Tässä asetuksessa säädetään eläinsuojelusta 2 §:ssä tarkoitettujen ankkojen ja hanhien pidossa.

Sen lisäksi, mitä tässä asetuksessa säädetään eläinten pidosta säädetään eläinsuojeluasetuksessa (396/1996).

Ankan ja hanhen pitopaikan on oltava materiaaleiltaan, rakenteiltaan ja muilta ominaisuuksiltaan sellainen, että lintujen vahingoittumisen vaara on mahdollisimman vähäinen.

Lintujen pitoon tarkoitettujen eläinsuojien sisäpintojen sekä lintujen pitoon tarkoitettujen varusteiden ja laitteiden on oltava helposti puhtaana pidettäviä ja tarvittaessa desinfioitavissa. Pintakäsittelyyn ei saa käyttää puunsuoja-aineita, maaleja tai muita aineita siten, että ne voivat aiheuttaa linnuille myrkytyksen.

Eläinsuojat, aitaukset, varusteet ja laitteet on pidettävä puhtaina ja hyvässä kunnossa siten, että ne eivät vahingoita lintuja eivätkä vaaranna niiden terveyttä tai hyvinvointia. Pitopaikka on desinfioitava tarvittaessa. Eläinsuojassa on huolehdittava jyrsijöiden ja muiden haittaeläinten torjunnasta.

Lintujen pitoon tarkoitetut tilat on rakennettava tai sijoitettava siten, että linnuilla on kuulo- ja näköyhteys pitopaikassa tai sen ympäristössä tapahtuvaan toimintaan sekä mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Lintujen pitopaikan lattian on oltava linnuille sopivasta materiaalista sekä sellainen, että se ei vahingoita lintuja eikä vaaranna niiden terveyttä tai hyvinvointia. Yli yhden viikon ikäisten lintujen pitopaikan lattialla on oltava riittävästi asianmukaista pehkua. Lintujen makuualueen on oltava riittävän tilava siten, että linnut mahtuvat samanaikaisesti makuulle. Samassa tilassa pidettävän linturyhmän koon on oltava sopiva suhteessa lintujen ikään, kokoon, sukupuoleen ja käytettävissä olevaan tilaan.

Ankan ja hanhen pitopaikassa on oltava lintulajille sopiva sisustus ja varustus. Pitopaikassa on oltava linnuille riittävä määrä sopivia vesiastioita, joissa linnut voivat kastella päänsä. Alle kolmen viikon ikäisen poikasen kastumista läpimäräksi on kuitenkin vältettävä.

Lihantuotantoa varten pidettävien yli neljän viikon ikäisten ankkojen pitopaikassa saa olla ankkoja enintään 16 kiloa neliömetrillä. Jos linnut pääsevät päivittäin ulkotarhaan, pitopaikassa saa olla ankkoja enintään 20 kiloa neliömetrillä. Siitokseen käytettävien ankkojen pitopaikassa on oltava tilaa jokaista ankkaa kohden vähintään 0,5 neliömetriä. Jos linnut pääsevät päivittäin ulkotarhaan, pitopaikassa on oltava tilaa jokaista ankkaa kohden vähintään 0,25 neliömetriä.

Lihantuotantoa varten pidettävien yli neljän viikon ikäisten hanhien pitopaikassa saa olla hanhia enintään 14 kiloa neliömetrillä. Jos linnut pääsevät päivittäin ulkotarhaan, pitopaikassa saa olla hanhia enintään 18 kiloa neliömetrillä. Siitokseen käytettävien hanhien pitopaikassa on oltava tilaa jokaista hanhea kohden vähintään yksi neliömetri. Jos linnut pääsevät päivittäin ulkotarhaan, pitopaikassa on oltava tilaa jokaista hanhea kohden vähintään 0,5 neliömetriä.

Siitokseen käytettävillä lintuemoilla on oltava riittävät ja asianmukaiset tilat munintaa varten. Pesätiloja on oltava riittävästi, ja ne on suunniteltava ja sijoitettava siten, että kaikki pitopaikan lintuemot pääsevät niihin vaikeuksitta.

Lämpötilan ja valaistuksen on oltava eläinsuojassa pidettäville linnuille sopiva. Jos valaistukseen käytetään pääasiassa keinovaloa, linnuille on järjestettävä sopiva lepoaika vähentämällä riittävästi valon voimakkuutta.

Eläinsuojan ilmanvaihdon on oltava sellainen, että ilman kosteus, ilman virtausnopeus, pölyn määrä tai haitallisten kaasujen pitoisuudet eivät kohoa haitallisen korkeiksi. Jos ilmanvaihto perustuu pääasiassa koneellisesti toimivaan ilmanvaihtoon, lintujen terveyden ja hyvinvoinnin kannalta riittävän ilmanvaihdon järjestämiseen on oltava mahdollisuus myös laitteiston häiriöiden aikana. Koneellisesti toimivassa ilmanvaihtolaitteistossa on tarvittaessa oltava hälytysjärjestelmä, joka antaa hälytyksen häiriön sattuessa. Hälytysjärjestelmän toimivuus on testattava säännöllisesti.

Linnut eivät saa jatkuvasti olla alttiina melulle, joka ylittää 65 desibeliä (dB(A)).

Ankkojen ja hanhien pitoon ja ruokintaan tarkoitettujen laitteiden ja välineiden on oltava sellaisia, että ne eivät aiheuta linnuille vahingoittumisen vaaraa.

Ruokintakourut, -astiat ja muut ruokintalaitteet on sijoitettava siten, että kaikki pitopaikan linnut saavat riittävästi rehua. Jos pitopaikassa käytetään automaattisia juotto- tai ruokintalaitteita, linnut on totutettava niiden käyttämiseen.

Lintujen pitopaikassa on oltava riittävä määrä juomapaikkoja. Vesiastiat, -kourut ja muut juottolaitteet on sijoitettava siten, että ne ovat kaikkien pitopaikan lintujen ulottuvilla eivätkä ole niille vaarallisia.

Eläinsuojasta ulos johtavan kulkureitin on oltava linnuille turvallinen. Ulkotarhassa ja muussa ulkotilassa ei saa olla sellaisia rakenteita tai esineitä, jotka saattavat vahingoittaa lintuja. Maapohjan on oltava sellainen, että se voidaan pitää sopivan kuivana. Ympäristön on oltava riittävän rauhallinen ja meluton.

Ulkotarhan ja muun ulkotilan on oltava riittävän tilava ottaen huomioon lintujen ikä, lukumäärä, koko ja aktiivisuus. Tarvittaessa linnuilla on oltava ulkona sopivia säänsuojia.

Ulkotarhan aitojen on oltava linnuille sopivasta materiaalista ja niille turvallisia. Aidat on pidettävä hyvässä kunnossa siten, että estetään lintujen vahingoittuminen. Jos aitaamiseen käytetään verkkoaitaa, verkon silmäkoon on oltava sellainen, että linnut eivät voi jäädä siihen kiinni päästään, raajoistaan tai muista ruumiinosistaan.

Ankkojen ja hanhien hyvinvointi on tarkastettava riittävän usein, kuitenkin vähintään kerran päivässä. Lintujen terveyden ja hyvinvoinnin tarkastukseen on kiinnitettävä erityistä huomiota lintujen lisääntymisaikana tai kun hoito-olosuhteissa tapahtuu merkittäviä muutoksia.

Lintu on tarkastettava yksilöllisesti, jos se yleistarkastuksen perusteella on tarpeen. Jos tarkastuksessa havaitaan jotain tavanomaisesta poikkeavaa, on ryhdyttävä välittömiin toimenpiteisiin asian selvittämiseksi ja korjaamiseksi.

Linturyhmiä yhdistettäessä tai tuotaessa uusia lintuja parveen on kiinnitettävä erityistä huomiota sosiaalisten suhteiden uudelleenmuodostumisesta mahdollisesti aiheutuviin käyttäytymisongelmiin. Linturyhmän sisäisen arvojärjestyksen sekoittamista on vältettävä. Linnut, jotka suhtautuvat toisiinsa vihamielisesti tai saattavat muutoin vahingoittaa toisiaan, on pidettävä erillään toisistaan.

Ankan ja hanhen pitopaikassa on vältettävä tarpeetonta melua. Linnut on otettava kiinni ja siirrettävä rauhallisesti, ja lintuja käsiteltäessä on noudatettava erityistä varovaisuutta.

Ennen kuin lintuja otetaan kiinni tai siirretään pois niiden pitopaikasta, on poistettava sellaiset laitteiden ja välineiden aiheuttamat esteet, jotka voivat vahingoittaa lintuja. Lintua ei saa nostaa eikä kantaa ainoastaan jaloista, eikä sitä saa käsitellä siten, että linnun pää roikkuu alaspäin.

Päivittäisten hoitotoimenpiteiden äkillisiä muutoksia on vältettävä.

Elävästä linnusta ei saa nyppiä sulkia, höyheniä eikä untuvia.

Ankalle ja hanhelle annettavan rehun on oltava ravitsevaa ja tasapainotettua sekä tarvittaessa kivennäisillä täydennettyä. Lintujen saatavilla on oltava riittävästi rehua ja juomavettä. Ruokinnassa on vältettävä rehun koostumuksen tai määrän äkillisiä muutoksia.

Ruokintaan ja juottamiseen tarkoitetut laitteet ja välineet on pidettävä puhtaina. Ulosteet eivät saa liata rehua tai juomavettä. Ruokinta- ja juottopaikoilla on oltava riittävästi tilaa siten, että juomasta tai rehusta ei synny tarpeetonta kilpailua. Erityistä huomiota on kiinnitettävä lintujen juomapaikkojen sekä muiden vesiastioiden ympäristön pitämiseen riittävän kuivana.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä elokuuta 2010.

Tällä asetuksella kumotaan ankkojen, myskisorsat mukaan luettuina, ja hanhien pidolle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista annettu maa- ja metsätalousministeriön päätös (1190/1999).