2010

76/2010 Valtioneuvoston asetus merenkulun ympäristönsuojelusta

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty liikenne- ja viestintäministeriön esittelystä, säädetään 29 päivänä joulukuuta 2009 annetun merenkulun ympäristönsuojelulain (1672/2009) 2 luvun 10 §:n, 4 luvun 10 §:n, 5 luvun 7 §:n, 6 luvun 6 §:n, 7 luvun 15 §:n, 9 luvun 8 §:n, 10 luvun 1 §:n 3 momentin, 10 luvun 5 §:n ja 11 luvun 3 §:n nojalla:

 1 luku Yleiset säännökset
1 § Asetuksen tarkoitus

Tällä asetuksella annetaan merenkulun ympäristönsuojelulaissa tarkoitetut tarkemmat säännökset MARPOL 73/78 -yleissopimuksen, Helsingin sopimuksen ja Suomea sitovien muiden kansainvälisten velvoitteiden sekä Euroopan unionin säädösten täytäntöön panemiseksi Suomen vesialueella ja talousvyöhykkeellä sekä suomalaisten alusten osalta myös Suomen aluevesien ja talousvyöhykkeen ulkopuolella.
2 § Asetuksen soveltaminen Suomen sisävesialueella ja kotimaan liikenteessä

Tämän asetuksen säännöksiä sovelletaan myös Suomen sisävesialueella ja kotimaan liikenteessä. Poikkeuksista asetuksen soveltamiseen sisävesialueella ja kotimaan liikenteessä säädetään jäljempänä.
2 luku Aluksista aiheutuvien öljypäästöjen ehkäiseminen
1 § Öljyn päästörajoitukset alukselta

Merenkulun ympäristönsuojelulain 2 luvun 1 §:n 1 momentin mukaisesti alukselta voi päästää öljypitoista seosta veteen Suomen aluevesillä ja talousvyöhykkeellä sen alueen ulkopuolella, joka ulottuu neljän meripeninkulman etäisyydelle lähimmästä maasta laskettuna, jos kaikki seuraavat MARPOL 73/78 yleissopimuksen I liitteessä määrätyt edellytykset täyttyvät:

 1)

veteen pumpattavan poistoveden öljypitoisuus on alle 15 miljoonasosaa;

 2)

alus kulkee reitillään;

 3)

öljypitoinen seos käsitellään MARPOL 73/78 –yleissopimuksen I liitteen mukaisissa öljynsuodatuslaitteissa, joissa on automaattinen hälytys ja automaattinen öljypitoisen seoksen tyhjennyksen pysäytyslaitteisto; ja

 4)

öljypitoinen seos ei ole peräisin öljysäiliöalusten lastinsiirtopumppujen pilssivesikaivoista.

Öljysäiliöaluksella edellytetään 1 momentissa säädetyn lisäksi, että öljypitoiseen seokseen ei ole sekoittunut öljylastin jäännöksiä.

Suomalaiseen alukseen sovelletaan 1 ja 2 momenttia myös Suomen vesialueen ja talousvyöhykkeen ulkopuolella kuitenkin siten, että aluksen purjehtiessa MARPOL 73/78 -yleissopimuksen I liitteessä mainittujen erityisalueiden ulkopuolella 1 momentin 3 kohdan sijasta vähimmäisvaatimuksena on, että öljypitoinen seos käsitellään I liitteen 14 säännön mukaisessa öljynsuodatinlaitteessa.
2 § Öljyn päästörajoitukset porauslautalta ja muulta alustalta

Mitä 2 luvun 1 §:ssä säädetään, sovelletaan myös kiinteään tai kelluvaan porauslauttaan ja muuhun alustaan.
3 luku Aluksista aiheutuvien haitallisten nestemäisten aineiden päästöjen ehkäiseminen
1 § Haitallisten nestemäisten aineiden luokitus

Haitalliset nestemäiset aineet jaetaan ympäristövaarallisuutensa perusteella neljään luokkaan siten kuin MARPOL 73/78 -yleissopimuksen II liitteen 6 säännössä määrätään.

Luokkaan X luokitellaan haitalliset nestemäiset aineet, jotka, jos ne lasketaan veteen säiliön puhdistus- tai painolastin vähentämistoimenpiteiden johdosta, aiheuttaisivat suuren vaaran joko vesistön luonnonvaroille tai ihmisen terveydelle.

Luokkaan Y luokitellaan haitalliset nestemäiset aineet, jotka, jos ne lasketaan veteen säiliön puhdistus- tai painolastin vähentämistoimenpiteiden johdosta, aiheuttaisivat vaaran joko vesistön luonnonvaroille tai ihmisen terveydelle tai aiheuttaisivat haittaa viihtyisyydelle tai vesistön laillisille käyttömuodoille.

Luokkaan Z luokitellaan haitalliset nestemäiset aineet, jotka, jos ne lasketaan veteen säiliön puhdistus- tai painolastin vähentämistoimenpiteiden johdosta, aiheuttaisivat vähäisen vaaran joko vesistön luonnonvaroille tai ihmisen terveydelle.

Luokkaan OS luokitellaan aineet, joista on niitä MARPOL 73/78 –yleissopimuksen II liitteen 6 säännön mukaisesti arvioitaessa havaittu, että ne eivät kuulu luokkiin X, Y tai Z.

2 § Luokkaan X kuuluvien haitallisten nestemäisten aineiden purkamista ja säiliön pesua koskevat vaatimukset

Säiliö, josta on purettu luokkaan X kuuluvaa ainetta, on esipestävä MARPOL 73/78 -yleissopimuksen II liitteen 13 säännön 6 kohdan mukaisesti ennen kuin alus lähtee purkusatamasta. Säiliöön jääneet jätteet on tyhjennettävä vastaanottolaitteistoon, kunnes aineen pitoisuus kyseiseen laitteistoon tyhjennettävässä poistovedessä on enintään 0,1 painoprosenttia, minkä jälkeen säiliö tyhjennetään ja säiliön pesua valvova tarkastaja merkitsee tiedot lastipäiväkirjaan II liitteen 16 säännön mukaisesti.

Säiliöön myöhemmin laskettava vesi voidaan tyhjentää veteen MARPOL 73/78 -yleissopimuksen II liitteen 13 säännön 2 kohdan mukaisesti.

3 § Luokkaan Y kuuluvien haitallisten nestemäisten aineiden purkamista ja säiliön pesua koskevat vaatimukset

Säiliö, josta on purettu luokkaan Y kuuluvaa MARPOL 73/78 -yleissopimuksen II liitteen 1 säännön 17 kohdassa määriteltyä korkeaviskoosista ainetta tai 15 kohdassa määriteltyä jähmettyvää ainetta, on esipestävä II liitteen 13 säännön 6 kohdan mukaisesti ennen kuin alus lähtee purkusatamasta. Säiliöön jääneet jätteet on tyhjennettävä vastaanottolaitteistoon, kunnes aineen pitoisuus kyseiseen laitteistoon tyhjennettävässä poistovedessä on enintään 0,1 painoprosenttia, minkä jälkeen säiliö tyhjennetään ja säiliön pesua valvova tarkastaja merkitsee tiedot lastipäiväkirjaan.

Säiliöön myöhemmin laskettava vesi voidaan tyhjentää veteen MARPOL 73/78 -yleissopimuksen II liitteen 13 säännön 2 kohdan mukaisesti.

4 § Luokkaan Y ja Z kuuluvien haitallisten nestemäisten aineiden purkamista ja säiliön pesua koskevat vaatimukset

Luokkaan Y kuuluvat aineet muissa kuin 3 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa sekä luokkaan Z kuuluvat aineet on tyhjennettävä menettelytapaohjekirjan mukaisesti. Muussa tapauksessa säiliö on esipestävä tai on ryhdyttävä tarkastajan vaatimiin MARPOL 73/78 -yleissopimuksen II liitteen 16 säännön 1 kappaleessa mainittuihin vaihtoehtoisiin toimenpiteisiin.

Säiliöön myöhemmin laskettava vesi voidaan tyhjentää veteen MARPOL 73/78 -yleissopimuksen II liitteen 13 säännön 2 kohdan mukaisesti.

5 § Kemikaalisäiliöaluksen rakenteelliset vaatimukset

Merenkulun ympäristönsuojelulain 1 luvun 2 §:ssä määritellyn kemikaalisäiliöaluksen, joka kuljettaa luokkiin X, Y tai Z kuuluvia aineita, ja öljysäiliöaluksen tai muun säiliöaluksen, joka voi kuljettaa MARPOL 73/78 -yleissopimuksen II liitteen mukaisesti haitallisia nestemäisiä aineita, on täytettävä ne vaatimukset, jotka kemikaalisäiliöalukselle asetetaan MARPOL 73/78 –yleissopimuksen II liitteen 11 ja 12 säännössä:

 1)

1 päivänä heinäkuuta 1986 tai sen jälkeen rakennetun kemikaalisäiliöaluksen on täytettävä kansainvälisissä merikuljetuksissa sovellettavan Kansainvälisen merenkulkujärjestön, jäljempänä IMO, nestemäisten vaarallisten kemikaalien merikuljetussäännöstön vaatimukset (IBC-säännöstö) ja ennen 1 päivänä heinäkuuta 1986 rakennetun kemikaalisäiliöaluksen on täytettävä IMO:n kemikaalien irtolastikuljetussäännöstön vaatimukset (BCH-säännöstö);

 2)

aluksen pumppaus-, putkisto- ja purkamisjärjestelyjen ja jätesäiliöiden on täytettävä MARPOL 73/78 –yleissopimuksen II liitteen 12 säännön vaatimukset.
6 § Lastin jäännösten tuulettaminen

Sellaisen lastin jäännösten poistamiseen säiliöstä, joiden höyrypaine ylittää 5 kilopascalia 20 celsiusasteen lämpötilassa, voidaan käyttää MARPOL 73/78 –yleissopimuksen II liitteen 13 säännön 3 kohdan ja II liitteen 7 lisäyksen mukaisia tuuletusmenetelmiä. Tällaisessa tapauksessa säiliöön myöhemmin laskettavaan veteen ei sovelleta MARPOL 73/78 –yleissopimuksen II liitteen haitallisen nestemäisen aineen tyhjennystä koskevia vaatimuksia.
4 luku Aluksista aiheutuvien käymäläjätevesipäästöjen ehkäiseminen
1 § Käymäläjäteveden päästökieltoa ja päästörajoitusta koskevat vaatimukset aluksella

Käymäläjäteveden päästäminen veteen merenkulun ympäristönsuojelulain 1 luvun 2 §:ssä määritellyllä Suomen vesialueella ja talousvyöhykkeellä sekä suomalaisesta aluksesta myös Suomen aluevesien ja talousvyöhykkeen ulkopuolella on kielletty seuraavin poikkeuksin:

 1)

käsiteltyä käymäläjätevettä saa päästää suomalaisesta aluksesta laivavarusteista annetun asetuksen (925/1998) ja muun Euroopan unionin jäsenvaltion lipun alla purjehtivasta aluksesta laivavarusteista annetun neuvoston direktiivin 96/98/EY mukaisesti hyväksytyn sekä muun vieraan valtion lipun alla purjehtivasta aluksesta aluksen lippuvaltion hallinnon hyväksymän käymäläjäteveden käsittelylaitteiston kautta;

 2)

käsiteltyä käymäläjätevettä saa päästää aluksesta veteen vähintään kolmen meripeninkulman etäisyydellä lähimmästä maasta sellaisen laitteiston kautta, joka hienontaa ja desinfioi käymäläjäteveden; edellytyksenä on, että Liikenteen turvallisuusvirasto on hyväksynyt laitteiston suomalaisen aluksen osalta ja että muun aluksen osalta aluksen lippuvaltio on hyväksynyt laitteiston;

 3)

käymäläjätevettä, jota ei ole käsitelty, saa päästää yli 12 meripeninkulman etäisyydellä lähimmästä maasta siten, että varastoitua käymäläjätevettä ei päästetä veteen kerralla, vaan kohtuullisella tyhjennysnopeudella aluksen nopeuden ollessa vähintään neljä solmua. Kohtuullinen tyhjennysnopeus lasketaan IMO:n päätöslauselmassa MEPC.157(55) annettujen ohjeiden mukaisesti aluskohtaisesti. Liikenteen turvallisuusvirasto tai sen valtuuttama hyväksytty luokituslaitos hyväksyy laskelmat.
2 § Käymäläjäteveden käsittelylaitteistoja koskevat vaatimukset

Käsiteltyä käymäläjätevettä saa rajoituksitta päästää sellaisen hyväksytyn käymäläjäteveden käsittelylaitteiston kautta, joka täyttää IMO:n päätöslauselmassa MEPC.2(VI) esitetyt vaatimukset, jos laitteisto on asennettu alukseen ennen 1 päivää tammikuuta 2010. Käsiteltyä käymäläjätevettä saa rajoituksitta päästää sellaisen hyväksytyn käymäläjäteveden käsittelylaitteiston kautta, joka täyttää IMO:n päätöslauselmassa MEPC.159(55) esitetyt vaatimukset.
3 § Huviveneen käymäläjärjestelmälle asetettavat vaatimukset

Huviveneen käymäläjätevesisäiliön tyhjennysputkessa on oltava normilaippa tai liitin, jos huviveneestä tyhjennetään käymäläjärjestelmästä käymäläjätevettä vastaanottolaitteistoon.

Huviveneessä voi vaihtoehtoisesti käyttää kemiallista käymälää, kuivakäymälää tai muuta käymälää.
5 luku Aluksista aiheutuvien kiinteän jätteen päästöjen ehkäiseminen
1 § Kiinteän jätteen veteen poistamiskielto ja poistamisrajoitus Itämerellä ja muilla erityisalueilla

Kaikkien muiden kiinteiden jätteiden kuin ruokajätteiden poistaminen aluksesta veteen on kielletty MARPOL 73/78 -yleissopimuksen V liitteessä tarkoitetuilla erityisalueilla. Ruokajätteiden poistaminen veteen tulee tehdä niin etäällä maasta kuin mahdollista, mutta kuitenkin etäämpänä kuin 12 meripeninkulman päässä lähimmästä maasta.

Ruokajätteiden poistaminen aluksesta veteen Karibianmerellä tapahtuu kuitenkin MARPOL 73/78 –yleissopimuksen V liitteen 5 säännön 2 C kohdasta ilmeneviä erityissääntöjä noudattaen.
2 § Kiinteän jätteen veteen poistamiskielto ja poistamisrajoitus muualla kuin erityisalueilla

Kaikkien muovien ja muovia sisältävien aineiden ja tavaroiden poistaminen aluksesta veteen on kielletty.

Kelluvia sälyspuita sekä vuoraus- ja pakkausaineita saa poistaa veteen MARPOL 73/78 –yleissopimuksen V liitteessä tarkoitettujen erityisalueiden ulkopuolella niin etäällä lähimmästä maasta kuin se on käytännössä mahdollista, ei kuitenkaan 25 meripeninkulmaa lähempänä lähimmästä maasta.

Ruokajätteitä ja muita kiinteitä jätteitä kuten paperituotteita, riepuja, lasia, metallia, pulloja, taloustavaraa ja samankaltaisia jätteitä saa poistaa veteen erityisalueiden ulkopuolella niin etäällä lähimmästä maasta kuin se on käytännössä mahdollista, ei kuitenkaan 12 meripeninkulmaa lähempänä lähimmästä maasta.

Jos suomalaisessa aluksessa on käytössä Liikenteen turvallisuusviraston hyväksymä hienonnin tai rouhin, 3 momentissa tarkoitetut jätteet voidaan poistaa mereen erityisalueiden ulkopuolella sillä edellytyksellä, että jätteet kulkevat edellä tarkoitetun laitteen läpi ja veteen poistaminen suoritetaan niin etäällä lähimmästä maasta kuin se käytännössä on mahdollista, mutta kuitenkin etäämpänä kuin kolme meripeninkulmaa lähimmästä maasta. Tällaisten hienonnettujen tai rouhittujen kiinteiden jätteiden tulee pystyä kulkemaan sellaisen verkon lävitse, jonka aukot ovat korkeintaan 25 millimetrin suuruisia.
3 § Kiinteän jätteen poistaminen veteen kiinteältä tai kelluvalta alustalta

Kiinteältä tai kelluvalta alustalta, joka toimii merenpohjan kivennäisvarojen tutkimuksessa, hyväksikäytössä ja näihin liittyvässä rannikon ulkopuolella tapahtuvassa käsittelyssä, sekä myös kaikilta muilta aluksilta, jotka ovat näiden alustojen vierellä tai enintään 500 metrin etäisyydellä kiinteästä tai kelluvasta alustasta, ei saa poistaa mitään muita kiinteitä jätteitä veteen kuin ruokajätettä.

Kiinteältä tai kelluvalta alustalta saa ruokajätettä poistaa veteen, jos ruokajäte on kulkenut hienontimen tai rouhimen lävitse, jonka verkon aukot ovat enintään 25 millimetrin suuruisia, ja kiinteä tai kelluva alus sijaitsee vähintään 12 meripeninkulman etäisyydellä lähimmästä maasta.
6 luku Aluksista aiheutuvan ilman pilaantumisen ehkäiseminen
1 § Aluksen päästöjen rajoittaminen hätätilanteessa

Merenkulun ympäristönsuojelulain mukaisia aluksen dieselmoottoria sekä pakokaasujen puhdistuslaitteita ja puhdistusmenetelmiä koskevia vaatimuksia ei sovelleta aluksen hätädieselmoottoreihin, pelastusveneisiin asennettuihin dieselmoottoreihin taikka muuhun laitteeseen tai varusteeseen, jota käytetään yksinomaan hätätilanteessa.
2 § Rikin oksidipäästöjen rajoittaminen

Aluksella käytettävän polttoöljyn rikkipitoisuus ei saa ylittää 4,5 painoprosenttia.

Aluksella käytettävän polttoöljyn on lisäksi täytettävä MARPOL 73/78 -yleissopimuksen VI liitteen mukaiset vaatimukset.

Suomalaisen aluksen purjehtiessa Itämeren alueella ja muilla MARPOL 73/78 -yleissopimuksen VI liitteessä tarkoitetuilla rikin oksidipäästöjen valvonta-alueilla sekä ulkomaisen aluksen purjehtiessa Suomen vesialueella tai talousvyöhykkeellä noudatetaan seuraavia vaatimuksia:

 1)

aluksella käytettävän polttoöljyn rikkipitoisuus saa olla enintään 1,5 painoprosenttia; tai

 2)

aluksella on käytettävä sellaista pakokaasujen puhdistusjärjestelmää, jolla aluksen rikin oksidipäästöt, mukaan lukien sekä apu- että pääkoneiden aiheuttamat rikin oksidipäästöt, ovat yhteensä enintään 6,0 g SOx/kWh rikkidioksidiksi (SO 2 ) laskettuna; taikka

3)

aluksella on käytettävä muuta hyväksyttyä teknistä menetelmää, jonka voidaan osoittaa vähentävän rikin oksidipäästöt tasolle 6,0 g SOx/kWh tai sen alle.

Suomen lipun alla purjehtivassa aluksessa pakokaasujen puhdistusjärjestelmää tai muuta teknistä menetelmää käytettäessä aluksen päästöjä on seurattava jatkuvin mittauksin.

Merenkulun ympäristönsuojelulaissa ja sen nojalla säädettyjä polttoaineiden rikkipitoisuusvaatimuksia ei kuitenkaan sovelleta:

 1)

tutkimus- ja testaustarkoituksiin tarkoitettuihin polttoaineisiin;

 2)

puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen aluksella käytettävään polttoaineeseen, jos tällaisen polttoaineen hankinnasta on haittaa aluksen operatiiviselle toiminnalle;

 3)

polttoaineen käyttöön aluksella, joka on tarpeen aluksen turvallisuuden varmistamiseksi tai ihmishengen pelastamiseksi merellä; sekä

 4)

sellaiseen polttoaineeseen, jonka käyttö on tarpeen alukselle tai sen laitteelle aiheutuneen vahingon takia, jos kaikkiin kohtuullisiin toimenpiteisiin päästön ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi on ryhdytty vahingoittumisen jälkeen eikä laivanisäntä tai aluksen päällikkö ole aiheuttanut vahinkoa tahallisesti tai toiminut huolimattomasti tietäen, että vahinko todennäköisesti seuraisi.
3 § Euroopan unionin jäsenvaltion satamaan tai satamasta säännöllisesti liikennöivässä matkustaja-aluksessa käytettävien polttoaineiden rikkipitoisuus

Euroopan unionin jäsenvaltion satamaan tai satamasta säännöllisesti liikennöivässä Suomen lipun alla purjehtivassa matkustaja-aluksessa käytettävän polttoaineen rikkipitoisuus saa olla enintään 1,5 painoprosenttia.
4 § Meriliikenteessä käytettävän dieselöljyn rikkipitoisuus

Suomessa markkinoille luovutettavan meriliikenteessä käytettävän dieselöljyn rikkipitoisuus saa olla enintään 1,5 painoprosenttia.
5 § Meriliikenteessä käytettävän kaasuöljyn rikkipitoisuus

Suomessa markkinoille luovutettavan ja meriliikenteessä käytettävän kaasuöljyn rikkipitoisuus saa olla enintään 0,1 painoprosenttia.
6 § Sisävesialuksessa ja Euroopan unionin satamassa laiturissa olevassa aluksessa käytettävän polttoaineen rikkipitoisuus

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/33/EY direktiivin 1999/32/EY muuttamisesta meriliikenteessä käytettävien polttoaineiden rikkipitoisuuden osalta mukaan sisävesialuksessa käytettävän polttoaineen rikkipitoisuus saa olla enintään 0,1 painoprosenttia.

Satamassa laiturissa olevissa aluksissa käytettävän polttoaineen rikkipitoisuus saa olla enintään 0,1 painoprosenttia. Runsasrikkisempää polttoainetta saa käyttää ainoastaan, jos laivahenkilökunnalla ei ole riittävästi aikaa toteuttaa tarvittavaa polttoaineen vaihtoa mahdollisimman pian laituriin saapumisen jälkeen ja mahdollisimman myöhään ennen lähtöä. Polttoaineen vaihtoajankohta on merkittävä aluksella pidettävään päiväkirjaan.

Edellä 1 ja 2 momentissa säädettyjä rikkipitoisuusvaatimuksia ei sovelleta:

 1)

alukseen, jonka julkaistun aikataulun mukaisesti on määrä olla satamassa alle kaksi tuntia;

 2)

sisävesialukseen, jolla on todistus siitä, että se merellä ollessaan on ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehdyn kansainvälisen SOLAS -yleissopimuksen (SopS 11/1981) mukainen, sellaisena kuin yleissopimus on muutettuna voimassa;

 3)

alukseen, joka sammuttaa kaikki moottorinsa ja käyttää maasähköä ollessaan laiturissa.
7 § Aineet, joiden poltto on kielletty Suomen talousvyöhykkeellä ja suomalaisella aluksella

Seuraavien aineiden poltto on kielletty Suomen talousvyöhykkeellä ja suomalaisella aluksella myös Suomen aluevesien ja talousvyöhykkeen ulkopuolella:

 1)

MARPOL 73/78 -yleissopimuksen I, II ja III liitteessä mainittujen öljyisiä tai haitallisia nestemäisiä aineita tai vaarallisia kiinteitä aineita sisältävien lastien jätteet ja niihin liittyvät saastuneet pakkausmateriaalit;

 2)

polyklooratut bifenyylit (PCB:t);

 3)

MARPOL 73/78 -yleissopimuksen V liitteessä määritellyt jätteet, jotka sisältävät raskasmetalleja enemmän kuin vain jälkiä niistä; ja

 4)

öljytuotteet, jotka sisältävät halogeeniyhdisteitä.
8 § Uuden päästöjenvähentämisteknologian koekäyttö

Päästöjen vähentämisteknologian koekäyttöä koskevaa lupaa on haettava Liikenteen turvallisuusvirastolta vähintään kuusi kuukautta ennen koekäytön aloittamista.

Koekäytön aikana aluksen ei tarvitse käyttää 2, 3 ja 6 §:ssä säädettyjä polttoaineita, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

 1)

aluksen pakokaasupäästöjä seurataan jatkuvin mittauksin laitteilla, joiden tuloksia ei voi väärentää;

 2)

päästöjen vähentämismenetelmien tuottama jäte käsitellään asianmukaisilla jätteenkäsittelymenetelmillä;

 3)

koekäytön vaikutuksia meriympäristöön, erityisesti vaikutuksia ekosysteemeihin suljetuissa satamissa ja suistoissa, arvioidaan; ja

 4)

koekäyttöön osallistuvissa aluksissa saavutetaan päästöjen taso, joka vastaa enintään säädettyjä polttoaineiden rikkipitoisuuden raja-arvoja.

Koekäytön tulokset on toimitettava Liikenteen turvallisuusvirastolle kolmen kuukauden kuluessa koekäytön päättymisestä. Liikenteen turvallisuusvirasto ilmoittaa tuloksista Euroopan unionin komissiolle.
9 § Määritysmenetelmät

Määritettäessä meriliikenteen polttoaineiden rikkipitoisuuksia on vertailumenetelmänä käytettävä standardien ISO 8754 (2003) ja PrEN ISO 14596 (1998) mukaista menetelmää. Jos menetelmien mukaiset tulokset poikkeavat toisistaan, käytetään standardin PrEN ISO 14596 (1998) mukaista menetelmää.

Määritettäessä sisävesialuksissa ja Euroopan unionin satamissa laiturissa olevissa aluksissa käytettävän polttoaineen ja meriliikenteessä käytettävän kaasuöljyn rikkipitoisuuksia on vertailumenetelminä käytettävä raskaalle polttoöljylle ja meriliikenteessä käytettävälle kaasuöljylle standardien ISO 8754 (2003) ja PrEN ISO 14596 (1998) mukaista menetelmää sekä kevyelle polttoöljylle standardien PrEN ISO 24260 (1987), ISO 8754 (2003) ja PrEN ISO 14596 (1998) mukaista menetelmää. Jos menetelmien mukaiset tulokset poikkeavat toisistaan, käytetään standardin PrEN ISO 14596 (1998) mukaista menetelmää.

Kevyen polttoöljyn rikkipitoisuusmääritysten tilastollinen tulkinta on tehtävä standardin ISO 4259 (2006) mukaisesti.
10 § Polttoaineen luovutustodistus ja polttoainenäytteet

Aluksella olevasta polttoaineen luovutustodistuksesta on käytävä ilmi MARPOL 73/78 -yleissopimuksen VI liitteen V lisäyksen mukaiset tiedot. Luovutustodistukseen on liitettävä polttoainenäyte MARPOL 73/78 -yleissopimuksen VI liitteen mukaisesti.

Polttoaineen luovutustodistus on pidettävä aluksella sellaisessa paikassa, että se on helposti saatavilla tarkastusta varten. Todistus on säilytettävä kolme vuotta siitä, kun polttoöljy on toimitettu alukselle. Luovutustodistukseen liitettyä näytettä toimitetusta polttoaineesta on säilytettävä aluksella kunnes polttoöljyä on merkittävästi kulutettu, mutta joka tapauksessa vähintään 12 kuukauden ajan.
11 § Tietojen toimittaminen Liikenteen turvallisuusvirastolle ja Suomen ympäristökeskukselle

Merenkulun ympäristönsuojelulain 7 luvun 13 §:ssä tarkoitetut tiedot on toimitettava Liikenteen turvallisuusvirastolle ja Suomen ympäristökeskukselle viimeistään 1 päivänä maaliskuuta selvitystä seuraavana vuonna.
7 luku Alusjätteiden vastaanotto satamassa
1 § Alusjätteiden vastaanottojärjestelyt satamassa ja korjaussatamassa

Satamassa ja korjaussatamassa jätteiden vastaanotto voidaan järjestää joko siten, että satamassa on vastaanottolaite pysyvästi tai siten, että satama tarvittaessa tilaa alusjätteiden vastaanottopalvelun.
2 § Alusjätteiden vastaanottojärjestelyt huvivenesatamassa

Riittävänä alusjätteiden vastaanottojärjestelynä huvivenesatamassa pidetään huvivenesatamassa, jossa on vähintään 50 venepaikkaa sekä satamassa, jonka yhteydessä on vähintään 50 huviveneen talvitelakointipaikka, käymäläjätteen imutyhjennyslaitteistoa ja öljypitoisten jätteiden ja seosten ja kiinteiden jätteiden, mukaan lukien jätelain (1072/1993) mukaiset ongelmajätteet, vastaanottoa.

Sataman pitäjä voi sopia toisen sataman pitäjän kanssa toisen, kohtuullisella etäisyydellä lähialueella olevan vastaanottolaitteen käyttöoikeudesta, jos sataman pitäjä ei itse kokonaan tai osaksi järjestä alusjätteiden vastaanottoa. Sataman jätteiden vastaanottoa mitoitettaessa on myös otettava huomioon toisista satamista tulevat käyttäjät.

Sataman jätehuoltosuunnitelmassa voidaan poiketa 1 momentin mukaisesta vaatimuksesta sijoittaa jätteen vastaanotto huvivenesatamaan, jos jätteen riittävä vastaanotto on järjestetty lähialueella kohtuullisella etäisyydellä satamasta. Huvivenesatamassa jätteiden vastaanotto voidaan rajoittaa sataman pääasialliseen toiminta-aikaan siten kuin sataman jätehuoltosuunnitelmassa esitetään.
3 § Sataman jätehuoltosuunnitelman rakenne ja sisältö

Sataman jätehuoltosuunnitelman on katettava kaikentyyppiset kyseisessä satamassa tavallisesti käyvistä aluksista peräisin olevat jätteet. Suunnitelma on laadittava sataman koon ja siellä käyvien alustyyppien mukaisesti.

Sataman jätehuoltosuunnitelmassa on selostettava seuraavat seikat:

 1)

arvio sataman vastaanottolaitteiden tarpeesta ja sataman toiminta-ajasta satamassa tavallisesti käyvien alusten tarpeiden mukaisesti;

 2)

kuvaus sataman vastaanottolaitteiden tyypistä ja kapasiteetista;

 3)

yksityiskohtainen kuvaus aluksesta peräisin olevan jätteen vastaanotto- ja keräysmenettelyistä;

 4)

kuvaus maksujärjestelmästä;

 5)

menettelyt, joilla ilmoitetaan sataman vastaanottolaitteiden väitetystä puutteellisuudesta;

 6)

menettelyt, joita noudatetaan sataman käyttäjien, jäteurakoitsijoiden, satamaterminaalien hoitajien ja muiden asianomaisten osapuolten kanssa käytävissä neuvotteluissa; ja

 7)

vastaanotettavien aluksella syntyvien jätteiden lajit ja määrät; sekä

 8)

selostus jätteen vastaanottoa koskevasta yhteistyöstä toisen sataman tai muun tahon kanssa.

Lisäksi sataman jätehuoltosuunnitelmaan on sisällytettävä seuraavat seikat:

 1)

yhteenveto asiaan liittyvästä lainsäädännöstä ja jätteiden toimittamiseen liittyvistä muodollisuuksista;

 2)

tiedot suunnitelman täytäntöönpanosta vastaavista, yhdestä tai useammasta henkilöstä;

 3)

kuvaus satamassa mahdollisesti olevista jätteen esikäsittelylaitteista ja -prosesseista;

 4)

kuvaus menetelmistä, joilla sataman vastaanottolaitteiden käyttöä seurataan;

 5)

kuvaus aluksella syntyvien jätteiden vastaanotettujen määrien kirjaamismenetelmistä; ja

 6)

kuvaus aluksella syntyvän jätteen käsittely- tai hyödyntämismenetelmistä.

Sataman pitäjän on sopivalla tavalla tiedotettava sataman käyttäjille seuraavista seikoista:

 1)

selostus aluksella syntyvän jätteen asianmukaisen toimittamisen keskeisestä merkityksestä;

 2)

kartta tai kaavio sataman kunkin laituri- ja ankkuripaikan vastaanottolaitteiden sijainnista;

 3)

luettelo tavallisesti käsiteltävistä aluksella syntyvistä jätteistä;

 4)

luettelo yhteyspisteistä, palvelujen toimittajista ja tarjolla olevista palveluista;

 5)

kuvaus jätteen toimittamismenettelystä;

 6)

kuvaus maksujärjestelmästä; ja

 7)

ohjeet menettelystä, jolla ilmoitetaan sataman vastaanottolaitteiden puutteellisuuksista.
8 luku Alusjätteiden jättäminen satamaan
1 § Vapautus alusjätteen ilmoitusvelvollisuudesta, jättöpakosta ja maksuvelvollisuudesta satamassa alusjätteen vähäisen määrän takia

Aluksen konehuoneesta peräisin olevien öljyisten jätteiden osalta vähäinen jätemäärä, jota ei tarvitse jättää jätteiden vastaanottolaitteisiin, on suurempi seuraavista: 25 prosenttia aluksen jäteöljytankkien kokonaistilavuudesta tai 5 kuutiometriä. Jos aluksen jäteöljytankkien kokonaistilavuus on alle 5 kuutiometriä, voidaan tankit tyhjentää vasta kun ne ovat lähes täysiä. Aluksella tulee kuitenkin aina olla riittävästi varastotilaa seuraavan matkan aikana kertyvälle jätteelle.

Vapautukset alusjätteen ilmoitusvelvollisuudesta, jättöpakosta ja maksuvelvollisuudesta satamassa alusjätteen vähäisen määrän takia eivät koske haitallisia nestemäisiä aineita.
9 luku Erinäiset säännökset
1 § Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 5 päivänä helmikuuta 2010.

Tällä asetuksella kumotaan raskaan polttoöljyn, kevyen polttoöljyn ja meriliikenteessä käytettävän kaasuöljyn rikkipitoisuudesta 3 päivänä elokuuta 2006 annetun valtioneuvoston asetuksen (689/2006) 5 ja 6 §.

Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.

Helsingissä 28 päivänä tammikuuta 2010

Liikenneministeri Anu Vehviläinen Hallitusneuvos Lolan Eriksson