Korvattavan vahingon edellytyksenä on, että olosuhteiden muuttumisesta 1 momentissa tarkoitetulla tavalla aiheutuu olennaisia haittavaikutuksia. Tuhona ei kuitenkaan pidetä sellaisia 1 momentissa tarkoitetuista olosuhteiden muutoksista aiheutuneita haittavaikutuksia, jotka esiintyvät maa- ja metsätalousministeriön poronhoitolain (848/1990) 21 §:n 1 momentin nojalla määräämän suurimman sallitun eloporomäärän useana vahinkotapahtumaa edeltäneenä vuonna ylittäneessä paliskunnassa.

Maa- ja metsätalousministeriö päättää ryhtymisestä tuhon selvittämiseen saatuaan Paliskuntain yhdistykseltä, paliskunnalta, vähintään viideltä saman paliskunnan poronomistajalta tai Luonnonvarakeskukselta tiedon sellaisista olosuhteiden muutoksista, joiden voidaan perustellusta syystä epäillä aiheuttavan porotaloutta kohdanneiden vahinkojen korvaamisesta annetussa laissa tarkoitettuja vahinkoja.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa tuhon selvittämisen ensin Luonnonvarakeskuksen tarvittaessa yhteistyössä Elintarviketurvallisuusviraston kanssa tehtäväksi. Selvitys tehdään osana tutkimuslaitoksen ja viraston selvityksiä, jotka ne sitoutuvat tulosohjaussopimuksessa toteuttamaan ministeriölle. Maa- ja metsätalousministeriö korvaa selvityksen kustannukset tutkimuslaitokselle ja virastolle erikseen vain, jos tutkimusajankohdan tai muun vastaavan perustellun syyn vuoksi tutkimuksen kustannuksia ei ole mahdollista ottaa huomioon osana tulossopimukseen sisältyvää tutkimusta. Tällöin korvaus maksetaan maatilatalouden kehittämisrahaston varoista.

Maa- ja metsätalousministeriön on tehtävä päätös selvityksen aloittamisesta kahden viikon kuluessa saatuaan tiedon sellaisista olosuhteiden muutoksista, jotka voivat osoittautua tai muodostua tuhoksi. Erillistä päätöstä selvityksen aloittamisesta ei kuitenkaan ole tarpeen tehdä, jos Elintarviketurvallisuusvirasto on eläintautilain (441/2013) 16 §:n 2 momentin nojalla ilmoittanut maa- ja metsätalousministeriölle poroissa esiintyvästä vastustettavasta tai uudesta vakavasta eläintaudista. Tällöin Luonnonvarakeskuksen on välittömästi ryhdyttävä yhteistyössä Elintarviketurvallisuusviraston kanssa arvioimaan eläintaudin esiintymisen mahdollista muuttumista tuhoksi sekä tuhon laajuutta ja vaikutuksia.

Luonnonvarakeskuksen on tehtävä maa- ja metsätalousministeriölle selvitys neljän viikon kuluessa saatuaan tiedon maa- ja metsätalousministeriön päätöksestä. Jos selvityksen tekeminen kuitenkin edellyttää sellaisia maasto- tai laboratoriotutkimuksia, joita ei ole mahdollista toteuttaa mainitussa määräajassa, tai ilmenee muu perusteltu syy, tutkimuslaitos saa ylittää määräajan, kuitenkin enintään neljällä kuukaudella.

Jos Luonnonvarakeskus katsoo, että tutkimus edellyttää toisen alan tutkimuslaitoksen asiantuntemuksen käyttöä, sen on mahdollisimman pian tehtävän saatuaan ilmoitettava tästä maa- ja metsätalousministeriölle ja samalla tehtävä esitys siitä, mille tutkimuslaitokselle tehtävä soveltuu. Maa- ja metsätalousministeriön on tällöin, varmistuttuaan tutkimuksen tarvitsemasta rahoituksesta, huolehdittava asian saattamisesta valtioneuvoston päätettäväksi tai tarvittavan selvityksen tai tutkimuksen hankkimisesta yksityiseltä tutkimuslaitokselta.

Tutkimuskohteena voivat olla muutokset sää- ja lumiolosuhteissa, kasvillisuudessa ja eliöstössä sekä muutosten vaikutukset porojen määrään, terveydentilaan ja vasatuottoon sekä kuntoon ja käyttäytymiseen.

Valtioneuvoston päätös todetusta tuhosta on saatettava poronhoitolain 2 §:ssä tarkoitetun poronhoitoalueen maaseutuelinkeinoviranomaisten tietoon.

Maaseutuelinkeinoviranomaisen on huolehdittava, että sillä on tarvittaessa riittävät mahdollisuudet vahinkojen arvioimiseksi.

Jollei elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ole luopunut vahingon arvioimisesta, kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen on, kuultuaan Paliskuntain yhdistystä, viipymättä toimitettava Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle arvio tuhon kohteeksi joutuneista kuolleista ja sairastuneista poroista, tehdyistä toimenpiteistä, vahinkoa kohdanneiden poronomistajien määrästä ja vahinkojen suuruudesta. Arvio tehdään kunnassa vakituisesti asuvien porotalouden harjoittajien porojen vahinkovuotta edeltäneen kolmen vuoden keskimääräisen määrän, porotalouden harjoittajien porotaloudesta saamien tulojen ja porotalouden menojen määrän perusteella.

Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi tarvittaessa pyytää kunnan maaseutuelinkeinoviranomaista täydentämään vahinkoarviota.

Porotalouden harjoittajan omavastuuosuutta ei korvata paliskunnalle.

Korvausta ei suoriteta kustannuksista ja menetyksistä, jotka korvataan eläintautilain nojalla.

Edellä 6 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdan nojalla maksettavaan korvaukseen sovelletaan, mitä riistavahinkolain (105/2009) 13 ja 14 §:ssä säädetään. Korvaus 6 §:n 1 momentin 1 ja 4—8 kohdan nojalla maksetaan kohtuullisista menetyksistä ja kustannuksista, joiden määrä on osoitettava menotositteilla tai muulla luotettavalla tavalla. Yhden tuhon korvattavat menetykset ja kustannukset voivat kuitenkin olla enintään 20 000 euroa ruokakuntaa kohden.

Tulonmenetyksenä porotalouden harjoittajalle korvataan menetettyä poroa kohden enintään 150 euron vuotuinen tulo ajalta, jolta tulo jää saamatta, kuitenkin enintään kahdelta vuodelta.

Korvauksen maksamisen edellytyksenä on, että ruokakuntaan kuuluva porotalouden harjoittaja pitää muistiinpanoja harjoittamansa porotalouden tuloista ja menoista.

Paliskunnalle maksettavaan korvaukseen sovelletaan, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään. Lisäksi paliskunnalle voidaan maksaa korvausta poronhoitotyönä tehdystä työstä enintään 50 euroa päivässä 6 §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitettuun työhön osallistunutta henkilöä kohden enintään 100 päivältä vuodessa enintään viiden vuoden ajan. Paliskunnan on luotettavasti osoitettava tarvittavan työn määrä.

Edellä 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu valokuva on tallennettava maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan korvattavia vahinkoja koskevaan eläimiä ja vahingoittunutta omaisuutta koskevaan kuvapankkiin.

Vahinkoa kärsineen on toimitettava tieto mahdollisista vahingoista kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle mahdollisimman pian sen jälkeen, kun ilmenee syytä epäillä vahingon tapahtuneen.

Vahingon määrän ja laadun on perustuttava aiheutuneesta tuhosta tehtyyn Luonnonvarakeskuksen selvitykseen sellaisena kuin se on hyväksytty valtioneuvoston päätöksellä.

Porotalouden harjoittajan ruokakuntaan kuuluviksi katsotaan aviopuolisot sekä sellaiset avioliitonomaisissa olosuhteissa yhteisessä taloudessa avioliittoa solmimatta jatkuvasti elävät henkilöt, jotka ovat aikaisemmin olleet keskenään avioliitossa tai joilla on tai on ollut yhteinen lapsi. Ruokakuntaan kuuluvat myös edellä mainittujen puolisoiden samassa taloudessa asuvat lapset ja ottolapset, jotka eivät ole täyttäneet 18 vuotta ennen sen kalenterivuoden alkua, jolta korvausta haetaan. Ruokakunnaksi katsotaan myös jakamaton kuolinpesä.

Korvausta on haettava Maaseutuviraston laatimalla lomakkeella.

Korvaushakemus on toimitettava Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle kahden kuukauden kuluessa siitä, kun valtioneuvosto on tehnyt päätöksen tuhon toteamisesta.

Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on tehtävä päätös korvauksen maksamisesta kahden kuukauden kuluessa siitä, kun hakemus liitteineen on toimitettu elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle. Jos hakemus tai sen liitteet ovat niin puutteelliset, että hakijaa on pyydettävä selventämään tai täydentämään hakemusta, tarvittavan selvityksen tai täydennyksen toimittamisesta alkaa uusi määräaika korvauksen maksamista koskevan päätöksen tekemiselle.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 2016