Tämän lain nojalla voidaan valtion talousarviossa osoitetun määrärahan rajoissa myöntää maa- ja puutarhataloudelle Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107―109 artiklan tai muun Euroopan unionin lainsäädännön mukaista kansallista tukea.

Tätä lakia ei sovelleta maa- ja puutarhataloudelle myönnettävään Euroopan unionin kokonaan rahoittamaan suoraan tukeen, maaseutuelinkeinojen rahoituslain (329/1999), maatalouden rakennetuista annetun lain (1476/2007), porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain (45/2000), kolttalain (253/1995), maaseudun kehittämiseen myönnettävistä tuista annetun lain (1443/2006) tai luonnonhaittakorvauksesta, maatalouden ympäristötuesta sekä eräistä muista ympäristön ja maaseudun tilan parantamiseen liittyvistä tuista annetun lain (1440/2006) perusteella maksettaviin tukiin.

Tukea voidaan myöntää Suomessa harjoitettavaan tuotantoon tai toimintaan viljelijälle tai muulle tuen hakijalle, jäljempänä hakija, joka on luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö taikka luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden yhteenliittymä.

Tukien käyttöönotto edellyttää Euroopan unionin hyväksyntää. Tukien määrää tai niiden myöntämisen edellytyksiä muutetaan Euroopan unionin tekemän päätöksen perusteella.

Valtioneuvoston asetuksella säädetään Euroopan unionin asettamien tukiehtojen toimeenpanosta.

Kansallisia tukia koskevien esitysten tekemisestä Euroopan unionille neuvotellaan ja sovitaan valtion ja maataloustuottajien keskusjärjestöjen välisissä neuvotteluissa. Neuvottelut aloitetaan viipymättä jommankumman osapuolen pyynnöstä. Valtioneuvosto määrää valtion edustajat neuvotteluihin.

Valtioneuvosto päättää esityksen tekemisestä Euroopan unionille. Valtioneuvosto päättää asiasta myös siinä tapauksessa, että 1 momentissa tarkoitettua sopimusta ei saada aikaan valtioneuvoston erikseen asettamassa määräajassa.

Komission tiedonannon ― tilapäiset yhteisön puitteet valtiontukitoimenpiteille rahoituksen saatavuuden turvaamiseksi tämänhetkisessä finanssi- ja talouskriisissä ― 2009/C 83/01 ja 2009/C 261/2 mukaisena tukena voidaan myöntää väliaikaista kansallista tukea maataloutta vuonna 2010 harjoittavalle hakijalle, joka saa tukivuodelta 2010 Euroopan unionin suoraa tukea, kansallista tulotukea, luonnonhaittakorvausta tai maatalouden ympäristötuen perus- ja lisätoimenpiteiden tukea taikka näitä vastaavia Ahvenanmaan maakunnan tukia.

Väliaikaisen kansallisen tuen myöntämisen edellytyksenä on, että hakijan maa- ja puutarhataloustuotantoon 31 päivänä joulukuuta 2009 kohdistuvan vieraan pääoman, pois lukien osto- ja siirtovelat, määrän suhde hakijan toimintavuosien 2007―2009 maa- ja puutarhataloustuotannon arvonlisäverottomien myyntitulojen ja hakijan vastaavana aikana saamien 1 momentissa tarkoitettujen tukien yhteenlasketun määrän keskiarvoon on vähintään yksi. Verotusyhtymien osalta vieraan pääoman, pois lukien osto- ja siirtovelat, määränä käytetään osakkaiden yhteenlaskettua yhtymän maatalouteen kohdistuvaa velkaa. Maa- ja puutarhatalouden myyntituloilla tarkoitetaan kotieläinten sekä kotieläin- ja kasvinviljelytuotteiden myyntituloja. Väliaikainen kansallinen lisätuki määräytyy hakijan maa- ja puutarhataloustuotantoon 31 päivänä joulukuuta 2009 kohdistuvan vieraan pääoman, pois lukien osto- ja siirtovelat, määrän perusteella.

Väliaikaista kansallista tukea voidaan korottaa, jos hakija on tehnyt maa- ja puutarhatalouden tuotannossa käytettäviin rakennuksiin ja rakennelmiin kohdistuvia hankinta- ja perusparannustoimenpiteitä. Tuen korotus määräytyy hakijan verovuosina 2004―2009 tekemien edellä mainittujen rakennusten ja rakennelmien hankinta- ja perusparannusmenojen yhteenlasketun määrän perusteella vähennettynä vastaavana aikana saatujen investointitukien, luovutushintojen ja vakuutuskorvausten yhteismäärällä. Hakijan katsotaan tehneen rakennusten ja rakennelmien hankinta- ja perusparannustoimenpiteitä verovuosina 2004―2009, vaikka tämän toiminnassa olisi tapahtunut tuloverolain 24 §:ssä tarkoitettu toimintamuodon muutos tai elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (360/1968) 52―52 d §:ssä tarkoitettu muutos. Tuen korotusta ei myönnetä, jos edellä sanotun perusteella lasketut investointikustannukset ovat yhteensä alle 20 000 euroa.

Väliaikaiseen kansalliseen tukeen sovelletaan tämän lain 16 §:n 1 ja 2 momentin sekä 17 §:n 1 momentin säännöksiä.

Valtioneuvoston asetuksella säädetään väliaikaisen kansallisen tuen määrästä sekä tuen määräytymisen ja myöntämisen tarkemmista perusteista.