Tätä lakia sovelletaan eurooppalaisesta naapuruuden ja kumppanuuden välineestä osarahoitettaviin Euroopan yhteisön ulkorajat ylittävän yhteistyön yhteisiin toimintaohjelmiin, niiden valmisteluun, toimeenpanoon sekä yhteisön rahoituksen ja sitä vastaavan valtion rahoitusosuuden myöntämiseen, hallinnointiin, valvontaan ja tarkastukseen.

Eurooppalaisesta naapuruuden ja kumppanuuden välineestä osarahoitettavat toimet toteutetaan yhteisillä toimintaohjelmilla, joiden valmistelusta, sisällöstä, hyväksymisestä ja muuttamisesta säädetään Euroopan yhteisön lainsäädännössä.

Ohjelma-alueen maakunnan liitot vastaavat yhteistä toimintaohjelmaa koskevan ehdotuksen laatimisesta yhteistyössä muiden ohjelmaan osallistuvien valtioiden toimivaltaisten viranomaisten sekä valtion viranomaisten, kuntien ja muiden ohjelman toteuttamiseen osallistuvien julkis- ja yksityisoikeudellisten oikeushenkilöiden kanssa.

Työ- ja elinkeinoministeriö valmistelee yhteistyössä muiden ministeriöiden, ohjelma-alueen maakunnan liittojen sekä muiden ohjelman toteuttamiseen osallistuvien yhteisöjen kanssa 2 momentissa tarkoitettujen ehdotusten perusteella ohjelmaehdotuksen valtioneuvoston käsiteltäväksi Suomen hyväksymistä varten. Valtioneuvosto päättää ohjelmaehdotuksen hyväksymisestä Suomen osalta.

Yhteistä toimintaohjelmaa muutettaessa noudatetaan soveltuvin osin, mitä ohjelmaa koskevien ehdotusten laatimisesta ja hyväksymisestä säädetään. Yhteisen toimintaohjelman seurantakomitea voi kuitenkin päättää merkitykseltään vähäisistä muutoksista ohjelmaan.

Yhteisessä toimintaohjelmassa yhteisenä hallintoviranomaisena on ohjelma-asiakirjassa nimetty maakunnan liitto.

Yhteinen hallintoviranomainen vastaa yhteisen toimintaohjelman hallinnoinnista ja täytäntöönpanosta koko ohjelma-alueella moitteettoman varainhoidon periaatteita noudattaen sekä hoitaa ne tehtävät, joista säädetään Euroopan yhteisön lainsäädännössä. Lisäksi yhteinen hallintoviranomainen hoitaa yhteistä toimintaohjelmaa koskevia kansallisia tehtäviä sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.

Yhteisenä hallintoviranomaisena toimivan maakunnan liiton on järjestettävä hallintonsa siten, että yhteisen toimintaohjelman täytäntöönpanoon, varainhoitoon ja sisäiseen tarkastukseen liittyvät tehtävät erotetaan toisistaan riippumattomien yksikköjen hoidettavaksi.

Kussakin yhteisessä toimintaohjelmassa on seurantakomitea, jonka asettamisesta ja kokoonpanosta ohjelmaan osallistuvat valtiot sopivat. Seurantakomitean kokoonpanoon ja jäseniin sovelletaan lisäksi, mitä Euroopan yhteisön lainsäädännössä säädetään.

Valtioneuvosto nimittää seurantakomitean suomalaiset jäsenet. Suomalaisten jäsenten tulee olla ainakin ohjelma-alueen maakunnan liittojen, ulkoasiainministeriön sekä työ- ja elinkeinoministeriön nimeämiä henkilöitä.

Seurantakomitean työskentelyyn sovelletaan, mitä hallintolaissa (434/2003) ja kielilaissa (423/2003) säädetään. Seurantakomitean asiakirjojen ja toiminnan julkisuudesta on voimassa, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999) sekä Euroopan yhteisön lainsäädännössä säädetään. Lisäksi seurantakomitean työskentelyyn sovelletaan, mitä saamen kielilaissa (1086/2003) säädetään.

Seurantakomitean suomalaiseen jäseneen sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä sekä mitä vahingonkorvauslaissa (412/1974) säädetään julkisyhteisön ja virkamiehen korvausvastuusta.

Seurantakomitean päätökset tehdään yksimielisesti.

Seurantakomitean tehtävänä on varmistaa yhteisen toimintaohjelman täytäntöönpanon tehokkuus ja laatu sekä hoitaa ne tehtävät, joista säädetään Euroopan yhteisön lainsäädännössä. Seurantakomitea vahvistaa päätöksellään 9 §:n 2 momentissa tarkoitetun valintakomitean lausunnon.

Komitean toimikausi jatkuu, kunnes Euroopan yhteisöjen komissio on hyväksynyt yhteisen toimintaohjelman täytäntöönpanoa koskevan loppukertomuksen.

Yhteisestä toimintaohjelmasta rahoitettavien toimien valintaperusteita koskevaan tai toimien valintaa ja rahoitusta koskevan valintakomitean lausunnon vahvistamista tarkoittavaan seurantakomitean päätökseen ei saa erikseen hakea muutosta valittamalla.

Seurantakomitea asettaa yhteisen toimintaohjelman toimeenpanoa varten yhden tai useamman valintakomitean, jonka asettamisesta säädetään Euroopan yhteisön lainsäädännössä.

Valintakomitean suomalaisten jäsenten tulee olla ohjelma-alueen maakunnan liittojen sekä muiden ohjelma-alueen kehityksestä vastaavien aluetason viranomaisten esittämiä henkilöitä.

Valintakomitean työskentelyyn sovelletaan, mitä hallintolaissa ja kielilaissa säädetään. Valintakomitean asiakirjojen ja toiminnan julkisuudesta on voimassa, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa sekä Euroopan yhteisön lainsäädännössä säädetään. Lisäksi valintakomitean työskentelyyn sovelletaan, mitä saamen kielilaissa säädetään.

Valintakomitean suomalaiseen jäseneen sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä sekä, mitä vahingonkorvauslaissa säädetään julkisyhteisön ja virkamiehen korvausvastuusta.

Valintakomitean päätökset tehdään yksimielisesti.

Valintakomitea sovittaa yhteen ja suuntaa ohjelmalle osoitettua yhteisön rahoitusta ja valtion rahoitusosuutta sekä hoitaa muut sille Euroopan yhteisön lainsäädännön ja yhteisen toimintaohjelman mukaan kuuluvat tehtävät.

Valintakomitea antaa lausunnon toteutettavien toimien soveltuvuudesta yhteisiin toimintaohjelmiin ja niiden rahoittamisesta. Toimelle ei voida myöntää ohjelman puitteissa tukea, ellei valintakomitea ole puoltanut sen rahoittamista.

Seurantakomitea voi antaa valintakomitealle myös muita yhteisen toimintaohjelman täytäntöönpanoon liittyviä valmistelutehtäviä.

Valintakomitean kannanottoa koskevaan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.

Työ- ja elinkeinoministeriö voi asioissa, jotka eivät kuulu lainsäädännön alaan tai ole muutoin merkitykseltään huomattavia taikka jotka eivät muutoin vaadi eduskunnan suostumusta, sopia tavanomaisina pidettävistä yhteisen toimintaohjelman hallinnointitehtävien täytäntöönpanoa koskevista tarpeellisista järjestelyistä Euroopan yhteisöjen komission ja muiden ohjelmaan osallistuvien valtioiden viranomaisten kanssa.

Yhteisenä hallintoviranomaisena toimiva maakunnan liitto voi asioissa, jotka eivät kuulu lainsäädännön alaan tai ole muutoin merkitykseltään huomattavia taikka eivät muutoin vaadi eduskunnan suostumusta, sopia Euroopan yhteisön lainsäädännössä edellytetyistä yhteisen toimintaohjelman hallinnointitehtävien täytäntöönpanoa koskevista tarpeellisista järjestelyistä Euroopan yhteisöjen komission ja ohjelmaan osallistuvien muiden valtioiden viranomaisten kanssa.

Maakunnan liiton 1 momentin nojalla myöntämään tukeen sovelletaan soveltuvin osin, mitä alueiden kehittämislain (602/2002) 4 luvussa ja jäljempänä tässä laissa tuen myöntämisestä, maksamisesta, valvonnasta, tarkastuksesta ja takaisinperinnästä säädetään. Sen lisäksi tukeen sovelletaan valtionavustuslakia (688/2001), jollei alueiden kehittämislaissa tai jäljempänä tässä laissa tai EY-lainsäädännössä toisin säädetä.

Jos valintakomitean lausunnossa esittämän yhteisön rahoitusta vastaavan valtion rahoitusosuuden myöntämiseen toimivaltainen viranomainen on muu kuin 1 momentissa tarkoitettu maakunnan liitto, valtion rahoitusosuudesta myönnettävään tukeen sovelletaan, mitä muualla laissa säädetään.

Hyväksyttäviin kustannuksiin sekä tuen käyttöön, määrään, hakemiseen ja myöntämiseen sovelletaan soveltuvin osin, mitä alueiden kehittämislain 23 §:n 1―3 momentissa, 24 §:ssä, 25 §:n 1 ja 2 momentissa, 26 §:n 1 ja 2 momentissa, 27 §:n 1, 2 ja 3 momentissa ja 28 §:ssä säädetään.

Tarkempia säännöksiä yhteisistä toimintaohjelmista rahoitettavien menojen tukikelpoisuudesta, tuen käyttökohteista, tuen määrästä ja tuen hakemisesta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.

Tuki maksetaan takautuvasti toteutuneiden hyväksyttävien kustannusten perusteella yhdessä tai useammassa erässä, jollei 3 tai 4 momentista muuta johdu. Viimeisen erän maksamisen edellytyksenä on, että tuen myöntäneelle viranomaiselle on toimitettu hyväksyttävä selvitys toimen toteuttamisesta ja varojen käytöstä sekä rahoituksen toteutumisesta tukipäätöksen ehtojen mukaisesti.

Tuen maksamista koskevaan hakemukseen tulee liittää erittely toimesta aiheutuneista menoista ja rahoituksesta sekä toimen etenemisestä. Loppuerän maksamista on haettava kolmen kuukauden kuluessa toimen päättymisestä.

Yhteisön rahoitusosuus voidaan maksaa Euroopan yhteisön lainsäädännön mukaan ennakkomaksuna maksua koskevaan hakemukseen perustuen toimen johtavalle tuensaajalle, joka vastaa sen maksamisesta muille toimeen osallistuville tuensaajille.

Mitä 3 momentissa säädetään yhteisön rahoitusosuudesta, sovelletaan myös yhteisön rahoitusta vastaavan valtion rahoitusosuuden maksamiseen kuitenkin niin, että ennakon suuruus voi olla enintään 30 prosenttia valtion rahoitusosuudesta myönnetystä tuesta.

Tuen takaisinperintään sovelletaan, mitä alueiden kehittämislain 32 §:ssä säädetään rakennerahastovarojen ja niitä vastaavan valtion rahoitusosuuden takaisinperinnästä sekä mitä Euroopan yhteisön lainsäädännössä asiasta säädetään.

Työ- ja elinkeinoministeriön oikeudesta päätöksellään periä takaisin yhteiselle hallintoviranomaiselle maksetut varat on voimassa, mitä alueiden kehittämislain 33 §:ssä säädetään.

Valtion velvollisuudesta suorittaa aiheettomasti maksettu ja takaisin perimättä jäänyt yhteisön tuki yhteiselle hallintoviranomaiselle on voimassa, mitä Euroopan yhteisön lainsäädännössä säädetään.

Sen jälkeen, kun valtio on 1 momentissa tarkoitetulla tavalla maksanut siinä tarkoitetun tuen yhteiselle hallintoviranomaiselle, valtiolla on oikeus saada maksamansa tuen määrä johtavalta tuensaajalta.

Yhteinen hallintoviranomainen vastaa myöntämänsä yhteisön rahoituksen ja sitä vastaavan valtion rahoitusosuuden valvonnasta ja tarkastuksesta sen mukaan kuin siitä 11 §:n 2 momentissa ja Euroopan yhteisön lainsäädännössä säädetään.

Yhteinen hallintoviranomainen on velvollinen tarkastamaan osarahoitettuja tuotteita ja palveluita sen mukaan kuin Euroopan yhteisön lainsäädännössä säädetään.

Yhteisen hallintoviranomaisen suorittamiin tarkastuksiin sovelletaan, mitä tässä laissa ja Euroopan yhteisön lainsäädännössä säädetään.

Yhteisellä hallintoviranomaisella on oikeus suorittaa hallinnoimassaan toimintaohjelmassa käytettävien yhteisön varojen sekä sitä vastaavan kansallisen julkisen rahoitusosuuden käyttöön liittyviä, tukea myöntäviin viranomaisiin sekä tuensaajiin kohdistuvia tarkastuksia. Yksittäistä toimea tarkastettaessa tarkastusoikeus koskee toimea ja sen rahoitusta kokonaisuudessaan.

Yhteinen hallintoviranomainen voi päätöksellään valtuuttaa toisen viranomaisen, jolla on tässä laissa tarkoitettujen tarkastusten tekemiseen tarvittava asiantuntemus, tai riippumattoman tilintarkastajan suorittamaan 1 momentissa tarkoitetun tarkastuksen puolestaan. Tilintarkastajan tulee olla tilintarkastuslaissa (459/2007) tai julkishallinnon ja -talouden tilintarkastajista annetussa laissa (467/1999) tarkoitettu hyväksytty tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö. Tilintarkastusyhteisön on nimettävä tarkastuksesta vastuullinen tilintarkastaja.

Ulkopuolinen asiantuntija voi yhteisen hallintoviranomaisen pyynnöstä avustaa tarkastuksessa.

Tilintarkastajaan ja ulkopuoliseen asiantuntijaan sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä, sekä mitä vahingonkorvauslaissa säädetään julkisyhteisön ja virkamiehen korvausvastuusta.

Tilintarkastajaan ja ulkopuoliseen asiantuntijaan sovelletaan hallintolakia, kielilakia ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia.

Euroopan yhteisön varoista myönnettävän rahoituksen ja vastaavan valtion rahoitusosuuden hallinnoinnin ja käytön tarkastukseen ja muuhun valvontaan sovelletaan sellaisia menetelmiä ja periaatteita, joilla voidaan varmistaa Euroopan yhteisön lainsäädännöstä johtuvien velvollisuuksien ja moitteettoman varainhoidon vaatimusten noudattaminen.

Yhteisellä hallintoviranomaisella on salassapitosäännösten estämättä oikeus pyynnöstä saada muulta viranomaiselta luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä koskevat tehtäviensä hoitamiseksi tarpeelliset tiedot yhteisön rahoituksen ja sitä vastaavan kansallisen julkisen rahoitusosuuden käytöstä sekä hankkeen toteutuksesta ja tarkastuksesta. Pyynnössä on yksilöitävä tarvittavat tiedot sekä niiden käyttötarkoitus. Näin saatuja tietoja ei saa käyttää muuhun tarkoitukseen kuin mihin niitä on pyydetty.

Yhteinen hallintoviranomainen on velvollinen antamaan tiedoksi työ- ja elinkeinoministeriölle 17 §:ssä tarkoitettuja tarkastuksia koskevat sekä Euroopan yhteisöjen komissiota varten Euroopan yhteisön lainsäädännössä säädettyjä tehtäviä hoitaessaan laatimansa kertomukset.

Tämän lain nojalla saatujen tietojen luovuttamiseen sovelletaan, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään.

Euroopan yhteisön toimielimelle tiedot luovuttaa yhteinen hallintoviranomainen.

Tarkastettava on velvollinen 17, 24 ja 25 §:ssä tarkoitetun tarkastuksen suorittamiseksi ilman aiheetonta viivytystä korvauksetta esittämään tarkastajalle kaikki tarvittavat tiliasiakirjat sekä muun yhteisön rahoituksen ja vastaavan kansallisen rahoitusosuuden käyttöön liittyvän aineiston samoin kuin muutoinkin avustamaan tarkastuksessa.

Tarkastajalla on oikeus ottaa tiliasiakirjat ja muu 1 momentissa tarkoitettu aineisto haltuunsa, jos tarkastus sitä edellyttää. Aineisto on palautettava, kun sitä ei enää tarvita tarkastuksessa. Tarkastajan pyynnöstä tarkastettavan tulee antaa myös muut tiedot, jotka ovat tarpeen tarkastuksen asianmukaiseksi suorittamiseksi.

Tarkastajalla on oikeus tehtävän edellyttämässä laajuudessa tarkastaa kaikki rahoituksen myöntämisen ja maksamisen edellytyksenä olevat seikat sekä tässä tarkoituksessa päästä tarkastettavan hallitsemiin tai käytössä oleviin tiloihin. Tarkastusta ei kuitenkaan saa suorittaa kotirauhan piiriin kuuluvassa paikassa.

Poliisin, tulliviranomaisen ja veroviranomaisen on korvauksetta annettava 17 §:ssä tarkoitetun tarkastuksen suorittamiseksi tarpeellista virka-apua.

Yhteisen hallintoviranomaisen on huolehdittava siitä, että yhteiseen toimintaohjelmaan osallistuvan toisen valtion viranomainen tai riippumaton tilintarkastaja suorittaa 17 §:ssä tarkoitetun tarkastuksen kyseisessä valtiossa.

Tuen käyttöön liittyvään tarkastusoikeuteen, oikeuteen saada tietoja, tietojen luovuttamiseen sekä tarkastusta suorittavan henkilön oikeuksiin ja tarkastettavan velvollisuuksiin sovelletaan sen valtion lainsäädäntöä, jossa tarkastus suoritetaan, sekä Euroopan yhteisön lainsäädäntöä.

Työ- ja elinkeinoministeriö voi suorittaa yhteisön rahoituksen sekä sitä vastaavan kansallisen julkisen rahoitusosuuden käyttöön liittyviä yhteisiin hallintoviranomaisiin, muihin rahoitusta myöntäviin viranomaisiin ja tuensaajiin kohdistuvia tarkastuksia. Yksittäistä toimea tarkastettaessa tarkastusoikeus koskee toimea ja sen rahoitusta kokonaisuudessaan siinä laajuudessa kuin Euroopan yhteisön lainsäädännössä edellytetään.

Työ- ja elinkeinoministeriö voi päätöksellään valtuuttaa toisen viranomaisen tai riippumattoman tilintarkastajan suorittamaan 1 momentissa tarkoitetun tarkastuksen puolestaan. Ulkopuolinen asiantuntija voi työ- ja elinkeinoministeriön pyynnöstä avustaa tarkastuksessa. Tilintarkastajasta ja ulkopuolisesta asiantuntijasta on voimassa, mitä 17 §:n 2, 4 ja 5 momentissa säädetään.

Toimeen osallistuvat tuensaajat nimeävät yhdessä tarkastajan tai tarkastajia, joiden tehtävänä on varmentaa kunkin toimeen osallistuvan tuensaajan ilmoittamien menojen laillisuus ja asianmukaisuus. Tarkastaja laatii kertomuksen menojen varmentamisesta.

Tarkastajan tulee olla tilintarkastuslaissa tai julkishallinnon ja -talouden tilintarkastajista annetussa laissa tarkoitettu hyväksytty tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö. Tilintarkastusyhteisön on nimettävä tarkastuksesta vastuullinen tarkastaja.

Menojen varmentamiseen ja tarkastajan kelpoisuusehtoihin muissa toimintaohjelmaan osallistuvissa valtioissa sovelletaan sen valtion lainsäädäntöä, jossa tarkastus suoritetaan, sekä Euroopan yhteisön lainsäädäntöä.

Johtavan tuensaajan tulee toimittaa 1 momentissa tarkoitetut kertomukset yhteiselle hallintoviranomaiselle osoittamiensa maksupyyntöjen liitteinä.

Yhteinen hallintoviranomainen ylläpitää rahoitettavia hankkeita koskevaa yhteisen toimintaohjelman seurantarekisteriä. Rekisteriin tallennetaan yhteisen hallintoviranomaisen tehtävien hoitamisen kannalta tarpeelliset tiedot tuen hakijasta, tuen kohteesta, tukea koskevasta päätöksestä, johtavan tuensaajan kanssa tehdystä tukisopimuksesta, tuen maksatuksesta, tuen vaikutuksista, suoritetuista varmennuksista ja tarkastuksista sekä sääntöjenvastaisuuksien korjaamiseksi tehdyistä toimenpiteistä. Seurantarekisteriin sisällytetään lisäksi Euroopan yhteisön lainsäädännössä edellytetyt yhteisten toimintaohjelmien hallinnointia, seurantaa ja valvontaa koskevat tiedot. Yhteinen hallintoviranomainen vastaa seurantarekisteriin merkittävien tietojen tallentamisesta ja niiden virheettömyydestä. Edellä 11 §:n 3 momentissa tarkoitetussa tapauksessa valtion rahoitusosuuden myöntävän viranomaisen tulee luovuttaa yhteiselle hallintoviranomaiselle yhteisörahoitusta vastaavaa valtion rahoitusosuutta koskevat tässä momentissa tarkoitetut tiedot.

Seurantarekisterin tietojen julkisuudesta on voimassa, mitä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetään. Yhteisellä hallintoviranomaisella on oikeus luovuttaa edelleen salassapitosäännösten estämättä Euroopan yhteisöjen asianomaiselle toimielimelle sellaisia rekisteriin talletettuja tietoja, jotka ovat tarpeen valvottaessa, että Euroopan yhteisön lainsäädäntöä on noudatettu myönnettäessä yhteisön rahoitusta.

Rekisteröidyn tarkastusoikeudesta on voimassa, mitä henkilötietolaissa (523/1999) säädetään. Seurantarekisteriin sisältyvät henkilötietolaissa tarkoitetut henkilötiedot on poistettava viimeistään seitsemän vuoden kuluttua siitä, kun yhteisen toimintaohjelman viimeinen maksuerä on maksettu Euroopan yhteisöjen komissiosta Suomeen.

Jos valtio on velvoitettu maksamaan Euroopan yhteisöjen komissiolle takaisin yhteisön varoja, työ- ja elinkeinoministeriö voi päätöksellään velvoittaa yhteisen hallintoviranomaisen tai muun kuin valtion budjettitalouden piiriin kuuluvan viranomaisen, viraston tai laitoksen suorittamaan valtion komissiolle maksaman määrän täysimääräisenä kuluineen. Suoritus määrätään, jos varojen takaisinmaksu on johtunut suoritukseen velvoitettavan virheellisestä menettelystä.

Jollei suoritettavaa määrää makseta asetettuna eräpäivänä, sille on maksettava vuotuista viivästyskorkoa korkolain (633/1982) 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaan.

Yhteisen hallintoviranomaisen tässä laissa tarkoitetun tuen myöntämistä, maksatusta ja takaisinperintää koskevaan päätökseen haetaan muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin kuntalaissa (365/1995) säädetään muutoksenhausta kuntayhtymän päätökseen.