Tämä asetus koskee yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (ETY) N:o 2019/93, (EY) N:o 1452/2001, (EY) N:o 1453/2001, (EY) N:o 1454/2001, (EY) N:o 1868/94, (EY) N:o 1251/1999, (EY) N:o 1254/1999, (EY) N:o 1673/2000, (ETY) N:o 2358/71, (EY) N:o 1254/1999 ja (EY) N:o 2529/2001 muuttamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003, jäljempänä suoria tukijärjestelmiä koskeva asetus, 71 artiklan 2 kohdassa, 156 artiklan 1 kohdan d-alakohdassa, 153 artiklan 3 kohdassa ja IV osaston 8 ja 10 luvussa säädetyn peltokasvien tukijärjestelmän ja siihen liittyvän kesannoinnin soveltamista vuoden 2005 siirtymäkautena ennen tilatukijärjestelmää.

Tukijärjestelmästä säädetään myös komission asetuksessa (EY) N:o 1973/2004 neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä, jotka koskevat mainitun asetuksen IV ja IV a osastossa säädettyjä tukijärjestelmiä sekä kesannoidun maan käyttöä raaka-aineiden tuottamiseen, jäljempänä soveltamisasetus.

Peltokasvien tukijärjestelmän mukaista pinta-alaan perustuvaa tukea maksetaan suoria tukijärjestelmiä koskevan asetuksen 100 artiklan 2 ja 3 kohdassa ja asetuksen liitteessä IX tarkoitetuille tukijärjestelmään kuuluville viljoille, öljykasveille, valkuaiskasveille, öljypellavalle, kuitupellavalle ja hampulle sekä säilörehunurmelle. Lisäksi tukea maksetaan peltokasvien tukijärjestelmän mukaisesti kesannoidulle alalle.

Tuen suuruus määräytyy suoria tukijärjestelmiä koskevan asetuksen 103 artiklan ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1251/1999 tukijärjestelmästä tiettyjen peltokasvien viljelijöille 3 artiklan tarkoittamalla tavalla tuotantoalueen satotason perusteella.

Peltokasvituen määrittelevänä satotasona käytetään viljoille, öljykasveille, valkuaiskasveille, öljypellavalle, kuitupellavalle ja -hampulle, säilörehunurmelle sekä kesannolle A-tuotantoalueella 3,4 tonnia hehtaarilta, B―C1 -tuotantoalueella C1 -tuotantoalueen saaristoa lukuun ottamatta 2,8 tonnia hehtaarilta ja C1 -tuotantoalueen saaristossa sekä C2―C4 -tuotantoalueella 2,3 tonnia hehtaarilta.

Tämän asetuksen A―C4 -tuotantoalueilla tarkoitetaan valtioneuvoston asetuksessa vuodelta 2005 maksettavasta Etelä-Suomen kansallisesta tuesta (12/2005) ja valtioneuvoston asetuksessa vuodelta 2005 maksettavasta pohjoisesta tuesta (11/2005) määriteltyjä A―C4-alueita.

Tukea myönnetään suoria tukijärjestelmiä koskevan asetuksen 101 ja 108 artiklassa tarkoitetuille alueille.

Peltokasvit ja säilörehunurmi, joille tukea haetaan, on kylvettävä ja säilytettävä paikkakunnan tavanomaisen viljelytavan mukaisesti soveltamisasetuksen 2 artiklan 2 kohdassa ja 52 artiklan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Kylvämättömien päisteiden jättäminen ei kuulu peltokasvitukeen oikeuttavien peltokasvien ja säilörehunurmen tavanomaiseen viljelytapaan. Viljelyn tarkoituksena tulee olla korjuu- ja markkinakelpoisen sadon tuottaminen.

Virnaa, sinimailasta ja vuohenhernettä voidaan kylvää vain luonnonmukaisesti viljellyille lohkoille typensidontatarkoituksessa, jos tila kuuluu luonnonmukaisesti tuotettujen maataloustuotteiden, elintarvikkeiden ja alkoholijuomien valvonnan järjestämisestä annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (346/2000) tarkoitettuun luonnonmukaisen tuotannon valvontajärjestelmään.

Peltokasvitukeen oikeuttavan kasvulohkon on oltava kasvukunnoltaan sellainen, että kasvulohkolla on mahdollista tuottaa paikkakunnan tavanomaisen viljelytavan mukaisesti korjuu- ja markkinakelpoinen sato. Kasvukunnon arviointiin ei vaikuta mahdollinen lohkon aikaisempi hyväksyminen.

Tukeen oikeuttavista kuitupellavan lajikkeista säädetään soveltamisasetuksen 56 artiklan 1 kohdassa ja liitteessä V. Tukeen oikeuttavista kuituhampun lajikkeista säädetään suoria tukijärjestelmiä koskevan asetuksen 52 artiklassa ja komission asetuksen N:o 796/2004 33 artiklan 4 kohdassa ja liitteessä II. Kuituhampun lajiketta osoittavat asiakirjat on toimitettava peltokasvitukihakemuksen liitteenä tai viimeistään komission asetuksen N:o 796/2004 13 artiklan 1 kohdassa säädettynä ajankohtana ja säädetyn mukaisena asiakirjana toimivaltaisen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle.

Jos kuituhampun vakuustodistus kohdentuu usealle hakijalle eli saman siemensäkin siemeniä on käytetty usean tukea hakevan viljelijän kylvöissä, yhden viljelijän on toimitettava alkuperäinen vakuustodistus. Liitteenä on oltava selvitys, josta ilmenee muiden kuituhampun tukea hakeneiden viljelijöiden nimet ja tilatunnukset. Muiden kuituhampun tukea hakeneiden viljelijöiden on toimitettava allekirjoitettu valokopio alkuperäisestä vakuustodistuksesta.

Kuitupellavan osalta hyväksytään komission asetuksen N:o 796/2004 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi jäsenvaltion tunnustamaksi asiakirjaksi alkuperäisen vakuustodistuksen ohella hakijan allekirjoittama valokopio varmennetun siemenen ostokuitista ja vakuustodistuksesta tai omaa siementä käytettäessä hakijan allekirjoittama kopio aiempana vuonna käytetyn varmennetun siemenen ostokuitista ja vakuustodistuksesta. Nämä asiakirjat on toimitettava peltokasvitukihakemuksen liitteenä tai viimeistään komission asetuksen N:o 796/2004 13 artiklan 1 kohdassa säädettynä ajankohtana toimivaltaisen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle.

Kuituhampun ja -pellavan alkuperäiset ostokuitit ja vakuustodistukset on säilytettävä hakuvuoden ja kolmen seuraavan kalenterivuoden ajan.

Soveltamisasetuksen 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu kuituhampun vähimmäiskylvömäärä on 30 kiloa hehtaarilta.

Kylvömäärä on ilmoitettava peltokasvitukihakemuksessa ja tätä myöhemmistä kylvöistä kylvöalailmoituksessa.

Kuituhampun korjuu on mahdollista sitten, kun komission asetuksen N:o 796/2004 33 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tarkastusvelvollisuus on täytetty.

Maa- ja metsätalousministeriö ilmoittaa tarkastusvelvollisuuden täyttymisestä ja korjuuluvan antamisesta aikaisintaan kunkin vuoden syyskuussa maa- ja metsätalousministeriön Internet-sivuilla osoitteessa http://www.mmm.fi/ kohdassa tuet ja rahoitus.

Tukeen oikeuttavan makean lupiinin lajikkeista säädetään soveltamisasetuksen 2 artiklan 5 kohdassa. Sen osoittamiseksi, että makean lupiinin siemen kuuluu tukeen oikeuttavaan, hyväksyttyyn siemenlajikkeeseen ja -laatuun on vakuustodistus sekä ostokuitti tai todistus soveltamisasetuksen 2 artiklan 5 kohdan ja soveltamisasetuksen liitteen I mukaisesta karvaiden siementen pitoisuutta osoittavasta kokeesta säilytettävä hakuvuoden ja kolmen seuraavan kalenterivuoden ajan.

Makean lupiinin osalta on sallittua käyttää omalla tilalla viljeltyä hyväksytyn lajikkeen siementä. Siemenen alkuperä on pystyttävä osoittamaan.

Satotasot, joita käytetään laskettaessa 92 viljatonnin laskennallista satoa on määritelty 4 §:ssä.

Tuottajan velvoitekesannon ja vapaaehtoisen kesannon ala voi olla yhteensä enintään yhtä suuri kuin kyseisen tuottajan peltokasvitukeen oikeuttavien kasvien ala.

Peltokasvitukeen liittyvää kesantokorvausta maksetaan lisäksi kesannolle, jolla viljellään raaka-aineita muuhun kuin ravinto- ja rehutarkoitukseen, jäljempänä non food -kesannot. Maksamisen edellytyksistä säädetään soveltamisasetuksen 16 luvussa.

Suorista tuista annetun asetuksen 107 artiklan 9 kohdan mukaan kesannoitujen alueiden on oltava pinta-alaltaan vähintään 0,1 hehtaaria ja leveydeltään 10 metriä. Leveydeltään vähintään 5 metrin ja pinta-alaltaan 0,05 hehtaarin suuruiset alueet hyväksytään kuitenkin muun muassa seuraavista ympäristöön liittyvistä syistä: Luonnon monimuotoisuuden kannalta merkityksellisten kohteiden säilyttäminen (esim. lintujen pesimäpaikat), vesistöjä reunustavat suojakaistat, kaivojen ympärillä tarvittavat suojakaista-alueet tai eroosioita ja maa-ainesten valumista vähentävät alueet esim. peruna- ja sokerijuurikaslohkojen päiste-alueet.

Kesannoitua alaa voidaan käyttää suoria tukia koskevan asetuksen 107 artiklan 3 kohdassa säädetyllä tavalla. Kesannoitujen alojen on oltava poistettuina tuotannosta siten kuin komission asetuksen (EY) N:o 795/2004 32 artiklassa säädetään.

Muuta muokkausta kuin 17 §:ssä tarkoitetun kasvipeitteisen kesannon perustamiseen sekä 23 §:ssä tarkoitettuun kylvöön liittyvää kesannon muokkausta on vältettävä. Kesantoa voidaan lannoittaa vain 17 §:ssä tarkoitetun kasvipeitteisen kesannon perustamisen ja 23 §:ssä tarkoitetun kylvön yhteydessä.

Kasvipeitteinen kesanto perustetaan kylvämällä viimeistään kesäkuun 30 päivänä 18―21 §:ssä tarkoitettuja viherkesanto-, riistalaidun- ja maisemakasveja sekä viimeistään kesäkuun 15 päivänä non food-kasveja ja soveltamisasetuksen 67 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja rehupalkokasveja harjoitettaessa luonnonmukaista maanviljelyä, jäljempänä luomukesanto.

Viherkesannon perustamiseen voidaan käyttää yksi- tai monivuotista nurmisiementä tai vastaavaa nurmisiemenseosta, kun otetaan huomioon 2 momentissa tarkoitetut rajoitukset. Viherkesannoksi hyväksytään myös aikaisemmin perustettu viljelty nurmi.

Perustettavalle viherkesannolle voidaan kylvää yksilajisena nurmisiemenenä vain sellaista siementä, josta saatavaa satoa ei ole sallittua myydä siementarkoitukseen. Siementuotantokielto koskee myös luomukesantoja, vaikka niiden kasvusto olisikin siementarkoitukseen kelpaava.

Kasvipeitteistä kesantoa voidaan käyttää riistaeläinten laitumena kesantokautena sekä kesantoa seuraavan syksyn ja talven aikana. Tähän tarkoitukseen ei kesantoa voida kuitenkaan perustaa pelkästään viljan, viljan ja valkuaiskasvien, viljan ja öljykasvien taikka valkuaiskasvien ja öljykasvien siemenistä tai millään muulla sellaisella siemenellä tai siemenseoksella, jonka sato voidaan korjata leikkuupuimurilla ja jolla tuotettua satoa voidaan käyttää muihin tarkoituksiin kuin riistanhoitoon. Mikään peltokasvi ei saa muodostaa yli kahta kolmasosaa kasvustosta. Riistalaidunta ei saa käyttää muihin tarkoituksiin kuin riistaeläinten laitumena.

Riistaeläinten ruokintaa varten perustettua kesantoa ei saa niittää siten, että sato kuljetetaan pois. Lumen alle jäämisen estämiseksi sato voidaan niittää karhelle. Kasvuston seivästäminen syksyllä sadon syöttämiseksi riistaeläimille paikan päällä suoraan seipäiltä on sallittua.

Kasvipeitteinen kesanto voidaan perustaa maisemaa monipuolistavilla kasveilla. Maisemaa monipuolistavilla kasveilla tarkoitetaan esimerkiksi hunajakukkaa, ruiskukkaa ja silkkiunikkoa. Tähän tarkoitukseen ei kesantoa voida perustaa peltokasvien tukeen oikeuttavilla kasveilla, kuten auringonkukalla tai makealla lupiinilla. Maisemakesantoa ei saa käyttää muuhun kuin maiseman monipuolisuutta edistävään tarkoitukseen.

Non food -kesantojen hoidossa noudatetaan, mitä soveltamisasetuksen 16 luvussa säädetään.

Suomessa ei sovelleta suoria tukijärjestelmiä koskevan asetuksen 107 artiklan 3 kohdan toista alakohtaa, joka mahdollistaa kansallisen lisätuen perustettaessa biomassan tuottamiseen tarkoitettujen monivuotisten kasvien viljelmiä. Myöskään soveltamisasetuksen 146 artiklan 1 kohtaa eli hakijan mahdollisuutta polttaa sellaisenaan lämmitystarkoituksessa tai jalostaa tilallaan non food -kesannon raaka-aine biokaasuksi ei sovelleta.

Non food -tarkoitukseen tuotetun hampun korjuu on mahdollista sitten, kun komission asetuksen N:o 796/2004 33 artiklan 1 kohdassa säädetty tarkastusvelvollisuus on täytetty. Maa- ja metsätalousministeriö ilmoittaa tarkastusvelvollisuuden täyttymisestä ja korjuuluvan antamisesta aikaisintaan kunkin vuoden syyskuussa maa- ja metsätalousministeriön tukiyksikön Internet-sivuilla osoitteessa http://www.mmm.fi kohdassa tuet ja rahoitus.

Edellä 17 §:ssä tarkoitetulla tavalla viimeistään 30 päivänä kesäkuuta perustettavan kesantokasvuston tai aiemmin perustetun viherkesantokasvuston siemenseoksen painosta enintään 40 prosenttia voi olla typensitojakasvien siementä. Typensitojakasveilla tarkoitetaan apiloita, virnoja, sinimailasta, vuohenhernettä ja mesikkää.

I- ja II- luokan pohjavesialueilla, tärkeillä vedenhankintaan varatuilla alueilla sekä vedenottamon suoja-alueilla kesannointi on pääsääntöisesti toteutettava kasvipeitteisenä kesantona.

Komission asetuksen (EY) N:o 795/2004 32 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla kesantolohkolle, lukuun ottamatta 2 momentissa tarkoitettuja kesantoja, voidaan kylvää heinäkuun 15 päivästä alkaen sellaisten kasvien siemeniä, joiden sato voidaan korjata seuraavana vuonna. Lisäksi avo- tai sänkikesanto voidaan päättää kylvämällä kesannolle heinäkuun 15 päivästä alkaen ympäristönsuojelusyistä yksi- tai monivuotista nurmiheinäkasvia, jota ei korjata kylvövuonna ja joka muokataan maahan mahdollisimman myöhään syksyllä tai seuraavana keväänä. Kylvämistä edeltävät toimenpiteet, kuten muokkaus ja lannoitus, voidaan aloittaa ennen heinäkuun 15 päivää kylvettäessä seuraavan vuoden sadonkorjuuta varten.

Jos kesantolohkolle on perustettu edellä 17―21 §:ssä tarkoitettu kasvipeitteinen kesanto, kesantolohko on kuitenkin säilytettävä komission asetuksen (EY) N:o 795/2004 32 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kesantokauden loppuun saakka kasvipeitteisenä.

Kesannoivan tilan on täytettävä kesantovelvoite jokaisella tuotantoalueella, jollei kesantovelvoitetta siirretä viereiselle tuotantoalueelle.

Kesantovelvoitteen siirrossa on soveltamisasetuksen 66 artiklan 5 kohdan tarkoittamalla tavalla otettava huomioon laskennallisista keskisadon eroista aiheutuva kesantovelvoitteen muutos siten, ettei siirto johda velvoitekesannon hehtaarimäärän alittumiseen.

Maatalouden ympäristötuen 20-vuotisia erityisympäristötukisopimusaloja tai Euroopan yhteisön pellonmetsitysohjelman mukaisesti metsitettyjä aloja voidaan ilmoittaa kesannoksi enintään tilan kesantovelvoitteen verran, siten kuin suoria tukijärjestelmiä koskevan asetuksen 107 artiklan 8 kohdassa säädetään.

Viimeinen kylvöpäivä siirretään soveltamisasetuksen 57 artiklassa ja soveltamisasetuksen liitteessä VIII tarkoitetulla tavalla siten, että viimeinen kylvöpäivä on koko maassa kesäkuun 15 päivä, jollei komissio myönnä erityisestä syystä poikkeusta viimeiseen kylvöpäivään.

Jos viljelijä vetoaa soveltamisasetuksen 2 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuihin poikkeuksellisiin sääoloihin, viljelijän on ilmoitettava asiasta kirjallisesti kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle välittömästi kun poikkeuksellisten sääolojen vaikutukset kasvustoon on havaittu. Ilmoitus voidaan tehdä maa- ja metsätalousministeriön lomakkeella numero 166.

Edellä 5 §:ssä tarkoitetun paikkakunnan tavanomaisen viljelytavan mukaisesti viljellylle alalle talvehtimisesta aiheutunut tuho voidaan hyväksyä poikkeuksellisten sääolosuhteiden aiheuttamaksi silloin kun pääosalla kasvulohkon pinta-alasta on sellainen kasvusto, jolla olisi ollut mahdollista tuottaa korjuu- ja markkinakelpoinen sato. Talvehtimistuhoista on ilmoitettava kirjallisesti kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriön lomakkeella numero 166 viimeistään 15 päivänä kesäkuuta.

Kasvusto on säilytettävä soveltamisasetuksen 2 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetulla tavalla kylvämättä uutta kasvustoa tilalle. Luomutila voi muokata alaa ennen mainitussa artiklassa tarkoitettua aikaa, jos se on välttämätöntä rikkaruohon torjunnan kannalta ja asianomainen työvoima- ja elinkeinokeskus on tarkastanut tuhoutuneen alan.

Kasvulohkon pinta-alaksi merkitään kasvulohkon ala, jos lohko on kokonaan tuhoutunut. Muutoin merkitään tuhoutuneen osan ala. Pienin ilmoitettava ala, jolta tukiehdot eivät täyty, on vähintään 0,05 hehtaaria kasvilajiryhmää kohti.

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen tekemään päätökseen peltokasvitukea koskevassa asiassa saa hakea muutosta siinä järjestyksessä kuin maaseutuelinkeinojen tukitehtäviä hoidettaessa noudatettavasta menettelystä annetussa laissa (1336/1992) säädetään.