1 luku Yleiset säännökset

1 § Tarkoitus ja soveltamisala

Tässä asetuksessa säädetään niistä siipikarjan pitopaikoissa noudatettavista toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on ehkäistä luonnonvaraisissa linnuissa mahdollisesti esiintyvän lintuinfluenssan leviäminen siipikarjaan ja tarhattaviin lintuihin sekä edistää tartunnan varhaista havaitsemista.

2 § Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

siipikarjalla kanoja, kalkkunoita, helmikanoja, ankkoja, sorsia, hanhia, viiriäisiä, kyyhkysiä, fasaaneja, peltopyitä, metsoja, teeriä, riikinkukkoja, sileälastaisia lintuja (strutsi, emu, nandu, kasuaari ja kiivi) ja muita tarhattavia lintuja;

tarhattavilla vesilinnuilla ankkoja, sorsia ja hanhia;

pitopaikalla yhtä tai useampaa laitosta, rakennusta, tarhaa tai muuta paikkaa, jossa lintuja pidetään, kasvatetaan tai käsitellään, mukaan lukien sellaiset aidatut alueet, joilla eläimiä pidetään metsästystä tai muuta vastaavaa tarkoitusta varten; sekä

riskialueilla liitteessä I lueteltuja kuntia, joissa luonnonvaraisia vesilintuja esiintyy kevätmuuton aikana runsaasti tai joissa siipikarjaa pidetään runsaasti ja riski luonnonvaraisilla vesilinnuilla mahdollisesti esiintyvän lintuinfluenssatartunnan siirtymisestä ulkona pidettävään siipikarjaan on siten muita alueita suurempi.

2 luku Lintuinfluenssan varhainen havaitseminen

3 § Sairaiden ja kuolleiden luonnonvaraisten lintujen tutkiminen

Jos kunnaneläinlääkäri saa ilmoituksen luonnonvaraisissa linnuissa, erityisesti vesilinnuissa, todetusta suurentuneesta kuolleisuudesta tai joukkosairastumisista, hänen on huolehdittava, että linnuista otetaan tarpeelliset näytteet lintuinfluenssan varalta ellei muuta ilmeistä syytä lintujen sairastumiselle tai kuolleisuudelle ole todettavissa. Näytteet on viipymättä toimitettava Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitokseen (EELA) tutkittavaksi.

4 § Toiminta lintuinfluenssaepäilyn johdosta

Eläintautilain (55/1980) 9 §:n mukaan siipikarjanpitopaikan omistajan tai haltijan on ilmoitettava kunnan- tai läänineläinlääkärille, jos hän epäilee siipikarjan kuolleen tai sairastuneen lintuinfluenssaan. Lintuinfluenssan esiintymiseen siipikarjassa voivat viitata sairauden oireiden lisäksi seuraavat muutokset:

rehun ja veden kulutuksen pieneneminen yli 20 prosentilla;

munantuotannon pieneneminen yli viidellä prosentilla yli kahden päivän ajaksi; tai

kuolleisuusasteen nousu yli kolmeen prosenttiin viikossa.

Kunnaneläinlääkärin tai läänineläinlääkärin on ilmoituksen saatuaan toimittava newcastlentaudin ja lintuinfluenssan vastustamisesta annetun maa- ja metsätalousministeriön päätöksen (3/EEO/96) kohdan 3 mukaisesti, jos ei muuta ilmeistä syytä muutoksille ole.

3 luku Siipikarjan ja luonnonvaraisten lintujen välisten kontaktien estäminen

5 § Siipikarjan hoitamista koskevat vaatimukset

Siipikarjan rehun ja juomaveden saanti on järjestettävä sisätiloissa tai sellaisessa muussa katetussa tilassa, jonne luonnonvaraisten vesilintujen pääsy on estetty. Ulkona pidettävää siipikarjaa ei saa laiduntaa sellaisilla laitumilla, joilla todetaan tai on aikaisemmin toistuvasti todettu luonnonvaraisia vesilintuparvia kevätmuuton aikana.

Jos pitopaikassa on käytössä lintujen hyvinvoinnin kannalta tarpeellisia vesialtaita, on luonnonvaraisten vesilintujen pääsy näihin estettävä.

6 § Siipikarjan juomavettä koskevat vaatimukset

Siipikarjalle annettava vesi ei saa olla peräisin sellaisista pintavesistä, joihin luonnonvaraiset vesilinnut pääsevät, ellei vettä ennen siipikarjalle antamista kuumennuskäsitellä tai desinfioida siten, että mahdollinen lintuinfluenssavirus tuhoutuu käsittelyssä.

4 luku Riskialueita koskevat erityiset vaatimukset

7 § Siipikarjan ulkonapitokielto riskialueilla

Siipikarjan pito ulkona on kielletty riskialueilla. Kielto koskee myös luonnonmukaista tuotantoa harjoittavia pitopaikkoja. Kielto ei kuitenkaan koske eläinsuojelulain (247/1996) 20 § mukaisia eläintarhoja.

8 § Poikkeukset ulkonapitokiellosta

Läänineläinlääkäri voi siipikarjan omistajan tai haltijan hakemuksesta myöntää luvan siipikarjan pitämiseksi ulkona jatkuvasti tai ajoittain myös riskialueilla, jos siipikarjan pitäminen sisällä aiheuttaisi huomattavaa haittaa eläinten hyvinvoinnille tai muusta perustellusta syystä. Luvan myöntäminen edellyttää, ettei pitopaikan läheisyydessä ole merkittäviä luonnonvaraisten lintujen, erityisesti vesilintujen levähdys- tai oleskelualueita ja etteivät luonnonvaraiset vesilinnut pääse kontaktiin pitopaikassa ulkona pidettävän siipikarjan kanssa. Lupaa ei voida myöntää, jos samassa pitopaikassa pidetään sekä tarhattavia vesilintuja että kaupalliseen lihan- tai munantuotantoon tarkoitettua siipikarjaa.

Lupahakemukseen on liitettävä selvitys luvan edellytysten täyttymisestä. Edellytysten arvioimiseksi läänineläinlääkäri voi tarvittaessa suorittaa tai pyytää kunnaneläinlääkäriä suorittamaan tarkastuksen siipikarjan pitopaikassa.

9 § Siipikarjan ja muiden lintujen vieminen eläinnäyttelyihin tai muihin vastaaviin tilaisuuksiin

Riskialueilla järjestettäviin eläinnäyttelyihin ja muihin vastaaviin tilaisuuksiin ei saa viedä siipikarjaa tai muita lintuja. Tilaisuuksiin, jotka järjestetään riskialueiden ulkopuolella, ei saa viedä lintuja riskialueilta.

Läänineläinlääkäri voi myöntää luvan poiketa 1 momentissa tarkoitetusta kiellosta. Luvan myöntäminen edellyttää, etteivät tilaisuuteen vietävät linnut voi joutua tilaisuuden aikana suoraan tai epäsuoraan kontaktiin luonnonvaraisten lintujen kanssa ja etteivät riskialueilta peräisin olevat linnut ole voineet joutua tällaiseen kontaktiin myöskään tilaisuutta edeltävien 21 vuorokauden aikana. Kunnaneläinlääkärin on tarkastettava riskialueelta tilaisuuteen tuotavat linnut lintuinfluenssan oireiden varalta ennen kuljetusta.

5 luku Voimaantulosäännökset

10 § Voimassaoloaika

Tämä asetus tulee voimaan 3 päivänä maaliskuuta 2006 ja se on voimassa 31 päivään toukokuuta 2006.