4 § Turvallisuusviranomaiset ja niiden tehtävät

Määrätyt turvallisuusviranomaiset huolehtivat niille tässä laissa säädetyistä ja muista niille kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista johtuvista tehtävistä. Puolustusministeriö, pääesikunta ja suojelupoliisi toimivat kansallisen turvallisuusviranomaisen asiantuntijoina henkilöstö-, yritys- ja toimitilaturvallisuutta koskevissa asioissa sekä Viestintävirasto tietojärjestelmien ja tietoliikennejärjestelyjen tietoturvallisuutta koskevissa asioissa.

11 § Henkilöturvallisuusselvitystodistus, sen voimassaolo ja peruuttaminen

Kansainvälisessä tietoturvallisuusvelvoitteessa edellytetty henkilöturvallisuusselvitys laaditaan siten kuin turvallisuusselvityslaissa (726/2014) säädetään. Henkilöturvallisuusselvitystodistuksen antaa kuitenkin kansallinen turvallisuusviranomainen, jollei erityisistä syistä muuta johdu. Selvityksen laatineen viranomaisen on salassapitosäännösten estämättä toimitettava todistuksen antamista ja siihen liittyvää harkintaa varten kansalliselle turvallisuusviranomaiselle tieto kaikista selvityksen laadinnassa ilmi tulleista selvityksen kohdetta koskevista seikoista.

Kansallisen turvallisuusviranomaisen arvioidessa henkilöturvallisuusselvitystodistuksen antamista sovelletaan, mitä turvallisuusselvityslain 11, 23 ja 32 §:ssä säädetään. Henkilöturvallisuusselvitystodistuksen voimassaoloon ja peruuttamiseen sovelletaan, mitä turvallisuusselvityslain 53—55 §:ssä säädetään. Kansallinen turvallisuusviranomainen voi haastatella selvityksen kohdetta todistuksen antamista varten.

Jos kansallinen turvallisuusviranomainen kieltäytyy antamasta henkilöturvallisuusselvitystodistusta, sen tulee ilmoittaa syyt tähän selvityksen hakijalle ja sen kohteelle annettavassa kirjallisessa päätöksessä.

12 § Yritysturvallisuusselvitystodistus, sen voimassaolo ja peruuttaminen

Kansainvälisessä tietoturvallisuusvelvoitteessa edellytetty yritysturvallisuusselvitys laaditaan siten kuin turvallisuusselvityslaissa säädetään. Yritysturvallisuusselvitystodistuksen antaa kuitenkin kansallinen turvallisuusviranomainen, jollei erityisistä syistä muuta johdu. Selvityksen laatineen viranomaisen on salassapitosäännösten estämättä toimitettava todistuksen antamista ja siihen liittyvää harkintaa varten kansalliselle turvallisuusviranomaiselle tieto kaikista selvityksen laadinnassa ilmi tulleista selvityksen kohdetta koskevista seikoista.

Kansallisen turvallisuusviranomaisen antaman yritysturvallisuusselvitystodistuksen voimassaoloon ja peruuttamiseen sovelletaan, mitä turvallisuusselvityslain 53—55 §:ssä säädetään.

Jos kansallinen turvallisuusviranomainen kieltäytyy antamasta yritysturvallisuusselvitystodistusta, sen tulee ilmoittaa syyt tähän selvityksen hakijalle ja sen kohteelle annettavassa kirjallisessa päätöksessä.

14 § Todistusta koskevien tietojen merkitseminen turvallisuusselvitysrekisteriin

Kansallinen turvallisuusviranomainen tallettaa antamastaan henkilöturvallisuusselvitystodistuksesta ja yritysturvallisuusselvitystodistuksesta tiedot turvallisuusselvityslaissa tarkoitettuun turvallisuusselvitysrekisteriin.

4 luku Erinäiset säännökset

20 a § Muutoksenhaku

Kansallisen turvallisuusviranomaisen tämän lain nojalla tekemään päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään.

Päätökseen, jolla kansallinen turvallisuusviranomainen on kieltäytynyt antamasta turvallisuusselvitystodistusta, saa hakea valittamalla muutosta vain, jos turvallisuusselvitystodistus on edellytyksenä sellaisen viran tai tehtävän hoitoa varten, johon valittavalla on kansainvälisen tietoturvallisuusvelvoitteen mukaan oltava turvallisuusselvitystodistus.

Turvallisuusselvitystodistuksen antamista ja peruuttamista koskevaan päätökseen muutosta saa hakea sekä turvallisuusselvityksen hakija että selvityksen kohde.