2006

204/2006 Maa- ja metsätalousministeriön asetus tuettavan peltosalaojituksen laatuvaatimuksista ja tukikelpoisista enimmäiskustannuksista

Maa- ja metsätalousministeriön päätöksen mukaisesti säädetään 12 päivänä maaliskuuta 1999 annetun maaseutuelinkeinojen rahoituslain (329/1999) 7 §:n 2 momentin ja 64 §:n 2 momentin, sellaisena kuin niistä 7 §:n 2 momentti on laissa 274/2003 ja 64 §:n 2 momentti laissa 44/2000, nojalla:
1 § Soveltamisala

Tässä asetuksessa säädetään maaseutuelinkeinojen rahoituslain (329/1999) nojalla maksettavan salaojitustuen myöntämisen perusteista ja tuettavan salaojitustoiminnan teknisistä laatuvaatimuksista.
2 § Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

 1)

salaojalla putkiojaa, joka päästää vettä sisään tai ulos putken koko pituudelta;

2)

salaojituksella salaojin toteutettua paikalliskuivatusta;

3)

täydennysojituksella aiemmin tehdyn salaojituksen toimivuuden parantamiseksi tehtävää lisäsalaojitusta;

4)

ympärysaineella välittömästi putken ympärille joko putken laskun yhdessä tai etukäteen asennettavaa suojusta; ja

5)

esipäällysteellä ympärysainetta, joka on asennettu putken ympärille ennen putken ojaan laskemista.

3 § Tuettavan kustannuksen määräytyminen

Uusien, kokonaan uudistettavien tai täydennysojitettavien salaojitusten tuki perustuu kustannusarvioon. Uusien ja kokonaan uudistettavien salaojitusten tuen perusteena käytettävä enimmäiskustannus on 2,80 euroa salaojametriä kohden. Täydennysojitusten laskemisperusteena oleva enimmäiskustannus on 2,50 euroa salaojametriä kohden. Hehtaaria kohti tuettavat enimmäismetrimäärät on esitetty liitteessä 2.

Tukea ei makseta pellon pinnan muotoilusta tai maan rakenteen muuttamisesta aiheutuvien kustannusten osalta.

Salaojien metrimäärä hehtaaria kohti määritellään 0,2―1,0 metrin syvyydellä maanpinnasta sijaitsevan vallitsevan maalajin perusteella.

Täydennysojituksessa suunnitelmaselostuksesta tulee käydä ilmi olemassa olevan salaojituksen kunto ja syvyys. Vanhan ojituksen hyödyntäminen ja sen säilyttäminen toimintakuntoisena on ensisijainen täydennysojituksen vaihtoehto.

Mikäli suunnittelija katsoo, että salaojitus on tarpeen tehdä liitteessä 2 olevien enimmäismetrimäärien edellyttämää merkittävästi pienemmällä tai suuremmalla ojamäärällä, on tämä perusteltava suunnitelmassa.
4 § Salaojitussuunnitelman sisältö

Salaojitussuunnitelmassa tulee olla ainakin:

 1)

suunnitelmaselostus, josta ilmenevät tilatiedot mukaan lukien tilatunnus ja peruslohkon numero, maalajit, suunnitellut ojavälit ja ympärysaineet ja niiden perustelut sekä mitoitusperusteet;

 2)

kustannusarvio yksikköhinnoin ja keskimääräiset kustannukset hehtaaria ja metriä kohti sekä maalajeittain tukemiskelpoinen metrimäärä yhteensä ja hehtaaria kohti;

 3)

tarveaineluettelo;

 4)

suunnitelmakartta, josta ilmenee pellon pinnan muoto sekä salaojien paikat, putkikoot ja asennussyvyydet;

 5)

karttamerkkiselvitys ja mittakaava;

 6)

työselostus tarvittavine tyyppipiirroksineen;

 7)

urakkasopimus- ja työmaapöytäkirjalomakkeet;

 8)

asiakirjojen arkistointisuunnitelma; ja

 9)

suunnittelijan yhteystiedot.
5 § Suunnittelijan pätevyys

Suunnittelijan tulee olla riittävästi perehtynyt peltosalaojituksen suunnitteluperusteisiin ja suunnittelukäytäntöön.
6 § Putkien laatuvaatimukset

Suomessa valmistetut putket tulee olla merkitty standardin SFS 5211 mukaisesti. Muissa Euroopan unionin maissa valmistettujen putkien tulee täyttää vähintään standardin SFS 5211 laatuvaatimukset ja ne tulee olla merkitty valmistusmaan kansallisen standardin mukaisesti. Euroopan unionin ulkopuolelta tuotavien putkien osalta maahantuojan on esitettävä putken laadusta Euroopan unionin jäsenvaltiossa akreditoidun tarkastuslaitoksen lausunto, että putki täyttää vähintään standardin SFS 5211:n laatuvaatimukset.
7 § Salaojan syvyys

Salaojan vähimmäissyvyyden tulee olla sellainen, että pellon tasauksen jälkeen salaojan pohja on kivennäismailla vähintään yhden metrin ja turvemailla vähintään 1,2 metriä pellon pinnasta. Turvemaiksi luokitellaan pellot, joiden turvekerroksen paksuus on vähintään 0,8 metriä.

Ojasyvyyteen voidaan hyväksyä olosuhteista johtuvia poikkeamia, jotka tulee perustella suunnitelmassa. Ojasyvyyden vaikutus ojatiheyteen määritellään käyttämällä yleisesti tunnettua ojavälin laskentakaavaa.
8 § Ympärysaineet

Ympärysaineena voidaan käyttää kiviainesta taikka orgaanisia tai synteettisiä materiaaleja ja niiden yhdistelmiä. Salaojaputki tulee aina suojata ympärysaineella ja kaivanto täyttää ruokamullalla tai muulla pohjamaata paremmin vettä läpäisevällä materiaalilla.

Ympärysaineiden valinnassa tulee ottaa huomioon vallitseva maalaji, asennusolosuhteet ja salaojituksen käyttömuodot sekä pohjaveden rautapitoisuus.
9 § Ympärysaineena käytettävä sora

Ympärysaineena käytettävän soran tai murskeen rakeisuuden tulee täyttää liitteessä 1 olevan seulontakäyrän vaatimukset. Laatuvaatimuksen täyttävää soraa voidaan käyttää kaikilla maalajeilla ja kaikissa olosuhteissa. Käytettäessä soraa ympärysaineena sitä on oltava vähintään 8 senttimetriä putken yläreunan yläpuolella. Tarvittaessa putki tulee suojata soralla myös putken alapuolelta.
10 § Esipäällysteet

Esipäällysteiden paksuus salaojaan asennettuna tulee olla vähintään 3,0 millimetriä.

Esipäällysteiden paksuus määritellään standardin SFS-EN ISO 9863 mukaisesti.

Esipäällysteiden huokoskoon tulee olla hieta-, hiue- ja hiesumailla 450―1 000 mikrometrin välillä ja muilla maalajeilla vähintään 200 mikrometriä. Esipäällysteen huokoskoko määritellään standardin SFS-EN ISO 12956 mukaisesti.
11 § Asennusmenetelmät

Salaoja voidaan rakentaa joko kaivamalla kaivanto kokonaan auki tai asentamalla putki ja ympärysaine ilman kaivamista aurasalaojakoneella.
12 § Asennustarkkuus

Salaojat tehdään merkittyihin paikkoihin, eikä niistä saa poiketa, elleivät kallio, suuret kivet tai muut kohtuuttomat esteet vaikeuta asentamista kyseisiin paikkoihin. Normaali sallittu sivupoikkeama on 1,0 metriä. Mikäli työn aikana joudutaan olosuhteista johtuen muuttamaan suunnitelmaa, siitä on sovittava työn tilaajan kanssa.

Salaojan pohjan tasaisuusvaatimus riippuu ojan kaltevuudesta. Jos salaojan kaltevuus on alle yhden prosentin, suurin hyväksytty poikkeama on +1 senttimetriä. Jos salaojan kaltevuus on prosentin tai enemmän, suurin hyväksytty poikkeama on +2 senttimetriä. Erimerkkiset sallitut maksimipoikkeamat eivät saa esiintyä 10 metrin matkalla.

Asennustarkkuus mitataan joko vaaituskoneella putken päältä tai salaojien asennustarkkuusmittarilla putken sisältä.
13 § Työn valvonta

Valtion tuen ehtona on, että hankkeen toteutuksesta on pidetty työmaapöytäkirjaa.

Lopputarkastuksen tekijän tulee huolehtia siitä, että työn aikana suunnitelmaan tehdyt muutokset on toimitettu suunnittelijalle tarkennuksen tekoa varten.

Lopputarkastuksen tekijä ei saa olla urakoitsija, tarvikkeiden toimittaja eikä heihin taloudellisessa suhteessa oleva henkilö.
14 § Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 29 päivänä maaliskuuta 2006.

Helsingissä 21 päivänä maaliskuuta 2006

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja Ylitarkastaja Hannu Porkola

Liitteet 1 ja 2