujakson työtulon perusteella. Sovittelujakso on 1 §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa jakso, jonka aikana työtulo maksetaan, ja 1 a §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa jakso, jolle palkan perusteena oleva työaika sijoittuu.

Jos 1 §:n 1–3 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa sovittelujakson aikana maksetaan työtuloa kuukautta pidemmältä ansaintajaksolta, työtulo jaetaan vaikuttamaan maksukuukaudelle ja yhtä monelle sitä seuraavalle kuukaudelle kuin miten monelta kuukaudelta työtuloa on kerralla maksettu. Jos palkanmaksun ajankohdan ja muiden olosuhteiden perusteella kuitenkin on ilmeistä, että järjestelyllä on pyritty välttämään tulon huomioiminen sovittelussa, tulo sovitellaan jaksoille, joille palkan perusteena oleva työaika sijoittuu.

Sovittelujakson aikana maksettua työtuloa ei sovitella, jos se perustuu 1 §:n 1–3 kohdassa tarkoitettuun työhön ja on ansaittu aikana, jolta työttömyysetuutta ei makseta 2 a luvussa tarkoitetun korvauksettoman määräajan tai työssäolovelvoitteen vuoksi taikka 3 luvussa tarkoitetun etuuden saamisen yleisen rajoituksen vuoksi.
3 § Rajoitukset

Työnhakijalla ei ole oikeutta työttömyysetuuteen, jos hänen työaikansa, jonka perusteella palkka maksetaan, 1 §:n 2 kohdassa ja 1 a §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa kalenteriviikon tarkastelujakson aikana tai 1 §:n 1 ja 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa sovittelujakson aikana ylittää 80 prosenttia alalla sovellettavasta kokoaikaisen työntekijän enimmäistyöajasta. Jos alalla ei ole työehtosopimusta, vertailu tehdään työaikalain (605/1996) 3 luvussa tarkoitettuun säännölliseen työaikaan.

Laskettaessa sovittelujakson kokoaikaista työaikaa kuukauteen katsotaan sisältyvän 21,5 maksupäivää.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2019. Sitä sovelletaan työttömyysetuuteen, jota maksetaan ajalta tämän lain voimaantulon jälkeen.

HE 220/2018

StVM 18/2018

EV 166/2018

Helsingissä 28 päivänä joulukuuta 2018

Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö Sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila