Luonnonhaittakorvausta voidaan maksaa luonnonhaittakorvaukseen oikeuttavasta maatalousmaasta. Kesannon, ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen 22 §:ssä tarkoitettujen suojavyöhykkeiden ja luonnonhoitopeltonurmien osuus maatilan korvauskelpoisesta peltoalasta voi olla enintään 25 prosenttia. Jos ala on tätä suurempi, kesannosta, suojavyöhykkeistä ja luonnonhoitopeltonurmista voidaan kuitenkin maksaa korvausta siitä alasta, joka saadaan jakamalla maatilan muiden korvaukseen oikeuttavien peltoalojen summa kolmella. Tukihakemuksessa viherlannoitusnurmeksi ilmoitetulle lohkolle voidaan maksaa luonnonhaittakorvausta korkeintaan kolmena peräkkäisenä vuotena.