Sen lisäksi, mitä rakennusten suunnittelusta, rakentamisesta ja paloturvallisuudesta muualla säädetään, noudatetaan tätä asetusta porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain (45/2000), maaseudun kehittämiseen myönnettävistä tuista annetun lain (1443/2006) ja maatalouden rakennetuista annetun lain (1476/2007) nojalla tuettavissa turkistuotantorakennusten uudisrakennushankkeissa ja uudisrakentamiseen verrattavassa laajentamisessa sekä laajoissa peruskorjaushankkeissa.

Turkistuotantorakennusten suunnittelussa ja rakentamisessa on noudatettava Suomen rakentamismääräyskokoelman määräyksiä, turkiseläinten pidolle eläinsuojelulainsäädännössä asetettuja vaatimuksia, maatalouden ja maaseutuelinkeinojen tukilainsäädännön ehtoja sekä ympäristöhallinnon ympäristönsuojeluvaatimuksia seuraavin täydennyksin.

Turkistuotantorakennusten paloturvallisuuteen sovelletaan tuettavaa rakentamista koskevista paloteknisistä vaatimuksista annettua maa- ja metsätalousministeriön asetusta (474/2014). Jos eläinten ruokintaan käytetään yksinomaan automaattista ruokinta- tai juottolaitetta ilman automaattisesti käynnistyvää varajärjestelmää, laitteistossa on oltava toimintahäiriöistä eläinten hoitajalle ilmoittava hälytysjärjestelmä.

 Uusi turkistuotantorakennusalue tulee sijoittaa aidatulle alueelle, jota ei häiritse moottoriajoneuvoliikenne tai muu melu. Jos olemassa olevia turkiseläinsuojia ei ole tehty pakovarmoiksi, tulee laajennushankkeen yhteydessä ympäröidä koko alue aitauksella.

Turkiseläinsuojan rakenteet ja laitteet on suunniteltava siten, että ne kestävät hyvin turkiseläinten pitämisestä aiheutuvat rasitukset. Eläinten häkkien ja pesäkoppien varusteineen on oltava materiaaliltaan ja rakenteiltaan sellainen, ettei niistä aiheudu vaaraa eläinten terveydelle tai hyvinvoinnille. Häkit tulee rakentaa ja sijoittaa siten, että eläimiä voidaan käsitellä helposti sekä tarkastaa, että kaikilla eläimillä on hyvät valo- ja ilmasto-olosuhteet. Häkit on sijoitettava tai rakennettava siten, etteivät eri häkeissä pidettävät eläimet pääse vahingoittamaan toisiaan. Sisäpintojen sekä ruokinta- ja juomalaitteiden on oltava sellaisia, että eläinten rehu ja vesi eivät pääse likaantumaan ja että laitteet voidaan pitää helposti puhtaina ja desinfioida. Eläimet eivät saa myöskään joutua alttiiksi rehun, veden tai lannan tippumiselle. Rakenteiden pintakäsittelyyn ei saa käyttää puunsuoja-aineita, maaleja tai muita aineita siten, että ne voivat aiheuttaa myrkytyksen eläimille.

Häkin tai muun eläinten oleskelualueen lattian pohjan on oltava sellainen, että eläinten ulosteet ja muut nestemäiset eritteet poistuvat asianmukaisesti lantakeräykseen tai imeytyvät hyvin kuivikkeisiin.

Turkiseläinten pitopaikan vähimmäistilavaatimuksista säädetään tarkemmin turkiseläinten suojelusta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1084/2011).

Uuden varjotalon keskikäytävän leveyden tulee olla vähintään 1 200 millimetriä ja sisäkorkeuden vähintään 2 000 millimetriä.

Varjotalon keskikäytävän lattiatason on oltava vähintään 300 millimetrin korkeudella ympäröivästä maastotasosta. Häkit on sijoitettava häkin lattiatasolta mitattuna vähintään 800 millimetrin korkeudelle alla olevasta lantakeräysalustasta siten, että lannanpoisto voidaan asianmukaisesti hoitaa. Häkkien katto eli ylemmän vaakatasoisen häkkiverkon yläpintataso saa olla enintään 1 500 millimetriä käytävän lattiatasosta mitattuna. Häkin tai pesäkopin pohja- tai lattiatason on oltava vähintään 250 millimetriä käytävän lattiatasosta mitattuna.

Varjotalon katoksen räystäiden tulee ulottua vähintään 300 millimetriä eläinhäkin ulkopuolelle häkin ulkoreunasta mitattuna ja olla enintään 500 millimetrin korkeudella häkkien tai pesäkoppien yläpinnasta. Varjotalot voidaan kallistuvassa maastossa rakentaa maaston mukaan, kuitenkin enintään viiden prosentin kallistuksella.

Turkiseläinhallin rakenteet ja laitteet on suunniteltava siten, että ne kestävät hyvin turkiseläinten pitämisestä aiheutuvat rasitukset.

Häkkirivien välissä on oltava vähintään 1 200 millimetriä käytävätilaa eläinten hoitoa ja tarkastamista varten.

Häkkien katto eli ylemmän vaakatasoisen häkkiverkon yläpintataso saa olla enintään 1 500 millimetriä viereisen hoitokäytävän lattiatasoa ylempänä. Häkin tai pesäkopin pohja- tai lattiatason on oltava vähintään 250 millimetriä viereisen hoitokäytävän lattiatasoa ylempänä.

Turkiseläinhallin ikkunoiden ja valoaukkojen pinta-alan on oltava vähintään kolme prosenttia hallin lattiapinta-alasta tai, jos käytössä on valolevyt, vähintään kuusi prosenttia lattiapinta-alasta.

Turkiseläinten ruokinta- ja juottolaitteiden on oltava sellaisia, että ne ovat kaikkien eläinten ulottuvilla eivätkä aiheuta eläimille vahingoittumisen vaaraa. Eläimillä on aina oltava puhdasta ja sulaa vettä vapaasti saatavilla.

Ruokinta- ja juottolaitteet on rakennettava ja sijoitettava siten, etteivät virtsa ja uloste likaa rehua tai juomavettä.

Sairaille tai vahingoittuneille turkiseläimille on varattava erillisiä häkkejä, joiden koon on oltava vähintään sama kuin normaalikokoisten häkkien. Hoitoa vaativille eläimille on taattava vapaa pääsy sääsuojaan ja mahdollisuus eristäytyä näkösuojan taakse muista eläimistä. Sairastiloja tulee olla vähintään viisi prosenttia siitoseläinmäärän tilatarpeesta.

Sairastilaa suunniteltaessa on huomioitava tartuntatautien leviämisen esto siten, että sairasosastolta kulku terveiden eläinten osastolle on estetty tai siten, että sairasosasto on erillisessä varjotalossa tai muussa rakennuksessa. Sairastilat tulee merkitä pohjapiirrokseen.

Turkiseläinten tuotantoalue tulee muotoilla niin, etteivät pintavedet pääse valumaan alueelta suoraan ulkopuoliseen ympäristöön eivätkä ulkopuoliset pintavedet pääse alueelle. Tuotantoalueen tulee olla kuivattu sala- tai avo-ojilla. Tuotantoalueen, jolla ei ole vesitiiviitä lannankeräysalustoja, valumavedet tulee kerätä lantavarastoon tai likavesialtaisiin taikka suodattaa kiviainessuodattimen kautta tai vastaavalla tavalla puhdistaa ennen kuin vesi ohjataan pois alueelta.

Turkiseläinsuojien häkkirivien alla on oltava tiivispohjainen lannankeräysalusta, joka estää lantaa ja virtsaa valumaan ympäristöön ja josta lanta voidaan poistaa tarkoituksenmukaisella keräysjärjestelmällä.

Turkiseläinsuojien yhteyteen on järjestettävä asianmukaiset lannan käsittely ja varastointitilat. Kuivikelannan varasto tulee mitoittaa vähintään vuoden varastoimisaikaa vastaavasti. Vähimmäisvarastotila yhtä minkkiä tai hilleriä kohti on 0,25 m ³ /vuosi sekä yhtä kettua tai supia kohti 0,5 m ³ /vuosi. Sadeveden valuminen lantalaan tulee estää.

Jos turkistila on osakkaana yhteislantalassa tai lanta toimitetaan lannanpoiston yhteydessä suoraan vastaanottavaan kompostointilaitokseen, tuotantoaluekohtaisen välilantavaraston varastointikapasiteetin on oltava vähintään 10 prosenttia 3 momentissa edellytetystä määrästä.

Turkiseläinten tuotantoalue on ympäröitävä aidalla, joka estää eläinten karkaamisen ja haitta- ja petoeläinten pääsyn alueelle. Minkkien ja hillerien aitaverkon silmäkoko voi olla enintään 30 x 30 millimetriä ja kettujen ja supikoirien enintään 50 x 50 millimetriä. Aidan korkeuden on oltava vähintään kaksi metriä.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015.

Tällä asetuksella kumotaan eräistä ministeriön asetuksista annetun maa- ja metsätalousministeriön ilmoituksen (6/2002) mukaista tuettavaa rakentamista koskevista rakentamismääräyksistä ja suosituksista annettu maa- ja metsätalousministeriön asetuksen liite 8.

Ennen tämän asetuksen voimaantuloa vireille tulleeseen hakemukseen sovelletaan tämän asetuksen voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.