Teollista tai siihen verrattavaa tuotannollista toimintaa harjoittavien yritysten vesiensuojeluinvestointien, ilmansuojeluinvestointien ja jätteiden hyödyntämisinvestointien (ympäristönsuojeluinvestoinnit) sekä Suomessa toteutettavien uusiutuvan energian hankkeiden ja energiatehokkuuden parantamiseen tarkoitettujen hankkeiden (energiainvestoinnit) rahoittamiseen myönnettyjen luottojen ja muun rahoituksen vakuudeksi valtion erityisrahoitusyhtiöstä annetussa laissa (443/1998) tarkoitettu yhtiö (erityisrahoitusyhtiö) voi myöntää valtiontakauksia siten kuin tässä laissa säädetään. Valtiontakaus voidaan myöntää myös tällaisen hankkeen muutos-, korjaus- tai parannustöitä varten otettavien luottojen vakuudeksi.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuja valtiontakauksia voidaan antaa yrityksen koosta riippumatta. Takausta annettaessa on kiinnitettävä huomiota ympäristönsuojeluinvestoinneista ja energiainvestoinneista johtuvien toimenpiteiden tehokkuuteen ja kannattavuuteen.

Tässä laissa takausluotolla tarkoitetaan erityisrahoitusyhtiön tämän lain nojalla takaamaa luottoa tai muuta rahoitusta.

Ulkomailla toteutettavien Suomen ympäristön tilaa merkittävästi parantavien investointien (ulkomaiset ympäristönsuojeluinvestoinnit) rahoittamiseen erityisrahoitusyhtiö voi myöntää valtiontakauksia siten kuin tässä laissa säädetään.

Ennen valtiontakauksen myöntämistä ympäristönsuojeluinvestointeihin tai energiainvestointeihin erityisrahoitusyhtiön on hankittava riittävä selvitys investoinnin tarkoituksenmukaisuudesta ja tehokkuudesta ympäristönsuojeluinvestointien osalta ympäristönsuojelun ja jätteiden hyödyntämisen kannalta sekä energiainvestoinnin osalta uusiutuvan energian lisäämiseen liittyvien tavoitteiden, kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen tai energiatehokkuuden parantamisen kannalta.

Ulkomaisten ympäristönsuojeluinvestointien osalta erityisrahoitusyhtiön on hankittava 1 momentissa tarkoitetun selvityksen lisäksi ulkoasiainministeriöltä lausunto investoinnin tarkoituksenmukaisuudesta.

Valtion edun turvaamiseksi tässä laissa tarkoitetusta takaustoiminnasta aiheutuvan tappionvaaran varalta voidaan suojautua vakuutuksilla, vakuuksilla, vastuiden vaihtosopimuksilla ja muilla järjestelyillä (suojautumisjärjestelyt).

Tämän lain nojalla myönnettyjen takausluottojen pääomasta saa samanaikaisesti olla takaisin maksamatta yhteensä enintään 1 000 miljoonaa euroa, kuitenkin siten, että 1 a §:ssä tarkoitettujen takausten takausvastuu saa olla enintään 100 miljoonaa euroa. Edellä tarkoitettuja takausvastuita laskettaessa otetaan huomioon voimaan tulleiden takausten kattamien luottojen taattu pääoma ja sitovista takaustarjouksista puolet luottojen taattavasta pääomasta.

Muun kuin euromääräisen luoton määrä lasketaan Euroopan keskuspankin julkaiseman, takausta myönnettäessä voimassa olevan viitekurssin mukaan. Euroopan keskuspankin kurssilistalta puuttuvan valuutan kurssi lasketaan käyttäen valuutan takausta myönnettäessä voimassa olevaa käypää kansainvälistä kurssia sellaisessa valuutassa, jolle on käytettävissä Euroopan keskuspankin kurssi.

Laissa tarkoitettuja takauksia koskevista päätöksistä voidaan periä käsittelymaksu, jota määrättäessä otetaan huomioon käsittelystä aiheutunut työmäärä ja käsittelystä aiheutuneet kustannukset.

Laissa tarkoitetuista takauksista peritään takausmaksu, jota määrättäessä otetaan huomioon riskiajan pituus, riskin kohteen luottokelpoisuus ja muut katettavaan riskiin vaikuttavat seikat.

Tässä laissa tarkoitettuja takauksia hallinnoi 1 §:ssä tarkoitettu erityisrahoitusyhtiö. Yhtiö myös vahvistaa takauksiin ja takuisiin sovellettavat yleiset sopimusehdot sekä tekee 4 §:ssä tarkoitetut sopimukset sekä suojautumisjärjestelyt ja muut sitoumukset.

Erityisrahoitusyhtiön on tässä laissa tarkoitettujen takausten käsittelyssä ja niitä hallinnoidessaan noudatettava, mitä hallintolaissa (434/2003) ja kielilaissa (423/2003) säädetään.

Yhtiön palveluksessa olevaan henkilöstöön ja sen toimielinten jäseniin sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä niiden käsitellessä tässä laissa tarkoitettuja asioita.

Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa (412/1974).

Asiakirjojen julkisuudesta sekä tietojen saantia koskevista rajoituksista ja vaitiolovelvollisuudesta säädetään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) ja valtion erityisrahoitusyhtiöstä annetun lain 5 §:ssä.