Tätä lakia sovelletaan verohallinnon käsittelemiin hakemuksiin, jotka koskevat keskusverolautakunnasta annetun lain (535/1996) 5 §:ssä tarkoitettua ennakkoratkaisua ja muuta verohallinnon viranomaiselta haettua ennakkotietoa tai ennakkoratkaisua.

Tätä lakia sovelletaan myös Tullihallituksen ja Ajoneuvohallintokeskuksen käsittelemiin hakemuksiin, jotka koskevat Tullihallituksen tai Ajoneuvohallintokeskuksen antamaa ennakkoratkaisua.

Päätösmaksu peritään hakijalta asian ratkaisemiseksi annetusta päätöksestä.

Käsittelymaksu peritään korvauksena asian käsittelystä ja suoritetuista toimenpiteistä. Käsittelymaksu voidaan periä myös silloin, kun hakemukseen päätetään olla antamatta ennakkoratkaisua tai ennakkotietoa, hakemus jätetään tutkimatta taikka kun se jätetään sillensä. Maksuperusteita koskevassa ministeriön asetuksessa voidaan säätää, että käsittelymaksua ei peritä.

Päätösmaksun perusteena ovat päätöksen tuottamisesta valtiolle keskimäärin aiheutuvat kokonaiskustannukset eli omakustannusarvo.

Käsittelymaksu voidaan määrätä suoritteen omakustannusarvoa alemmaksi, jos omakustannusarvoa vastaavan maksun perimistä hakijan saama erityispalvelu huomioon ottaen voidaan pitää kohtuuttomana. Maksun suuruutta määrättäessä otetaan tällöin huomioon hakemuksen käsittelystä aiheutuvat keskimääräiset kustannukset, joiden voi katsoa kohdistuvan yksittäisen asiakirjan käsittelystä hakijan saamaan erityispalveluun.

Omakustannusarvoa alemmaksi säädettyä päätösmaksua voidaan porrastaa asian valmisteluun tarvittavan keskimääräisen työmäärän ja hakijaryhmän verotuksellisen aseman perusteella.

Verohallinnon ja Tullihallituksen perimät päätösmaksut sekä käsittelymaksu vahvistetaan valtiovarainministeriön asetuksella. Ajoneuvohallintokeskuksen perimät maksut vahvistetaan liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella.

Keskusverolautakunnan antaman ennakkoratkaisun päätösmaksua voidaan yksittäisessä tapauksessa alentaa tai siitä voidaan vapauttaa, jos siihen on erityinen syy hakijan maksukykyyn nähden ja jos verolainsäädännön tulkintaa koskevaan hakemukseen annettavalla päätöksellä on verotuskäytäntöä yhtenäistävä merkitys linjaratkaisuna.

Maksun huojentamista on pyydettävä Keskusverolautakunnalta hakemusta tehtäessä, ja huojentamisesta päätetään hakemuksen käsittelyn yhteydessä. Maksun huojentamista koskevaan ratkaisuun ei saa hakea muutosta.

Tässä laissa tarkoitetut maksut saadaan periä siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/1961) säädetään.

Maksuvelvollinen, joka katsoo, että verohallinnon tai Ajoneuvohallintokeskuksen määräämässä maksussa on tapahtunut virhe, voi vaatia siihen oikaisua maksun määränneeltä viranomaiselta kuuden kuukauden kuluessa maksun määräämisestä. Oikaisuvaatimuksesta annettuun päätökseen saa hakea valittamalla muutosta siltä hallinto-oikeudelta, jonka tuomiopiirissä maksun määrännyt viranomainen sijaitsee. Valitusaika on 30 päivää luettuna siitä, kun valittaja on saanut tiedon oikaisuvaatimukseen annetusta päätöksestä. Hallinto-oikeuden päätökseen ei saa valittamalla hakea muutosta.

Muutosta Tullihallituksen määräämiin maksuihin haetaan sen mukaan kuin muutoksenhausta säädetään tullilaissa (1466/1994).

Tämä laki tulee voimaan 27 päivänä joulukuuta 2006.