Tämän asetuksen tarkoituksena on estää eläintautien leviäminen tiettyjen eläimistä saatavien sivutuotteiden (sivutuote) välityksellä. Asetus koskee muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1774/2002 (sivutuoteasetus) ja sitä täydentävän Euroopan yhteisön lainsäädännön tarkoittamaa syrjäisillä alueilla tapahtuvaa, tässä asetuksessa mainittujen sivutuotteiden hävittämistä, syrjäisten alueiden määrittelemistä ja niillä tapahtuvan valvonnan järjestämistä sekä kuolleiden lemmikkieläinten hävittämistä.

Tämän asetuksen noudattamisen valvontaa johtaa maa- ja metsätalousministeriön elintarvike- ja terveysosasto.

Nautojen, biisonien, lampaiden ja vuohien kokonaisten raatojen hävittämisen osalta liitteen 1 mukainen alue on syrjäistä aluetta.

Sivutuoteasetuksessa tarkoitettujen luokkaan 2 kuuluvien kesysikojen, mukaan lukien minisikojen, sekä villisikojen ja niiden risteytyksien, luonnonvaraista eläinkantaa lukuun ottamatta (sika), kokonaisten raatojen ja siipikarjan kokonaisten raatojen hävittämisen osalta liitteen 2 mukainen alue on syrjäistä aluetta.

Sivutuoteasetuksessa tarkoitettujen luokkaan 2 kuuluvien turkiseläinten kokonaisten raatojen hävittämisen osalta liitteen 3 mukainen alue on syrjäistä aluetta.

Sivutuoteasetuksessa tarkoitettujen luokkaan 2 kuuluvien hevosten ja muiden kavioeläinten, alpakoiden ja porojen kokonaisten raatojen sekä kokonaisten kalojen ja rapujen hävittämisen osalta koko Suomi on syrjäistä aluetta.

Kuolleina syntyneiden eläinten osalta koko Suomi on 1―3 momenteista poiketen syrjäistä aluetta.

Eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieniasta annetun lain (1195/1996) mukaisista teurastuspaikoista ja pienimuotoisista leikkaamoista peräisin olevien sivutuoteasetuksessa tarkoitettujen luokkaan 2 ja luokkaan 3 kuuluvien sivutuotteiden hävittämisen osalta liitteen 2 mukainen alue on syrjäistä aluetta.

Alkuperätilalla, ainoastaan viljelijän ja hänen perheensä omaan elintarvikekäyttöön, teurastetuista eläimistä saatavien luokkaan 1, 2 ja 3 kuuluvien sivutuotteiden hävittämisen osalta koko Suomi on syrjäistä aluetta.

Tuoreiden kalasta tai ravuista saatavien sivutuotteiden, jotka on saatu kala- tai raputuotteita ihmisravinnoksi valmistavilta laitoksilta, sekä porojen teurastuksesta ja poron lihan leikkaamisesta saatavien sivutuotteiden hävittämisen osalta koko Suomi on syrjäistä aluetta.

Syrjäisillä alueilla muodostuneita 3 ja 4 §:ssä yksilöityjä sivutuotteita saadaan hävittää syrjäisillä alueilla hautaamalla siten kuin tässä asetuksessa säädetään tai toimittaa kaatopaikoista annetun valtioneuvoston päätöksen (861/1997) mukaisesti hyväksytylle kaatopaikalle.

Muualla kuin syrjäisillä alueilla muodostuneiden sivutuotteiden ja muiden kuin tässä asetuksessa mainittujen sivutuotteiden hävittämisestä säädetään sivutuoteasetuksessa.

Kokonaisten raatojen hävittäminen avotulella polttamalla on kiellettyä koko Suomen alueella. Maa- ja metsätalousministeriön elintarvike- ja terveysosasto voi myöntää erityisistä syistä poikkeuksen kiellosta.

Kuolleet lemmikkieläimet voidaan hävittää maahan hautaamalla koko Suomen alueella. Kuolleiden lemmikkieläinten hävittämiseen ei sovelleta 7§ 2 ja 3 momenttia ja 9 §:ää.

Sivutuotteiden hautaaminen ei saa aiheuttaa vaaraa ihmisten tai eläinten terveydelle.

Sivutuotteita ei saa haudata pohjavesialueelle, vedenottamon suoja-alueelle, alle 250 metrin etäisyydelle kaivosta tai vesistöön viettävään rinteeseen eikä alueelle, jota tullaan kyntämään tai kaivamaan pian hautaamisen jälkeen.

Sivutuotteet on haudattava vähintään yhden metrin syvyyteen. Maaperällä peittäminen on suoritettava välittömästi siten, että ketut, rotat, lokit tai muut eläimet eivät pääse haudattuihin sivutuotteisiin käsiksi. Hautaamisen yhteydessä sivutuotteet on taudinaiheuttajien tuhoamiseksi tarvittaessa kalkittava tai käsiteltävä desinfiointiaineella. Sivutuotteita ei saa haudata muovisäkissä tai muussa maatumattomassa pakkauksessa.

Hautaamisessa tulee lisäksi ottaa huomioon ympäristö- ja terveydensuojelulainsäädäntö.

Tarvittaessa kunnaneläinlääkärin on tarkistettava 1 momentissa tarkoitetut sivutuotteet sekä niiden hautaamiseen käytettävä paikka ja laitteet.

Sivutuotteita hautaamalla hävittävän on pidettävä kirjaa 8 §:n 1 momentin 1 - 6 kohdan mukaisista asioista. Kirjanpito on säilytettävä kaksi vuotta ja se on pyydettäessä esitettävä valvontaviranomaiselle.

Valvontaviranomaisen on valvottava sivutuoteasetuksen ja tämän asetuksen säännösten noudattamista. Havaitessaan olennaisia puutteita sivutuoteasetuksen tai tämän asetuksen noudattamisessa valvontaviranomaisen on tarvittaessa ryhdyttävä eläintautilain (55/1980) 8 §:ssä säädettyihin toimenpiteisiin eläintautien leviämisen estämiseksi.

Kunnaneläinlääkärin on valvottava alueellaan, että hän saa 8 §:n mukaiset ilmoitukset. Tarvittaessa kunnaneläinlääkärin on valvottava myös 9 §:n mukaista kirjapitoa.

Läänineläinlääkärin on vähintään kerran vuodessa tarkistettava, että kunnaneläinlääkärit ovat saaneet 8 §:n mukaiset ilmoitukset. Lisäksi läänineläinlääkärin on valvottava, että nautojen, biisonien, lampaiden ja vuohien raatoja haudataan vain syrjäisellä alueella.

Tämän asetuksen säännösten rikkomisesta tuomittavasta rangaistuksesta säädetään eläintautilain (55/1980) 23 §:ssä.

Kunnaneläinlääkärin on viipymättä tiedotettava läänineläinlääkärille havaitsemistaan olennaisista puutteista tämän asetuksen noudattamisessa.

2 § 2 momentin 3 kohdan mukaisen valvontaviranomaisen on viipymättä tiedotettava läänineläinlääkärille ja Elintarvikevirastolle valvomansa teurastamon, laitoksen tai teurastuspaikan toiminnassa tapahtuvista olennaisista puutteista sivutuoteasetuksen ja tämän asetuksen noudattamisessa.

Läänineläinlääkärin ja Elintarvikeviraston on viipymättä tiedotettava maa- ja metsätalousministeriön elintarvike- ja terveysosastolle havaitsemistaan olennaisista puutteista tämän asetuksen noudattamisessa.

Kunnaneläinlääkärin on pidettävä toimialueellaan rekisteriä 8 §:n mukaisista ilmoituksista. Kunnaneläinlääkärin on lähetettävä pitämänsä rekisterin sisältö tiedoksi läänineläinlääkärille vuosittain tammikuun loppuun mennessä.

Läänineläinlääkärin on koottava yhteenveto kunnaneläinlääkäreiden 1 momentin mukaisesti lähettämistä tiedoista ja lähetettävä yhteenveto tiedoksi maa- ja metsätalous-ministeriön elintarvike- ja terveysosastolle vuosittain helmikuun loppuun mennessä.

Kunnaneläinlääkärille maksetaan valtion varoista palkkio ja korvaus kustannuksista tässä asetuksessa säädettyjen tarkastusten perusteella. Palkkion ja korvauksen suuruudesta ja maksumenettelystä säädetään eläinlääkäreiden toimituspalkkioista annetussa valtioneuvoston asetuksessa (1234/2001).

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005.

Tällä asetuksella kumotaan eläinjätteen käsittelystä 28 päivänä marraskuuta 2000 annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (1022/2000) 5 § ja 6 §:n 1 momentin 8 kohta, sellaisena kuin niistä on jälkimmäinen asetuksessa 6/2001.