Tätä asetusta sovelletaan vaarallisten aineiden kuljetuksesta annetussa laissa (719/1994) tarkoitettujen vaarallisten aineiden kuljetukseen sisäiset siirrot mukaan lukien ja tilapäiseen säilytykseen satama-alueella.

Satama-alueelle tulevaan tai satama-alueelta lähtevään vaarallisten aineiden kuljetukseen sovelletaan kyseeseen tulevaa kansainvälistä sopimusta taikka kansallisia vaarallisten aineiden tie- tai rautatiekuljetussäännöksiä.

Tämä asetus ei koske kiinteiden varastosäiliöiden alueita eikä jakeluvarastoja.

Satamien suunnittelusta ja toiminnasta on säädetty VAK-lain 12 §:ssä.

Kuljetuksessa ja tilapäisessä säilytyksessä on noudatettava tarvittavaa huolellisuutta ja varovaisuutta ottamalla huomioon kuljetettavan aineen laji, määrä ja kuljetustapa.

Sataman sisäisten siirtojen ja tilapäisen säilytyksen aikana pakkauksiin, säiliöihin, tie- ja rautatiekuljetuksissa käytettäviin kuljetusyksiköihin ja niiden merkintöihin, asiakirjoihin ja kuormaukseen sovelletaan IMDG-säännöstöä tai Itämeren roro-liikenteessä sovellettavia erityismääräyksiä. Asiakirjoja ei kuitenkaan edellytetä sisäisissä siirroissa.

Jos kuljetuksen, mukaan lukien sisäiset siirrot, tai tilapäisen säilytyksen aikana havaitaan laiminlyönti tai muu puute, joka voi vaarantaa toiminnan turvallisuuden, kuljetus on pysäytettävä mahdollisimman nopeasti ottaen huomioon yleisen turvallisuuden vaatimukset. Toimintaa saa jatkaa vasta, kun se täyttää säädetyt vaatimukset.

Laivaajan tai lastinantajan on ennen vaarallisen aineen satama-alueelle toimittamista annettava tiedot vaarallisesta aineesta hyvissä ajoin ja mahdollisuuksien mukaan vähintään 24 tuntia ennen satamaan tuloa satamanpitäjälle ja toiminnanharjoittajalle.

Aluksen päällikön tai varustamon edustajan on ennen laivan purkamisen aloittamista annettava tiedot vaarallisesta aineesta satamanpitäjälle ja toiminnanharjoittajalle.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja tietoja ovat vaarallisen aineen virallinen nimi (proper shipping name), vaarallisuusluokka, YK-numero ja tarvittaessa leimahduspiste, pakkausryhmä, määrä, kolliluku ja pakkauksen laatu. Toiminnanharjoittajalle annetaan lisäksi tieto lastiluettelosta tai ahtauspiirroksesta.

Satamanpitäjän ja toiminnanharjoittajan käytössä tulee olla ne vaarallisten aineiden kuljetusta koskevat säännökset ja määräykset, joita satamassa sovelletaan, ohjeet onnettomuuden varalta ja ensiavun antamista varten sekä 11 §:ssä tarkoitettu sisäinen pelastussuunnitelma.

Onnettomuustapauksissa satamanpitäjän ja toiminnanharjoittajan on tarvittaessa annettava vaarallista ainetta koskevat tiedot pelastusviranomaiselle.

Satamanpitäjällä ja toiminnanharjoittajalla on oltava ainakin yksi vastuuhenkilö, joka tuntee vaarallisten aineiden kuljetussäännökset ja vaarallisten aineiden kuljetukseen liittyvän toiminnan.

Työnantajalla ja työntekijällä tulee olla yksityiskohtaiset tiedot tässä pykälässä tarkoitetusta suoritetusta koulutuksesta. Tiedot tulee varmistaa aloitettaessa uutta työsuhdetta.

Satama-alueelle, jonka kautta kappaletavarana kuljetettavien vaarallisten aineiden määrä on vuodessa yli 10 000 tonnia, on tehtävä turvallisuusselvitys. Merenkulkulaitos voi edellyttää myös muilta satama-alueilta turvallisuusselvityksen tekemistä, jos siihen turvallisuuden varmistamiseksi ilmenee tarvetta.

Turvallisuusselvityksessä tulee osoittaa, että vaarallisten aineiden kuljetustoiminnasta ja tilapäisestä säilytyksestä aiheutuvat vaarat on tunnistettu ja että on ryhdytty tarpeellisiin toimenpiteisiin onnettomuuksien estämiseksi ja mahdollisten onnettomuuksien ihmisille ja ympäristölle aiheuttamien seurauksien rajoittamiseksi. Lisäksi turvallisuusselvityksessä on käytävä ilmi, miten vaarallisten aineiden kuljetusyksikköjen valvonta on järjestetty satama-alueella. Selvityksessä on otettava huomioon myös satama-alueella ja sen ulkopuolella esiintyvät muut vaarat ja mahdolliset haavoittuvat kohteet, kuten koulut, sairaalat ja pohjavesialueet. Selvityksestä tulee käydä ilmi myös turvallisuusjohtamisjärjestelmän toimintaperiaatteet. Selvitykseen tulee liittää erillinen satama-alueen sisäinen pelastussuunnitelma.

Turvallisuusjohtamisjärjestelmässä on kuvattava satamanpitäjän ja toiminnanharjoittajien organisaatio, johto ja henkilöstö, joka osallistuu onnettomuusvaarojen hallintaan, henkilöstön tehtävät ja vastuualueet sekä satamassa tapahtuva toiminnanohjaus. Lisäksi on varmistettava riittävä tiedonsiirto eri organisaatioiden välillä ja niiden sisällä. Järjestelmän tulee myös sisältää kuvaus sisäisen pelastussuunnitelman mukaisesta toimintasuunnitelmasta ja harjoittelusta hätätilanteiden varalta.

Toiminnanharjoittajan on laadittava turvallisuusselvitys omalta osaltaan ja toimitettava se satamanpitäjälle. Satamanpitäjä voi edellyttää, että toiminnanharjoittajat laativat turvallisuusselvitykset tietyssä muodossa. Satamanpitäjän tulee koota toiminnanharjoittajien turvallisuusselvitysten perusteella turvallisuusselvitys koko satama-alueelle ja huolehtia siitä, että kuvatut toiminnot muodostavat toimivan kokonaisuuden koko satama-alueella. Satamanpitäjä voi tehdä yhtenäisen turvallisuusselvityksen koko satamalle, silloin kun satama muodostuu useammasta satama-alueesta.

Koko sataman tai satama-alueen turvallisuusselvitys liitteineen tulee toimittaa Merenkulkulaitokselle hyväksyttäväksi. Ennen turvallisuusselvityksen hyväksymistä Merenkulkulaitoksen tulee varata pelastusviranomaiselle, alueelliselle ympäristökeskukselle, työsuojeluviranomaiselle ja tarvittaessa muille viranomaisille mahdollisuus esittää mielipiteensä turvallisuusselvityksestä.

Merenkulkulaitoksen on ilmoitettava satamanpitäjälle turvallisuusselvitystä koskevat johtopäätöksensä kohtuullisessa määräajassa. Satamanpitäjä ilmoittaa hyväksytystä turvallisuusselvityksestä toiminnanharjoittajalle. Hyväksytty koko satamaa tai satama-aluetta koskeva turvallisuusselvitys tulee olla pelastusviranomaisen, alueellisen ympäristökeskuksen ja työsuojeluviranomaisten ja muiden viranomaisten saatavilla.

Toiminnanharjoittajan on ilmoitettava satamanpitäjälle, jos sen toiminnassa on tapahtunut 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitettu muutos.

Turvallisuusselvitys tulee kuitenkin tarkistaa ja saattaa ajan tasalle vähintään joka viides vuosi 9 §:n mukaisesti. Tarkistuksessa tulee ottaa huomioon satama-alueen ja pelastustoimen järjestelyissä tapahtuneet muutokset sekä tekninen kehitys onnettomuuksien torjunnassa.

Sisäistä pelastussuunnitelmaa laadittaessa tulee ottaa huomioon alueen pelastustoimen järjestelyt.

Sisäinen pelastussuunnitelma ja siihen tehdyt päivitykset tulee toimittaa pelastusviranomaiselle.

Tässä pykälässä tarkoitettu sisäinen pelastussuunnitelma voi olla osa satama-alueen laajempaa sisäistä pelastussuunnitelmaa.

Merenkulkulaitoksen on tarkastettava järjestelmällisesti, että 8 §:n 1 momentissa tarkoitettu sataman toiminta vastaa turvallisuusselvityksessä kuvattua toimintaa. Ensimmäinen tarkastus on tehtävä vähintään kahden vuoden kuluttua turvallisuusselvityksen hyväksymisestä ja sen jälkeen joka viides vuosi. Tarkastuksiin on kutsuttava ainakin pelastusviranomainen, alueellinen ympäristökeskus ja työsuojelupiiri.

Vaarallisia aineita sisältäviä lastinkuljetusyksikköjä varten on osoitettava satama-alueella paikat ja alueet niin, että järjestelystä ei aiheudu haittaa ihmisille, ympäristölle ja omaisuudelle.

Paikat ja alueet on merkittävä selvästi tai muutoin varmistettava keskenään yhteensopimattomien lastinkuljetusyksiköiden erottelu ja pelastuspalvelun esteetön pääsy lastinkuljetusyksiköiden luokse. Sijoittelussa on otettava huomioon satama-alueen muu liikenne ja pyrittävä siihen, että yksiköiden siirtely on mahdollisimman vähäistä. Vaarallisia aineita sisältäviä lastinkuljetusyksikköjä ei saa tilapäisen säilytyksen aikana pinota päällekkäin ilman pakottavaa tarvetta.

Jos vaarallisia aineita sisältäviä lastinkuljetusyksiköitä säilytetään tilapäisesti satama-alueella, Merenkulkulaitos voi satamanpitäjän tai toiminnanharjoittajan esittämän turvallisuusselvityksen sisältämän vaarojen arvioinnin tai muun arvioinnin perusteella määrätä, miten satama-alue on varustettava lastivahinkojen varalta, ja jos siihen ilmenee turvallisuuden vuoksi erityistä tarvetta, määritellä tilapäisesti säilytettävien vaarallisten aineiden enimmäismäärän satama-alueella.

Vaarallisia aineita sisältävien kuljetusyksikköjen läheisyydessä tupakointi ja avotulenteko on kielletty.

Vaarallisia aineita sisältävät lastinkuljetus-yksiköt tulee satama-alueella tilapäisen säilytyksen aikana sijoittaa siten, että keskenään yhteensopimattomat aineet erotetaan riittävällä etäisyydellä toisistaan. Satama-alueella on noudatettava liitteessä esitettyjä erotteluetäisyyksiä.

Vähäisiä määriä vaarallista ainetta sisältävien lastinkuljetusyksiköiden erottelussa ja sijoittelussa ei kuitenkaan tarvitse soveltaa liitteen säännöksiä. Satamanpitäjä voi antaa ohjeita näiden yksiköiden sijoittelusta.

Luokan 1, lukuun ottamatta vaarallisuusluokkaa 1.4 S, luokan 6.2 ja luokan 7 aineet lukuun ottamatta UN 2908―2911 aineita on viipymättä toimitettava pois satama-alueelta. Näitä aineita voidaan kuitenkin tilapäisesti säilyttää satama-alueella, jos se on turvallista, siitä ei aiheudu vaaraa ja satamanpitäjä on antanut siihen suostumuksen.

Satamanpitäjän ja toiminnanharjoittajan on ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin toimiin onnettomuuksien ehkäisemiseksi ja niistä ihmisille, ympäristölle ja omaisuudelle aiheutuvien seurausten rajoittamiseksi.

Onnettomuuksien varalta satamanpitäjällä ja toiminnanharjoittajalla on oltava tiedot satama-alueella olevien vaarallisia aineita sisältävien lastinkuljetusyksikköjen sijainnista ja niissä olevista vaarallisista aineista.

Onnettomuuksien ennalta ehkäisemistä koskevien toimenpiteiden tulee kattaa koko sataman toiminta. Niiden tulee olla suunnitelmallisia, järjestelmällisiä ja perustua toiminnasta aiheutuvien vaarojen tunnistamiseen sekä vaarojen rajoittamista koskevien päämäärien ja toimintatapojen määrittämiseen. Satamanpitäjän ja toiminnanharjoittajan tulee seurata ja arvioida toimenpiteiden toteutumista ja niiden vaikutusta sekä ryhtyä tarvittaessa korjaaviin toimenpiteisiin.

Satamanpitäjän ja toiminnanharjoittajan on järjestettävä satama-alueella 8 §:n 3 momentissa tarkoitettuja harjoituksia hätätilanteiden varalta.

Onnettomuuksien torjuntaan on satama-alueella oltava alkusammutuskalustoa ja vuotojen torjuntaa varten välineistöä.

Vahingoittuneille vaarallisille lasteille ja vaarallisista lasteista saastuneille jätteille on varattava paikka, jossa lasteja voidaan säilyttää ja uudelleen pakata ja jossa saastuneet jätteet voidaan kerätä talteen niiden hävittämistä varten. Näitä järjestelyjä suunniteltaessa on otettava huomioon satama-alueen kautta kuljetettavien vaarallisten aineiden määrä ja laatu.

Suunnittelussa on otettava huomioon, että vaarallisten aineiden vuodot ja saastuneet vedet voidaan kerätä talteen.

Jos vaarallinen aine aiheuttaa huomattavaa vaaraa, joka voi vaarantaa toiminnan turvallisuuden, satamanpitäjällä on oikeus siirtää vaarallista ainetta sisältävä lastinkuljetusyksikkö turvallisempaan paikkaan tai pois satama-alueelta.

Merenkulkulaitos, poliisi, tullilaitos, rajavartiolaitos, työsuojeluviranomaiset ja Ratahallintokeskus valvovat vaarallisten aineiden kuljetuksia, sisäisiä siirtoja ja tilapäistä säilytystä.

Jos vaarallisen aineen kuljetuksessa, sisäisessä siirrossa tai tilapäisessä säilytyksessä sattuu onnettomuus, jonka seurauksena kuljetettavan aineen vuotamisesta tai muusta syystä aiheutuu henkilö-, ympäristö- tai omaisuusvahingon vaara, ajoneuvon tai siirtoon käytettävän laitteen kuljettajan taikka kuormauksesta tai purkamisesta, siirtämisestä tai tilapäisestä säilytyksestä vastuussa olevan on ilmoitettava tapahtuneesta välittömästi hätäkeskukselle ja ryhdyttävä tilanteen edellyttämiin suojatoimenpiteisiin.

Onnettomuusraportti on toimitettava Merenkulkulaitokselle ja satamanpitäjälle sekä pyydettäessä muille valvontaviranomaisille, pelastusviranomaiselle ja alueelliselle ympäristökeskukselle. Jos kyseessä on radioaktiivisen aineen kuljetus, on raportti toimitettava myös säteilyturvakeskukselle.

Merenkulkulaitoksella, satamanpitäjällä ja säteilyturvakeskuksella on oikeus pyytää 1 momentissa tarkoitettua laajempaa lisäselvitystä, jos se katsotaan onnettomuuden laji ja laajuus huomioon ottaen tarpeelliseksi.

Onnettomuustutkinnasta säädetään erikseen. Vakavasta työtapaturmasta ilmoittamisesta työsuojeluviranomaiselle säädetään erikseen.

Merenkulkulaitos voi hakemuksesta myöntää yksittäistapauksessa luvan poiketa tämän asetuksen säännöksistä, jos siihen on erityinen pakottava tarve taikka jos säännösten noudattaminen aiheuttaa kohtuuttomia kustannuksia tai huomattavaa haittaa. Poikkeuksen myöntäminen edellyttää lisäksi, että vaadittava turvallisuus voidaan saavuttaa muulla tavoin.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2005.

Tämän asetuksen 8 §:ssä tarkoitettu turvallisuusselvitys tulee toimittaa Merenkulkulaitokselle ensimmäisen kerran hyväksyttäväksi ennen 1 päivää tammikuuta 2007.

Ennen tämän asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin asetuksen täytäntöön panemiseksi.