2006

386/2006 Maa- ja metsätalousministeriön asetus varotoimenpiteistä lintuinfluenssan leviämisen ehkäisemiseksi luonnonvaraisten lintujen ja siipikarjan välillä

Maa- ja metsätalousministeriön päätöksen mukaisesti

säädetään 18 päivänä tammikuuta 1980 annetun eläintautilain (55/1980) 12 §:n 2 momentin nojalla sellaisena kuin se on laissa 303/2006, seuraavasti:

1 luku Yleiset säännökset
1 § Tarkoitus ja soveltamisala

Tässä asetuksessa säädetään niistä siipikarjan pitopaikoissa noudatettavista toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on ehkäistä luonnonvaraisissa linnuissa mahdollisesti esiintyvän lintuinfluenssan leviäminen siipikarjaan sekä edistää tartunnan varhaista havaitsemista.
2 § Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

 a)

siipikarjalla kanoja, kalkkunoita, helmikanoja, ankkoja, sorsia, hanhia, viiriäisiä, kyyhkysiä, fasaaneja, peltopyitä, metsoja, teeriä, riikinkukkoja, sileälastaisia lintuja (strutsi, emu, nandu, kasuaari ja kiivi) ja muita tarhattavia lintuja; ja

b)

pitopaikalla yhtä tai useampaa laitosta, rakennusta, tarhaa tai muuta paikkaa, jossa lintuja pidetään, kasvatetaan tai käsitellään.

2 luku Lintuinfluenssan varhainen havaitseminen
3 § Sairaiden ja kuolleiden luonnonvaraisten lintujen tutkiminen

Jos kunnaneläinlääkäri saa ilmoituksen luonnonvaraisissa linnuissa, erityisesti vesilinnuissa, todetusta suurentuneesta kuolleisuudesta tai joukkosairastumisista, hänen on huolehdittava, että linnuista otetaan tarpeelliset näytteet lintuinfluenssan varalta ellei muuta ilmeistä syytä lintujen sairastumiselle tai kuolleisuudelle ole todettavissa. Näytteet on viipymättä toimitettava Elintarviketurvallisuusvirastoon (Evira) tutkittaviksi.
4 § Toiminta lintuinfluenssaepäilyn johdosta

Eläintautilain (55/1980) 9 §:n mukaan siipikarjanpitopaikan omistajan tai haltijan on ilmoitettava kunnan- tai läänineläinlääkärille, jos hän epäilee siipikarjan kuolleen tai sairastuneen lintuinfluenssaan. Lintuinfluenssan esiintymiseen siipikarjassa voivat viitata sairauden oireiden lisäksi seuraavat muutokset:

 a)

rehun ja veden kulutuksen pieneneminen yli 20 prosentilla;

 b)

munantuotannon pieneneminen yli viidellä prosentilla yli kahden päivän ajaksi; tai

 c)

kuolleisuusasteen nousu yli kolmeen prosenttiin viikossa.

Kunnaneläinlääkärin tai läänineläinlääkärin on ilmoituksen saatuaan toimittava newcastlentaudin ja lintuinfluenssan vastustamisesta annetun maa- ja metsätalousministeriön päätöksen (3/EEO/96) kohdan 3 mukaisesti, jos ei muuta ilmeistä syytä muutoksille ole.
3 luku Siipikarjan ja luonnonvaraisten lintujen välisten kontaktien estäminen
5 § Siipikarjan hoitamista koskevat vaatimukset

Siipikarjan rehun ja juomaveden saanti on järjestettävä sisätiloissa tai sellaisessa muussa paikassa, jossa ei ole vaaraa luonnonvaraisten vesilintujen pääsystä sinne. Ulkona pidettävää siipikarjaa ei saa laiduntaa sellaisilla laitumilla, joilla todetaan runsaasti vesilintuja.

Jos pitopaikassa on käytössä lintujen hyvinvoinnin kannalta tarpeellisia vesialtaita, on luonnonvaraisten vesilintujen pääsy näihin estettävä.
6 § Siipikarjan juomavettä koskevat vaatimukset

Siipikarjalle annettava vesi ei saa olla peräisin pintavesistä sellaisesta paikasta, jossa luonnonvaraisia vesilintuja on paljon, ellei vettä ennen siipikarjalle antamista kuumenneta tai desinfioida siten, että mahdollinen lintuinfluenssavirus tuhoutuu käsittelyssä.
4 luku Voimaantulosäännökset
7 § Voimassaoloaika

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2006 ja se on voimassa 31 päivään joulukuuta 2006.

Komission päätös 2005/731/EY (32005D0731): EUVL N:o L 274, 20.10.2005, s. 93

Komission päätös 2005/734/EY (32005D0734); EUVL N:o L 274, 20.10.2005, s. 105

Komission päätös 2005/745/EY (32005D0745); EUVL N:o L 279, 22.10.2005, s. 79

Komission päätös 2005/855/EY (32005D0855); EUVL N:o L 316, 2.12.2005, s. 21

Helsingissä 19 päivänä toukokuuta 2006

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja Eläinlääkintöylitarkastaja Taina Aaltonen