Jos urheilijan ja Suomessa urheilutoimintaa harjoittavan urheiluseuran tai muun urheilutoimintaa harjoittavan yhteisön välillä on sovittu, että urheilija saa pääasiallisesti Suomessa harjoitetusta urheilemisesta veronalaista palkkaa vuodessa tai vuotta lyhyemmässä pelikaudessa vähintään 9 600 euroa, urheiluseuran tai muun urheilutoimintaa harjoittavan yhteisön on järjestettävä urheilijalle vakuutuksella tämän lain mukainen turva tässä laissa tarkoitetun tapaturman sekä vanhuuden varalta siihen asti, kun urheilija täyttää 43 vuotta. Vakuuttamisvelvollisuutta arvioitaessa otetaan huomioon kaikki samaa pelikautta tai vuotta koskevien sopimusten perusteella maksettavat palkat.

Tapaturmalla tarkoitetaan äkillisen, odottamattoman ulkoisen tekijän aiheuttamaa vammaa tai sairautta ja siitä seurannutta kuolemaa.

Tapaturmana korvataan myös kuormittavaa yksittäistä liikettä suoritettaessa ilman tapaturmaa äkillisesti tapahtunut lihaksen tai jänteen kipeytyminen. Korvausta ei kuitenkaan makseta, jos kipeytymisen syynä on sairaus, todennäköisesti pääasiallisesti aikaisempi vamma tai muusta syystä johtuva kudoksen heikentyminen taikka kudosvaurio, jonka syntyminen edellyttää tapaturmaa.

Tapaturman perusteella maksetaan korvausta kuntoutuskustannuksista, tapaturmaeläkettä, perhe-eläkettä, hautausapua, haittarahaa, haitta- ja vaatelisää, korvausta opaskoiran ylläpidosta aiheutuneista kustannuksista, kodinhoitokustannusten korvausta ja korvausta sairaanhoidon kustannuksista.

Korvausta maksetaan 2 §:n 3 momentissa tarkoitetun kipeytymisen perusteella enintään kuuden viikon ajalta vahingon sattumisesta.

Urheilijan oikeus korvaukseen siltä osin kuin korvausta ei makseta tämän lain nojalla, määräytyy sairausvakuutuslain (1224/2004) mukaan.

Tapaturmaeläkettä maksetaan 1 momentin perusteella yhteensä viiden vuoden ajalta sairausvakuutuslain mukaisen sairauspäivärahan enimmäisajan täytyttyä.

Määrättäessä 1 momentin 3 kohdan mukaan maksettavaa tapaturmaeläkettä eläkkeen perusteena olevasta vuosityöansiosta vähennetään urheilijan kuntoutuksen jälkeen saamat ansiotulot, vähintään kuitenkin ansiotulon määrä, joka vastaa kuntoutuksen jälkeistä ansiotasoa kuntoutusta vastaavassa työssä tai ammatissa.

Jos urheilijan kuntoutus keskeytyy tämän lain mukaan korvatun vamman tai sairauden taikka muun siihen verrattavan urheilijasta riippumattoman syyn vuoksi, urheilijan oikeus ammatilliseen kuntoutukseen ja 4 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdan mukaiseen tapaturmaeläkkeeseen jatkuu niin kauan, kunnes 4 §:n 2 momentissa säädetty aika täyttyy. Edellä tarkoitettua keskeytyksen aiheuttamaa aikaa, joka johtuu muusta kuin korvatun vamman tai sairauden hoidosta aiheutuvasta työkyvyttömyydestä, ei lueta tarkoitettuun viiden vuoden aikaan.

Urheilijalla on oikeus tapaturmaeläkkeeseen, jos hän on ennen 43 vuoden iän täyttämistä tullut tapaturman aiheuttaman vamman tai sairauden johdosta pysyvästi kykenemättömäksi jatkamaan 1 tai 15 §:ssä tarkoitettua urheilemista ja hänen kykynsä ansiotulojen hankkimiseen muulla työllä on pysyvästi heikentynyt vähintään kolmella viidesosalla arvioituna suhteessa tämän lain mukaan pysyvän työkyvyttömyyden perusteena käytettävään vuosityöansioon.

Työkyvyn heikentymistä arvioitaessa otetaan huomioon urheilijan jäljellä oleva kyky hankkia itselleen ansiotuloja sellaisella saatavissa olevalla työllä, jota hänen voidaan kohtuudella edellyttää tekevän. Tällöin otetaan huomioon myös urheilijan koulutus, aikaisempi toiminta, ikä, asuinpaikka ja muut näihin rinnastettavat seikat.

Tapaturmaeläkkeen maksamisen edellytyksenä on, että urheilijan kuntoutusmahdollisuudet on selvitetty.

Tapaturmaeläkettä maksetaan aikaisintaan sairausvakuutuslain mukaisen sairauspäivärahan enimmäisajan täyttymisestä ja enintään siihen saakka, kunnes urheilija täyttää 65 vuotta.

Tapaturmaeläkkeen määrä on vuodessa 85 prosenttia urheilijan vuosityöansiosta ottaen huomioon lisäksi, mitä 4 §:n 3 momentissa säädetään.

Tapaturman aiheuttaman vamman tai sairauden hoidosta maksetaan korvausta siten kuin tapaturmavakuutuslain (608/1948) 15, 15 a ja 15 b §:ssä säädetään. Lisäksi korvataan tapaturman aiheuttamaksi epäillyn vamman tutkimuskulut siten kuin mainitun lain 14 §:n 4 momentissa säädetään. Tämän lain mukaan korvattavan vamman tarpeelliset ja kohtuulliset lääkinnällisen kuntoutuksen kustannukset korvataan siten kuin tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain (625/1991) 7 §:ssä säädetään.

Tässä laissa tarkoitetun pysyvän työkyvyttömyyden aiheuttaneen vamman tai sairauden hoito korvataan tarpeettomia kustannuksia välttäen urheilijan terveydentilaa kuitenkaan vaarantamatta siten kuin tapaturmavakuutuslain 15 a §:ssä säädetään.

Edellä 1 ja 2 momentissa säädettyä korvausta ei kuitenkaan makseta sen jälkeen, kun urheilijan oikeus tapaturmaeläkkeeseen on päättynyt 4 §:n 2 momentissa tai 6 §:n 4 momentissa säädetyn ajan täyttymisen vuoksi.

Haittarahaa maksetaan tapaturmavakuutuslain 16 §:n 2 momentin, 18 a §:n ja 18 b §:n 1 ja 3―5 momentin mukaisesti urheilijalle, jolle aiheutuu tapaturmasta johtuvasta vammasta tai sairaudesta pysyvää yleistä haittaa.

Haittalisää maksetaan urheilijalle, joka on tapaturman aiheuttaman vamman tai sairauden johdosta joutunut niin avuttomaan tilaan, ettei hän voi tulla toimeen ilman toisen henkilön apua, tai jolle vamman tai sairauden hoito aiheuttaa muutoin poikkeuksellista haittaa. Haittalisään sovelletaan, mitä tapaturmavakuutuslain 20 §:ssä säädetään.

Vaatelisää maksetaan urheilijalle tapaturman aiheuttamasta vammasta tai sairaudesta johtuvan tekojäsenen, muun apuvälineen taikka siteen tai sidoksen pitkäaikaisesta käytöstä aiheutuvasta vaatteiden erityisestä kulumisesta. Vaatelisään sovelletaan, mitä tapaturmavakuutuslain 20 a §:ssä säädetään.

Kodinhoitokustannusten korvausta voidaan tapaturmavakuutuslain 20 b §:n mukaisesti maksaa urheilijalle, joka tapaturmasta saamansa vamman tai sairauden vuoksi ei kykene hoitamaan kotiaan.

Urheilijalle maksetaan korvausta tapaturman aiheuttaman vamman tai sairauden vuoksi tarpeellisen opaskoiran ylläpidosta aiheutuvista kustannuksista. Korvaus määräytyy siten kuin tapaturmavakuutuslain 20 a §:n 4 momentissa säädetään.

Haittalisää, vaatelisää ja korvausta opaskoiran ylläpidosta aiheutuneista kustannuksista ei makseta sen jälkeen, kun urheilijan oikeus tapaturmaeläkkeeseen on päättynyt 4 §:n 2 momentissa tai 6 §:n 4 momentissa säädetyn ajan täyttymisen vuoksi.

Perhe-eläkettä maksetaan tapaturman aiheuttaman urheilijan kuoleman johdosta enintään kymmenen vuoden ajan urheilijan kuolemasta. Perhe-eläkkeen perusteena käytetään tämän lain mukaista vuosityöansiota. Jollei muualla tässä laissa toisin säädetä, perhe-eläkkeestä on muutoin voimassa, mitä tapaturmavakuutuslain 16 §:n 1 momentin 3 kohdassa sekä 23, 23 a―23 d, 24 ja 24 a―24 c §:ssä säädetään.

Hautausapua maksetaan tapaturman aiheuttamasta urheilijan kuolemasta siten kuin tapaturmavakuutuslain 16 §:n 3 ja 4 momentissa sekä 25 §:ssä säädetään.

Edellä 1 §:ssä tarkoitetun urheilijan vuosityöansiona pidetään tapaturman sattuessa voimassa olleessa sopimuksessa sovittua palkkaa vuodelta tai pelikaudelta, jona tapaturma sattui. Vuosityöansioon lasketaan mukaan lisäksi palkka, jonka urheilija sai samalta vuodelta tai pelikaudelta mainittua sopimusta edeltäneen sopimuksen perusteella. Vuosityöansion määrä voi olla kuitenkin enintään 100 000 euroa.

Edellä 6 §:ssä säädetyn pysyvän työkyvyttömyyden ajalta maksettavan tapaturmaeläkkeen perusteena käytetään 1 momentista poiketen 30 000 euron vuosityöansiota.

Urheilijalle, joka on 4 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisesti kykenemätön jatkamaan tämän lain mukaista urheilemista, korvataan ammatillisena kuntoutuksena tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain 6 §:ssä säädetyistä toimenpiteistä aiheutuvat tarpeelliset ja kohtuulliset kustannukset.

Ammatillisen kuntoutuksen tarpeellisuutta arvioitaessa otetaan huomioon urheilijan ikä, ammatti, aikaisempi toiminta, koulutus, vakiintuminen työelämään sekä se, johtaako haettu ammatillinen kuntoutus todennäköisesti urheilijan terveydentilan kannalta sellaiseen työhön, josta saaduilla tuloilla hän voisi elättää itsensä.

Tämän lain mukaisen vakuutuksen vakuutusmaksun tulee olla kohtuullisessa suhteessa vakuutuksesta aiheutuviin kustannuksiin ottaen huomioon asianomaisen lajin aiheuttama tapaturmariski.

Vanhuudenturva käsittää vanhuuseläkkeen, jota maksetaan siitä päivästä alkaen, jolloin urheilija täyttää 65 vuotta. Vanhuudenturva järjestetään vakuutuksella, jonka voi myöntää vakuutusyhtiö, jolla on vakuutusyhtiölain (521/2008) ja ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetun lain (398/1995) mukaan oikeus myöntää Suomessa vakuutusluokista annetun lain (526/2008) 13 §:ssä tarkoitetun henkivakuutusluokan 1 mukaisia vakuutuksia. Vakuutusta varten vakuuttamisvelvollisen on suoritettava vakuutusmaksuna 4,5 prosenttia tämän lain 1 §:ssä tarkoitetusta palkasta tai 15 §:ssä tarkoitetusta tulosta.

Jos 1 §:ssä tarkoitettu vakuutuksenottaja ilmoittaa, ettei urheilija enää kuulu sen ottaman vakuutuksen piiriin, siirtyy vanhuuseläkettä koskeva vakuutus ja sille kertynyt rahasto urheilijalle ja muuttuu vapaakirjana voimassa olevaksi yksilölliseksi eläkevakuutukseksi ilman oikeutta takaisinostoarvoon.

Jos urheilija, jolla ei ole 1 §:ssä tarkoitettua sopimusta, saa pääasiallisesti Suomessa harjoittamastaan urheilemisesta vuodessa veronalaista tuloa vähintään 9 600 euroa, hänellä on oikeus saada itselleen tässä laissa tarkoitettu turva tapaturman ja vanhuuden varalta. Tällaisesta vakuutuksesta maksettavan tapaturmaeläkkeen perusteena käytetään vakuutuksenottajan ja vakuutusyhtiön välillä sovittavaa vuosityöansiota, jonka tulee vastata urheilijan urheilemisesta jatkuvasti saamaa veronalaista tuloa. Huomioon otettava vuosityöansio voi olla enintään 11 §:n 1 momentissa säädetyn suuruinen. Pysyvän työkyvyttömyyden perusteella maksettavan tapaturmaeläkkeen perusteena käytetään kuitenkin 11 §:n 2 momentissa säädettyä vuosityöansiota.

Jos sellaista urheilemista varten, jota jo koskee tämän lain mukainen vakuutus, otetaan uusi tämän lain mukainen vakuutus, aikaisemman vakuutuksen voimassaolo päättyy uuden vakuutuksen voimaan tullessa.

Jollei tässä laissa toisin säädetä tämän lain mukaisen tapaturmaturvan osalta työnantajan oikeudesta sairausajan palkkaa vastaavaan eläkkeeseen, tämän lain mukaisen vakuutuksen myöntämisestä, vakuutuksen raukeamisesta, vakuutuksen siirtymisestä vakuutuksenottajan konkurssissa, vakuutusehtojen tiedoksi antamisesta, vakuutuksenantajan vastuun alkamisesta, vakuutusmaksua varten tarvittavien tietojen toimittamisesta, vakuutusmaksun korottamisesta ja vanhenemisesta, vakuutuksen lakkaamisesta vakuutusyhtiön konkurssissa, korvauksen korottamisesta viivästymisen johdosta, takaisinsaannista, tämän lain mukaisten etujen vähentämisestä, korvauksen siirtämisestä ja ulosmittauksesta, oikeudesta tietojen saantiin, oikeudesta ja velvollisuudesta tietojen luovutukseen, tietojen salassapidosta sekä teknisestä käyttöyhteydestä, noudatetaan, mitä tapaturmavakuutuslain 26 §:ssä, 32 §:n 5 ja 6 momentissa, 32 a, 33, 37, 38, 38 a, 60 a, 61, 61 a, 62, 63, 64 a―64 f ja 64 h―64 i §:ssä säädetään. Lisäksi tapaturmakorvauksen hakemisesta, asian käsittelystä, korvauksen maksamisesta ja määräämisestä sekä päätöksen antamisesta on voimassa, jollei tässä laissa toisin säädetä, mitä tapaturmavakuutuslain 4 luvussa säädetään sen 43 §:ää lukuun ottamatta.

Asian uudelleen käsittelystä, päätöksessä olevan virheen korjaamisesta ja aiheettomasti maksetun korvauksen takaisinperinnästä on voimassa, mitä tapaturmavakuutuslain 5 luvun 53 e―53 g §:ssä säädetään. Mitä tapaturmavakuutuslain 55 §:ssä säädetään rangaistukseen tuomitsemisesta tapaturmavakuutuslain mukaisen tietojenantovelvollisuuden rikkomisesta ja tapaturmavakuutuslain mukaisen työnantajavelvoitteen rikkomisesta, sovelletaan 1 §:ssä tarkoitettuun urheiluseuraan tai muuhun urheilutoimintaa harjoittavaan yhteisöön sekä tässä laissa tarkoitettuun urheilijaan.

Tämän lain mukainen tapaturmaturva järjestetään vakuutuksella, jonka voi myöntää vakuutusyhtiö, jolla on vakuutusyhtiölain ja ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetun lain mukaan oikeus myöntää Suomessa vakuutusluokista annetun lain 2 §:ssä tarkoitetun vahinkovakuutusluokan 1 mukaisia vakuutuksia.

Vakuutusyhtiöllä on oikeus saada tämän lain mukaisen tapaturmavakuutuksen myöntämistä ja vakuutusmaksun suuruuden arviointia varten Tapaturmavakuutuslaitosten liitolta liiton vakuutusyhtiöltä 18 §:n 2 momentin perusteella saamat lajikohtaiset tiedot tämän lain mukaan vakuutetuista urheilijoista, vahinkojen lukumääristä ja maksetuista korvauksista edeltävän kolmen vuoden tai pelikauden ajalta.

Edellä 9 §:n 1―3 ja 5 momentissa ja 10 §:ssä säädettyjä korvauksia koskevat rahamäärät tarkistetaan ja pyöristetään kalenterivuosittain siten kuin tapaturmavakuutuslain 60 §:n 1 momentissa säädetään.

Edellä 1 ja 11 §:ssä sekä 15 §:n 1 momentissa säädetyt rahamäärät tarkistetaan kalenterivuosittain työntekijän eläkelain (395/2006) 96 §:ssä tarkoitetulla palkkakertoimella ja pyöristetään lähimmäksi täydeksi kymmeneksi euroksi.

Edellä 6 §:ssä säädetyn mukainen tapaturmaeläke ja 10 §:ssä säädetyn mukainen perhe-eläke tarkistetaan kalenterivuosittain työntekijän eläkelain 98 §:ssä tarkoitetulla työeläkeindeksillä, enintään kuitenkin 4 prosentilla kalenterivuodessa.

Tapaturmavakuutuslaitosten liitto huolehtii vakuuttamisen seurannasta ja yleisestä valvonnasta sekä pitää rekisteriä tämän lain mukaan vakuutetuista urheilijoista ja vakuutuksenottajista. Tapaturmavakuutuslaitosten liitto antaa vuosittain maaliskuun loppuun mennessä sosiaali- ja terveysministeriölle kertomuksen tämän lain mukaisen vakuutusturvan toteutumisesta. Tapaturmavakuutuslaitosten liitto hoitaa myös muut tämän lain mukaan sille kuuluvat tehtävät.

Vakuutuslaitoksen on toimitettava vuosittain helmikuun loppuun mennessä Tapaturmavakuutuslaitosten liitolle 1 momentin mukaisten tehtävien hoitamista varten välttämättömät tiedot tämän lain mukaisista vakuutuksista ja vahingoista. Vakuutuslaitoksen on myös annettava kerran vuodessa ja muulloinkin tarvittaessa urheilijalle selvitys tämän vakuutusturvasta. Vakuutuslaitoksen on viipymättä ilmoitettava urheilijalle sellaisesta vakuutusmaksun laiminlyönnistä, joka estää tämän lain mukaisen turvan jatkumisen.

Vakuutuslaitoksen on ilmoitettava vuosittain viimeistään kuukauden kuluttua urheilulajin peli- tai kilpailukauden alkamisesta lajiliitolle 19 §:ssä säädettyä tehtävää varten lajiliittoon kuuluvan urheiluseuran ja muun urheilutoimintaa harjoittavan yhteisön tämän lain mukaisen vakuutuksen alkamisesta. Ilmoitukseen on liitettävä vakuutukseen kuuluvien urheilijoiden suostumuksella heidän nimensä ja henkilötunnuksensa. Vakuutuslaitoksen on vastaavasti tehtävä ilmoitus lajiliitolle vakuutuksen alkamisesta ja päättymisestä kesken pelikauden. Ilmoitus on tällöin tehtävä viipymättä ja viimeistään kuukauden kuluttua vakuutuksen alkamisesta tai irtisanomisesta tai vakuutuksen päättymisestä ilman irtisanomista.

Urheilun lajiliiton tai muun kilpailutoiminnasta vastaavan yhteisön on huolehdittava, että sen piirissä harjoitettavaan kilpailutoimintaan osallistuvat urheiluseurat ja muut urheilutoimintaa harjoittavat yhteisöt järjestävät tämän lain mukaisen vakuutusturvan. Tätä varten lajiliitolla tai muulla kilpailutoiminnasta vastaavalla yhteisöllä on oikeus saada Tapaturmavakuutuslaitosten liiton pitämästä rekisteristä tieto niistä sen toiminnan piiriin kuuluvista urheilijoista, jotka on vakuutettu tämän lain mukaan.

Urheiluseuran ja muun urheilutoimintaa harjoittavan yhteisön on ilmoitettava sitä edustaneiden tämän lain piiriin kuuluvien urheilijoiden lukumäärä vuosittain asianomaiselle lajiliitolle. Lajiliiton on toimitettava nämä tiedot Tapaturmavakuutuslaitosten liitolle 1 momentin mukaista tarkoitusta varten vuosittain helmikuun loppuun mennessä.

Edellä 1 §:ssä tarkoitetun vakuuttamisvelvollisuuden laiminlyönyt urheiluseura tai muu urheilutoimintaa harjoittava yhteisö on velvollinen kustantamaan urheilijalle laiminlyönnin vuoksi saamatta jääneen tämän lain mukaisen turvan.

Jos vakuutuslaitos irtisanoo vakuutuksen vakuutusmaksun laiminlyönnin vuoksi, urheilijan vakuutusturva jatkuu kuitenkin vähintään kuukauden siitä, kun vakuutuslaitos on lähettänyt urheilijalle kirjallisen ilmoituksen vakuutuksen päättymisestä.

Tämän lain mukaisen vakuutuksen maksu viivästyskorkoineen saadaan periä ulosottotoimin ilman tuomiota tai päätöstä siten kuin verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa (706/2007) säädetään.

Edellä 1 §:ssä tarkoitettu urheilija on velvollinen ilmoittamaan mainitussa lainkohdassa tarkoitetulle urheiluseuralle tai muulle urheilutoimintaa harjoittavalle yhteisölle tämän lain mukaisen vakuuttamisvelvollisuuden arvioimiseksi välttämättömät tiedot samaa vuotta tai pelikautta koskevien aikaisempien sopimustensa mukaisista ansioista.

Edellä 1 momentin nojalla saatujen tietojen käsittelystä on voimassa, mitä henkilötietolaissa (523/1999) ja yksityisyyden suojasta työelämässä annetussa laissa (759/2004) säädetään.

Tämän lain mukaista tapaturmaturvaa ja sen järjestämistä koskevasta muutoksenhausta, päätöksen poistamisesta ja ylimääräisestä muutoksenhausta on voimassa, mitä tapaturmavakuutuslain 53, 53 a ―53 d, 53 f, 53 h ja 54 §:ssä säädetään.

Tämän lain 14 §:ssä tarkoitettuun vakuutukseen sovelletaan vakuutussopimuslakia (543/1994), jollei tässä laissa toisin säädetä.

Jos syntyy epäselvyyttä siitä, täyttääkö vakuutus tämän lain mukaiset edellytykset, Tapaturmavakuutuslaitosten liitto antaa asianosaisen hakemuksesta asiasta lausunnon.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2009.

Tällä lailla kumotaan urheilijoiden tapaturma- ja eläketurvasta 16 päivänä kesäkuuta 2000 annettu laki (575/2000) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen.

Ennen tämän lain voimaantuloa alkaneeseen peli- tai kilpailukauteen ja sattuneisiin tapaturmiin sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Jos muualla laissa viitataan urheilijoiden tapaturma- ja eläketurvasta annettuun lakiin, sen sijasta sovelletaan tätä lakia.