Maanmittaustoimisto maksaa 2 §:ssä tarkoitetut varat ennakolta tilan omistajalle tai haltijalle taikka toimitusmiesten esityksestä muulle toimituksessa nimetylle henkilölle, yhteisölle tai viranomaiselle.

Jos 1 momentissa tarkoitettuja varoja on nostettu ennen kuin työ on tehty, nostettua määrää vastaava työ on tehtävä kahden vuoden kuluessa rahaerän nostamisesta. Erityisestä syystä maanmittaustoimisto voi kuitenkin myöntää määräaikaan pidennystä enintään kaksi vuotta kerrallaan. Jos työ ei valmistu määräajassa, nostettu määrä on perittävä takaisin ja maksettava sille nostamispäivästä lukien korkolain (633/1982) 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukainen vuotuinen korko.

Jollei 1 momentissa tarkoitettuja varoja nosteta viiden vuoden kuluessa 6 §:n 2 momentissa tarkoitetun päätöksen antamisesta, oikeus niiden saamiseen on menetetty, ellei maanmittaustoimisto erityisestä syystä toisin päätä.

Yksityisen henkilön ja kuolinpesän on suoritettava valtion varoista maksettujen kustannusten takaisin perittävän osan takaisinmaksu 12 prosentin suuruisina vuotuismaksuina, joista luetaan koroksi neljä prosenttia kulloinkin suorittamatta olevalle pääomalle ja muu osa pääoman lyhennykseksi. Muiden osakkaiden on suoritettava edellä tarkoitetuista kustannuksista takaisin perittävä osa yhdellä kertaa sen mukaan kuin valtioneuvoston asetuksella säädetään.

Velvollisuudesta suorittaa pääomamäärältään vähäinen saaminen yhdellä kertaa sekä vuotuismaksujen suorittamisen alkamisajasta ja niiden ylimääräisestä lyhentämisestä säädetään valtioneuvoston asetuksella.

Jos takaisin perittäviä kustannuksia ei suoriteta erääntymispäivänä, peritään viivästyneen maksun määrälle korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukainen vuotuinen viivästyskorko erääntymispäivästä lukien siihen päivään saakka, kunnes maksu suoritetaan.

Kun päätös kustannusten takaisin perimisestä on tehty, maanmittaustoimiston on viipymättä lähetettävä asianomaiselle kirjaamisviranomaiselle ilmoitus 10 §:ssä tarkoitetusta panttivastuusta merkinnän tekemiseksi lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin. Valtioneuvoston asetuksella säädetään, mitä määrää pienemmistä takaisin perittävistä kustannuksista ei kuitenkaan tarvitse tehdä ilmoitusta eikä merkintää.