Tapaturman perusteella maksetaan korvausta kuntoutuskustannuksista, tapaturmaeläkettä, perhe-eläkettä, hautausapua, haittarahaa, hoitotukea, vaatelisää, kodinhoitokustannusten korvausta ja korvausta sairaanhoidon kustannuksista.

Tapaturmaeläkkeen määrä on vuodessa 85 prosenttia urheilijan 11 ja 15 §:ssä tarkoitetusta vuosityöansiosta ottaen huomioon lisäksi, mitä 4 §:n 3 momentissa säädetään.

Tapaturman aiheuttaman vamman tai sairauden hoidon korvaamiseen sovelletaan työtapaturma- ja ammattitautilain (459/2015) 8 luvun säännöksiä lukuun ottamatta mainitun lain 48 ja 49 §:ää.

Tässä laissa tarkoitetun pysyvän työkyvyttömyyden aiheuttaneen vamman tai sairauden hoitoon ei sovelleta työtapaturma- ja ammattitautilain 40—42 §:ää.

Haittarahaa maksetaan työtapaturma- ja ammattitautilain 83—86 §:n sekä 87 §:n 1, 3 ja 4 momentin mukaisesti urheilijalle, jolle aiheutuu tapaturmasta johtuvasta vammasta tai sairaudesta pysyvää yleistä haittaa.

Urheilijalle maksetaan hoitotukea ja vaatelisää sekä korvataan kodinhoidon lisäkustannuksia noudattaen, mitä työtapaturma- ja ammattitautilain 51 §:ssä säädetään hoitotuesta, 52 §:ssä vaatelisästä ja 53 §:ssä kodinhoidon lisäkustannusten korvaamisesta.

Hoitotukea ja vaatelisää ei makseta sen jälkeen, kun urheilijan oikeus tapaturmaeläkkeeseen on päättynyt tämän lain 4 §:n 2 momentissa tai 6 §:n 4 momentissa säädetyn ajan täyttymisen vuoksi.

Pysyvän yleisen haitan korvaamiseen sovelletaan myös, mitä tapaturmavakuutuslain (608/1948) 18 f §:ssä säädetään.

Perhe-eläkettä maksetaan tapaturman aiheuttaman urheilijan kuoleman johdosta enintään kymmenen vuoden ajan urheilijan kuolemasta. Perhe-eläkkeen perusteena käytetään 11 ja 15 §:ssä tarkoitettua vuosityöansiota. Jollei muualla tässä laissa toisin säädetä, perhe-eläkkeeseen sovelletaan muutoin, mitä työtapaturma- ja ammattitautilain 99—108 §:ssä säädetään.

Hautausapua ja korvausta vainajan kuljetuskustannuksista maksetaan tapaturman aiheuttamasta urheilijan kuolemasta siten kuin työtapaturma- ja ammattitautilain 109 §:ssä säädetään.

Urheilijalle, joka on 4 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisesti kykenemätön jatkamaan tämän lain mukaista urheilemista, korvataan ammatillisena kuntoutuksena työtapaturma- ja ammattitautilain 89 §:ssä tarkoitetuista toimenpiteistä aiheutuvat tarpeelliset ja kohtuulliset kustannukset.

Jollei tässä laissa toisin säädetä, tämän lain mukaista tapaturmaturvaa koskevaan asiaan sovelletaan, mitä työtapaturma- ja ammattitautilain IV osassa säädetään etuuksien toimeenpanosta lukuun ottamatta 114 §:n säännöstä asian alistamisesta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaistavaksi. Lisäksi sovelletaan, mitä mainitun lain IX osassa säädetään tietojen antamisesta, saamisesta ja salassapidosta, tietojen maksuttomuudesta, terveydentilatiedoista maksettavista korvauksista, rahamäärien ja korvausten tarkistamisesta työeläkeindeksillä ja palkkakertoimella, rahamäärien pyöristämisestä, vakuutuslaitoksen takautumisoikeudesta, vakuutuslaitoksen oikeudesta saada takaisin maksamansa täyskustannusmaksu liikennevakuutuslaitokselta, esteellisyydestä, asiakirjojen säilyttämisestä sekä siirto- ja ulosmittauskiellosta.

Mitä vakuuttamisesta ja vakuutusmaksusta säädetään työtapaturma- ja ammattitautilain 157 §:n 2 ja 3 momentissa sekä 159, 160, 163, 165 ja 172—176 §:ssä, sovelletaan myös tämän lain mukaiseen tapaturmaturvaa koskevaan vakuutukseen ja sitä koskevaan vakuutusmaksuun.

Edellä 9 ja 10 §:ssä säädettyjä korvauksia koskevat rahamäärät tarkistetaan ja pyöristetään kalenterivuosittain siten kuin työtapaturma- ja ammattitautilain 268 ja 269 §:ssä säädetään.

Jos vakuutuslaitos irtisanoo vakuutuksen vakuutusmaksun laiminlyönnin vuoksi, urheilijan vakuutusturva jatkuu kuitenkin vähintään kuukauden siitä, kun vakuutuslaitos on lähettänyt urheilijalle kirjallisen ilmoituksen vakuutuksen päättymisestä.

Mitä työtapaturma- ja ammattitautilain VIII osassa säädetään muutoksenhausta, oikaisumenettelyistä, päätöksen poistamisesta ja takaisinperinnästä, sovelletaan myös tämän lain mukaiseen tapaturmaturvaa koskevaan asiaan.