2010

319/2010 Valtioneuvoston asetus patoturvallisuudesta

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty maa- ja metsätalousministeriön esittelystä, säädetään 26 päivänä kesäkuuta 2009 annetun patoturvallisuuslain (494/2009) nojalla:
1 § Pätevyysvaatimukset

Padon suunnittelijalla on oltava soveltuva koulutus sekä riittävä asiantuntemus ja kokemus vastaavien rakenteiden suunnittelusta.

Padon käytöstä vastaavalla henkilökunnalla on oltava riittävä perehtyneisyys padon turvallisuuteen vaikuttaviin olosuhteisiin, käyttöön ja turvajärjestelmiin.
2 § Vesistöpadon hydrologinen mitoitus

Vesistöpato mitoitetaan virtaamalle, joka aiheuttaa padolla suurimman juoksutustarpeen. Mitoitus esitetään tätä virtaamaa vastaavan tulvan (mitoitustulva) vuotuisena todennäköisyytenä tai toistuvuutena.

Vesistöpadon mitoitustulvana käytetään tulvaa, joka esiintyy:

 1)

1-luokan padolla 0,02 – 0,01 prosentin todennäköisyydellä eli keskimäärin kerran 5 000 – 10 000 vuodessa;

 2)

2-luokan padolla 0,2 – 0,1 prosentin todennäköisyydellä eli keskimäärin kerran 500 – 1 000 vuodessa;

 3)

3-luokan padolla 1 – 0,2 prosentin todennäköisyydellä eli keskimäärin kerran 100 – 500 vuodessa.

Vesistöpato mitoitetaan siten, että mitoitustulvan aikana padotusaltaan vedenkorkeus ei ylitä padon turvallista vedenkorkeutta, kun padon juoksutuskapasiteetti ilman voimalaitoksen koneistovirtaamia on käytössä.
3 § Muun padon hydrologinen mitoitus

Vesistöpadon hydrologista mitoitusta käytetään soveltuvin osin myös muiden patojen hydrologiseen mitoitukseen.

Tulvapenkereen hydrologinen mitoitus tehdään tulvasuojelun tarpeen mukaan.
4 § Padon yleiset tekniset turvallisuusvaatimukset

Padon rakenteen vakavuuden sekä rakenneosien toiminnan ja mitoituksen on oltava riittäviä varmistamaan padon turvallisuus kaikissa käyttötilanteissa.

Padon juoksutusluukkujen ja muiden käyttölaitteiden on oltava toimintavarmoja. Padon juoksutusluukkujen käyttämiseen on oltava varanostojärjestelmä tai -suunnitelma.

Padolle on oltava toimivat kulkuyhteydet. Mahdollisuus padon huoltoon on suunniteltava ja tarpeen mukaan varmistettava myös tulva- ja pato-onnettomuustilanteissa. Padolla ei saa olla kasvillisuutta tai padon rakenteeseen kuulumattomia aineita tai esineitä, jotka aiheuttavat vaaraa padon rakenteelle tai haittaa padon kunnossapidolle tai tarkkailulle.

Padon omistajan on toimitettava patoturvallisuusviranomaiselle padon suunnitelmat, joista ilmenee, miten padon tekniset turvallisuusvaatimukset toteutetaan ja miten padon käyttöönottoon liittyvä veden tai muun padotun aineen nosto tapahtuu. Padon omistajan on järjestettävä patoturvallisuusviranomaiselle mahdollisuus todeta teknisten turvallisuusvaatimusten toteutuminen padon rakennustyön eri vaiheissa.
5 § Erityiset tekniset turvallisuusvaatimukset 1- ja 2-luokan padoille

Sen lisäksi, mitä 4 §:ssä säädetään, 1- ja 2- luokan padon korkeuden on oltava riittävä padon turvallisuuden varmistamiseksi kaikissa käyttötilanteissa.

1- ja 2-luokan maapadon harjan on oltava koko pituudeltaan liikennöintikelpoinen.

Mitä tässä pykälässä säädetään, ei koske tulvapenkereitä.
6 § Vahingonvaaraselvitys

Vahingonvaaraselvityksessä:

 1)

kuvataan veden tai muun padotun aineen leviäminen padon sortuessa kohdista, joissa sortumasta aiheutuu suurin vahingonvaara;

 2)

määritetään padon sortumisesta aiheutuvan tulvan suurin peittävyys (patosortuman tulvavaara);

3)

selvitetään patosortuman tulvavaaran alueella olevat vahinkokohteet;

 4)

arvioidaan vahinkokohteille veden tai muun padotun aineen virtauksesta, syvyydestä tai aineen laadusta johtuen aiheutuva vahinko.

Jos padon luokan selvittämiseksi tai turvallisuussuunnitelman ja pelastustoimen suunnitelman laatimiseksi on tarpeen, tulva-aallon eteneminen on selvitettävä tarvittavin laskelmin esimerkiksi maastomallin avulla.
7 § Padon turvallisuussuunnitelma

Padon turvallisuussuunnitelmassa esitetään padon omistajan:

 1)

toimenpiteet häiriötilanteissa onnettomuuden ehkäisemiseksi sekä vahinkojen ehkäisemiseksi ja rajoittamiseksi padolla;

 2)

toimenpiteet ihmisten, omaisuuden ja ympäristön suojaamiseksi onnettomuudelta;

 3)

toimenpiteet onnettomuudesta ilmoittamiseksi.

Suunnitelmassa esitetään myös onnettomuuden torjuntaan varattava materiaali ja kalusto sekä käytettävissä oleva henkilöstö.

Jätepadon turvallisuussuunnitelmassa esitetään lisäksi padotun aineen laatu, vaaraa aiheuttavat ominaisuudet, määrä, pitoisuudet, kulkeutuminen ja muuttuminen sekä muut padon erityispiirteet.
8 § Tarkkailuohjelma

Tarkkailuohjelmassa esitetään padon tarkkailun aikavälit, tarkkailtavat kohteet ja tarkkailuun liittyvät toimenpiteet erikseen padon käyttöönoton ja käytön ajalle.

Tarkkailuohjelmassa esitetään myös, miten padon tarkkailua tehostetaan tulvien, rankkasateiden, kovien tuulien ja muiden vastaavien erityisten rasitusten aikana.
9 § Padon turvajärjestelyt

Padon käytön turvallisuus tulee varmistaa 1- ja 2- luokan padoilla:

 1)

järjestelyillä padon käytön varmistamiseksi häiriötilanteessa;

 2)

varoitus- ja muilla järjestelyillä vesistöpadon juoksutuksista padon ylä- ja alapuolella oleskeleville aiheutuvan vaaran torjumiseksi;

 3)

tarpeen mukaan järjestelyillä vahingonteosta tai ilkivallasta aiheutuvan vaaran torjumiseksi.

Padon omistajan on laadittava, pidettävä ajan tasalla ja toimitettava patoturvallisuusviranomaiselle kuvaus turvajärjestelyistä, jos nämä eivät käy ilmi muista patoturvallisuusviranomaiselle toimitetuista asiakirjoista.
10 § Tietojärjestelmään toimitettavat tiedot

Padon omistajan tulee toimittaa tietojärjestelmään:

 1)

patoa koskevat lupa- ja muut viranomaisten päätökset;

 2)

tiedot padon hydrologisesta mitoituksesta;

 3)

padon suunnitteluasiakirjat, joista ilmenevät padon teknisten turvallisuusvaatimusten toteuttaminen patoa rakennettaessa sekä padon muutos- ja korjaustöissä;

 4)

padon tarkkailuohjelma;

 5)

vahingonvaaraselvitys, jos se on padolle laadittava;

 6)

turvallisuussuunnitelma, jos se on padolle laadittava;

 7)

kuvaus turvajärjestelyistä, jos se on padolle laadittava;

 8)

määräaikaistarkastusten aineisto;

 9)

padolle laaditut kuntoarviot.
11 § Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 5 päivänä toukokuuta 2010.

Helsingissä 29 päivänä huhtikuuta 2010

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila Neuvotteleva virkamies Leena Westerholm