2013

417/2013 Valtioneuvoston asetus sähkön alkuperän varmentamisesta

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti säädetään sähkön alkuperän varmentamisesta ja ilmoittamisesta annetun lain (1129/2003) nojalla:
1 § Uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön alkuperätakuun sisältämät tiedot

Sen lisäksi, mitä sähkön alkuperän varmentamisesta ja ilmoittamisesta annetussa laissa (1129/2003) säädetään, uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön alkuperätakuun tulee sisältää seuraavat tiedot:

 1) 

voimalaitoksen nimi, sijainti, tyyppi, kapasiteetti ja käyttöönottopäivämäärä;

 2) 

energialähde, josta energia on tuotettu, sekä tuotannon alkamis- ja päättymispäivä;

 3) 

maininta siitä, koskeeko alkuperätakuu sähköä vai lämmitystä tai jäähdytystä;

 4) 

voimalaitoksen saama investointituki 4 päivän joulukuuta 2010 jälkeen ja tuen määrä;

 5) 

energiayksikön saama tuki jostain muusta kansallisesta tukijärjestelmästä 4 päivän joulukuuta 2010 jälkeen, tukijärjestelmän tyyppi ja viittaus viranomaiseen, jolta on saatavilla tieto tuen määrästä; sekä

 6) 

alkuperätakuun myöntämispäivämäärä, myöntäjämaa ja yksilöivä tunnistenumero.
2 § Tehokkaalla yhteistuotannolla tuotetun sähkön alkuperätakuun sisältämät tiedot

Sen lisäksi, mitä sähkön alkuperän varmentamisesta ja ilmoittamisesta annetussa laissa säädetään, tehokkaalla yhteistuotannolla tuotetun sähkön alkuperätakuun tulee sisältää seuraavat tiedot:

 1) 

voimalaitoksen nimi, sijainti, tyyppi, kapasiteetti ja käyttöönottopäivämäärä;

 2) 

sen polttoainelähteen alempi lämpöarvo, josta sähkö on tuotettu;

 3) 

sähkön kanssa tuotetun lämmön määrä ja käyttötarkoitus;

 4) 

tehokkaasta yhteistuotannosta saatavan sähkön määrä, jonka alkuperätakuu kattaa;

 5) 

primäärienergian säästöt, jotka on laskettu energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU liitteen II f kohdassa tarkoitettujen yhdenmukaistettujen hyötysuhteen viitearvojen perusteella;

 6) 

voimalaitoksen nimellinen sähkö- ja lämpöhyötysuhde;

 7) 

voimalaitoksen saama investointituki ja tuen määrä;

 8) 

energiayksikön saama tuki jostain muusta kansallisesta tukijärjestelmästä, tukijärjestelmän tyyppi ja viittaus viranomaiseen, jolta on saatavilla tieto tuen määrästä; sekä

 9) 

alkuperätakuun myöntämispäivämäärä, myöntäjämaa ja yksilöivä tunnistenumero.
3 § Voimalaitoksen tuotantotavan ja sen käyttämien energialähteiden todentaminen

Arviointilaitoksen suorittama voimalaitoksen tuotantotavan ja sen käyttämien energialähteiden todentaminen on voimassa viisi vuotta todentamistodistuksen antamisesta lukien. Todentaminen voidaan tehdä myös viittä vuotta lyhyemmäksi määräajaksi.

Eurooppalaisessa energian alkuperätodistusjärjestelmässä (European Energy Certificate System, EECS) suoritettu todentaminen sekä uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotuesta annetun lain (1396/2010) 15 §:n perusteella tehty hyväksymispäätös rinnastetaan sähkön alkuperän varmentamisesta ja ilmoittamisesta annetussa laissa tarkoitettuun todentamiseen. Jos mainittu todentaminen tai hyväksymispäätös on tehty viittä vuotta pidemmäksi ajaksi, katsotaan sen kuitenkin olevan sähkön alkuperätakuujärjestelmässä voimassa viisi vuotta todentamistodistuksen tai hyväksymispäätöksen antamisesta lukien.
4 § Todentamistodistuksen sisältämät tiedot

Sen lisäksi, mitä sähkön alkuperän varmentamisesta ja ilmoittamisesta annetussa laissa säädetään, todentamistodistuksen tai sen liitteiden tulee sisältää seuraavat tiedot:

 1) 

voimalaitoksen nimi, sijainti ja käyttöönottoaika;

 2) 

voimalaitoksen haltijan osoite, puhelinnumero ja sähköpostiosoite;

 3) 

voimalaitoksen teho megavolttiampeereina sekä arvioitu vuotuisen energiantuotannon määrä;

 4) 

tiedot voimalaitoksen tuotantotavasta ja sen käyttämistä energialähteistä;

 5) 

monipolttoaineyksikön osalta tiedot polttoaineiden tuotanto-osuuksien määrittämistavasta sekä polttoainevirtojen mittaamistavasta;

 6) 

voimalaitoksen sähkö- ja höyrypääkaaviot, joista ilmenee voimalaitoksen liityntä sähköverkkoon sekä tapa, jolla voimalaitoksen tuottaman energian mittaus on järjestetty;

 7) 

voimalaitoksen tuottaman energian mittaustapaa koskevat tiedot siten, että niistä ilmenee mittauspaikat, mittaustietojen laskentatavat voimalaitoksen tuottaman sähkön omakäyttö mukaan lukien, mittaustietojen luotettavuuden varmistamistapa sekä mittaustietojen ilmoittamistapa; sekä

 8) 

osuusvoimalaitoksen osalta tiedot osuuksien haltijoista sekä tieto siitä, miten voimalaitoksen tuottama sähkö jaetaan osuuksien haltijoiden kesken.
5 § Voimalaitoksen liittäminen sähkön alkuperätakuujärjestelmään

Voimalaitoksen haltijan on haettava rekisterinpitäjältä voimalaitoksen liittämistä sähkön alkuperätakuujärjestelmään ennen kuin alkuperätakuiden myöntäminen voidaan aloittaa. Hakemukseen on liitettävä alkuperäinen todentamistodistus liitteineen.
6 § Ilmoitukset todentamisen voimassaoloaikana tapahtuvista olosuhteiden muutoksista

Voimalaitoksen haltijan on ilmoitettava rekisterinpitäjälle todentamisen voimassaoloaikana voimalaitoksen tuotantotavan teknisissä ominaisuuksissa tai sen käyttämissä energialähteissä tapahtuvista merkittävistä muutoksista sekä osuusvoimalaitoksen osuuksien haltijoiden muutoksista.
7 § Sähkön alkuperätakuun hakeminen

Voimalaitoksen haltijan on ilmoitettava rekisterinpitäjälle sähkön määrä, jolle alkuperätakuita haetaan sekä kalenterikuukausi ja vuosi, jona sähkö on tuotettu. Sähkön määrän ja tuottamisajankohdan ilmoittamisessa noudatetaan samaa sähköistä muotoa kuin sähkömarkkinalain (386/1995) mukaisissa sähköntoimituksia koskevissa ilmoituksissa. Rekisterinpitäjä voi hyväksyä myös muun ilmoitustavan.

Jos alkuperätakuuta haetaan monipolttoaineyksikössä tuotetulle sähkölle, voimalaitoksen haltijan on ilmoitettava rekisterinpitäjälle uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön määrän selvittämisen edellyttämät tiedot yksikön polttoaineiden käytöstä polttoaineittain eriteltynä. Tiedot on annettava rekisterinpitäjän edellyttämällä tavalla.
8 § Jäännösjakauman muodostaminen

Jäännösjakauma lasketaan tietylle kalenterivuodelle kyseisen kalenterivuoden aikana Suomessa tuotetun ja Suomeen tuodun sähkön tuottamiseen käytettyjen eri energialähteiden määristä. Kyseiseen kalenterivuoteen kohdistettuja peruutettuja alkuperätakuita vastaava energiamäärä on jäännösjakaumaa laskettaessa vähennettävä uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön määrästä. Lisäksi jäännösjakaumassa on otettava huomioon sähkön fyysinen vienti sekä alkuperätakuiden tuontia, vientiä ja vanhenemista vastaavat energiamäärät siten, että uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön kaksoislaskenta estetään.

Jäännösjakauma on laskettava parhaiden käytettävissä olevien tietojen perusteella.

Jos 1 momentin mukaisesti laskettu sähkön tuottamiseen käytettyjen eri energialähteiden määrä eroaa sähkönkäyttäjille kalenterivuoden aikana myydyn sähkön määrästä, energialähteiden ja myydyn sähkön määrä tasataan ensisijaisesti eurooppalaista jäännösjakaumaa käyttäen. Jos eurooppalainen jäännösjakauma ei ole käytettävissä, käytetään sen sijaan 1 momentin mukaisia kansallisten sähkön tuottamiseen käytettyjen energialähteiden osuuksia tai muuta laskentamenetelmää, joka ei aiheuta uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön kaksoislaskentaa.
9 § Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2013. Asetuksen 8 § tulee kuitenkin voimaan vasta 1 päivänä tammikuuta 2014.

Tällä asetuksella kumotaan sähkön alkuperän varmentamisesta annettu valtioneuvoston asetus (1357/2003).

  Helsingissä 13 päivänä kesäkuuta 2013

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori Ylitarkastaja Perttu Wasenius