Tätä asetusta sovelletaan suoria tukia saavan viljelijän hyvän maatalouden ja ympäristön vähimmäisvaatimuksena säädettäviin toimenpiteisiin koko Suomen alueella. Nämä toimenpiteet määritellään tässä asetuksessa yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (ETY) N:o 2019/93, (EY) N:o 1452/2001, (EY) N:o 1453/2001, (EY) N:o 1454/2001, (EY) N:o 1868/94, (EY) N:o 1251/1999, (EY) N:o 1254/1999, (EY) N:o 1673/2000, (ETY) N:o 2358/71 ja (EY) N:o 2529/2001 muuttamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003, jäljempänä suoria tukijärjestelmiä koskeva asetus, 5 artiklassa ja kyseisen asetuksen liitteessä IV edellytetyllä tavalla.

Tämän asetuksen tarkoituksena on asetettavien vähimmäisvaatimusten noudattamisen kautta varmistaa, että maatalousmaa, erityisesti maa, jota ei enää käytetä tuotantoon, säilytetään viljelyn ja ympäristön kannalta hyvässä kunnossa.

Suoran tuen myöntämisen edellytyksenä on, että viljelijä noudattaa tämän asetuksen 4―9 §:ssä säädettyä sen lisäksi mitä on säädetty suoria tukijärjestelmiä koskevassa asetuksessa ja yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädettyjen täydentävien ehtojen, tuen mukauttamisen ja yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 796/2004.

Viljelykunnossa säilytettävät viljelemättömät pellot on pidettävä nurmipeitteisenä ja kasvusto on tarvittaessa uusittava. Jos lohkolla ei ole ennestään kylvettyä nurmea, nurmikasvusto on kylvettävä kyseessä olevan vuoden viimeiseen kylvöpäivään mennessä siten, että käytetään riittävää määrää nurmikasvien siementä. Tästä vaatimuksesta voidaan kuitenkin poiketa erityisistä syistä, esimerkiksi silloin, kun vaikeasti hävitettäviä rikkakasveja on tarkoitus torjua muokkaamalla.

Suoria tukijärjestelmiä koskevan asetuksen IV osaston 10 luvun mukaisten kesantolohkojen on oltava vesistöön rajoittuvilta osiltaan viherkesantona vähintään kolmen metrin leveydeltä, ellei muuten ole olemassa tämän levyistä rantakasvustoa koko vesistöön rajoittuvan lohkon pituudelta. Jos tilalla on kesantoa enemmän kuin 30 prosenttia peltokasvien, säilörehunurmen ja kesannon yhteisalasta, tämän 30 prosenttia ylittävän osuuden on oltava viherkesantona.

Vesistöjen ja valtaojien varsilla oleville peltolohkoille on jätettävä vähintään 60 senttimetrin levyinen, muokkaamaton piennar, jolle ei levitetä lannoitteita eikä kasvinsuojeluaineita.

Viljelykunnossa säilytettävät viljelemättömät pellot ja 30 prosentin määrän ylittävät viherkesantolohkot on niitettävä kerran kasvukauden aikana elokuun loppuun mennessä. Niiton ajankohdassa ja toteutuksessa on otettava huomioon rikkakasvien torjunnan onnistumisen lisäksi luonnonvaraisten lintujen ja nisäkkäiden suojelu. Viherkesannoilta niitettyä rehua ei saa käyttää taloudellisesti hyväksi kuten myydä tai antaa rehuksi, jos kyse on suoria tukijärjestelmiä koskevan asetuksen IV osaston 10 luvun mukaisista kesantolohkoista. Viljelykunnossa säilytettäviä viljelemättömiä peltoja saa hyödyntää taloudellisesti.

Sänkikesannot ja muokkaamattomat avokesannot on hoidettava vuosittain niittämällä tai muulla tavalla niin, että rikkakasvien leviäminen estyy.

Pellolla olevan oljen polttoa on vältettävä. Oljen poltto on sallittu ainoastaan, jos se on välttämätöntä kylvön onnistumisen, hukkakauran ja muiden rikkakasvien, kasvitautien tai tuholaisten torjunnan kannalta.

Märillä pelloilla ja erityisesti viljelykunnossa säilytettävillä viljelemättömillä peltolohkoilla on vältettävä raskailla koneilla ajoa maaperän tiivistymisen ehkäisemiseksi.

Hukkakauran saastuttamalla peruslohkolla on huolehdittava hukkakauran torjunnasta joko kemiallisesti, mekaanisesti, kitkemällä tai muilla toimenpiteillä hukkakauran torjunnasta annetun lain (185/2002) ja Ahvenanmaalla hukkakauran torjunnasta annetun maakuntalain (ÅFS 68/1977) mukaisesti. Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen antamaa hukkakauran torjuntaohjetta tai torjuntasuunnitelmaa on noudatettava.

Peltoympäristön ominaispiirteiden säilyttämiseksi peltoalueiden sisällä sijaitsevat pienet puu- ja pensasryhmät sekä kivisaarekkeet on säilytettävä. Näitä saarekkeita ei saa raivata pelloksi. Viljelyteknisistä syistä olennaiset viljelyesteet, ei kuitenkaan luonnonsuojelulain (1096/1996) 29 §:n ja Ahvenanmaalla luonnonsuojelusta annetun maakuntalain (ÅFS 82/1998) mukaisia suojeltuja luontotyyppejä, on yksittäistapauksissa mahdollista poistaa. Poistamisesta ja sen perusteluista on kuitenkin ilmoitettava etukäteen kirjallisesti kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle.

Edellä mainitun komission asetuksen (EY) N:o 796/2004 3 artiklan 4 a kohdassa tarkoitetulla tavalla pysyvänä laitumena oleva maa-ala on pääsääntöisesti säilytettävä mainitun ja 4 artiklan mukaisesti pysyvänä laitumena. Vaatimus ei koske aloja, jotka metsitetään ympäristönäkökohdat huomioon ottaen suoria tukijärjestelmiä koskevan asetuksen 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

Jos edellä mainitun komission asetuksen (EY) N:o 796/2004 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu pysyvän laitumen osuus maatalousmaan kokonaispinta-alasta kansallisella tasolla laskee jonain vuonna yli 5 prosenttia suhteessa saman asetuksen 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti laskettavaan vuoden 2003 viiteosuuteen, viljelijöiden on haettava ennakkolupaa maan käyttötavan muuttamiseen myöhemmin säädettävällä tavalla. Jos viljelijällä on voimassa oleva maatalouden ympäristötuen erityistukisopimus, kyseiseen sopimukseen sisältyvää laidunalaa ei koske ennakkolupamenettely.

Jos lohkoja, jotka on ilmoitettu pysyväksi laitumeksi, ei laidunneta, ne on säilytettävä avoimena niittämällä. Sellaisilta lohkon osilta, joita ei voida niittää, raivataan puiden ja pensaiden taimet tarvittaessa. Viljelijä voi hyödyntää niittojätteen halutessaan. Niittojätettä ei kuitenkaan ole välttämättä korjattava pois laitumelta.

Pysyvällä laitumella ei ole eläinten laiduntamisvaatimusta, eikä sen tarvitse olla aidattu alue.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005.

Tällä asetuksella kumotaan Euroopan yhteisön kokonaan rahoittamien peltoalaan ja eläimiin perustuvien suorien tukien horisontaaliehdoista annettu maa- ja metsätalousministeriön päätös (154/2000).

Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.