Hirvieläinten taimikolle ja varttuneemmalle puustolle aiheuttaman vahingon puulajikohtaiset vaurioluokat ovat asetuksen liitteessä 1.

Taimikolle aiheutuneen vahingon suuruuden määrittämiseen käytettävät laskenta-kaavat ovat liitteessä 2. Taimikon laskennallisena käypänä arvona laskentakaavoissa käytetään liitteessä 4 olevia taimikon arvoja.

Taimikkovaihetta varttuneemmalle puustolle aiheutuneen vahingon suuruus määritetään vahingoittuneiden puiden odotusarvolisän menetyksenä. Vahingon suuruuden määrittämiseen käytettävät laskentakaavat ovat liitteessä 3.

Korvaus lasketaan niiden hirvieläinten vahingoittamien puiden perusteella, jotka jätettäisiin seuraavan harvennuksen yhteydessä jäljelle. Jos seuraavassa harvennuksessa poistettavia puita ei voida riittävällä varmuudella yksilöidä, korvaus lasketaan kaikille hirvieläinten vahingoittamille puille.

Hirvieläinvahinkojen korvausten laskennassa käytettävät taimikon arvot ja odotusarvokertoimet ovat asetuksen liitteessä 4, kantohinnat liitteessä 5 sekä taimikonhoidon kustannukset liitteessä 6.

Poronhoitoalueen arvioitu vasontaprosentti on 90 prosenttia vaadinten määrästä.

Vasakuolleisuusprosentti paliskunnittain sekä laskenta- ja luokitteluperusteet ovat liitteessä 7.

Poikkeuksellisen suuresta porovahingosta voidaan maksaa erityistä korvausta niille paliskunnille, joiden porovahinkojen lukumäärä kolmelta edelliseltä vuodelta suhteutettuna eloporojen ja teurasporojen yhteismäärään ylittää kolme prosenttia.

Porovahinkojen maastotarkastuksessa käytettävän asiantuntijan kustannuksista vastaa kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen.

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen voi periä maksun maastotarkastuksesta vain sellaisessa tilanteessa, jossa vahinkoilmoitus on ollut ilmeisen perusteeton. Vahinkoilmoituksen tekijältä voidaan tällöin periä porovahinkojen maastotarkastuksesta ja vahingon arvioinnista omakustannusarvon suuruinen maksu, joka voi kuitenkin olla korkeintaan 400 euroa.

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle korvataan porovahinkojen maastotarkastuksien järjestämisestä aiheutuvat kustannukset valtion talousarvioesityksessä petovahinkojen korvaamiseen varatuista varoista.

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen kustannuksia voidaan yksittäisen porovahingon maastotarkastuksesta ja vahingon arvioinnista korvata omakustannusarvon suuruisen maksun verran, joka voi kuitenkin olla korkeintaan 400 euroa.

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen kustannukset korvataan kalenterivuoden päätyttyä. Kustannusten korvaamista koskeva hakemus osoitetaan Maaseutuvirastolle.

Jos porovahinkojen korvaukset ja porovahinkojen maastotarkastusten kustannukset ylittävät valtion talousarvioesityksessä osoitettujen varojen enimmäismäärän, leikataan sekä korvauksia että tarkastamiskustannuksia samalla prosenttiosuudella.

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle voidaan korvata saman päivän aikana tehdyistä maastotarkastuksista korkeintaan 1 000 euroa.

Koko kalenterivuoden aikana kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle voidaan korvata porovahinkojen maastotarkastuksista korkeintaan 20 000 euroa.

Tämä asetus tulee voimaan 29 päivänä huhtikuuta 2013. Asetuksen 5 ja 6 §:ää sovelletaan kuitenkin jo vuoden 2012 vahinkojen korvaamiseen.

Tällä asetuksella kumotaan valtioneuvoston asetus riistavahingoista (367/2010).