2006

226/2006 Maa- ja metsätalousministeriön asetus luonnonvaraisissa linnuissa esiintyvän lintuinfluenssan leviämisen estämisestä

Maa- ja metsätalousministeriön päätöksen mukaisesti säädetään 18 päivänä tammikuuta 1980 annetun eläintautilain (55/1980) 8 §:n 4 momentin ja 12 §:n 1 momentin 2 ja 11 kohdan, helposti leviävien eläintautien vastustamisesta 16 päivänä joulukuuta 1960 annetun lain (488/1960) 5 §:n sekä eläintautien vastustamisesta eläinten kuljetuksessa 22 päivänä joulukuuta 1994 annetun asetuksen (1363/1994) 5 §:n 1 momentin ja 6 §:n 1 momentin nojalla, sellaisena kuin niistä ovat eläintautilain 12 §:n 1 momentin 2 ja 11 kohta laissa 809/1992, seuraavasti:

 1 luku Yleiset säännökset
1 § Tarkoitus ja soveltamisala

Tämän asetuksen tarkoituksena on estää luonnonvaraisissa linnuissa todettavan lintuinfluenssan leviäminen.

Asetuksessa säädettyjä toimenpiteitä, kieltoja, ehtoja ja rajoituksia sovelletaan eläintautien vastustamisesta eläinten kuljetuksessa annetun asetuksen (1363/1994) 4 §:n nojalla perustettavilla suoja- ja valvontavyöhykkeillä edellyttäen, että:

 1)

tartunta-alueella, jonka ympärille vyöhykkeet on perustettu, esiintyy luonnonvaraisissa linnuissa H5-alatyyppiä olevaa erittäin patogeenista lintuinfluenssaa, jonka epäillään tai on todettu olevan neuraminidaasin tyyppiä N1; ja

 2)

vyöhykkeiden perustamista koskevassa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa viitataan tähän asetukseen.
2 § Euroopan yhteisön säädösten täytäntöönpano

Tällä asetuksella pannaan täytäntöön erittäin patogeenisen lintuinfluenssan esiintymiseen yhteisön luonnonvaraisissa linnuissa liittyvistä tietyistä suojatoimenpiteistä sekä päätösten 2006/86/EY, 2006/90/EY, 2006/91/EY, 2006/94/EY, 2006/104/EY ja 2006/105/EY kumoamisesta annettu komission päätös (2006/115/EY), jäljempänä komission päätös 2006/115/EY.
3 § Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

 1)

tartunta-alueella aluetta, jolla esiintyy luonnonvaraisissa linnuissa H5-alatyyppiä olevaa erittäin patogeenista lintuinfluenssaa, jonka epäillään tai on todettu olevan neuraminidaasin tyyppiä N1;

 2)

suojavyöhykkeellä aluetta, jonka raja on joka kohdassa vähintään kolmen kilometrin etäisyydellä tartunta-alueesta ja johon tartunta-alue sisältyy;

 3)

valvontavyöhykkeellä aluetta, jonka raja on joka kohdassa vähintään kymmenen kilometrin etäisyydellä tartunta-alueesta ja johon suojavyöhyke sisältyy;

 4)

siipikarjalla kaikkia lintuja, joita kasvatetaan tai pidetään vankeudessa lihan, kulutukseen tarkoitettujen munien tai muiden valmisteiden tuottamista, riistalintujen istuttamista taikka edellä mainittujen lintujen tuottamiseen tähtääviä kasvatusohjelmia varten;

 5)

muilla vankeudessa pidettävillä linnuilla sellaisia muita kuin 4 kohdassa määriteltyjä lintuja, joita pidetään vankeudessa esityksiä, näyttelyitä, kilpailuja, kasvattamista, myyntiä tai muuta tarkoitusta varten, mukaan lukien eläintarhoissa, sirkuksissa, huvipuistoissa ja tutkimuslaboratorioissa pidettävät linnut sekä lemmikkilinnut; sekä

 6)

pitopaikalla yhtä tai useampaa laitosta, rakennusta, tarhaa tai muuta paikkaa, jossa eläimiä pidetään, kasvatetaan tai käsitellään, lukuun ottamatta teurastamoja ja pienteurastamoja, kuljetusvälineitä, rajatarkastusasemia sekä lintuinfluenssaviruksen eristämistä suorittavia laboratorioita.

Lisäksi asetuksessa käytetään komission päätöksen 2006/115/EY 1 artiklan 2 kohdassa määriteltyjä käsitteitä.
2 luku Suojavyöhykettä koskevat säännökset
4 § Läänineläinlääkärin ja kunnaneläinlääkärin tehtävät

Läänineläinlääkärin on laadittava luettelo suojavyöhykkeellä sijaitsevista siipikarjan pitopaikoista.

Kunnaneläinlääkärin on käytävä säännöllisesti kaikissa suojavyöhykkeellä sijaitsevissa pitopaikoissa läänineläinlääkärin antamien ohjeiden mukaisesti. Pitopaikkakäynnin yhteydessä kunnaneläinlääkärin on annettava ohjeita siitä, miten pitopaikassa voidaan tehostaa siipikarjan suojaamiseksi tarpeellisia toimenpiteitä kuten henkilöiden puhdistautumista eläinsuojaan mentäessä, suojavaatteiden käyttöä sekä tilojen ja työvälineiden puhdistamista ja desinfiointia.
5 § Siipikarjan ulkonapitokielto suojavyöhykkeellä

Siipikarjan pitäminen ulkona on kielletty suojavyöhykkeellä. Kielto koskee myös luonnonmukaista tuotantoa harjoittavia pitopaikkoja. Kielto ei kuitenkaan koske eläinsuojelulain (247/1996) 20 §:ssä tarkoitettuja eläintarhoja.

Läänineläinlääkäri voi kuitenkin siipikarjan omistajan tai haltijan hakemuksesta myöntää luvan siipikarjan pitämiseksi ulkona suojavyöhykkeellä, jos siipikarjan pitäminen sisällä aiheuttaisi huomattavaa haittaa eläinten hyvinvoinnille tai jos luvan myöntämiseen on muu perusteltu syy.

Luvan myöntäminen edellyttää, että lintuja pidetään sellaisessa ulkotarhassa, joka on katettu ja suojattu verkolla tai muulla vastaavalla tavalla siten, etteivät luonnonvaraiset linnut pääse kosketukseen ulkotarhassa pidettävän siipikarjan kanssa. Lupaa ei voida myöntää, jos samassa pitopaikassa pidetään sekä tarhattavia vesilintuja että kaupalliseen lihan- tai munantuotantoon tarkoitettua siipikarjaa tai jos pitopaikan läheisyydessä on merkittäviä luonnonvaraisten lintujen levähdys- tai oleskelualueita.
6 § Suojavyöhykkeellä noudatettavat kuljetuskiellot

Seuraavat toimenpiteet on kielletty suojavyöhykkeellä:

 1)

siipikarjan ja muiden vankeudessa pidettävien lintujen siirtäminen pois pitopaikasta;

 2)

siipikarjan ja muiden vankeudessa pidettävien lintujen vieminen eläinnäyttelyihin tai muihin vastaaviin tilaisuuksiin;

 3)

siipikarjan ja muiden vankeudessa pidettävien lintujen kuljettaminen vyöhykkeen läpi, lukuun ottamatta kauttakulkua pääväyliä pitkin tai rautateitse sekä kuljetusta teurastamoon tai pienteurastamoon välittömästi teurastettaviksi;

 4)

siitosmunien kuljettaminen vyöhykkeeltä;

 5)

luonnonvaraisista riistalinnuista saatavan tuoreen lihan, jauhelihan, mekaanisesti erotetun lihan, raakalihavalmisteiden ja lihavalmisteiden kuljettaminen vyöhykkeeltä lukuun ottamatta kuljettamista käsiteltäväksi eläimistä saatavien elintarvikkeiden eräitä eläintauteja koskevista vaatimuksista tuotannossa, jalostuksessa ja jakelussa annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (13/EEO/2004) mukaisesti sekä mainitulla tavalla käsiteltyjen lihavalmisteiden kuljettamista. Kielto ei kuitenkaan koske sellaisia vyöhykkeen ulkopuolelta peräisin olevista luonnonvaraisista riistalinnuista saatavan tuoreen lihan, jauhelihan, mekaanisesti erotetun lihan, raakalihavalmisteiden ja lihavalmisteiden kuljetuksia, jotka täyttävät komission päätöksen 2006/115/EY 8 artiklan e tai f alakohdassa mainitut ehdot.

 6)

sellaiset siipikarjasta ja muista vankeudessa pidettävistä linnuista saatavan tuoreen lihan, jauhelihan, mekaanisesti erotetun lihan, raakalihavalmisteiden ja lihavalmisteiden kuljetukset vyöhykkeeltä, joita ei ole mainittu komission päätöksen 2006/115/EY 8 artiklassa;

 7)

käsittelemättömän, käytetyn pehkun sekä siipikarjan lannan kuljettaminen vyöhykkeen ulkopuolelle lukuun ottamatta kuljettamista käsiteltäväksi muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1774/2002, jäljempänä sivutuoteasetus, mukaisesti; sekä

 8)

sellaisten sulkien, höyhenten ja niiden osien kuljettaminen vyöhykkeen ulkopuolelle, joita ei ole käsitelty sivutuoteasetuksen mukaisesti, tuotettu suojavyöhykkeen ulkopuolelta peräisin olevista linnuista taikka käsitelty vesihöyryllä tai muulla sellaisella tavalla, jolla varmistetaan, ettei taudinaiheuttajia ole jäljellä.

Läänineläinlääkäri voi kuitenkin myöntää luvan kiellettyyn toimenpiteeseen komission päätöksen 2006/115/EY 6 tai 7 artiklassa tarkoitetussa laajuudessa ja määrääminsä ehdoin edellyttäen, että kuljetus ei aiheuta riskiä lintuinfluenssan leviämisestä.
7 § Sallittuja kuljetuksia koskevat vaatimukset

Sellaisia 6 §:n 1 momentin 5―8 kohdassa tarkoitettuja raaka-aineita ja tuotteita, joiden kuljetusta suojavyöhykkeellä ei ole kielletty, on kaikissa tuotannon vaiheissa käsiteltävä, varastoitava ja kuljetettava siten, ettei toiminta aiheuta riskiä mahdollisen lintuinfluenssaviruksen siirtymisestä sellaisiin tuotteisiin, jotka valmistetaan vyöhykkeen ulkopuolelta peräisin olevista linnuista.
8 § Terveystodistuksia ja kuljetusasiakirjoja koskevat vaatimukset

Jos siitosmunia kuljetetaan suojavyöhykkeeltä Suomen alueen ulkopuolelle, kuljetuksen mukana olevassa eläinlääkärintodistuksessa on oltava seuraava maininta: "Lähetys täyttää komission päätöksen 2006/115/EY mukaiset eläinlääkinnälliset edellytykset."

Jos suojavyöhykkeeltä kuljetetaan sellaisia siipikarjan sulkia tai höyheniä taikka niiden osia, jotka on käsitelty vesihöyryllä tai muulla sellaisella tavalla, josta ei säädetä sivutuoteasetuksessa, kuljetuksen mukana olevassa sivutuoteasetuksen liitteessä 2 olevan X luvun mukaisessa kaupallisessa asiakirjassa on oltava maininta tuotteiden käsittelytavasta.
3 luku Valvontavyöhykettä koskevat säännökset
9 § Läänineläinlääkärin ja kunnaneläinlääkärin tehtävät

Läänineläinlääkärin on laadittava luettelo valvontavyöhykkeellä sijaitsevista siipikarjan pitopaikoista.

Kunnaneläinlääkärin on annettava valvontavyöhykkeellä sijaitseville pitopaikoille tarvittaessa ohjeita siitä, miten pitopaikassa voidaan tehostaa siipikarjan suojaamiseksi tarpeellisia toimenpiteitä kuten henkilöiden puhdistautumista eläinsuojaan mentäessä, suojavaatteiden käyttöä sekä tilojen ja työvälineiden puhdistamista ja desinfiointia.
10 § Siipikarjan ulkonapitokielto valvontavyöhykkeellä

Siipikarjan pitäminen ulkona on kielletty valvontavyöhykkeellä. Kielto koskee myös luonnonmukaista tuotantoa harjoittavia pitopaikkoja. Kielto ei kuitenkaan koske eläinsuojelulain (247/1996) 20 §:ssä tarkoitettuja eläintarhoja.

Läänineläinlääkäri voi kuitenkin siipikarjan omistajan tai haltijan hakemuksesta ja 5 §:n 2 ja 3 momentissa säädettyjen edellytysten täyttyessä myöntää luvan siipikarjan pitämiseksi ulkona valvontavyöhykkeellä.
11 § Valvontavyöhykkeellä noudatettavat kuljetuskiellot

Seuraavat toimenpiteet on kielletty valvontavyöhykkeellä:

 1)

siipikarjan ja muiden vankeudessa pidettävien lintujen siirtäminen pois vyöhykkeeltä sen perustamista koskevan maa- ja metsätalousministeriön asetuksen voimaantuloa seuraavien 15 vuorokauden aikana; sekä

 2)

siipikarjan ja muiden vankeudessa pidettävien lintujen vieminen eläinnäyttelyihin tai muihin vastaaviin tilaisuuksiin;

Läänineläinlääkäri voi kuitenkin myöntää luvan kiellettyyn toimenpiteeseen komission päätöksen 2006/115/EY 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa laajuudessa ja määrääminsä ehdoin edellyttäen, että kuljetus ei aiheuta riskiä lintuinfluenssan leviämisestä.
4 luku Erinäiset säännökset
12 § Toimenpiteiden ja rajoitusten kesto

Tässä asetuksessa säädettyjä toimenpiteitä, kieltoja, ehtoja ja rajoituksia sovelletaan suoja- ja valvontavyöhykkeillä siihen saakka, kunnes vyöhykkeiden perustamista koskeva maa- ja metsätalousministeriön asetus kumotaan.
13 § Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 5 päivänä huhtikuuta 2006.

Komission päätös 2006/115/EY; EYVL N:o L 48, 18.2.2006, s. 28

Helsingissä 31 päivänä maaliskuuta 2006

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja Ylitarkastaja Johanna Wallius