2009

713/2009 Valtioneuvoston asetus eräiden ympäristölle aiheutuneiden vahinkojen korjaamisesta

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty ympäristöministeriön esittelystä, säädetään eräiden ympäristölle aiheutuneiden vahinkojen korjaamisesta 29 päivänä toukokuuta 2009 annetun lain (383/2009) 16 §:n, 20 päivänä joulukuuta 1996 annetun luonnonsuojelulain (1096/1996) 5 a §:n 3 momentin, 4 päivänä helmikuuta 2000 annetun ympäristönsuojelulain (86/2000) 84 b §:n, 19 päivänä toukokuuta 1961 annetun vesilain (264/1961) 21 luvun 3 c §:n 4 momentin nojalla, sellaisina kuin niistä ovat luonnonsuojelulain 5 a §:n 3 momentti laissa 384/2009, ympäristönsuojelulain 84 b § laissa 385/2009 ja vesilain 21 luvun 3 c §:n 4 momentti laissa 386/2009:
1 § Tarkoitus

Tässä asetuksessa säädetään:

 1)

luonnonsuojelulain (1096/1996) 5 a §:n 1 momentissa tarkoitetulle suojellulle lajille ja luontotyypille aiheutuneen haitallisen vaikutuksen merkittävyyden arvioinnissa huomioon otettavista seikoista;

 2)

ympäristönsuojelulain (86/2000) 84 a §:ssä tarkoitetun vesistön pilaantumisen merkittävyyden ja vesilain (264/1961) 21 luvun 3 c §:ssä tarkoitetun vesistön ja pohjaveden haitallisen muutoksen huomattavuuden arvioinnissa huomioon otettavista seikoista;

 3)

eräiden ympäristölle aiheutuneiden vahinkojen korjaamisesta annetun lain (383/2009) 5 §:ssä tarkoitetuista korjaavista toimenpiteistä ja 6 §:ssä tarkoitetussa toimenpiteiden valinnassa huomioon otettavista seikoista; sekä

 4)

eräiden ympäristölle aiheutuneiden vahinkojen korjaamisesta annetun lain 10 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettujen viranomaisille aiheutuneiden kustannusten määrittämisessä huomioon otettavista seikoista.
2 § Lajille tai luontotyypille aiheutuneen haitallisen vaikutuksen merkittävyyden arviointi

Sen lisäksi mitä luonnonsuojelulain 5 a §:ssä säädetään, lajin tai luontotyypin suotuisalle suojelutasolle aiheutuneen haitallisen vaikutuksen merkittävyyttä arvioitaessa otetaan huomioon:

 1)

lajin yksilöiden lukumäärä, niiden esiintymistiheys tai esiintymisalue;

 2)

vahingoittuneiden yksilöiden tai vahingoittuneen alueen merkitys lajin tai luontotyypin suojelun tasoon, ottaen huomioon lajin elinvoimaisuus tai luontotyypin luontainen levinneisyys sekä niiden tavanomainen luonnollinen vaihtelu;

 3)

lajin leviämiskyky tai luontotyypin luontainen uudistumiskyky;

 4)

lajin tai luontotyypin kyky luontaisesti palautua vähintään vahingon tapahtumishetkellä vallinneeseen tilaan; sekä

 5)

vaikutukset ihmisten terveyteen.

Merkittävänä haitallisena vaikutuksena ei pidetä vaikutuksia, jotka ovat aiheutuneet alueen luonnonsuojelutavoitteen mukaisesta hoitamisesta.
3 § Vesille aiheutuneen vahingon merkittävyyden arviointi

Sen lisäksi mitä ympäristönsuojelulain 84 a §:ssä ja vesilain 21 luvun 3 c §:ssä säädetään, vesistön pilaantumisen ja muun haitallisen muutoksen sekä pohjaveden haitallisen muutoksen huomattavuutta arvioitaessa otetaan huomioon:

 1)

vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen (1022/2006) 3 §:ssä tarkoitetun vesiympäristölle vaarallisen tai haitallisen aineen pitoisuus vesistössä;

 2)

vesienhoidon järjestämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen (1040/2006) 9 §:ssä mainitun pintaveden ekologista tilaa kuvaavan tekijän huomattava heikentyminen;

 3)

vesienhoidon järjestämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen liitteen 7 kohdassa A mainitun pilaavan aineen pitoisuus pohjavedessä, vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen 3 §:ssä tarkoitetun pohjavedelle vaarallisen aineen pitoisuus pohjavedessä, pohjaveden suolaantuminen tai pohjaveden pinnankorkeuden huomattava aleneminen sekä näiden vaikutukset maa- tai pintavesiekosysteemeihin taikka pohjaveden nykyiseen tai tulevaan käyttöön;

 4)

vaikutukset eräiden ympäristölle aiheutuneiden vahinkojen korjaamisesta annetun lain 4 §:n 2 kohdassa tarkoitettuihin luonnonvarapalveluihin.

Arvioinnissa otetaan huomioon 1 momentissa tarkoitetun muutoksen tai vaikutuksen suuruus, kesto ja laajuus vesistössä taikka pohjavedessä.
4 § Täydentävä ja korvaava korjaaminen

Eräiden ympäristölle aiheutuneiden vahinkojen korjaamisesta annetun lain 5 §:n mukainen täydentävä ja korvaava korjaaminen kohdistetaan ensisijaisesti luonnonvaraan tai luonnonvarapalveluun, joka vastaa mahdollisimman hyvin tyypiltään, laadultaan ja määrältään vahingoittunutta luonnonvaraa tai luonnonvarapalvelua. Jos tämä ei ole mahdollista, korjaaminen kohdistetaan vaihtoehtoisiin luonnonvaroihin ja luonnonvarapalveluihin.

Täydentävien ja korvaavien toimenpiteiden laajuus määritetään ottaen huomioon vahingossa menetetyn luonnonvaran ja luonnonvarapalvelun arvo. Jos täydentävien ja korvaavien toimenpiteiden laajuutta ei voida yksityiskohtaisesti määrittää kohtuullisessa ajassa tai kohtuullisin kustannuksin, toimenpiteiden laajuus voidaan määrittää harkinnan mukaan. Tällöinkin toimenpiteistä aiheutuvien kustannusten tulee vastata menetetyn luonnonvaran ja luonnonvarapalvelun arvoa.

Täydentävät ja korvaavat toimenpiteet valitaan siten, että ne lisäävät luonnonvaroja ja luonnonvarapalveluja vahinkopaikalla tai muualla. Toimenpiteiden valinnassa otetaan huomioon toimenpiteiden ajallinen tärkeys-järjestys ja toteutumiseen kuluva aika. Jos täydentäviä toimenpiteitä tehdään vahinkopaikan ulkopuolella, alueen tulisi mahdollisuuksien mukaan olla maantieteellisessä yhteydessä vahinkopaikkaan.
5 § Vaihtoehtoisten korjaavien toimenpiteiden arviointi

Viranomaisen on korjaavien toimenpiteiden määräämiseksi arvioitava mahdollisia vaihtoehtoisia toimenpiteitä.

Sen lisäksi mitä eräiden ympäristölle aiheutuneiden vahinkojen korjaamisesta annetun lain 6 §:ssä säädetään, vaihtoehtoisten toimenpiteiden arvioinnissa otetaan huomioon:

 1)

vaikutukset kansanterveyteen ja yleiseen turvallisuuteen;

 2)

toteuttamisesta aiheutuvat kustannukset;

 3)

onnistumisen todennäköisyys;

 4)

mahdollisuus ehkäistä tulevia vahinkoja ja välttää muille kohteille aiheutuvia vahinkoja;

 5)

hyödyt vahingoittuneille luonnonvaroille ja luonnonvarapalveluille;

 6)

sosiaaliset ja taloudelliset näkökohdat, kulttuurinäkökohdat sekä sijaintiin liittyvät erityistekijät;

 7)

vahingon korjaamisen toteutumisaikataulu;

 8)

mahdollisuudet vahinkoa edeltäneen tilan palautumiseen; sekä

 9)

maantieteellinen yhteys vahingoittuneeseen alueeseen, jos toimenpiteet tehdään muualla.
6 § Korjaavien toimenpiteiden valinta

Ensisijaisista toimenpiteistä voidaan valita toimenpide, joka ei palauta vahingoittunutta luonnonvaraa ja luonnonvarapalvelua täysin perustilaan tai palautuminen kestää tavanomaista kauemmin, jos tämän lisäksi valitaan täydentäviä ja korvaavia toimenpiteitä, joilla saavutetaan perustilaa vastaava luonnonvarojen ja luonnonvarapalveluiden taso. Täydentävien ja korvaavien toimenpiteiden valinnasta säädetään 4 ja 5 §:ssä.
7 § Viranomaiselle aiheutuneet kustannukset

Määritettäessä eräiden ympäristölle aiheutuneiden vahinkojen korjaamisesta annetun lain 10 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuja viranomaiselle aiheutuneita kustannuksia, huomioon voidaan ottaa kustannukset:

 1)

vahingon ja sen välittömän uhan määrittämiseksi välttämättömistä selvityksistä;

 2)

vaihtoehtoisten korjaavien toimenpiteiden arvioimiseksi välttämättömistä selvityksistä;

 3)

korjaavien toimenpiteiden valitsemiseksi välttämättömistä selvityksistä;

 4)

toteutettujen korjaavien toimenpiteiden tarpeellisesta seurannasta.
8 § Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 2009. Asetusta sovelletaan kuitenkin 1 päivästä heinäkuuta 2009.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 35/2004/EY (32004L0035); EYVL N:o L 143, 30.4.2004, s. 56

Helsingissä 24 päivänä syyskuuta 2009

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki Hallitussihteeri Satu Sundberg