2012

548/2012 Maa- ja metsätalousministeriön asetus rehualan toiminnanharjoittamisesta

Maa- ja metsätalousministeriön päätöksen mukaisesti säädetään rehulain (86/2008) nojalla:

 1 luku Yleiset säännökset
1 § Soveltamisala

Tässä asetuksessa säädetään rehualan toimijan ilmoitus-, tiedonanto-, laadunvarmistus- ja kirjanpitovelvollisuudesta sekä hyväksymisestä. Tässä asetuksessa säädetään myös hyväksytyn laboratorion ja rehualan toimijan käyttämän laadunvarmistuslaboratorion velvollisuuksista sekä rehujen merkinnöistä. 
2 § Suhde eräisiin säädöksiin

Rehualan toiminnanharjoittamisesta säädetään tämän asetuksen lisäksi rehuhygieniaa koskevista vaatimuksista annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 183/2005 (rehuhygienia-asetus).

Eläimistä saatavia rehuja koskevasta toiminnanharjoittamisesta säädetään tämän asetuksen lisäksi muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä sekä asetuksen (EY) N:o 1774/2002 kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1069/2009 (sivutuoteasetus), eräiden elävien eläinten, eläimistä saatavien sivutuotteiden sekä eräiden tavaroiden eläintautivaatimuksista Euroopan unionin sisämarkkinoilla annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa 1002/2010 sekä eräitä eläimistä saatavia sivutuotteita ja niistä johdettuja tuotteita käsittelevien toimijoiden valvonnasta ja eräiden sivutuotteiden käytöstä annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa 1193/2011.

Myös tiettyjen spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 999/2001 (TSE -asetus) sekä eläintautien vastustamiseksi suoritettavista tarkastuksista Euroopan yhteisön sisämarkkinoilla annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (977/2006) säädetään eläimistä saatavia rehuja koskevasta toiminnanharjoittamisesta.

Eläinten terveystilanteen muutosten vuoksi sisämarkkinakauppaa, sisämarkkina-alueen kautta tapahtuvia kuljetuksia sekä maahantuontia ja maastavientiä koskevista rajoituksista säädetään Euroopan komission antamissa suojapäätöksissä.

Rehuaineiden ja rehuseosten pakollisista merkinnöistä säädetään tämän asetuksen lisäksi rehun markkinoille saattamisesta ja käytöstä, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1831/2003 muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 79/373/ETY, komission direktiivin 80/511/ETY, neuvoston direktiivien 82/471/ETY, 83/228/ETY, 93/74/ETY, 93/113/EY ja 96/25/EY ja komission päätöksen 2004/217/EY kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 767/2009 (markkinoille saattamista ja käyttöä koskeva asetus) sekä eläimistä saatavia rehuja koskevista merkinnöistä myös sivutuoteasetuksessa ja TSE -asetuksessa.

Siipikarjalle tarkoitettujen rehuseosten energia-arvon laskentaperusteista säädetään näytteenotto- ja määritysmenetelmistä rehujen virallista valvontaa varten annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 152/2009. 

Rehujen haitallisten aineiden enimmäispitoisuuksista ja toimintarajoista jäsenvaltioiden tutkimusten käynnistämiseksi säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston haitallisista aineista eläinten rehuissa antaman direktiivin 2002/32/EY liitteiden I ja II muuttamiseksi annetuissa komission asetuksissa ja niiden liitteissä (haitallisten aineiden asetukset).  Kasvinsuojeluainejäämien enimmäispitoisuuksista rehuissa säädetään tämän lisäksi torjunta-ainejäämien enimmäismääristä kasvi- ja eläinperäisissä elintarvikkeissa ja rehuissa tai niiden pinnalla sekä neuvoston direktiivin 91/414/ETY muuttamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 396/2005 sekä sen liitteissä.
3 § Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan rehulain (86/2008) määritelmiä. Lisäksi tässä asetuksessa tarkoitetaan:

 1) 

täydennysrehulla, täysrehulla ja rehuerällä täydennysrehua, täysrehua ja erää siten kuin ne määritellään markkinoille saattamista ja käyttöä koskevassa asetuksessa;

 2) 

päiväannoksella 12 prosenttia kosteutta sisältävän rehun keskimääräistä kokonaismäärää, jonka kunkin eläinlajin tietyn ikäinen ja tiettyä tarkoitusta varten kasvatettu yksilö tarvitsee tyydyttääkseen koko päivittäisen ravinnontarpeensa;

 3) 

rehualan alkutuotannon toimijalla rehuhygienia-asetuksen 5 artiklan 1 kohdan a—c -alakohdissa mainittua toimintaa harjoittavaa toimijaa sekä toimijaa, joka käyttää rehuja omistamiensa tai hallitsemiensa elintarviketuotantoeläinten ruokkimiseen;

 4) 

rehualan yrityksellä voittoa tuottavaa tai tuottamatonta, julkista tai yksityistä yritystä, siten kuin se on määritelty elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 3 artiklan 5 kohdassa;

 5) 

laitoksella mitä tahansa rehujen tuotanto-, valmistus- ja jakeluvaihetta toteuttavan rehualan yrityksen yksikköä;

 6) 

hyväksytyllä laboratoriolla rehulain 27 §:ssä tarkoitettua viranomaisnäytteitä tutkimaan hyväksyttyä laboratoriota;

 7) 

viranomaisnäytteenotto-ohjeella Elintarviketurvallisuusviraston ohjetta rehujen näytteenotosta;

 8) 

tuotantosuunnalla taloudellisesti merkittävintä alkutuotannon tuotantosuuntaa;

 9) 

rahtisekoittajalla rehualan toimijaa, joka valmistaa rehuseoksia siirrettävällä mylly- ja sekoituslaitteistolla maatilalla;

 10) 

varastointiliikkeellä varastointipalveluja tarjoavaa rehualan toimijaa, joka varastoi rehuja, myös erillistä varastoa tai varastointilaitosta;

 11) 

kuljetusliikkeellä kuljetuspalveluja tarjoavaa rehualan toimijaa;

 12) 

rehun lisäaineella eläinten ruokinnassa käytettävistä lisäaineista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1831/2003 2 artiklan 2 a kohdassa määriteltyä rehun lisäainetta;

 13) 

erityisen riskialttiilla rehulla rehua, johon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 artiklassa 50 tarkoitetun elintarvikkeiden ja rehujen nopean hälytysjärjestelmän mukaisten ilmoitusten tai tieteellisten riskinarviointien perusteella sisältyy muita rehuja suurempi salmonellariski;

 14) 

lähtömaalla sitä maata, mistä rehuerä tuodaan Suomeen; 

 15) 

näytteellä tutkittavasta rehuerästä tai sen osasta otettujen yhden tai useamman osanäytteen muodostamaa kokonaisuutta;

 16) 

osanäytteellä näytemäärää, joka on otettu tutkittavan rehuerän tai sen osan yhdestä kohdasta;

 17) 

tuotantoympäristönäytteellä tuotantotilasta ja -laitteistosta, myllyautosta, kuljetuskalustosta, varastotilasta tai muusta niihin verrattavasta kohteesta otettavaa sively- tai pölynäytettä, joka voi sisältää myös rehua;

 18) 

kostealla rehulla rehuainetta ja rehuseosta, jonka kuiva-ainepitoisuus on alle 50 prosenttia;

 19) 

laskentaperusteilla Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen laskentakaavoja vakioineen, rehutaulukossa annettuja sulavuuskertoimia ja märehtijöiden rehujen osalta myös hajoavan valkuaisen osuutta.
2 luku Rehualan toimijan rekisteröinti ja hyväksyminen
4 § Ilmoitus rekisteröintiä varten

Rehualan toimijan on tehtävä rehulain 18 §:n mukainen rekisteröinti-ilmoitus. Rekisteröinti-ilmoituksessaan rehualan toimijan tulee ilmoittaa sen lisäksi, mitä rehulain 18 §:ssä säädetään, seuraavat tiedot:

 1) 

alkutuotannon toimijan tulee ilmoittaa tuotantosuunta ja tämän asetuksen liitteen 1 luvun I mukaiset toiminnot;

 2) 

muun kuin alkutuotannon toimijan tulee ilmoittaa tämän asetuksen liitteen 1 luvun II mukaiset toiminnot ja liitteen 1 luvun III mukaiset tuotetyypit.

Rehualan toimijan on ilmoitettava Elintarviketurvallisuusvirastolle rekisteröintiilmoituksessa annettujen tietojen pysyvästä muutoksesta tai muusta merkittävästä muutoksesta tätä tarkoitusta varten julkaistulla lomakkeella viimeistään muutosten tullessa voimaan.
5 § Eräitä alkutuotannon toimijoita koskevat poikkeukset

Poronhoitolain (848/1990) 6 §:n mukainen paliskunta voi tehdä rekisteröinti-ilmoituksen porotaloutta harjoittavan rehualan toimijan puolesta. Ilmoitukseen tulee liittää tämän asetuksen 4 §:ssä tarkoitetut tiedot.

Ilmoitusvelvollisuutta ei ole rehualan toimijalla, joka yksinomaan toimittaa korkeintaan kolmen hehtaarin pinta-alalla vuosittain tuottamiansa alkutuotannon tuotteita suoraan paikalliselle maatilalle tai vastaavalle toimijalle siellä käytettäväksi.
6 § Hyväksymishakemus

Rehualan toimijan on ennen toiminnan aloittamista tai toiminnan oleellisesti muuttuessa haettava toiminnalleen hyväksyminen Elintarviketurvallisuusvirastolta, jos tarkoituksena on harjoittaa rehuhygienia-asetuksen 10 artiklassa, rehuhygienia-asetuksen liitteen II 10 kohdassa tai TSE -asetuksen liitteessä IV tarkoitettua hyväksymistä edellyttävää toimintaa.

Hakemukseen on liitettävä rehulain 20 §:n mukaiset tiedot. Hakemus hyväksymistä varten tulee tehdä Elintarviketurvallisuusvirastolle tätä tarkoitusta varten julkaistulla lomakkeella. Hyväksymistä hakevan rehualan toimijan tulee lisäksi tehdä tämän asetuksen 4 §:ssä tarkoitettu rekisteröinti-ilmoitus.

Rehuhygienia-asetuksen mukaisen hyväksynnän peruuttamisesta säädetään rehuhygienia-asetuksen 14 ja 15 artikloissa.

Lääkerehua valmistavien ja lääkerehua markkinoille saattavien toimijoiden hyväksymisestä säädetään lääkerehuista annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa 10/EEO/2008.
7 § Rehualan laitoksen hyväksyntä- ja tunnistenumero

Elintarviketurvallisuusviraston tulee antaa rehuhygienia-asetuksen 10 artiklan tai liitteen II 10 kohdan mukaista toimintaa harjoittavalle hyväksytylle laitokselle tämän asetuksen liitteen 2 osan A mukaisessa muodossa oleva hyväksyntänumero sekä pyynnöstä markkinoille saattamista ja käyttöä koskevan asetuksen 17 artiklan 1 c kohdassa tarkoitetulle rehualan laitokselle liitteen 2 osan B mukaisessa muodossa oleva tunnistenumero.
8 § Luettelo rekisteröidyistä rehualan toimijoista

Elintarviketurvallisuusvirasto julkaisee rehulain 37 §:ssä tarkoitetun luettelon Elintarviketurvallisuusviraston internet-sivuilla osoitteessa www.evira.fi/portal/fi/elaimet/rehut/ . Luettelo on pidettävä ajan tasalla.

Elintarviketurvallisuusviraston on jokaisen toiminnon, tuotetyypin tai tuotantosuunnan osalta eriteltynä merkittävä luetteloon ne laitokset, jotka se on rekisteröinyt tämän asetuksen 4 tai 5 §:ssä tarkoitetussa menettelyssä.

Sen lisäksi, mitä 2 momentissa säädetään, kunkin rehuhygienia-asetuksen mukaan hyväksytyn toimijan osalta luetteloon tulee merkitä tämän asetuksen 7 §:n mukainen hyväksyntänumero.
3 luku Rehualan toimijan ilmoitus-, tiedonanto- ja yhteistyövelvollisuus
9 § Maahantuonti

Rehualan toimijan rehulain 32 §:n mukainen ennakkoilmoitusvelvollisuus koskee erityisen riskialttiita kasviperäisiä  rehuja, sekä rehuja, jotka on mainittu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004 täytäntöönpanosta tiettyjen muiden kuin eläinperäisten rehujen ja elintarvikkeiden tuontia koskevan tehostetun virallisen valvonnan osalta ja päätöksen 2006/504/EY muuttamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 669/2009 (kolmasmaatuontiasetus) liitteessä I.

Ennakkoilmoituksessa tulee esittää seuraavat tiedot:

 1) 

maahantuojan nimi ja osoite;

 2) 

maahantuojan yritys- tai yhteisötunnus tai jos sitä ei ole, henkilötunnus tai tilatunnus;

 3) 

rehun nimi ja luonne;

 4) 

rehuerän määrä;

 5) 

lähtömaa;

 6) 

Suomen alueelle saapumisen ajankohta ja paikka;

 7) 

tuontitapa.

Rehualan toimijan on tehtävä ilmoitus 1 momentissa tarkoitetun rehun tuonnista viimeistään 24 tuntia ennen kyseisen rehuerän saapumista Suomen alueelle ilmoittamalla siitä Elintarviketurvallisuusvirastolle tämän asetuksen 13 §:ssä tai kolmasmaatuontiasetuksessa tarkoitettua riskiperusteista näytteenottoa varten. Jos tuontia edeltävä päivä ei ole arkipäivä, ennakkoilmoitus on tehtävä viimeistään edellisenä arkipäivänä. 

Liitteessä 4 mainittuja rehun lisäaineita, esiseoksia ja niistä valmistettuja rehuseoksia saa tuoda maahan vain sellaisista tuotantolaitoksista, joilla on Suomeen sijoittunut edustaja. Edustajan on toimitettava Elintarviketurvallisuusvirastolle ilmoitus, jossa edustaja sitoutuu takaamaan, että kolmannessa maassa sijaitseva tuotantolaitos täyttää rehuhygienia-asetuksessa säädetyt vaatimukset.

Elintarviketurvallisuusvirasto pitää yllä kolmansien maiden tuotantolaitoksia koskevaa luetteloa, johon merkitään sekä tuotantolaitoksen että edustajan nimi ja osoite sekä liitteessä 4 tarkoitetut hyväksyntää vaativat tuotteet, jotka on saatettu markkinoille Suomessa.
10 § Tullille annettavat ilmoitukset

Jos toiseen Euroopan unionin jäsenvaltioon vietävää rehua ei saateta markkinoille Suomen alueella, on maahantuojan täytettävä tämän asetuksen liitteen 6 mukaisen asiakirjan osa A rehua koskevine tunnistetietoineen liitteessä 7 tarkoitetulla tavalla ja esitettävä se tullitoimipaikassa.

Kaupallisissa asiakirjoissa on oltava viittaus 1 momentissa tarkoitettuun asiakirjaan. Jos tarkastettava erä jaetaan osiin, on jokaiseen osaan liitettävä 1 momentissa tarkoitettu asiakirja. Asiakirjan on oltava erän mukana siihen saakka, kunnes erä luovutetaan vapaaseen liikkeeseen yhteisössä.

Tulliviranomaisen velvollisuuksista, koskien 1 momentissa tarkoitetun asiakirjan osien B ja C tietojen täyttämistä, säädetään rehujen valvonnan järjestämisestä annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (11/09).

Kolmasmaatuontiasetuksen liitteessä I mainittuja rehuja maahantuotaessa, on maahantuojan toimitettava tullille kyseisen asetuksen liitteessä II tarkoitettu yhteinen tuloasiakirja, jonka osan II Elintarviketurvallisuusvirasto on täyttänyt.
11 § Muut rehualan toimijoita koskevat ilmoitukset

Toimijan on ilmoitettava rehun vastaanotossa, valmistuksessa, varastoinnissa, lastauksessa tai muussa vastaavassa toiminnassa havaitusta haitallisten aineiden, tuotteiden tai eliöiden enimmäispitoisuuksien ylittymisestä välittömästi Elintarviketurvallisuusvirastolle.

Markkinoille saatetun rehun aiheuttamien riskien välttämiseksi toimijan on välittömästi ilmoitettava rehun salmonellahavainnosta toimijalle, jolle rehua on toimitettu.
12 § Yhteistyö Elintarviketurvallisuusviraston kanssa

Rehualan toimijan on ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin ja tehtävä yhteistyötä Elintarviketurvallisuusviraston kanssa rehun aiheuttamien riskien välttämiseksi tilanteessa, jossa on syytä epäillä, ettei rehu tai sen tuotanto-, valmistus- ja jakeluvaihe täytä rehujen turvallisuutta koskevia vaatimuksia.

Toimijan on tehtävä yhteistyötä Elintarviketurvallisuusviraston kanssa rehujen haitallisten aineiden, tuotteiden ja eliöiden lähteiden selvittämiseksi silloin, kun niiden haitallisten aineiden asetuksien liitteessä I säädetyt enimmäispitoisuudet rehuissa ylittyvät, kun havaitaan kohonneita pitoisuuksia kyseisten asetuksien liitteessä II säädetyn mukaisesti tai kun rehussa todetaan salmonellabakteeri.

Toimijan on annettava Elintarviketurvallisuusvirastolle selvitys jokaisen sellaisen rehuerän säilytyksestä, tunnistamisesta, uudelleenkäsittelystä ja hävittämisestä, joka ei täytä rehujen turvallisuutta koskevia vaatimuksia, sekä selvitys toiminnasta saastumistilanteessa.

Toimijan on huolehdittava siitä, että rehut tehdään tarvittaessa vaarattomiksi Elintarviketurvallisuusviraston hyväksymillä menetelmillä ja että vaarattomaksi tehdyt rehut eivät sisällä salmonellabakteeria ja ovat haitallisten aineiden asetuksien liitteen I mukaisia.
4 luku Salmonellanäytteenotto maahantuonnin yhteydessä
13 § Näytteenotto ja näytteiden tutkiminen

Rehujen virallista salmonellavalvontaa varten tulee erityisen riskialttiista kasviperäisistä rehuista ottaa näytteitä Elintarviketurvallisuusviraston riskiperusteisen valvontasuunnitelman mukaisesti. Vuosittain laadittavasta valvontasuunnitelmasta tulee käydä ilmi rehun nimi ja luonne, alkuperämaa sekä niiden rehuerien lukumäärä, joita näytteenotto koskee. 

Näyte tulee ottaa rehuerän maahantuonnin yhteydessä käyttäen soveltuvaa mekaanista näytteenottajaa tai muuta tarkoituksenmukaista näytteenottomenetelmää. 

Elintarviketuotantoeläinten, lemmikkieläinten ja turkiseläinten ruokintaan tarkoitetuista erityisen riskialttiista rehuista tutkitaan yksi näyte rehuerän kutakin alkavaa 50 000 kilogrammaa kohti.

Sen lisäksi, mitä 3 momentissa säädetään, suoraan rahtisekoittajalle tai maatilalle elintarviketuotantoeläinten ruokintaan ilman rehuerän Suomessa tapahtuvaa kuumennuskäsittelyä tarkoitetusta rehusta tutkitaan yksi näyte rehuerän kutakin alkavaa 25 000 kilogrammaa kohti.

Elintarviketurvallisuusviraston valtuuttama tarkastaja ottaa 3 ja 4 momentissa tarkoitetut näytteet viranomaisnäytteenotto-ohjeen mukaisesti.
5 luku Rehualan toimijan laadunvarmistus
14§ Haitallisten aineiden, tuotteiden ja eliöiden enimmäispitoisuudet

Rehuissa ei saa esiintyä haitallisia aineita ja tuotteita enempää kuin haitallisten aineiden asetusten liitteessä I on säädetty tai salmonellabakteeria.

Täydennysrehut eivät saa, ottaen huomioon niiden käytölle määrätty osuus päiväannoksessa, sisältää 1 momentissa tarkoitettuja haitallisia aineita tai tuotteita pitoisuuksina, jotka ylittävät täysrehuille vahvistetun pitoisuustason.
15 § Rehuaineita valmistavien toimijoiden näytteenotto salmonellatutkimusta varten

Rehualan toimijan, joka valmistaa markkinoille saatettavaksi rehuaineita liitteessä 3 lueteltuihin rehuaineluokkiin kuuluvista erityisen riskialttiista rehuista, tulee ottaa vähintään yksi tuotantoympäristönäyte viikossa, tai yksi näyte kutakin alkavaa 50 000 kilogrammaa kohti, mutta kuitenkin vähintään kolme näytettä vuodessa.

Mikäli rehuaineen valmistukseen sisältyy kuumennuskäsittely, tulee tuotantoympäristönäytteitä ottaa soveltuvin osin jäähdytysjärjestelmästä.

Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, tulee lopputuotteesta ottaa vähintään yksi näyte kutakin alkavaa 100 000 kilogrammaa kohti. Näytteenottovaatimus lopputuotteesta ei koske kosteaa rehua.

Näytteenottovelvoite tuotantoympäristöstä tai lopputuotteesta ei koske toimijaa, joka valmistaa yksinomaan turkis- tai lemmikkieläinten rehuihin tarkoitettuja rehuaineita tai toimijaa, joka käsittelee yksinomaan mekaanisesti liitteen 3 rehuaineluokkaan "viljojen jyvät", "öljykasvien siemenet ja hedelmät" tai "palkokasvien siemenet" kuuluvia rehuaineita niiden olomuotoa muuttamatta.
16 § Rehuseoksia valmistavien toimijoiden näytteenotto salmonellatutkimusta varten

Rehualan toimijan, joka valmistaa markkinoille saatettavaksi elintarviketuotantoeläinten rehuseoksia, tulee ottaa vähintään kerran viikossa tuotantoympäristönäyte kustakin sellaisesta vastaanotto- ja valmistuslinjasta erikseen, jolla vastaanotetaan rehuaineita tai valmistetaan rehuseoksia liitteessä 3 lueteltuihin rehuaineluokkiin kuuluvista erityisen riskialttiista rehuaineista.

Toimijoiden, jotka käyttävät höyryä rehun kuumennuksessa, tulee ottaa näyte jokaisesta seuraavasta kohteesta:

 1) 

irtoraaka-aineiden vastaanottolinjat tai vastaanottomonttu;

 2) 

vastaanottolinjan keskuspölynpoisto tai pölynpoistojärjestelmä;

 3) 

jäähdytin;

 4) 

jäähdyttimen pölynpoistojärjestelmä;

 5) 

jäähdyttimen sijaintitila tai jäähdytysilman ottotila;

 6) 

irtolastauslinja

Muiden kuin edellä 2 momentissa tarkoitettujen toimijoiden tulee ottaa vähintään kerran viikossa näyte jokaisesta seuraavasta kohteesta:

 1) 

irtoraaka-aineiden vastaanottolinjat;

 2) 

sekoituslinja;

 3) 

pölynpoistojärjestelmä;

 4) 

lastauslinja

Näytteenottokohtia voi muuttaa laitoskohtaisesti toimijan tekemään riskinarviointiin perustuen. Muutoksesta ja sen perusteista tulee ilmoittaa Elintarviketurvallisuusvirastolle.

Sen lisäksi, mitä 1-3 momentissa säädetään tuotantoympäristönäytteiden otosta, tulee toimijan ottaa näytteitä lopputuotteesta lastauksen yhteydessä.

Edellä 1 - 4 momentissa säädetty ei kuitenkaan koske toimijaa, joka valmistaa maatilalla markkinoille saatettaviksi elintarviketuotantoeläinten rehuseoksia pelkästään kyseisellä tilalla tuotetuista liitteessä 3 lueteltuihin rehuaineluokkiin kuuluvista erityisen riskialttiista rehuaineista.  Kyseisen toimijan tulee ottaa vähintään yksi tuotantoympäristönäyte kutakin alkavaa 50 000 kilogrammaa kohti, mutta kuitenkin vähintään kolme näytettä vuodessa.
17 § Rahtisekoittajien näytteenotto salmonellatutkimusta varten

Rahtisekoittajan, joka valmistaa markkinoille saatettavaksi elintarviketuotantoeläinten rehuseoksia liitteessä 3 lueteltuihin rehuaineluokkiin kuuluvista erityisen riskialttiista rehuaineista, tulee laadunvarmistuksessaan ottaa vähintään yksi tuotantoympäristönäyte kuukaudessa kustakin myllyautosta.  Näytteet tulee ottaa rehun valmistuksen jälkeen ennen myllyauton puhdistusta.
 18 § Kuljetusliikkeiden näytteenotto salmonellatutkimusta varten

Elintarviketuotantoeläinten ruokintaan tarkoitettuja, liitteessä 3 lueteltuihin rehuaineluokkiin kuuluvia erityisen riskialttiita rehuaineita sekä näitä sisältäviä rehuseoksia kuljettavan kuljetusliikkeen tulee ottaa vähintään joka toinen kuukausi yksi tuotantoympäristönäyte jokaisen auton lastitilasta. Näytteet tulee ottaa ennen auton puhdistusta.

Edellä 1 momentissa tarkoitettu näytteenottovelvoite ei kuitenkaan koske pakattuja rehuja tai liitteen 3 rehuaineluokkaan "viljojen jyvät" kuuluvia rehuaineita kuljettavia toimijoita.
19 § Varastointiliikkeiden näytteenotto salmonellatutkimusta varten

Elintarviketuotantoeläinten irtorehua varastoivien varastointiliikkeiden tulee ottaa vähintään yksi tuotantoympäristönäyte tyhjästä varastosta ennen seuraavaa liitteessä 3 lueteltuihin rehuaineluokkiin kuuluvaa erityisen riskialttiin rehuaine-erän vastaanottamista.

Näytteenottovelvoite koskee myös liitteessä 3 lueteltuihin rehuaineluokkiin kuuluvia erityisen riskialttiita rehuaineita varastoivia rehutehtaita, ennen kyseisten rehuerien tutkimista ja hyväksymistä maahantuotaviksi tai markkinoille saatettaviksi.

Näytteenottovelvoite ei kuitenkaan koske liitteen 3 rehuaineluokkaan "viljojen jyvät" kuuluvia rehuaineita varastoivia toimijoita.
20 § Sisämarkkinakauppaa harjoittavien toimijoiden näytteenotto salmonellatutkimusta varten

Rehualan toimijan, joka tuo elintarviketuotantoeläinten, turkiseläinten tai lemmikkieläinten erityisen riskialttiita kasviperäisiä rehuja sisämarkkinoilta, on otettava näytteitä saapuvista rehueristä riskiperusteisen laadunvarmistussuunnitelmansa mukaisesti.

Tutkittavasta rehuerästä tulee ottaa yksi näyte rehuerän kutakin alkavaa 50 000 kilogrammaa kohti tai mikäli rehu on tarkoitettu suoraan rahtisekoittajalle tai maatilalle, yksi näyte rehuerän kutakin alkavaa 25 000 kilogrammaa kohti.

Näyte tulee ottaa rehuerän saapumisen yhteydessä käyttäen soveltuvaa mekaanista näytteenottajaa tai muuta tarkoituksenmukaista näytteenottomenetelmää. Näytteen tulee olla edustava koostuen useasta eri kohdista rehuerää otetuista osanäytteistä. Näytteenottajalla on oltava riittävä asiantuntemus.

Näytteenottovelvoite ei koske pienten rehumäärien tuontia rehualan toimijan omistamien tai hallitsemien eläinten ruokintaa varten.
21 § Tuotantoympäristö- ja rehunäytteiden säilyttäminen ja tutkiminen 

Rehualan toimijan on viivytyksettä lähetettävä kaikki tämän asetuksen 15-20 §:ssä tarkoitetut tuotantoympäristö- ja rehunäytteet laadunvarmistuslaboratorioon tutkittavaksi salmonellan varalta.

Huolimatta siitä, mitä 1 momentissa säädetään, 16 §:ssä tarkoitetut lastausnäytteet on lähetettävä laadunvarmistuslaboratorioon tutkittavaksi vain, jos tuotantoympäristönäytteessä havaitaan salmonellabakteeri. Irtorehujen lastausnäytteitä on säilytettävä vähintään neljä kuukautta ja kosteiden rehujen vähimmäissäilyvyyspäiväykseen asti.

Kukin tuotantoympäristö- ja rehunäyte on tutkittava laboratoriossa erikseen.
22 § Toimenpiteet todettaessa salmonella tuotantoympäristönäytteestä

Jos rehun vastaanoton, valmistuksen, varastoinnin, lastauksen tai muun vastaavan toiminnan yhteydessä otetussa tuotantoympäristönäytteessä todetaan salmonellabakteeri, on rehualan toimijan sen lisäksi, mitä säädetään tämän asetuksen 12 §:ssä, huolehdittava siitä, että seuraavat toimenpiteet toteutetaan soveltuvin osin:

 1) 

salmonellabakteerin lähteen jäljitys rehun raaka-aineista;

 2) 

salmonellabakteerin lähteen jäljitys laitoksessa;

 3) 

tehostettu tuotantoympäristönäytteenotto salmonellatartunnan laajuuden selvittämiseksi;

 4) 

tehostettu näytteenotto rehuista;

 5) 

tehostettu puhdistus ja desinfiointi;

 6) 

tehostettu tuotantoympäristönäytteenotto puhdistuksen ja desinfioinnin onnistumisen arvioimiseksi;

 7) 

rehun valmistuksen ja jakelun keskeyttäminen.
23 § Rehuseosten kuumennuskäsittely

Kanojen, broilereiden ja kalkkunoiden sekä sikojen ja nautojen rehuseoksia valmistavan rehualan toimijan on varmistettava, että kyseisten rehuseosten lämpötila rakeistuksessa tai muussa kuumennuskäsittelyssä on vähintään 81 °C:tta tai että rehuseosta on kuumennettu vähintään 75 °C:ssa 10 minuuttia.

Kuumennuskäsittelyvelvoite ei koske toimijaa, jonka vuosituotanto on korkeintaan kuusi miljoonaa kiloa taikka rahtisekoittajaa. Kuumennusvelvoite ei myöskään koske kivennäis- ja vitamiinitäydennysrehuja, nestemäisiä taikka kosteita rehuja.

Sen lisäksi, mitä 2 momentissa säädetään, Elintarviketurvallisuusvirasto voi hakemuksesta myöntää poikkeusluvan 1 momentissa tarkoitetuista kuumennuskäsittelyistä, jos kyseessä on erikoisrehu, jolle kuumennus rehun rakenteesta tai ominaisuudesta johtuen ei sovellu.
6 luku Rehujen merkinnät
24 § Lemmikkieläinten rehut

Lemmikkieläinten rehuseosten rehuaineita ilmoitettaessa voidaan merkintänä yksittäisen rehuaineen nimen sijaan käyttää sen ryhmän nimeä, johon rehuaine kuuluu.

Momentissa 1 tarkoitetut rehuaineryhmät tulee ilmoittaa tämän asetuksen liitteen 5 mukaisesti.
25 § Energia- ja valkuaisarvon ilmoittaminen

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus julkaisee energia- ja valkuaisarvojen laskentaperusteet ja rehutaulukot Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen internet-sivuilla osoitteessa www.mtt.fi/rehutaulukot .

Rehuaineen energia- ja valkuaisarvona voidaan ilmoittaa rehutaulukossa olevat arvot tai rehuaineen määritetyn ravintoainekoostumuksen perusteella lasketut arvot. Laskennassa on käytettävä rehutaulukossa olevia sulavuuskertoimia ja märehtijöiden rehujen valkuaisarvon (ohutsuolesta imeytyvä valkuainen) osalta rehutaulukossa annettua hajoavan valkuaisen osuutta. Märehtijöiden ja hevosten karkearehujen energia-arvo voidaan laskea myös sulavan orgaanisen aineen pitoisuuden (D-arvo) perusteella.

Rehuseoksen energia-arvo on määritettävä ja ilmoitettava seuraavasti:

 1) 

märehtijöille ja hevosille tarkoitettujen rehuseosten energia-arvot ovat laskennallisia, ne perustuvat rehuseoksen sisältämien yksittäisten rehuaineiden energia-arvojen summaan ja ne saadaan ilmoittaa muuntokelpoisena energiana;

 2) 

sioille tarkoitettujen rehuseosten energia-arvot ovat laskennallisia, ne perustuvat rehuseoksen sisältämien yksittäisten rehuaineiden energia-arvojen summaan ja ne saadaan ilmoittaa nettoenergiana;

 3) 

siipikarjalle ja turkiseläimille tarkoitettujen rehuseosten energia-arvot määritetään rehuseoksen tiettyjen ravintoaineiden analyysitulosten perusteella ja ne saadaan ilmoittaa muuntokelpoisena energiana.

Sioille, märehtijöille, hevosille ja turkiseläimille tarkoitettujen rehuseosten valkuaisarvot ovat laskennallisia ja ne perustuvat rehuseosten sisältämien rehuaineiden valkuaisarvojen summaan.

Rehualan toimijan tulee pitää kirjaa rehuaineiden määritetyistä ravintoainekoostumustiedoista ja ilmoittaa ne pyynnöstä Elintarviketurvallisuusvirastolle, jos määritettyjä ravintoainekoostumuksia käytetään laskennassa rehutaulukkoarvojen sijaan.

Energia- ja valkuaisarvon ilmoittaminen rehussa on vapaaehtoista.
7 luku Tietojen kirjaamista koskevat vaatimukset
26 § Kirjanpito ja sen säilytys

Rehualan toimijan on pidettävä toimintaansa liittyvistä tiedoista tiedostoa rehulain 19 §:n mukaisesti. Tiedostoa on pidettävä kirjallisesti, automaattisen tietojenkäsittelyjärjestelmän avulla tai muulla tähän verrattavalla tavalla.

Rehualan alkutuotannon toimijan on pidettävä kirjaa soveltuvin  osin niistä seikoista, joista säädetään tämän asetuksen liitteessä 8.

Maitotuotteita elintarviketuotantoeläinten ruokinnassa käyttävän toimijan kirjanpitovelvollisuudesta säädetään tämän asetuksen lisäksi maidon, maitopohjaisten tuotteiden ja maidon prosessoinnissa syntyvien sivutuotteiden käytöstä elintarviketuotantoeläinten ruokinnassa annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (665/2010) (maitoasetus).

Muun kuin rehualan alkutuotannon toimijan kirjanpitovelvoitteesta säädetään rehuhygienia-asetuksen liitteessä II. Eläimistä saatavia sivutuotteita lähettävien, kuljettavien tai vastaanottavien toimijoiden kirjanpidosta säädetään sivutuoteasetuksessa. Käsiteltyjä ja käsittelemättömiä maitotuotteita elintarviketuotantoeläinten ruokintaan luovuttavien rehualan toimijoiden kirjanpitovelvollisuudesta säädetään maitoasetuksessa. Lääkerehujen valmistusta ja luovutusta koskevasta kirjanpidosta säädetään lääkerehuista annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa 10/EEO/2008.

Rehualan toimijan on säilytettävä tämän asetuksen liitteen 8 ja rehuhygienia-asetuksen liitteen II mukaista kirjanpitoa vähintään viisi vuotta. Kasvinsuojeluaineiden käyttöä koskevan kirjanpidon säilyttämisestä säädetään erikseen kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 91/414/ETY kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1107/2009.
8 luku Laboratorion yhteenvedot ja mikrobikantojen lähettäminen
27 § Yhteenveto tehdyistä tutkimuksista

Rehulain 27 §:ssä tarkoitetun hyväksytyn laboratorion on Elintarviketurvallisuusviraston pyynnöstä toimitettava sille yhteenveto rehulain 25 §:ssä tarkoitetuista tutkimuksista ja niiden tuloksista. Yhteenvedossa tulee esittää seuraavat tiedot:

 1) 

erityyppiset näytteet ja niiden lukumäärät;

 2) 

tutkimukset ja niiden lukumäärät;

 3) 

tutkimustulokset;

 4) 

rehumääräysten vastaiset tulokset;

 5) 

ihmisten tai eläinten terveysvaaraan viittaavat tulokset.
28 § Mikrobikantojen lähettäminen kansalliseen vertailulaboratorioon

Rehulain 28 §:ssä tarkoitetun rehualan toimijan käyttämän laadunvarmistuslaboratorion ja hyväksytyn laboratorion on lähetettävä viivytyksettä kansalliseen vertailulaboratorioon rehujen raaka-aineista, tuotteista, tuotantolinjoista, muista tuotantotiloista ja varastotiloista tai kuljetuskalustosta eristetyt salmonellakannat serotyypitettäväksi.

Kantojen mukana on oltava seuraavat tiedot:

 1) 

tutkimuksen toimeksiantajan nimi ja osoite sekä muut yhteystiedot;

 2) 

lähettävän laboratorion nimi ja osoite sekä muut yhteystiedot;

 3) 

tiedot rehusta ja rehunäytteestä;

 4) 

tiedot rehunäytteestä eristetystä kannasta;

 5) 

tutkimustulos ja tutkimuksessa käytetty menetelmä.
9 luku  Erinäiset säännökset
29 § Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 24. päivänä lokakuuta 2012.

Tällä asetuksella kumotaan rehuaineista annettu maa- ja metsätalousministeriön päätös (40/1999), rehuseoksista annettu maa- ja metsätalousministeriön päätös (41/1999), rehualan toiminnanharjoittamisesta annettu maa- ja metsätalousministeriön asetus (712/2008) sekä haitallisista aineista, tuotteista ja eliöistä annettu maa- ja metsätalousministeriön asetus (11/2010).

Tämä asetus on ilmoitettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY, kuten muutettu 98/48/EY, mukaisesti.
30 § Siirtymäsäännökset

Edellä 13 §:ssä ja 15-20 §:ssä tarkoitettu näytteenottovelvoite tulee voimaan 1.1.2013 alkaen.

Edellä 23 §:ssä tarkoitettu kuumennuskäsittelyvelvoite tulee voimaan siipikarjan rehuseosten osalta kuuden kuukauden kuluttua ja sikojen ja nautojen rehuseosten osalta kahden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta.

Komission direktiivi (EY) N:o 98/51 (31998L0051); EYVL N:o L 208, 24.7.1998, s. 43

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 999/2001 (32001R0999); EYVL N:o L 147, 31.5.2001, s. 1.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/32/EY (32002L0032); EYVL N:o L 140, 30.5.2002, s. 10

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002 (32002R0178); EYVL N:o L 31, 1.2.2002, s. 1.

Komission direktiivi 2003/57/EY (32003L0057); EUVL N:o L 151,19.6.2003, s. 38

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 882/2004 (32004R0882); EUVL N:o L 191, 28.5.2004, s. 1.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 183/2005 (32005R0183); EUVL N:o L 35, 8.2.2005, s. 1.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 396/2005 (32005R0396) EUVL N:o L 70, 16.3.2005, s. 1.

Komission asetus (EY) N:o 152/2009 (32009R0152): EUVL N:o L 54, 26.2.2009, s.1

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 767/2009 (32009R0767): EUVL N:o L 229,1.9.2010, s.1.

Komission asetus (EU) N:o 225/2012 (32012R0225); EUVL N:o L 77, 16.3.2012, s.1

Helsingissä 10 päivänä lokakuuta 2012

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen Erityisasiantuntija Marita Aalto

Liite 1

REKISTERÖINTI-ILMOITUKSEEN LIITTYVÄT TOIMINNOT

Luku I:

Alkutuotannon toimijaa koskevat tämän asetuksen 4 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetut toiminnot:

a) rehun tuotanto;

b) rehun sekoitus ja

c) rehun käyttö 1 .

Luku II:

Muuta kuin alkutuotannon toimijaa koskevat tämän asetuksen 4 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetut toiminnot:

1) lisäaineiden 2 valmistaja;

2) esiseosten valmistaja;

3) rehuaineiden valmistaja;

4) rehuseosten valmistaja;

5) rahtisekoittaja;

6) vähittäiskauppa 3 ;

7) tukkukauppa;

8) varastointiliike, irtorehu;

9) varastointiliike, pakattu rehu;

10) kuljetusliike, irtorehu;

11) kuljetusliike, pakattu rehu;

12) sisämarkkinatuoja;

13) maahantuoja, kolmasmaaedustaja 4 ;

14) muu markkinoille saattaja;

15) viejä.

Luku III:

Muuta kuin alkutuotannon toimijaa koskevat tämän asetuksen 4 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetut tuotetyypit:

1) lemmikkieläinten rehut (mukaan lukien luonnonlintujen ruuat);

2) sivutuotteet ja johdetut tuotteet; luokka 2; sivutuoteasetuksen 1069/2009 mukainen luokitus;

3) sivutuotteet ja johdetut tuotteet; luokka 3; sivutuoteasetuksen 1069/2009 mukainen luokitus;

4) kalajauho ja kalajauhoa sisältävät rehut (myös eläinperäinen dikalsium- ja trikalsiumfosfaatti, verituotteet, verijauho);

5) elintarviketuotantoeläinten rehut;

6) turkiseläinten rehut; 

7) lääkerehut 5 .

____________________

1 Mikäli märehtijöihin kuuluvia vieroittamattomia elintarviketuotantoeläimiä ruokitaan kalajauhoa sisältävällä juottorehulla, tulee tästä ilmoittaa erikseen Elintarviketurvallisuusvirastolle tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteen IV muuttamisesta annetun komission asetuksen (EY) N:o 956/2008 mukaisesti

2 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus rehun lisäaineista (EY) 1831/2003

3 Rekisteröintivelvoite ei koske toimijoita, jotka harjoittavat ainoastaan lemmikkieläinten rehujen vähittäiskauppaa

4 Rehualan toimija, joka tuo Suomeen tämän asetuksen liitteessä 4 tarkoitettuja tuotteita

5 Lääkerehuja saavat valmistaa tai jälleenmyydä vain tätä tarkoitusta varten erikseen hyväksytyt toimijat.

Liite 2

OSA A

7 §:SSÄ TARKOITETUN HYVÄKSYNTÄNUMERON RAKENNE

1.2.

3.1 Yhdellä merkillä ilmoitetaan onko kyseessä lisäaineiden valmistaja

3.2 Yhdellä merkillä ilmoitetaan onko kyseessä esiseosten valmistaja

3.3 Yhdellä merkillä ilmoitetaan onko kyseessä rehuseosten valmistaja

3.4 Yhdellä merkillä ilmoitetaan onko kyseessä markkinoille saattaja

3.5 Yhdellä merkillä ilmoitetaan, onko kyseessä tiettyjä kasviöljyistä saatuja tuotteita, sekoiteöljyjä ja sekoiterasvoja rehukäyttöön valmistava ja markkinoille saattava toimija

3.6. Juoksevalle numerolla on varattu kolme numeroa

α FI

1. Merkki "α" osoituksena, että rehualan laitos on hyväksytty

2. Jäsenvaltion ISO-koodi, joka Suomessa on FI

3. Kansallinen viitenumero, jossa on enintään kahdeksan aakkosnumeerista merkkiä

3.1. Ensimmäinen merkki on 1, jos kyseessä on tämän asetuksen liitteen 4 kohdassa 1 mainittuja rehun lisäaineita valmistava, muutoin 2

3.2. Toinen merkki on 1, jos kyseessä on tämän asetuksen liitteen 4 kohdassa 2 mainituista lisäaineista esiseoksia valmistava, muutoin 2

3.3. Kolmas merkki on 1, jos kyseessä on tämän asetuksen liitteen 4 kohdassa 3 mainittuja lisäaineita tai niitä sisältäviä esiseoksia rehuseosten valmistuksessa käyttävä, muutoin 2

3.4. Neljäs merkki on 1, jos kyseessä on tämän asetuksen liitteessä 4 mainittuja lisäaineita tai niitä sisältäviä esiseoksia markkinoille saattava, muutoin 2

3.5 Viides merkki on 1, jos kyseessä on rehuhygienia-asetuksen liitteen II 10kohdan mukaista toimintaa harjoittava, muutoin 0.

3.6.-3.8 Kolmella numerolla ilmoitetaan juokseva numero, joka on laitoskohtainen

OSA B

7 §:SSÄ TARKOITETUN TUNNISTENUMERON RAKENNE

1.

2.

ISO-koodi

Juoksevalle numerolle on varattu 8 numeroa

1. Sen jäsenvaltion tai kolmannen maan ISO -koodi, jossa tuotantolaitos sijaitsee

2. Kansallinen viitenumero, jossa on enintään kahdeksan aakkosnumeerista merkkiä

Liite 3

15 - 19 §:SSÄ TARKOITETUT REHUAINELUOKAT, JOIHIN KUULUU ERITYISEN RISKIALTTIITA REHUJA

Rehuaineluokka

Esimerkkejä luokkaan kuuluvista rehuista

Viljojen jyvät

Kaura, ohra, ruis, vehnä, riisi, maissi

Viljojen jyvistä saatavat tuotteet ja oheistuotteet 1)

Vehnägluteeni, lese, rehujauho, maissigluteeni, maissitärkkelys, rankki, mäski

Öljynkasvien siemenet ja hedelmät

Maapähkinä, soijapapu, auringonkukan-, rapsin-, rypsin-, puuvillan-, pellavan- ja seesaminsiemenet

Öljynkasvien siemenistä ja hedelmistä saatavat tuotteet ja oheistuotteet 2)

Rapsi-, rypsi-, kookos-, palmu- ja soijapuristeet, -rouheet ja -proteiinit

Palkokasvien siemenet, niistä saatavat tuotteet ja oheistuotteet

Hernerehujauho

Muut siemenet ja hedelmät, niistä saatavat tuotteet ja oheistuotteet 2)

Puristussivutuotteet ja -massat (esim. sitruspulppa)

Kalat, muut vesieläimet, niistä saatavat tuotteet ja oheistuotteet 3)

Kalajauho

1) Näytteenottovelvollisuus ei koske viljatärkkelyksen hydrolysoituja oheistuotteita (esim. ohramelassi) tai viljatärkkelyksen sokerointiprosessin tuotteita ja oheistuotteita (dekstroosi, glukoosimelassi yms.). Näytteenottovelvollisuus ei myöskään koske leipomoteollisuuden tuotteita ja taikinoita.

2) Näytteenottovelvollisuus ei koske kasviöljyjä

3) Näytteenottovelvollisuus ei koske kalaöljyä

Liite 4

9 §:N 4 MOMENTISSA TARKOITETUT TUOTTEET

1. LISÄAINEET

1.1 Teknologiset lisäaineet:

• asetuksen (EY) (1831/2003) liitteen 1 kohdan b alakohdan ("hapettumisenestoaineet") soveltamisalaan kuuluvat sellaiset lisäaineet, joille on vahvistettu enimmäispitoisuus

1.2 Sensoriset lisäaineet:

• asetuksen (EY) (1831/2003) liitteen I kohdan 2 a alakohdan ("väriaineet") soveltamisalaan kuuluvat lisäaineet: karotenoidit ja ksantofyllit

1.3 Ravitsemukselliset lisäaineet:

• asetuksen (EY) (1831/2003) liitteen I luokkaan 3 kuuluvat kaikki lisäaineet

1.4 Eläintuotantoon vaikuttavat lisäaineet:

• asetuksen (EY) (1831/2003) liitteen I luokkaan 4 kuuluvat kaikki lisäaineet

1.5 Kokkidiostaatien ja histomonostaattien luokka:

• kaikki lisäaineet

2. ESISEOKSET

2.1 Ravitsemukselliset lisäaineet:

• asetuksen (EY) (1831/2003) liitteen I kohdan 3 a alakohdan ("vitamiinit, provitamiinit ja kemiallisesti tarkkaan määritellyt aineet, joilla on samankaltainen vaikutus") soveltamisalaan kuuluvat lisäaineet: A ja D

• asetuksen (EY) N:o 1831/2003 liitteessä I olevan 3 kohdan b alakohdan ("hivenaineyhdisteet") soveltamisalaan kuuluvat lisäaineet: Cu ja Se

2.2 Eläintuotantoon vaikuttavat lisäaineet:

• asetuksen (EY) (1831/2003) liitteen I kohdan 4 d alakohdan ("muut eläintuotantoon vaikuttavat lisäaineet") soveltamisalaan kuuluvat lisäaineet

2.3 Kokkidiostaatien ja histomonostaattien luokka:

• kaikki lisäaineet

3. REHUSEOKSET

3.1 Eläintuotantoon vaikuttavat lisäaineet:

• asetuksen (EY) (1831/2003) liitteen I kohdan 4 d alakohdan ("muut eläintuotantoon vaikuttavat lisäaineet") soveltamisalaan kuuluvat lisäaineet

3.2 Kokkidiostaatien ja histomonostaattien luokka:

• kaikki lisäaineet

Liite 5

REHUAINERYHMÄT, JOTKA VOIDAAN ILMOITTAA YKSITTÄISTEN REHUAINEIDEN NIMEN SIJASTA LEMMIKKIELÄINTEN REHUSEOKSISSA

Rehuaineryhmä

Määritelmä

1.

Liha- ja eläinperäiset tuotteet

Tuoreet tai asianmukaisesti säilötyt lämminverisistä maaeläimistä saatavat lihaisat osat sekä lämminveristen maaeläinten ruhojen tai ruhonosien käsittelyssä syntyvät valmisteet ja tuotteet

2.

Maito ja maitovalmisteet

Tuoreet tai asianmukaisesti käsitellyt valmisteet ja niiden käsittelyssä syntyvät sivutuotteet

3.

Munat ja munavalmisteet

Tuoreet tai asianmukaisesti käsitellyt munavalmisteet sekä niiden käsittelyssä syntyvät sivutuotteet

4.

Rasvat ja öljyt

Eläin- ja kasvirasvat sekä -öljyt

5.

Hiivat

Tapetut ja kuivatut hiivasolut

6.

Kalat ja kalatuotteet

Tuoreet tai asianmukaisesti säilötyt kalat tai niiden osat sekä niiden käsittelyssä syntyvät sivutuotteet

7.

Vilja

Vilja jauhatusasteesta riippumatta tai viljan tärkkelyspitoisesta endospermistä valmistetut tuotteet

8.

Kasvikset

Tuoreet tai asianmukaisesti säilötyt kasvikset ja palkokasvit

9.

Kasviperäiset tuotteet

Erityisesti viljan, kasvisten, palkokasvien ja öljykasvien siementen käsittelyssä syntyvät tuotteet

10.

Kasviperäiset valkuaistiivisteet

Kasviperäiset tuotteet, joissa valkuainen on prosessoimalla rikastettu vähintään 50 % raakavalkuaista kuiva-aineesta sisältäväksi tiivisteeksi ja joiden valkuaisen rakennetta on voitu muuttaa

11.

Kivennäiset

Eläinten rehuksi sopivat epäorgaaniset aineet

12.

Sokerit

Erilaiset sokerit

13.

Hedelmät

Tuoreet tai asianmukaisesti säilötyt hedelmät

14.

Pähkinät

Pähkinöiden sydämet

15.

Siemenet

Siemenet sellaisenaan tai karkeaksi murskattuna

16.

Merilevä

Tuore tai asianmukaisesti käsitelty merilevä

17.

Nilviäiset ja äyriäiset

Tuoreet tai asianmukaisesti säilötyt nilviäiset, äyriäiset, kuorelliset merieläimet sekä niiden käsittelyssä syntyvät sivutuotteet

18.

Hyönteiset

Hyönteiset ja niiden kehitysasteet

19.

Leipomotuotteet

Leivät, kakut, keksit ja makaronivalmisteet

Liite 6

EUROOPAN UNIONI

A

1 Lähettäjä/Viejä

Kolmansista maista EU:in tuotuja rehuja koskeva tarkastus  

2 Sarjanumero  

3 Vastaanottaja

4 Tulliasiakirjan numero  

5 Liiteasiakirja  

1. [   ] Kyllä 2. [   ] Ei

6 Ilmoittaja/Edustaja

7 Alkuperä

7.1 Tunnistenumero (jos käytettävissä)

8 Tavaroiden kuvaus

9 CN-koodi

11 Bruttopaino (kg)

[   ] 8.1  

[   ] 8.4

[   ] 8.2

[   ] 8.5

10 Pakkausten lukumäärä

12 Nettopaino (kg)

[   ] 8.3

B

13 MMMa 11/09 11 §:ssä tarkoitetut asiakirja- ja tunnistustarkastukset

13.2 Tunnistustarkastus

13.1 [   ] Asiakirjatarkastus

1. [   ] Kyllä

2. [   ] Ei

Suoritetut tarkastukset      

14 MMMa 11/09 11 §:ssä tarkoitetut fyysiset tarkastukset

14.2 Laboratoriokokeita tehty 1. [ ] Kyllä 2. [ ] Ei

Analyysityyppi:

14.1 Fyysinen tarkastus 1. [   ] Kyllä 2. [   ] Ei

Jos kokeita on tehty, liittäkää mukaan jäljennös tuloksista

14.3 Laboratoriokokeet käynnissä: 1. [   ] Kyllä  2. [   ] Ei

Analyysityyppi:

C

15 Maahantulopaikan toimivaltaisen viranomaisen täydelliset tunnistetiedot ja virallinen leima

16 Valtuutettu viranomainen

Varmentaminen    

Paikka ja aika

Allekirjoitus

Nimen selvennös  

D

17 (Valinnainen) Varattu kohdejäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle

Liite 7

YKSITYISKOHTAISET SÄÄNNÖT LIITTEESSÄ 6 TARKOITETUN ASIAKIRJAN OSAN A TÄYTTÄMISEKSI

A Maahantuotuun erään liittyvät tiedot

1. Lähettäjä / Viejä

Ilmoittakaa asianomaisen henkilön tai yrityksen täydellinen nimi ja osoite.

2. Sarjanumero

Merkitkää toimivaltaisen viranomaisen asiakirjalle antama juokseva numero.

3. Vastaanottaja

Ilmoittakaa sen henkilön täydellinen tai yrityksen täydellinen nimi ja osoite, jolle tavarat toimitetaan.

4. Tulliasiakirja

Merkitkää tulliasiakirjan numero.

5. Liiteasiakirja

Ilmoittakaa erän mukana seuraava asiakirjan viite.

6. Ilmoittaja / Edustaja

Ilmoittakaa asianomaisen henkilön tai yrityksen täydellinen nimi ja osoite. Jos ilmoittaja ja viejä / lähettäjä ovat sama henkilö, merkitkää "lähettäjä" tai "viejä".

7. Alkuperä

Ilmoittakaa alkuperäyrityksen tai -paikan nimi ja osoite.

7.1 Ilmoittakaa mahdollisuuksien mukaan laitoksen tunnistenumero.

8. Tavaroiden kuvaus

Merkitkää rasti oikeaan kohtaan:

[ ] 8.1 — lisäaineet / esiseokset

[ ] 8.2 — rehuaineet

[ ] 8.3 — rehuseokset

[ ] 8.4 — erityisiin ravitsemuksellisiin tarkoituksiin tarkoitetut rehut

[ ] 8.5 — muut tuotteet, täsmentäkää

9. CN-koodi

Merkitkää CN -koodi.

10. Pakkausten lukumäärä

Ilmoittakaa pakkausten lukumäärä tai merkitkää "irtotavarana "pakkaamattomien tuotteiden osalta.

11. Bruttopaino (kg)

Merkitkää bruttopaino kilogrammoina.

12. Nettopaino (kg)

Merkitkää nettopaino kilogrammoina.

Liite 8

26 §:SSÄ TARKOITETUN ALKUTUOTANNON TOIMIJAN KIRJANPITOVAATIMUKSET

a) Elintarviketuotantoon tarkoitettujen eläinten rehuista 1) eläinlaji ja -ryhmäkohtaisesti:

-rehun nimi tai luonne 2) ja rehun määrä

-rehun myyjän/toimittajan nimi ja osoite, rehun toimituspäivä sekä rehuvaraston

-tunniste, johon kyseinen rehu on toimitettu 3)

-rehun käytön lopettamisaika mikäli käyttöön liittyy varoaika

b) Tilalta myydystä / luovutetusta rehusta:

-rehun nimi tai luonne ja rehun määrä

-rehun ostajan / vastaanottajan nimi ja osoite sekä rehun toimituspäivä

c) Rehuista otettujen näytteiden tulokset

d) Kasvinsuojeluaineiden ja biosidien käytöstä:

-käytetty kasvinsuojeluaine tai biosidi ja sen määrä

-käyttöaika

Rehukirjanpitovaatimukseksi riittää myös osto- ja / tai myyntikuittien tai muiden vastaavien tositteiden, kuten lohkokohtaisen kirjanpidon, säilyttäminen, jos niistä käy selville yllä esitetyt kirjanpidossa vaadittavat asiat.

Rehujen tutkimustulosten kirjanpitovaatimukseksi riittää niistä saatujen tutkimustodistusten säilyttäminen.

Jos viljelijä on sitoutunut ympäristötukeen, ympäristötuen ehtojen mukaisesti tehdyt muistiinpanot kasvinsuojeluaineiden käytöstä ovat riittävät myös rehuvaatimusten osalta.

1)  koskee myös tilalla itse tuotettua rehua

2)  esimerkiksi rypsirouhe

3) ) Rehuvarastojen yksilöintiin tarvittavista merkinnöistä ja niiden käyttämisestä kotieläintiloilla on valmisteltu elinkeinon toimesta ohje. Ohje löytyy Eläintautien torjuntayhdistyksen ETT ry:n internet-sivuilta osoitteesta www.ett.fi .  Ohjeen noudattaminen on vapaaehtoista.