2010

141/2010 Maa- ja metsätalousministeriön asetus täydentäviin ehtoihin liittyvistä hyvän maatalouden ja ympäristön vähimmäisvaatimuksista annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen muuttamisesta

Maa- ja metsätalousministeriön päätöksen mukaisesti

muutetaan täydentäviin ehtoihin liittyvistä hyvän maatalouden ja ympäristön vähimmäisvaatimuksista 26 päivänä maaliskuuta 2009 annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen ( 189/2009 ) 2 §:n 9 kohta, 5 §, 6 §:n 3 momentti, 9 §, 10 §:n 1 ja 2 momentti, 11 § ja 12 §:n 1 momentti sekä lisätään 2 §:ään uusi 10 kohta ja asetukseen uusi 9 a § seuraavasti:
2 § Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

 9)

komission asetuksella I neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä mainitussa asetuksessa säädettyjen viljelijöiden suorien tukien järjestelmien mukaisten täydentävien ehtojen, tuen mukauttamisen ja yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän osalta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä viinialalle säädetyn tukijärjestelmän mukaisten täydentävien ehtojen osalta annettua komission asetusta (EY) N:o 1122/2009;

10)

komission asetuksella II yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 III osastossa säädetyn tilatukijärjestelmän täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annettua komission asetusta (EY) N:o 1120/2009.

5 § Viljelykierto

Maatilalla, jolla on käytössään neuvoston tilatukiasetuksen 2 artiklan h kohdassa tarkoitettua maatalousmaata, on oltava toukokuun 1 päivän ja syyskuun 30 päivän välisenä aikana vähintään kahta eri viljelykasvia tai muuta maatalousmaan hoito- tai käyttömuotoa. Viljelykiertovaatimuksen täyttää myös yksi viljelykasvi ja yksi muu maatalousmaan hoito- tai käyttömuoto. Yhtä viljelykasvia tai maatalousmaan hoito- tai käyttömuotoa on oltava yhtenäinen ala, jonka koko on vähintään 0,05 hehtaaria. Ne alat, jotka ovat kasvinvuorottelun takia jonakin vuonna toisen maatilan hallinnassa, voidaan ottaa huomioon alaa pääsääntöisesti hallitsevan maatilan viljelykiertovaatimuksen täyttymistä arvioitaessa. Hoito- tai käyttömuodoksi ei hyväksytä viljelemätöntä tai tilapäisesti viljelemätöntä alaa. Viljelykiertovaatimus ei koske kasvihuonealoja eikä maatiloja, joilla on käytössään ainoastaan nurmikasvien tai pitkäikäisten viljelykasvien alaa tai joiden kaikkea maatalousmaata koskee luonnonhaittakorvauksista ja maatalouden ympäristötuista vuosina 2007―2013 annetun valtioneuvoston asetuksen (366/2007) 40, 41, 51 tai 54 c §:ssä tarkoitettu erityistukisopimus. Pitkäikäisiin viljelykasveihin luetaan mansikka, herukat, muut hedelmä- ja marjakasvit sekä näiden taimitarhat, vähintään viisivuotiset koristekasvit, leikkovihreä, leikkohavut, punontatarkoitukseen kasvatettavat koristepajut, lyhytkiertoiset energiapuut ja pellolla olevat metsäpuiden taimitarhat.
6 § Hoidetun viljelemättömän pellon hoito

Viherkesannot sekä tarvittaessa avo- ja sänkikesannot on niitettävä kerran kasvukauden aikana 31 päivään elokuuta mennessä. Niittovelvoitetta ei sovelleta peltoihin, jotka on kylvetty yksivuotisella riistakasviseoksella riistan talviruokintatarkoituksessa. Luonnonhoitopellot, jotka ovat monivuotisia nurmipeltoja, on niitettävä vähintään kerran kolmessa vuodessa, mutta kuitenkin aina, kun rikkakasvien leviämisen estäminen sitä edellyttää. Niittovelvoitetta ei sovelleta ruokohelven viljelyssä, jos hoidetun viljelemättömän pellon taloudellinen hyödyntäminen edellyttää sadonkorjuuta kasvukautta seuraavan vuoden kevättalvella tai jos on kyse kyseisenä vuonna perustetusta kasvustosta. Edellä mainittuja kesantopeltoja on myös hoidettava niittämällä, muokkaamalla, kasvinsuojeluaineilla tai muulla vastaavalla tavalla siten, että rikkakasvien leviäminen estyy. Niiton ajankohdassa ja toteutuksessa on otettava huomioon rikkakasvien torjunnan onnistumisen lisäksi luonnonvaraisten lintujen ja nisäkkäiden suojelu. Viherkesannon laidunnus on sallittu, jos pellon pinta säilyy heinä- ja nurmipeitteisenä.
9 § Maisemapiirteiden säilyttäminen

Neuvoston tilatukiasetuksen liitteessä III tarkoitettujen peltoympäristön maisemapiirteiden säilyttämiseksi tilatukiominaisuudeltaan peltoa olevan peruslohkon sisällä, peruslohkon pientareella tai toisiinsa rajoittuvien peruslohkojen välisellä alueella enintään 0,2 hehtaarin alalla kasvavat puuryhmät ja yksittäiset puut, jotka on suojeltu luonnonsuojelulain (1096/1996) 29 § 1 momentin 9 kohdan ja Ahvenanmaalla luonnonsuojelusta annetun maakunta-asetuksen (ÅFS 113/1998) 5 §:n 8 kohdan perusteella, on säilytettävä. Lisäksi on säilytettävä peruslohkon sisällä, peruslohkon pientareella tai toisiinsa rajoittuvien peruslohkojen välisellä alueella olevat enintään 0,2 hehtaarin suuruiset luonnonsuojelulain 23 ja 26 §:ssä ja Ahvenanmaalla luonnonsuojelusta annetun maakuntalain (ÅFS 82/1998) 6 §:ssä tarkoitetut luonnonmuistomerkit.
9 a § Kastelu

Kasteluveden käytössä on noudatettava vesilain (264/1961) 9 luvussa ja Ahvenanmaan maakunnan vesilain (ÅFS 61/1996) 6 luvussa tarkoitettua lupamenettelyä.
10 § Pysyvä laidun

Pysyvä laidun on komission asetuksen I 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua pysyvien laitumien viiteosuuteen ja vuosittaiseen osuuteen laskettavaa alaa edellyttäen, että tarkasteltavina vuosina

 1)

sitä on käytetty komission asetuksen II 2 artiklan c kohdassa tarkoitettujen heinä- tai nurmirehukasvien kasvattamiseen; ja

 2)

se on enintään kolmasosalta alueen pinta-alasta puiden, pensaiden tai puumaisten katajien peittämää ja alueella kasvaa enintään 50 puuta hehtaarilla, eikä puita koskeva tiheysvaatimus ylity alueen millään osalla.

Edellä 1 momentissa säädetyn lisäksi edellytetään, että ala tarkasteluajankohtia edeltävien viiden vuoden aikana:

 1)

on kasvanut komission asetuksen II 2 artiklan c kohdassa tarkoitetulla tavalla vain heinä- tai nurmirehukasveja;

 2)

ei ole ollut ilmoitettuna vuosittaisella tukihakemuksella komission asetuksen II 2 artiklan c kohdassa lueteltuna kesantona; ja

 3)

ei ole kuulunut viljelykiertoon; heinä- tai nurmirehukasveilla ollut ala katsotaanpeltoalaksi, jos viljelijä osoittaa pellon olleen osana viljelykiertoa.

11 § Pysyvän laitumen säilyttäminen

Komission asetuksen I 3 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla pysyvänä laitumena oleva maa-ala on pääsääntöisesti säilytettävä mainitun ja 4 artiklan mukaisesti pysyvänä laitumena. Vaatimus ei koske aloja, jotka metsitetään ympäristönäkökohdat huomioon ottaen neuvoston tilatukiasetuksen 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Jos komission asetuksen I 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu pysyvän laitumen osuus maatalousmaan kokonaispinta-alasta kansallisella tasolla laskee jonain vuonna yli 5 prosenttia suhteessa saman asetuksen 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti laskettavaan vuoden 2003 viiteosuuteen, suoria tukia saavien viljelijöiden on haettava ennakkolupaa maan käyttötavan muuttamiseen myöhemmin säädettävällä tavalla. Jos viljelijällä on voimassa oleva maatalouden ympäristötuen erityistukisopimus, kyseiseen sopimukseen sisältyvää laidunalaa ennakkolupamenettely ei koske.
12 § Pysyvän laitumen hoito

Jos lohkoja, jotka on ilmoitettu pysyväksi laitumeksi, ei laidunneta, ne on säilytettävä avoimena niittämällä. Niiton ajankohdassa ja toteuttamisessa on otettava huomioon luonnonvaraisten lintujen ja nisäkkäiden suojelu. Sellaisilta lohkon osilta, joita ei voida niittää, on raivattava vesakko ja puiden taimet tarvittaessa. Viljelijä voi hyödyntää niittojätteen halutessaan. Niittojätettä ei kuitenkaan ole välttämättä korjattava pois laitumelta. Pysyvän laitumen laidunnus on toteutettava siten, ettei se aiheuta maaperän eroosiota ja maanpinta säilyy kasvipeitteisenä.

Tämä asetus tulee voimaan 3 päivänä maaliskuuta 2010.

Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Helsingissä 24 päivänä helmikuuta 2010

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila Vanhempi hallitussihteeri Suvi Ruuska