2014

1029/2014 Valtiovarainministeriön asetus luottolaitoksen ja sijoituspalveluyrityksen muuttuvasta lisäpääomavaatimuksesta

Valtiovarainministeriön päätöksen mukaisesti säädetään luottolaitostoiminnasta annetun lain (610/2014) 10 luvun 4 §:n 7 momentin ja 5 §:n 4 momentin nojalla:
1 § Soveltamisala

Tässä asetuksessa säädetään luottolaitostoiminnasta annetun lain (610/2014, jäljempänä laki) 10 luvun 4 §:n 7 momentissa ja 5 §:n 4 momentissa tarkoitetun muuttuvan lisäpääomavaatimuksen (jäljempänä lisäpääomavaatimus) määräämisestä ja sitä koskevaan päätökseen liitettävistä tiedoista ja päätöksen julkistamisesta.

2 § Lisäpääomavaatimuksen määräämisen perusteet

Lisäpääomavaatimuksen määräämisen ensisijaisena perusteena on 3 §:n mukaisesti neljännesvuosittain laskettu luottokannan ja bruttokansantuotteen välisen suhteen poikkeaminen sen pitkäaikaisesta kehityksestä (jäljempänä trendipoikkeama) ja sen nojalla 4 §:n mukaisesti laskettu lisäpääomavaatimuksen ohjearvo (jäljempänä ohjearvo).

Lisäpääomavaatimuksen määräämisessä on ohjearvon lisäksi otettava huomioon 5 §:ssä tarkoitetut muut suhdanneluonteisten järjestelmäriskien muutosta kuvaavat täydentävät tekijät.

Lisäpääomavaatimus on määrättävä prosenttiyksikön neljäsosan tarkkuudella.
3 § Trendipoikkeaman laskeminen

Trendipoikkeama lasketaan kultakin vuosineljännekseltä prosenttiyksikköinä liitteen 1 kohdassa olevan kaavan mukaisesti.

Trendipoikkeaman laskennassa on käytettävä virallisia tilastotietoja luottokannasta ja nimellisestä bruttokansantuotteesta vähintään edellisen 15 vuoden ajalta. Jos lopullisia tietoja ei ole käytettävissä, trendipoikkeaman laskennassa saa käyttää sellaisia tilastotietoja, ennakkotietoja ja ennusteita, joiden perusteella muodostetut aikasarjat kuvaavat luotettavasti luottokannan ja nimellisen bruttokansantuotteen kehitystä, ja joissa ei ole ilmeisiä tilastointitapojen muutoksista aiheutuvia epäjatkuvuuksia.
4 § Ohjearvon määräytyminen

Ohjearvo määräytyy liitteen 2 kohdan mukaisesti.

Ohjearvo lasketaan prosenttiyksikön neljäsosan tarkkuudella.
5 § Lisäpääomavaatimuksen määräämisen perusteena käytettävät täydentävät tekijät

Finanssivalvonta voi päättäessään lisäpääomavaatimuksen asettamisesta, muuttamisesta tai pitämisestä ennallaan ottaa huomioon 4 §:n mukaisesti lasketun ohjearvon lisäksi tai erityisestä syystä sen sijasta seuraavat suhdanneluonteisia järjestelmäriskejä kuvaavat tekijät, joista kullekin Finanssivalvonnan on määriteltävä vähintään yksi mittari:

 1) 

asuntojen tai kiinteistöjen hintakehitys;

 2) 

sektorikohtaisen tai yhteenlasketun luotonannon kehitys;

 3) 

kansantalouden ulkoinen tasapaino ja kokonaistalouden kehitys;

 4) 

luottolaitosten toimintaan liittyvät riskit;

 5) 

yksityisen sektorin velkaantuneisuus tai velanhoitorasite;

 6) 

riskien hinnoittelu lainanannossa tai arvopaperimarkkinoilla.

Päättäessään muuttuvan lisäpääomavaatimuksen alentamisesta Finanssivalvonta voi lisäksi ottaa päätöksen muuna perusteena huomioon luottolaitosten markkinaehtoisen varainhankinnan ehdot ja saatavuuden sekä rahoitusjärjestelmän toimintahäiriöt.

Finanssivalvonta voi erityisestä syystä lisäksi ottaa lisäpääomavaatimuksen määräämisessä huomioon Euroopan järjestelmäriskikomitean suosittelemia muita kuin edellä mainittuja järjestelmäriskejä kuvaavia tekijöitä.

Finanssivalvonnan on verkkosivuillaan pidettävä saatavilla tieto siitä, miten tässä pykälässä tarkoitettuja täydentäviä tekijöitä kuvaavat mittarit on määritelty.
6 § Lisäpääomavaatimusta koskevan päätöksen julkistaminen

Finanssivalvonnan on tehtyään päätöksen lisäpääomavaatimuksen asettamisesta, muuttamisesta tai ennallaan pitämisestä julkistettava siitä seuraavat tiedot:

 1) 

lisäpääomavaatimuksen määrä sekä sen mahdollinen muutos voimassa olevasta vaatimuksesta;

 2) 

lisäpääomavaatimuksen voimaantuloaika sekä, jos päätös tulee voimaan aikaisemmin kuin 12 kuukauden kuluttua päätöksen tekemisestä, perusteet voimaantulon aikaistamiselle;

 3) 

edellä 3 §:ssä tarkoitettu trendipoikkeama ja sen 4 §:n mukaisesti laskettu ohjearvo;

 4) 

edellä 3 §:ssä tarkoitetun trendipoikkeaman laskennassa käytetty luottokanta ja bruttokansantuote;

 5) 

kunkin 5 §:ssä tarkoitetun mittarin arvo;

 6) 

jos trendipoikkeaman laskennassa on käytetty ennusteita tai ennakkotietoja, perusteet näiden käyttämiselle;

 7) 

jos muuttuva lisäpääomavaatimus perustuu kokonaan tai osittain muihin tekijöihin kuin 4 §:ssä määriteltyyn ohjearvoon, perusteet ohjearvosta poikkeamiselle mukaan lukien tieto siitä, mitä 5 §:ssä tarkoitetuista tekijöistä on käytetty päätöksen perusteena;

 8) 

Euroopan järjestelmäriskikomitean julkiset suositukset, ohjeet tai varoitukset, jotka on otettu huomioon päätöstä tehdessä sekä, siltä osin kuin niitä ei ole otettu huomioon, perusteet huomiotta jättämiselle.

Finanssivalvonnan on julkistettava lisäpääomavaatimusta koskevasta päätöksestä 1 momentissa mainitut tiedot verkkosivuillaan viimeistään päätöstä seuraavana päivänä.
7 § Tiedonantovelvollisuus

Finanssivalvonnan on viipymättä saatettava 6 §:ssä tarkoitettu päätös tiedoksi Euroopan järjestelmäriskikomitealle.
8 § Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015.

  Helsingissä 5 päivänä joulukuuta 2014

Valtiovarainministeri Antti Rinne Neuvotteleva virkamies Miki Kuusinen

Liite

1. Trendipoikkeaman laskukaava

Trendipoikkeama, joka merkitään lyhennyksellä TP t, lasketaan kultakin vuosineljännekseltä prosenttiyksikköinä seuraavasti:

TP t = SUHDE t – TRENDI t, jossa

alaindeksi t = viimeisimmän vuosineljänneksen päättymispäivä, BKT:n osalta viimeisin vuosineljännes;

SUHDE t = [LUOTTOKANTA t / (BKT t + BKT t-1 + BKT t-2 + BKT t-3)] x 100 %;

BKT t = Suomen nimellinen bruttokansantuote viimeisimmän vuosineljänneksen aikana;

alaindeksit t–1, t–2, t–3 = viimeisintä vuosineljännestä edeltäneet kolme vuosineljännestä;

LUOTTOKANTA t = Muulle kotimaiselle yksityiselle sektorille kuin rahoitussektorille kotimaassa ja ulkomailla myönnettyjen lainojen yhteenlaskettu bruttomäärä viimeisimmän vuosineljänneksen lopussa;

TRENDI t = Luottokanta / BKT-suhteen (SUHDE t) pitkäaikaisen trendin arvo prosentteina viimeisimmän vuosineljänneksen lopussa laskettuna yleisesti ja kansainvälisesti käytetyllä sekä hyväksytyllä tilastotieteellisellä menetelmällä.

2. Ohjearvon määräytyminen

Ohjearvo, joka merkitään lyhennyksellä OA t, määräytyy seuraavasti:

jos TP t < 2, OA t = 0 %,

jos 2 ≤ TP t ≤ 10, OA t = [(0,3125 x TP t) – 0,625] %,

jos TP t > 10, OA t = 2,5 %.