Vakuutusteknisistä riskeistä johtuvien suureiden ja tasoitusmäärän laskemista varten käytetään liitteessä 1 esitettyä vakuutuslajiryhmittelyä.

Jos jonkin liitteen 1 vakuutuslajiryhmän osuus yhtiön omalla vastuulla olevasta vakuutusmaksutulosta on vähäinen, voidaan vakuutuslajiryhmä tasoitusmäärän rajoja ja tasoitusmäärää laskettaessa liittää toiseen sopivaksi katsottuun lajiryhmään edellyttäen, että liittämisellä ei ole olennaista vaikutusta tasoitusmäärän rajoihin.

Yhtiö voi käyttää myös hienojakoisempaa vakuutuslajijakoa kuin mitä liitteessä 1 on esitetty.

Jos jonkin vakuutuslajiryhmän kohdalla liitteessä 5 esitetyllä tavalla laskettu keskimääräinen vahinkosuhde ei ole riittävän stabiili vakuutuslajiryhmän pienuuden vuoksi, voidaan keskimääräistä vahinkosuhdetta laskettaessa pieniä vakuutuslajiryhmiä harkinnan mukaan yhdistää keskenään tai liittää johonkin suurempaan vakuutuslajiryhmään. Näin saatua keskimääräistä vahinkosuhdetta käytetään kaikissa samaan ryhmään yhdistettyjen vakuutuslajiryhmien tasoitusmäärälaskelmissa.

Sijoitusriskistä johtuvien suureiden laskemista varten vahinkovakuutusyhtiön sijoitukset jaetaan 4—9 §:ssä määriteltyihin ryhmiin ja kohtiin.

Lainasaamisten ryhmään luetaan vakuutusyhtiön myöntämään velkasitoumukseen perustuvat lainasaamiset, joiden takaisinmaksuaika on pidempi kuin yksi vuosi.  Lisäksi ryhmään kuuluvat kaikki muut riskiltään ja laina-ajaltaan niihin rinnastettavat saamiset, velkasitoumukset, talletustodistukset ja muut vastaavat sijoitukset, ei kuitenkaan joukkovelkakirjalainoja eikä niiden korkoja.  Ryhmään luetaan myös sinne sisältyville sijoituksille kertyneet, vielä saamatta olevat, korot.

Rahamarkkinavälineiden ja lyhytaikaisten saamisten ryhmään luetaan lyhytaikaiset velkasitoumukset, yritys-, sijoitus- ja kuntatodistukset sekä muut yhden vuoden kuluessa erääntyvät saamiset, ei kuitenkaan joukkovelkakirjalainoja eikä niiden korkoja. Lyhytaikaisiin saamisiin luetaan myös ensi- ja jälleenvakuutusliikkeestä johtuvat saamiset vakuutuksenottajilta, vakuutuksenantajilta ja vakuutusedustajilta, verosaamiset ja muut saamiset ETA- tai OECD-valtioilta ja muilta julkisyhteisöiltä, saamiset takuurahastolta, rahat ja pankkisaamiset sekä talletukset luottolaitoksissa ja muissa laitoksissa, joilla on oikeus vastaanottaa talletuksia.

Lisäksi edellytetään, että 1 momentissa tarkoitetun velallisen kotipaikka on ETA- tai OECD-valtiossa, velkasitoumuksella käydään kauppaa ETA- tai OECD-valtiossa sijaitsevilla säännellyillä markkinoilla tai velkasitoumuksen takaajana on ETA- tai OECD-valtiossa sijaitseva vakuutusyhtiö tai talletuspankki.

Osakkeiden ja osuuksien, pääomalainojen ja eräiden muiden sitoumusten ryhmään luetaan osakkeet ja osuudet, pääomalainat ja muut sellaiset sitoumukset, joilla on huonompi etuoikeus kuin velallisen muilla sitoumuksilla.

Pääomalainat ja muut sellaiset sitoumukset, joilla on huonompi etuoikeus kuin velallisen muilla sitoumuksilla, luetaan 6 §:n 2 kohdassa tarkoitettuihin joukkovelkakirjalainoihin, jos niiden takaisinmaksamisen vakuutena on ETA- tai OECD-valtiossa sijaitsevan luottolaitoksen tai vakuutusyhtiön myöntämä takaus.

Muiden sijoitusten ryhmään luetaan muut kuin 4—8 §:ssä tarkoitetut sijoitukset.

Osuudet sijoitusrahastoissa tai muissa niihin rinnastettavissa yhteissijoitusyrityksissä sijoitetaan edellä 4—9 §:ssä määriteltyihin ryhmiin seuraavasti:

1) sijoitus jaetaan ryhmiin ja niiden alaryhmiin ensisijaisesti yhteissijoitusyrityksen sääntöjen, sijoituspolitiikan tai sijoituskorin esittelyn mukaisesti; 2) jollei ryhmittely ole mahdollinen 1 kohdan mukaan, sijoitus ryhmitellään kokonaisuudessaan yhteissijoitusyrityksen riskipitoisimman sijoituksen mukaan.

Jos yhteissijoitusyritys sijoittaa varat edelleen toisten yhteissijoitusyritysten osuuksiin, ryhmitellään yhteissijoitusyritys kohteena olevien toisten yhteissijoitusyritysten perusteella 1 momentin 1 tai 2 kohdan mukaisesti.

ETA- tai OECD-valtiossa sijaitsevaan omaisuuteen sijoittavat pääomarahastot luetaan 7 §:n 2 momentin 2 kohdassa ja muut pääomarahastot 9 §:ssä tarkoitettuun muiden sijoitusten ryhmään.

Riskisijoitusrahastot luetaan 7 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettuun omaisuuteen edellyttäen, että niiden toteutuneiden tuottojen perusteella laskettu keskihajonta ei ylitä liitteen 4 mukaista edellä mainitun kohdan hajontaa ja että niiden toimintaa tai markkinointia valvoo jokin ETA- tai OECD-valtion viranomainen ja että rahaston osuudella käydään kauppaa ETA- tai OECD-valtiossa sijaitsevilla säännellyillä markkinoilla. Toteutunutta hintavaihtelua arvioidaan kuukausihavaintoihin perustuen kahdelta viimeiseltä vuodelta.  Muut riskisijoitusrahastot luetaan 9 §:ssä tarkoitettuun muiden sijoitusten ryhmään.

Johdannaissopimukset sisällytetään 4—9 §:ssä määriteltyihin ryhmiin, jos ne pienentävät sijoitusriskiä tai mahdollistavat sijoitusten tehokkaan hoidon.  Johdannaiset on arvostettava varovaisesti, ja ne otetaan huomioon arvostettaessa niitä varoja, joihin ne liittyvät.

Johdannaissopimukset luokitellaan korko-, osake-, valuutta- ja muihin johdannaisiin.  Korkojohdannaissopimukset käsitellään yhdessä 6 §:ssä tarkoitettujen joukkovelkakirjalainasijoitusten kanssa ja osakejohdannaissopimukset yhdessä 7 §:ssä tarkoitettujen osakkeiden ja osuuksien kanssa. Suojaavien valuuttajohdannaissopimusten käyvät arvot lisätään sellaisinaan 5 §:n mukaisiin sijoituksiin. Muiden valuuttajohdannaissopimusten ja muiden johdannaissopimusten käyvät arvot lisätään sellaisinaan 9 §:n mukaisiin muihin sijoituksiin.

Sijoitusriskistä johtuva pääomavaatimus lasketaan liitteen 2 kaavalla (1). Jos kaavan tulos on negatiivinen, on sijoitusriskistä johtuva pääomavaatimus nolla.

Vakuutusteknisistä riskeistä johtuva pääomavaatimus lasketaan liitteen 2 kaavalla (2).

Sijoitusriskistä johtuvan pääomavaatimuksen laskennassa käytettävistä parametreista säädetään liitteessä 4. Muista laskennassa käytettävistä parametreista säädetään liitteessä 5.

Yksittäisestä vahinkotapahtumasta johtuvan pääomavaatimuksen laskemista varten yhtiön on määriteltävä suurin yksittäinen yhtiön vastuulle jäävä korvausmäärä kussakin 2 §:ssä tarkoitetussa vakuutuslajiryhmässä ottaen huomioon suurimmat realistisesti ajateltavissa olevat vahingot.

Lakisääteisessä tapaturmavakuutuksessa ja liikennevakuutuksessa pidetään suurimpana mahdollisena vahinkona ennen jälleenvakuuttajien osuuden vähentämistä 1,7 miljoonan euron vahinkoa.

Vastaanotetussa kokonaisylivahinkojälleenvakuutuksessa lasketaan suurin vahinko ensivakuuttajan liikkeen luonne huomioonottaen 99 prosentin varmuusrajalla.

Luotto- ja takausvakuutuksen muodostamassa vakuutuslajiryhmässä suurin yksittäinen vahinko on suurin riskikohteittain lasketuista nettoluottovastuumääristä. Riskikohdetta määrättäessä on otettava huomioon myös läheiset taloudelliset riippuvuussuhteet. Samaa menettelyä on noudatettava näiden lajien osalta myös vastaanotetussa jälleenvakuutuksessa. Jos riskikohde on vakuutusyhtiö, jolle on annettu luottovakuutus tai sen jälleenvakuutus, kokonaisriskiin luetaan myös tämän vakuutusliikkeen menevän jälleenvakuutuksen vakuutusmäärien yhteissumma siltä osin kuin menevä liike on annettu riskikohteena olevalle vakuutusyhtiölle tai vakuutusyhtiölle, joka kuuluu samaan konserniin kuin riskikohteena oleva vakuutusyhtiö, jollei Finanssivalvonta ole antanut tästä poikkeuslupaa.

Kun lasketaan yksittäisestä vahinkotapahtumasta johtuvaa pääomavaatimusta, otetaan huomioon vakuutuslajien välinen riippuvuus.

Tasoitusmäärän yläraja lasketaan liitteen 3 kaavalla (1).

Tasoitusmäärän normaalimäärä  lasketaan liitteen 3 kaavoilla (1)—(11).

Tasoitusmäärästä tulokseen purettava määrä lasketaan liitteen 3 kaavoilla (2) ja (12)—(15).

Tasoitusmäärä saadaan 15 §:n mukaisen tasoitusmäärän normaalimäärän ja  16 §:n mukaisen  tasoitusmäärästä tulokseen purettavan määrän erotuksena.

Vakuutusteknisistä riskeistä johtuvana pääomavaatimuksena ja yksittäisestä vahinkotapahtumasta johtuvana pääomavaatimuksena voidaan käyttää edellisen vuoden lopun mukaisia arvoja silloin, kun uusi laskelma johtaisi todennäköisesti samaa suuruusluokkaa olevaan lopputulokseen. Jos vakuutusliikkeessä on kuitenkin tapahtunut edellisen vuoden lopun jälkeen muutoksia, jotka oleellisesti vaikuttavat pääomavaatimusten suuruuteen, nämä tulee arvioida uudelleen. Samoin on meneteltävä, jos on perusteltua syytä olettaa, että oikaistu vakavaraisuuspääoma on tavoiterajan alapuolella.

Tasoitusmäärän yläraja tulee arvioida uudelleen siinä tapauksessa, että se todennäköisesti poikkeaa oleellisesti edellisen tilinpäätöksen mukaisesta arvosta ja että sillä on vaikutusta tasoitusmäärän suuruuteen.

Tehtäessä laskelmia 1 ja 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa, käytetään laskelmissa maksutuottona arvioita koko vuoden maksutuotoista.

Edellä 1 momentin 9 kohdassa tarkoitettujen parametrien arvot voivat poiketa liitteessä esitetystä oletusarvosta vain, jos vakuutusyhtiö on tehnyt asiasta perustellun hakemuksen Finanssivalvonnalle ja Finanssivalvonta on hakemuksen hyväksynyt. Hakemuksen perusteluissa on esitettävä arvio yhtiön vakavaraisuusaseman ja vakuutusliikkeen ennakoidusta kehityksestä tulevina vuosina sekä selvitys tasoitusmäärän muutoksen vaikutuksesta vakuutusmaksuihin.

Yhtiön tulee liittää tilinpäätösasiakirjoihin yhtiön vastuullisen vakuutusmatemaatikon allekirjoittama selvitys tasoitusmäärän ja oikaistun vakavaraisuuspääoman sekä niiden rajojen laskennasta. Selvityksestä on käytävä yksityiskohtaisesti ilmi, että oikaistu vakavaraisuuspääoma täyttää sille asetetut vaatimukset ja että tasoitusmäärä on sille vakuutusyhtiölain 9 luvun 4 §:n 3 momentin mukaisesti lasketun alarajan ja tämän asetuksen 14 §:n mukaisesti lasketun ylärajan välissä.

Edellä 1 momentissa tarkoitetusta selvityksessä on esitettävä riittävän selkeästi ja riittävällä tarkkuudella tämän asetuksen mukaisten yhtiökohtaisten tekijöiden ja muuttujien laskenta.

Tämä asetus tulee voimaan 21 päivänä marraskuuta 2011.

Tällä asetuksella kumotaan vahinkovakuutusyhtiön oikaistun vakavaraisuuspääoman rajojen, tasoitusmäärän ja sen rajojen laskennasta sekä laskennan laskuperusteista annettu sosiaali- ja terveysministeriön asetus (622/2008).