Tätä asetusta sovelletaan eläimissä esiintyvän raivotaudin vastustamiseen.

Valvontaviranomaisen on eläintautilain 20 §:n 1 momentissa ja 22 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tutkimuksessa selvitettävä, onko eläimellä raivotautiin viittaavia oireita tai puremajälkiä ja onko viranomaisen saamien tietojen mukaan eläimellä syytä epäillä raivotautia. Eläimistä vastuussa olevalle toimijalle on kerrottava, että raivotauti voi tarttua eläimestä ihmiseen.

Jos tautiin sairastuneeksi epäilty eläin on kuollut tai se lopetetaan tai teurastetaan, eläimen pää ja osa kaularankaa on otettava näytteiksi raivotaudin varalta tehtäviä tutkimuksia varten.

Poikkeuksellisesti käyttäytyneen luonnonvaraisen ketun, supikoiran, suden, mäyrän tai muun luonnonvaraisen nisäkkään raato on pyrittävä saamaan näytteeksi raivotaudin varalta tehtävää tutkimusta varten.

Aluehallintoviraston on eläintautilain 22 §:ssä tarkoitettua selvitystä tehdessään pyrittävä hankkimaan tieto siitä, onko raivotautiin sairastuneeksi epäilty eläin altistanut muita eläimiä tai ihmisiä mahdolliselle taudille, onko altistuneet eläimet rokotettu raivotaudin varalta ja milloin rokotukset on annettu.

Jos eläimeen, jolla on raivotautiin viittaavia oireita, kohdistuu virallinen eläintautiepäily, on tehtävä eläintautilain 23 §:n 1 momentissa tarkoitettu päätös, jolla määrätään epäilyn kohteena oleva eläin eristettäväksi, sen terveydentilaa seurattavaksi sekä eläin uudestaan tutkittavaksi raivotaudin oireiden varalta aikaisintaan kahden viikon kuluttua eristyksen alkamisesta. Päätöksessä tulee antaa tarkemmat määräykset eristyksen toteuttamista. Päätöksellä tulee lisäksi kieltää eläimen maidon käyttö pitopaikassa elintarvikkeena ja eläinten rehuna sekä sen vieminen pois pitopaikasta. Päätös kumotaan, jos eläimellä ei uusintatutkimuksessa voida todeta raivotautiin viittaavia oireita. Jos eläin kuolee eristyksen aikana, on aluehallintoviraston huolehdittava siitä, että eläin toimitetaan tutkittavaksi raivotaudin varalta.

Jos eläimen oireet ovat sen laatuisia, ettei eristämistä voida vaaratta toteuttaa tai toimijalla ei ole osoittaa eläimen eristämiseen soveltuvia tiloja, eläin on eristämisen sijasta määrättävä eläintautilain 20 §:n 2 momentin nojalla välittömästi lopetettavaksi ja tutkittavaksi 2 §:n 2 momentissa säädetyllä tavalla. Mainituista syistä myös eristykseen määrätty eläin voidaan määrätä lopetettavaksi ennen uusintatutkimuksen suorittamista.

Päätöksessä tulee antaa tarkemmat määräykset eristyksen toteuttamisesta. Aluehallintovirasto voi eläintautilain 23 §:n 3 momentin nojalla myöntää luvan poiketa 1 momentissa tarkoitetusta päätöksestä eläimen kuljettamiseksi teurastettavaksi.

Päätös kumotaan, jos epäily suljetaan pois eristysaikana tai jos eläimellä ei uusintatutkimuksessa voida todeta raivotautiin viittaavia oireita.

Virallisen eläintautiepäilyn kohteena oleva oireeton eläin on määrättävä eläintautilain 20 §:n 2 momentin nojalla lopetettavaksi ja tutkittavaksi 2 §:n 2 momentissa säädetyllä tavalla, jos eläimen mahdollisesti tartuttaneessa eläimessä todetaan raivotauti.

Jos eristykseen määrätty eläin alkaa oireilla siten, ettei eristystä voida vaaratta jatkaa, eläin voidaan määrätä eläintautilain 20 §:n 2 momentin nojalla lopetettavaksi ja tutkittavaksi 2 §:n 2 momentissa säädetyllä tavalla ennen kuuden kuukauden määräajan täyttymistä.

Päätöksessä tulee antaa tarkemmat määräykset eristyksen toteuttamista.

Aluehallintovirasto voi eläintautilain 23 §:n 3 momentin nojalla myöntää luvan poiketa 1 momentissa tarkoitetusta päätöksestä eläimen kuljettamiseksi teurastettavaksi.

Eristysaikana oireilevan eläimen osalta noudatetaan, mitä 5 §:n 5 momentissa säädetään.

Eläintautilain 26 §:n nojalla voidaan tarvittaessa päättää raatojen hävittämiseen sekä pitopaikan puhdistamiseen ja desinfiointiin liittyvistä toimenpiteistä.

Jos Suomen ja Venäjän välisen rajan lähettyviltä irrallaan tavatun koiran tai kissan tiedetään tai epäillään ylittäneen rajan vapaana, eläin on tutkittava 2 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla ja valvontaviranomaisen on pyrittävä selvittämään eläimen alkuperä. Mahdollisen näytteenoton osalta sovelletaan, mitä 2 §:n 2 momentissa säädetään.

Jos kyseessä on virallinen eläintautiepäily, noudatetaan mitä 3—7 §:ssä säädetään, ellei kyseessä ole Venäjältä lähtöisin oleva eläin, joka pystytään palauttamaan.

Eläimistä vastuussa olevan toimijan on eläintautilain 11 §:n mukaisesti huolehdittava, että metsästykseen käytettävillä koirilla ja viranomaisen palveluskoirilla on voimassa oleva rokotus raivotautia vastaan.

Ensimmäinen rokotus on annettava vähintään 21 vuorokautta ennen koiran käyttöä metsästyksessä tai palvelutehtävissä.

Rokotuksen suorittaneen eläinlääkärin on annettava eläimistä vastuussa olevalle toimijalle päiväyksellä ja allekirjoituksella vahvistettu todistus suoritetusta rokotuksesta. Todistuksessa on oltava merkintä rokotuksen voimassaoloajasta. Eläinlääkärin velvollisuudesta tehdä rokotuksesta merkintä potilaskortistoonsa säädetään potilasasiakirjojen laatimisesta ja säilyttämisestä annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (421/2000) 3 §:ssä. Eläimistä vastuussa olevan toimijan on säilytettävä rokotusta koskevat tiedot sisältävä todistus.

Aluehallintoviraston on tehtävä raivotautia koskevasta virallisesta eläintautiepäilystä eläintautilain 16 §:n 3 momentissa tarkoitettu ilmoitus asianomaiselle terveyskeskuksen tartuntataudeista vastaavalle lääkärille. Raivotaudista ilmoittamisesta säädetään eläintautien ilmoittamisesta ja mikrobikantojen toimittamisesta annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (1010/2013).

Tämä asetus tulee voimaan 22 päivänä syyskuuta 2014.

Tällä asetuksella kumotaan raivotaudin vastustamisesta annettu maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston päätös (596/1999) sekä koirien ja kissojen kuljetuksen rajoittamisesta raivotaudin eli rabieksen leviämisen ehkäisemiseksi Manner-Suomesta Ahvenanmaan maakuntaan annettu maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintöosaston päätös (N:o 387/512-88).